Noniin paivitetaan nyt sitten. Tosiaan kuulin perjantai-iltana pahaenteisen lauseen "il faut qu'on discute" eli meidan taytyy keskustella. Ja niin minut sitten erotettiin. "ça ne va pas" Ne selitti tuskallisen perinpohjaisesti minka takia en voi jatkaa siella. Mulla ei kuulemma ole tarpeeksi kokemusta. Se on sen kauhukakaran vika, ei kai sita kukaan muu saa talttumaan ko vanhemmat ja isosisko. Ja vissin ne oli sita mielta myos etta olin liian hiljanen ja ujo. Ja ne sano etta minun pitaa lahtea maanantaina ("vietat kaikessa rauhassa viikonlopun) ja oli valmiita ostamaan mulle lentolipun. Ja kylla mie meinasinki lahtea mutta iskan ansiosta (tai takia, jos oon venyn taalla turhaan)mietin uudestaan ja paatin lahtea vasta sitten kun olen yrittany ensin etsia uutta perhetta Pariisista.
Lauantaina oli Solidays Longchampilla. Menin sinne kahen jalkeen. Se oli aivan loistava, siella oli ihan alyttomasti porukkaa ja aurinko paisto (taisin vahan palaaki). Kerron ehka joskus toiste bandeista ym. Olin siis yksin siella, mutta niinko arvasin nii illalla/yolla pysty tutustumaan ihmisiin. Juttelin yhen kaveriporukan kanssa jossa oli ranskalaisia ja joku amerikkalainen. Sitten tormasin yhteen espanjalaisranskalaiseen joka tykkasi tanssia (yolla tosin musiikki oli aika huonoa, elektronista), sitten kun yritin sitoa minun villatakin rusettia niin yks tyyppi tuli vaan ja solmi sen eika ees puhunu mitaan, paitsi kysy poltanko. Kaikki siella poltti, inhoan sita ko keikoilla Suomessaki yleisossa tupakoidaan... ranskalaisille tietenki on tyypillista polttaa ruohoa. Sitten juttelin vahan sen rusettityypin kavereiden kanssa, ja ne kysy minun numeroa mutta en antanu sita, ne oli nii vanhojaki. Sitten kaveleskelin ympariinsa ja tormasin kahteen ranskalaiseen ja ne ihmetteli etta olenko siella ihan yksin. Ja olin sitten niitten kanssa loppuajan eli suunnilleen viiten asti. Toinen oli Pariisista ja toinen jostain Marseillen lahelta. Juteltiin sitten vaan kaikenlaista. Sitten kun paikkaa alettiin sulkea niin mietin vahan etta lahtisko kotiin mutta ei kylla huvittanu, ja lahin sitten niitten ranskalaisten mukaan, + toisen veli ja veljen kamppis. Ne asu myos Pereiressa eli ihan lahella. Tuli sitten valvottua koko yo.
Sunnuntaina pakkasin, etin perhetta ja yritin epatoivosesti jarjestaa majotusta, minka takia myos younet jai taas vahille, varsinki kun piti herata kuudelta tanaan, varmuuden vuoksi. Siis kun minun piti haipya jo yheksalta aamulla! Paatin sitten pyytaa Fredia ajamaan minut toiselle puolelle kaupunkia majotuskeskukseen. Eh, siella ei ollukaan tilaa. Lahin sitten omin pain toiseen keskukseen missa kuulemma ois paikkoja, ja oli ihan kauhea helle ja kirotusta matkalaukusta hajosi toinenkin pyora, minka jalkeen sen raahaaminen tuotti suunnatonta tuskaa (ja naarmut jalkakaytavaan). Olin ihan hiessa kun paasin perille. Valitettavasti ne paikat oli ilmeisesti siina valissa ehtiny tayttya. Olin lievasti sanottuna epatoivonen. Sitten muistin Miguelin, silla on tati Pariisissa. Tekstasin sille etta oon pulassa ja tarvisin majoitusta. Ja se soitti ja sano etta voin menna sen tadin luo!
Sitten M tuli sinne keskukseen missa olin kokoajan istunu ja oottanu sita (enka siis ois mihinkaan jaksanu liikkuakaan sen matkalaukun takia). Tai siis se tuli lahimmalle metrolle ja pyysi minua tulemaan sinne, minka tein hiella ja tuskalla. Se sano etta se vois jarjestaa mulle hotellin, mita en onneks enaa tarvinnu, ootin vaan etta se tati soittais. Se oli iteki vasyny ja kipea mutta raahasi kiltisti minun matkalaukkua; me kaytiin ostamassa uus johon viskoin nopeasti kaikki tavarat. Se lupas myos jarjestaa mulle ranskalaisen numeron.
Sitten minun piti kiirehtia metrolla gare du nordille missa tati ootteli minua. Se oli paljon nuorempi mita olin ajatellu, ja raskaana kuulemma (talla hetkella olen nettipaikassa ja se on poikaystavansa kanssa sairaalassa). Matkustettiin sen kamppaan joka loytyki ei kovin kaukana Pereiresta ja riemukaaresta. Ja piti kiskoa matkalaukku (se painaa vahintaan 30 kg) vissin seitsemanteen kerrokseen kapeita PORTAITA. Ja oli ihan suu auki ko mentiin sisaan; se asunto on minimaalinen! yks pieni huone. Se sano etta voin olla siella niin kauan kunnes loydan perheen mutta tuota, sen on paras loytya nopeasti :O
Joka tapauksessa... jos jollakin on vinkkeja aupairperheista pariisissa niin kertokaa olkaa hyvat. Tai periaatteessahan voisin tehha muutakin tyota, pitais vaan huolehtia majoituksesta jne... saa nahda! minun elama on tosiaan kaantyny vahan ylosalasin, ei voi ko nauraa.
Okei nyt omistan aikaa vakavalle tyonhaulle!
maanantai 29. kesäkuuta 2009
perjantai 26. kesäkuuta 2009
Vendredi
Raivostuttava se pesukoneenkorjaaja, sen takia joudun taas istumaan sisalla oottamassa etta se on kayny. Juttelin asken Deniksen kanssa. Se on siis Argentiinasta, vahan paalle 30 v. Se sano etta 18-vuotiaana pitaa kokoajan tehda jotain eika tuhlata aikaa.
Huomenna Solidays! Loistavaa. Tuntuu tavallaan hassulta menna yksin festareille, mutta ei se kylla minua haittaa, tykkaan kulkea vapaasti. Ois tosin kiva tutustua ihmisiin siella myos.
Eh, hymyilyttaa kummasti. Se johtuu varmaan siita etta on joku joka valittaa minusta. Pelasti minun paivan eilen...mutta ei siita sen enempaa.
Zac ei jostain syysta millaan suostu lahtemaan puistoon koulun jalkeen minun kanssa. Eilen taas yritin sita maanitella, turhaan. Se pysahty niille sijoilleen, itkeskeli, murjotti. Naurettavaa miten se valissa itkee niin paivanselvaa tekoitkua, silmat kuivina. Sitten Fred soitti, vahingossa, ja kun soitin takas ja selitin tilanteen, niin se sano etta menkaa kotiin, eika kuulostanu ollenkaan tyytyvaiselta. Kotona Z oli oikein kiltisti, suostu jopa menemaan kylpyyn itkematta, ja lahtemaanki sielta! Tein ruuaksi perunamuusia (mita Z rakastaa), vihreita papuja ja, no, oli tarkotus valmistaa lisaksi porkkanaa tms. mutta Z halusi pastaa. Ei ois pitany suostua koska Fred ei tykanny etta samalla aterialla oli pastaa ja pottumuusia. Mutta mie en kerta kaikkiaan jaksa sita jatkuvaa pillittamista...
Sitten illalla kun F ja R lahti ravintolaan niin Z oli taas hankala hampaitten harjaamisen kanssa (ois halunnu jatkaa piirrettyjen katselua). Lopulta kun uhkasin soittaa "papalle" (R kaski soittaa jos on ongelmia) niin se onnistu, kyynelsilmin. Sitten minun piti viela lukea spider-man sarjakuvaa iltasaduksi ja oottaa etta se nukahtaa. Paasin lahtemaan joskus kymmenen jalkeen.
Mika minua hermostuttaa on se etta F ja R pistaa minun syyksi sen miten Z kayttaytyy. R kyseli eilen illalla: "Minka takia Z itkee silloin kun se on sinun kanssa?" ... selitin etta se ei halua pukeutua jne. "Se ei ole Z joka maaraa". Joo, ihan tosi. Mutta miettikaapa omalle kohdalle: pitais raahata (muiden kantamusten lisaksi) vakisin puistoon neljavuotias poika, joka rimpuilee ja itkee taytta kurkkua, ja muut lapset vanhempineen tuijottaa vieressa, samoin kuin vastaantulijat... puhumattakaan siis jatkuvista hampaanpesu- ja pukeutumistaisteluista. aika noloa. Ja hankalaa. Mutta saa nahda miten kay tanaan :S Ootan edelleen sita paivaa kun Z alkaa totella minua niin kuin se tottelee esim. Jessia.
Sain vihdoin luettua loppuun Onze minutes -romaanin. Se oli ihan mielenkiintonen. Onkohan siella maalla minkaanlaista kirjastoa... tietenkin siina talossa on kirjoja ja lehtia, mutta en tiia onko kaikki ikivanhoja. Silloin viikonloppuna loysin minun huoneesta vanhoja Aku Ankka -sarjakuvakirjoja. Ostin muuten tassa yks paiva sitruunantuoksuisia suitsukkeita, joita aion polttaa siella kartanossa (voisin polttaa ne karmeat nahat myos), en tykkaa siita vanhasta hajusta mika siella on.
Myonnetaan nyt sekin etta ostin myos erittain korkeat kiilasandaalit, ne oli vastustamattomat. Sitapaitsi ne on paremmat jalassa kun ne toiset. Mutta eipa niilla kovin kauaa jaksanu Montmartrella tallustella. Huokaus.
Niin ja mulle saa lahettaa s-postia tai etanapostia; lupaan vastata. Sitten kun olen taas maaseudulla niin voisin ottaa yhteytta Skypella niihin jotka haluaa.
Huomenna Solidays! Loistavaa. Tuntuu tavallaan hassulta menna yksin festareille, mutta ei se kylla minua haittaa, tykkaan kulkea vapaasti. Ois tosin kiva tutustua ihmisiin siella myos.
Eh, hymyilyttaa kummasti. Se johtuu varmaan siita etta on joku joka valittaa minusta. Pelasti minun paivan eilen...mutta ei siita sen enempaa.
Zac ei jostain syysta millaan suostu lahtemaan puistoon koulun jalkeen minun kanssa. Eilen taas yritin sita maanitella, turhaan. Se pysahty niille sijoilleen, itkeskeli, murjotti. Naurettavaa miten se valissa itkee niin paivanselvaa tekoitkua, silmat kuivina. Sitten Fred soitti, vahingossa, ja kun soitin takas ja selitin tilanteen, niin se sano etta menkaa kotiin, eika kuulostanu ollenkaan tyytyvaiselta. Kotona Z oli oikein kiltisti, suostu jopa menemaan kylpyyn itkematta, ja lahtemaanki sielta! Tein ruuaksi perunamuusia (mita Z rakastaa), vihreita papuja ja, no, oli tarkotus valmistaa lisaksi porkkanaa tms. mutta Z halusi pastaa. Ei ois pitany suostua koska Fred ei tykanny etta samalla aterialla oli pastaa ja pottumuusia. Mutta mie en kerta kaikkiaan jaksa sita jatkuvaa pillittamista...
Sitten illalla kun F ja R lahti ravintolaan niin Z oli taas hankala hampaitten harjaamisen kanssa (ois halunnu jatkaa piirrettyjen katselua). Lopulta kun uhkasin soittaa "papalle" (R kaski soittaa jos on ongelmia) niin se onnistu, kyynelsilmin. Sitten minun piti viela lukea spider-man sarjakuvaa iltasaduksi ja oottaa etta se nukahtaa. Paasin lahtemaan joskus kymmenen jalkeen.
Mika minua hermostuttaa on se etta F ja R pistaa minun syyksi sen miten Z kayttaytyy. R kyseli eilen illalla: "Minka takia Z itkee silloin kun se on sinun kanssa?" ... selitin etta se ei halua pukeutua jne. "Se ei ole Z joka maaraa". Joo, ihan tosi. Mutta miettikaapa omalle kohdalle: pitais raahata (muiden kantamusten lisaksi) vakisin puistoon neljavuotias poika, joka rimpuilee ja itkee taytta kurkkua, ja muut lapset vanhempineen tuijottaa vieressa, samoin kuin vastaantulijat... puhumattakaan siis jatkuvista hampaanpesu- ja pukeutumistaisteluista. aika noloa. Ja hankalaa. Mutta saa nahda miten kay tanaan :S Ootan edelleen sita paivaa kun Z alkaa totella minua niin kuin se tottelee esim. Jessia.
Sain vihdoin luettua loppuun Onze minutes -romaanin. Se oli ihan mielenkiintonen. Onkohan siella maalla minkaanlaista kirjastoa... tietenkin siina talossa on kirjoja ja lehtia, mutta en tiia onko kaikki ikivanhoja. Silloin viikonloppuna loysin minun huoneesta vanhoja Aku Ankka -sarjakuvakirjoja. Ostin muuten tassa yks paiva sitruunantuoksuisia suitsukkeita, joita aion polttaa siella kartanossa (voisin polttaa ne karmeat nahat myos), en tykkaa siita vanhasta hajusta mika siella on.
Myonnetaan nyt sekin etta ostin myos erittain korkeat kiilasandaalit, ne oli vastustamattomat. Sitapaitsi ne on paremmat jalassa kun ne toiset. Mutta eipa niilla kovin kauaa jaksanu Montmartrella tallustella. Huokaus.
Niin ja mulle saa lahettaa s-postia tai etanapostia; lupaan vastata. Sitten kun olen taas maaseudulla niin voisin ottaa yhteytta Skypella niihin jotka haluaa.
torstai 25. kesäkuuta 2009
Jeudi
wohou! Paasen sittenkin festareille tana kesana. Ostin just netissa paivan Solidays-lipun: lauantai 14.00 - 05.00, paikka Hippodrome de Longchamp. Toivottavasti valitsin hyvan paivan, en pahemmin tunne esiintyjia.
Lahtisin kavelemaan, mutta saastelen jalkojani kun ne on vahan haavoilla. Yritan sen sijaan omistaa aikaa ranskan opiskelulle, niin etta hei vain.
Ainiin! Minua vahan huolestuttaa etta rikon lakia tai jotain kirjoittamalla tanne perheensisaisista asioista..? Yritan joka tapauksessa kertoa lahinna omista kokemuksistani etc. Ja jos ette oo tajunnu niin olen lyhentany kaikki nimet, perati.
Lahtisin kavelemaan, mutta saastelen jalkojani kun ne on vahan haavoilla. Yritan sen sijaan omistaa aikaa ranskan opiskelulle, niin etta hei vain.
Ainiin! Minua vahan huolestuttaa etta rikon lakia tai jotain kirjoittamalla tanne perheensisaisista asioista..? Yritan joka tapauksessa kertoa lahinna omista kokemuksistani etc. Ja jos ette oo tajunnu niin olen lyhentany kaikki nimet, perati.
keskiviikko 24. kesäkuuta 2009
Mercredi
Noniin, muutin kommenttiasetuksia joten kommentoikaa jos on jotain sanottavaa, jooko.
Olen siis Pariisissa nyt ja joudun lahtemaan taas maalle ens tiistaina suunnilleen.
Z oli tanaan aivan hirvea, huusi ja rimpuili koko ajan ko pesin silta hampaat ja puin sen(ei mikaan helppo homma). Kuuroudun varmaan pikkuhiljaa ko se aina raakyy minun korvan juuressa. Ja Denis oli paikalla ja yritti seki saada Zacin tottelemaan, turhaan. Fred ja Raphaki on sanonu Zacille miljoona kertaa etta sen pitaa kuunnella minua ja olla kiltisti. Denis kysy onko Z aina semmonen, ja muistutti etta tassa perheessa on ollu kaks au pairia ennen minua. Ja siis edellinen lahti koska silla oli liian vaikeaa, se ei kuulemma osannu ranskaa ja no, se johtu varmaan Z:sta myos. Etta silla lailla. Mutta siis yleensa se menee niin etta kun oon saanu sen puettua, se rauhottuu vahitellen, ja lopulta me leikitaan yhessa jotaki muurahaisia tai vastaavaa.
Kavin tosiaan eilen iltakavelylla ja kiersin riemukaaren kun sinne suunnalle paadyin. Oli siina kavelemista! (mustat saappaat, muutaman sentin korko) Mutta se on kylla aivan upea rakennelma, jattimainen, ja iso Ranskan lippu liehuu siella keskella. Siella oli paljon turisteja myos kameroitten kanssa.
Eilen olin myos Montmartrella; suosittelen shoppailupaikaksi, siella on kauhesti kaiken maailman putiikkeja.
Mietin tassa ostaisinko paivan lipun Solidays-festareille, luultavasti. En kylla pahemmin tunne esiintyjia joten hankala valita paivaa.
Jessica ei ole nyt kotona, se lahti Pont sur la Seine (kylan nimi):sta suoraan serkun luo toiseen kylaan ja palaa perjantaina. Oikeastaan on helpompaa kun se ei ole taalla.
Voisin alkaa varmaan tekemaan ruokaa. Mulla on nyt lista mita Zac tykkaa syoda. Pastaa, riisia, vihreita papuja, maissia, herneita, porkkanoita, perunamuusia, parsakaalia, kurkkua, melonia, omenoita, paarynoita, banaaneja.. ja siina se melkein sitte onki. Lihaa en syota sille koska Fred tykkaa ettei lapset syo lihaa iltaisin.
Olen siis Pariisissa nyt ja joudun lahtemaan taas maalle ens tiistaina suunnilleen.
Z oli tanaan aivan hirvea, huusi ja rimpuili koko ajan ko pesin silta hampaat ja puin sen(ei mikaan helppo homma). Kuuroudun varmaan pikkuhiljaa ko se aina raakyy minun korvan juuressa. Ja Denis oli paikalla ja yritti seki saada Zacin tottelemaan, turhaan. Fred ja Raphaki on sanonu Zacille miljoona kertaa etta sen pitaa kuunnella minua ja olla kiltisti. Denis kysy onko Z aina semmonen, ja muistutti etta tassa perheessa on ollu kaks au pairia ennen minua. Ja siis edellinen lahti koska silla oli liian vaikeaa, se ei kuulemma osannu ranskaa ja no, se johtu varmaan Z:sta myos. Etta silla lailla. Mutta siis yleensa se menee niin etta kun oon saanu sen puettua, se rauhottuu vahitellen, ja lopulta me leikitaan yhessa jotaki muurahaisia tai vastaavaa.
Kavin tosiaan eilen iltakavelylla ja kiersin riemukaaren kun sinne suunnalle paadyin. Oli siina kavelemista! (mustat saappaat, muutaman sentin korko) Mutta se on kylla aivan upea rakennelma, jattimainen, ja iso Ranskan lippu liehuu siella keskella. Siella oli paljon turisteja myos kameroitten kanssa.
Eilen olin myos Montmartrella; suosittelen shoppailupaikaksi, siella on kauhesti kaiken maailman putiikkeja.
Mietin tassa ostaisinko paivan lipun Solidays-festareille, luultavasti. En kylla pahemmin tunne esiintyjia joten hankala valita paivaa.
Jessica ei ole nyt kotona, se lahti Pont sur la Seine (kylan nimi):sta suoraan serkun luo toiseen kylaan ja palaa perjantaina. Oikeastaan on helpompaa kun se ei ole taalla.
Voisin alkaa varmaan tekemaan ruokaa. Mulla on nyt lista mita Zac tykkaa syoda. Pastaa, riisia, vihreita papuja, maissia, herneita, porkkanoita, perunamuusia, parsakaalia, kurkkua, melonia, omenoita, paarynoita, banaaneja.. ja siina se melkein sitte onki. Lihaa en syota sille koska Fred tykkaa ettei lapset syo lihaa iltaisin.
maanantai 22. kesäkuuta 2009
Dimanche?
Oon siis talla hetkella maalla Raphan aidin luona. Huhhuh mika kartano! Piha on valtava, ja taalla on paaryna-, omena-, kirsikka- ja sitruunapuu/puita. Ja uima-allas ja kasvihuone. Myos talo on iso, Jess sano linnaksi mutta se oli varmaan vitsi. Taalla haisee vanhalta, tama on vanha talo (kartano). Mika karmeinta, taalla on melkein joka huoneessa vegaanin painajainen eli nahkoja lattialla MATTOINA, nyljetty ties milta elaimelta. Taalla olohuoneessa on kaks seepraa + joku villisian nakonen. Iljettavaa! Mika hapea.
Loydettiin myos pari pyoraa (maasto-?)autotallista, ollaan ajeltu niilla Jessin kanssa. Toissapaivana kaytiin vahan kattomassa kylaa. Tama on tosiaanki kyla, vahan niinko Ribeauville! Taalla on kirkko ja pikku kauppoja ja suurin osa rakennuksista on niin ihania... minka takia Suomessa on niin rumia rakennuksia? Pariisissaki ihailen aina kaikkia erivarisia ovia ja ikkunoita ja koristeita ja parvekkeita. Kaytiin myos hautausmaalla Jessin kanssa, sita ilmeisesti kiinnostaa hautausmaat. Ei niin etteiko se minustaki ollu kiinnostavaa. Jotku haudat oli tosi vanhan nakosia ja siella oli kaikkia jannia juttuja.
Mutta en kumminkaan oo nahny kylasta viela paljoa mitaan.
Se mika minua hermostuttaa tassa paikassa on se etta se on kaukana kaikesta, ja tama kartanoki on niin pensasaitojen ja tiluksien ymparoima ettei naapurejakaan nae. Ja minun pitais olla taalla koko kuukausi Zacin kanssa! Ajattelen vaan kaikkia Pariisin tapahtumia ja paikkoja ja ihmisia jotka missaan. En oo viela varma paasenko siis valilla kaymaan Pariisissa... automatka oli kylla mielenkiintonen, yritin pitaa vasyneet silmat auki etta nakisin kaiken. Se kesti siis suunnilleen puolitoista tuntia.
Pitaa varmaan menna auttamaan juhlavalmisteluissa, tanaan on isanpaiva ja tuleekohan tanne vieraitaki?
Loydettiin myos pari pyoraa (maasto-?)autotallista, ollaan ajeltu niilla Jessin kanssa. Toissapaivana kaytiin vahan kattomassa kylaa. Tama on tosiaanki kyla, vahan niinko Ribeauville! Taalla on kirkko ja pikku kauppoja ja suurin osa rakennuksista on niin ihania... minka takia Suomessa on niin rumia rakennuksia? Pariisissaki ihailen aina kaikkia erivarisia ovia ja ikkunoita ja koristeita ja parvekkeita. Kaytiin myos hautausmaalla Jessin kanssa, sita ilmeisesti kiinnostaa hautausmaat. Ei niin etteiko se minustaki ollu kiinnostavaa. Jotku haudat oli tosi vanhan nakosia ja siella oli kaikkia jannia juttuja.
Mutta en kumminkaan oo nahny kylasta viela paljoa mitaan.
Se mika minua hermostuttaa tassa paikassa on se etta se on kaukana kaikesta, ja tama kartanoki on niin pensasaitojen ja tiluksien ymparoima ettei naapurejakaan nae. Ja minun pitais olla taalla koko kuukausi Zacin kanssa! Ajattelen vaan kaikkia Pariisin tapahtumia ja paikkoja ja ihmisia jotka missaan. En oo viela varma paasenko siis valilla kaymaan Pariisissa... automatka oli kylla mielenkiintonen, yritin pitaa vasyneet silmat auki etta nakisin kaiken. Se kesti siis suunnilleen puolitoista tuntia.
Pitaa varmaan menna auttamaan juhlavalmisteluissa, tanaan on isanpaiva ja tuleekohan tanne vieraitaki?
perjantai 19. kesäkuuta 2009
Vendredi
Huokaus. Eilen oli aika kammottava paiva. Se alko kylla hyvin; aamulla keittiossa Fred sano "comme tu es belle!" ja kadulla vastaan tullu tuntematon herrasmies suunnilleen saman. Ja koulussa pidin sen esitelman ja meilla oli oikein mielenkiintosta keskustelua.
Koulun jalkeen minun piti palata suoraan kotiin koska Z oli edelleen kipea. Huokaus. Se on kumma miten se yhtakkia heittaytyy hankalaksi ja sitten mikaan ei onnistu. Ei suostunu syomaan, ei paivaunille, ei antanu mitata kuumetta... ja huusi ko palosireeni jos yritin saada sen tekemaan jtn edellamainituista. Sitten Fred soitti ja kun sanoin miten asiat on niin se sano etta minun pitaa olla ankarampi. Helppo sanoa. Mittasin sitten kuumeen vakisilla, mutta en mie sita syomaan saanu. Lopulta sitten vaan hain satukirjan ja aloin lukea aaneen, ja kohta Z jo tuli valitsemaan satua minka se halusi kuulla. Yritin jatkuvasti saada sita syomaan ruokaa mutta ei, herra halusi vain jalkiruokaa. Lopulta se soi muutamia kekseja maidon kanssa.
Sitten me leikittiin piilosta, se esitteli mulle sen naamiaispukukokoelmaa, pengottiin lelulaatikkoa, piirrettiin vahan, muovailtiin, leikittiin kauppaa.
Lopulta annoin sen myos kattoa Spidermania ("j'adore spider-man!" "je sais..."), mutta ei se kylla mitaan nelivuotiaille tehtya materiaalia ollu! Ja tietenki Fred soitti just silloin enka kuullu mitaan elokuvan aanien takia ja kun siirryin kauemmas puhumaan, Z alko kiljua hadissaan (se luuli etta lahden pois), niin etta mulla meni Fredin puheet vahan ohi korvien.
Jossaki valissa myos Rapha soitti, lyhyesti, ja yhesti Raphan aiti. Se oliki ihan positiivinen puhelu, "mamie"(siis mummo) kehu etta edistyn, siis ranskassa. En oo kylla ihan varma pitaisko minun vastata kotipuhelimeen, ja inhoan vastata siihen kun ei koskaan tiia mita kuulee.
Tein myos illallista lopulta, keittoa (kurpitsaa&perunaa, valmisruokaa itse asiassa) ja vahan muuta. Oltiin Z:n kanssa syomassa kun muut tuli kotiin. Olin siis huolehtinu Z:sta koko paivan koulun jalkeen, vaikka tavallisesti oon vapaa puoli viiteen asti.
Fred valitti mulle riisista jota olin antanu Z:lle. Se oli nimittain ollu monta paivaa jaakaapissa. "Tama riisi on allottavaa! Oletko itse maistanut tata? Et? Saisit luvan maistaa ennen kuin tarjoat tallaista minun pojalle!" (vapaasti ranskasta kaannettyna)... voi sanoa etta olin aika nolona. Ei mulle ollu tullu mieleen etta siina riisissa ois jtn vikaa.
Vahan ajan paasta Rapha tuli selittaan mulle, etta minun pitais jarjestella vahan taloa silloin ko Deni ei kay, minka siis tiesin jo. Se naytti mulle kaikkia mita minun ois pitany tehha: jarjestella pyykkia, jarjestella sohvatyynyja, kerata lenkkarit lattialta, pedata niitten sankya... "me halutaan etta taalla on siistia kun me tullaan toista".
Olin ihan maassa. Vetaydyin Z:n huoneeseen jarjestelemaan, ja kun Fred kysyi etta tulenko illalliselle vai olenko jo syonyt, sanoin etta olen jo syonyt ja oikeastaan mulla on vahan maha kipea (kuten se olikin, luultavasti nalasta). Kysyin etta voinko menna nukkumaan, en ole tehnyt viela tehtaviakaan seuraavalle paivalle. Menin sitten omaan huoneeseen ja purskahdin itkuun, mulla oli niin semmonen olo etten osaa tehda mitaan oikein.
Napostelin pistaasipahkinoita (taivaallisia)monistepinkan aarella ko Jess koputti minun ovelle. Se kysy etta oonko kylvettany Zacin. Seki viela! Selitin etta en oo, en ollu varma pitaisko, ajattelin ettei se menis kouluunkaan huomenna..." J keskeytti minut: "olet itkenyt!" Sitten se vaatimalla vaati minua kertomaan mika on vikana (koulutehtavat liian vaikeita? ikava kotiin? aitiko sinua arsyttaa? vai johtuuko se minusta?) ja vakuutteli etta voin puhua sille. Se on janna miten toisten osoittama empatia saa kyynelkanavat aukeamaan. Ja inhoan sita ko aani pettaa. Onnistuin lopulta sanomaan: "parfois...j'ai...l'impression que...je fais...tout...mal..." Eli minusta tuntuu valissa etta teen kaiken vaarin.
Jess vakuutteli ettei minun pida ajatella semmosta, etten voi osata kaikkea heti, etta senki oli pitany totutella elamaan Raphan kanssa, jne. Se sano myos etta jos Fred oli tyly mulle niin se johtuu siita etta se oli huonolla tuulella jonku raskauteen liittyvan ongelman takia. Aika noloa itkea 13-v tyton edessa mutta minkas sille mahtoi. Jess on kumminki ihan fiksu ja alan tulla hyvin toimeen sen kanssa.
No, eipa siina sitten. En tiia kuuliko Rapha ja Fred mitaan, epailen kylla etta kuuli. Toivottavasti tasta ei seuraa mitaan kiusallista keskustelua.
Tana aamuna lahdin kouluun viimeista kertaa, siella ei tullu esille mitaan kamalan hyodyllista. Sitten kavin metrossa valokuvauskopissa, koska alliance francaise vaatii valokuvan sisaankirjautuessa. Etta seki oli hankalaa! Enpa tiia tuliko siita kovin hyva. Pitaako korvien tosiaan nakya? Varmuuden vuoksi laitoin hiukset korvien taakse.
Alliance francaisessa (kun viimein oli loytany oikean kadun)kavi ilmi etten voi kayda ens viikkoa kurssilla (minimum 2 vko). Joten odotan varmaan syyskuuhun. Tosin asken kun Fred kyseli minun kielikurssitilanteesta, tuli semmonen olo etta pitais menna aikasemmin kurssille. Mutta no, ne on niin kalliita enka jaksa alkaa hakemaan sopivaa kurssia ens viikolle. Sita paitsi lainasin kirjastosta uusia cd+kirja -kielikursseja ja toivon etta ne on hyvia, alan kaymaan lapi kunhan kerkean.
Sunnuntaina on isanpaiva, en tiia mita silloin tapahtuu (niin, mie en koskaan tiia mita tapahtuu milloinki).
Rapha sano tana aamuna etta minun pitaa sanoa sille jos tarvin rahaa. Olin vahan etta no, selva? Kuka nyt ei rahaa tarvis mutta en mie aio menna pyytamaan silta rahaa sovitun palkan lisaksi...
Taalla kuulee tosiaan kokoajan sireenien ulvontaa. Pari kertaa minun ohi kadulla on myos menny taytta vauhtia poliisiautoja vilkut ja sireenit paalla. Mie taas oon kerran meinannu jaada autojen alle (punaisella tien yli) ja kerran metron ovien valiin (yritin syoksya kyytiin viime tipassa).
Mutta joo. Alkaa huoliko, kylla se tasta. Etin just Google mapsista tietoa Pariisin katakombeista, ois hienoa kayda vaikka ens viikolla... ja ei, mulla ei ole kameraa.
Koulun jalkeen minun piti palata suoraan kotiin koska Z oli edelleen kipea. Huokaus. Se on kumma miten se yhtakkia heittaytyy hankalaksi ja sitten mikaan ei onnistu. Ei suostunu syomaan, ei paivaunille, ei antanu mitata kuumetta... ja huusi ko palosireeni jos yritin saada sen tekemaan jtn edellamainituista. Sitten Fred soitti ja kun sanoin miten asiat on niin se sano etta minun pitaa olla ankarampi. Helppo sanoa. Mittasin sitten kuumeen vakisilla, mutta en mie sita syomaan saanu. Lopulta sitten vaan hain satukirjan ja aloin lukea aaneen, ja kohta Z jo tuli valitsemaan satua minka se halusi kuulla. Yritin jatkuvasti saada sita syomaan ruokaa mutta ei, herra halusi vain jalkiruokaa. Lopulta se soi muutamia kekseja maidon kanssa.
Sitten me leikittiin piilosta, se esitteli mulle sen naamiaispukukokoelmaa, pengottiin lelulaatikkoa, piirrettiin vahan, muovailtiin, leikittiin kauppaa.
Lopulta annoin sen myos kattoa Spidermania ("j'adore spider-man!" "je sais..."), mutta ei se kylla mitaan nelivuotiaille tehtya materiaalia ollu! Ja tietenki Fred soitti just silloin enka kuullu mitaan elokuvan aanien takia ja kun siirryin kauemmas puhumaan, Z alko kiljua hadissaan (se luuli etta lahden pois), niin etta mulla meni Fredin puheet vahan ohi korvien.
Jossaki valissa myos Rapha soitti, lyhyesti, ja yhesti Raphan aiti. Se oliki ihan positiivinen puhelu, "mamie"(siis mummo) kehu etta edistyn, siis ranskassa. En oo kylla ihan varma pitaisko minun vastata kotipuhelimeen, ja inhoan vastata siihen kun ei koskaan tiia mita kuulee.
Tein myos illallista lopulta, keittoa (kurpitsaa&perunaa, valmisruokaa itse asiassa) ja vahan muuta. Oltiin Z:n kanssa syomassa kun muut tuli kotiin. Olin siis huolehtinu Z:sta koko paivan koulun jalkeen, vaikka tavallisesti oon vapaa puoli viiteen asti.
Fred valitti mulle riisista jota olin antanu Z:lle. Se oli nimittain ollu monta paivaa jaakaapissa. "Tama riisi on allottavaa! Oletko itse maistanut tata? Et? Saisit luvan maistaa ennen kuin tarjoat tallaista minun pojalle!" (vapaasti ranskasta kaannettyna)... voi sanoa etta olin aika nolona. Ei mulle ollu tullu mieleen etta siina riisissa ois jtn vikaa.
Vahan ajan paasta Rapha tuli selittaan mulle, etta minun pitais jarjestella vahan taloa silloin ko Deni ei kay, minka siis tiesin jo. Se naytti mulle kaikkia mita minun ois pitany tehha: jarjestella pyykkia, jarjestella sohvatyynyja, kerata lenkkarit lattialta, pedata niitten sankya... "me halutaan etta taalla on siistia kun me tullaan toista".
Olin ihan maassa. Vetaydyin Z:n huoneeseen jarjestelemaan, ja kun Fred kysyi etta tulenko illalliselle vai olenko jo syonyt, sanoin etta olen jo syonyt ja oikeastaan mulla on vahan maha kipea (kuten se olikin, luultavasti nalasta). Kysyin etta voinko menna nukkumaan, en ole tehnyt viela tehtaviakaan seuraavalle paivalle. Menin sitten omaan huoneeseen ja purskahdin itkuun, mulla oli niin semmonen olo etten osaa tehda mitaan oikein.
Napostelin pistaasipahkinoita (taivaallisia)monistepinkan aarella ko Jess koputti minun ovelle. Se kysy etta oonko kylvettany Zacin. Seki viela! Selitin etta en oo, en ollu varma pitaisko, ajattelin ettei se menis kouluunkaan huomenna..." J keskeytti minut: "olet itkenyt!" Sitten se vaatimalla vaati minua kertomaan mika on vikana (koulutehtavat liian vaikeita? ikava kotiin? aitiko sinua arsyttaa? vai johtuuko se minusta?) ja vakuutteli etta voin puhua sille. Se on janna miten toisten osoittama empatia saa kyynelkanavat aukeamaan. Ja inhoan sita ko aani pettaa. Onnistuin lopulta sanomaan: "parfois...j'ai...l'impression que...je fais...tout...mal..." Eli minusta tuntuu valissa etta teen kaiken vaarin.
Jess vakuutteli ettei minun pida ajatella semmosta, etten voi osata kaikkea heti, etta senki oli pitany totutella elamaan Raphan kanssa, jne. Se sano myos etta jos Fred oli tyly mulle niin se johtuu siita etta se oli huonolla tuulella jonku raskauteen liittyvan ongelman takia. Aika noloa itkea 13-v tyton edessa mutta minkas sille mahtoi. Jess on kumminki ihan fiksu ja alan tulla hyvin toimeen sen kanssa.
No, eipa siina sitten. En tiia kuuliko Rapha ja Fred mitaan, epailen kylla etta kuuli. Toivottavasti tasta ei seuraa mitaan kiusallista keskustelua.
Tana aamuna lahdin kouluun viimeista kertaa, siella ei tullu esille mitaan kamalan hyodyllista. Sitten kavin metrossa valokuvauskopissa, koska alliance francaise vaatii valokuvan sisaankirjautuessa. Etta seki oli hankalaa! Enpa tiia tuliko siita kovin hyva. Pitaako korvien tosiaan nakya? Varmuuden vuoksi laitoin hiukset korvien taakse.
Alliance francaisessa (kun viimein oli loytany oikean kadun)kavi ilmi etten voi kayda ens viikkoa kurssilla (minimum 2 vko). Joten odotan varmaan syyskuuhun. Tosin asken kun Fred kyseli minun kielikurssitilanteesta, tuli semmonen olo etta pitais menna aikasemmin kurssille. Mutta no, ne on niin kalliita enka jaksa alkaa hakemaan sopivaa kurssia ens viikolle. Sita paitsi lainasin kirjastosta uusia cd+kirja -kielikursseja ja toivon etta ne on hyvia, alan kaymaan lapi kunhan kerkean.
Sunnuntaina on isanpaiva, en tiia mita silloin tapahtuu (niin, mie en koskaan tiia mita tapahtuu milloinki).
Rapha sano tana aamuna etta minun pitaa sanoa sille jos tarvin rahaa. Olin vahan etta no, selva? Kuka nyt ei rahaa tarvis mutta en mie aio menna pyytamaan silta rahaa sovitun palkan lisaksi...
Taalla kuulee tosiaan kokoajan sireenien ulvontaa. Pari kertaa minun ohi kadulla on myos menny taytta vauhtia poliisiautoja vilkut ja sireenit paalla. Mie taas oon kerran meinannu jaada autojen alle (punaisella tien yli) ja kerran metron ovien valiin (yritin syoksya kyytiin viime tipassa).
Mutta joo. Alkaa huoliko, kylla se tasta. Etin just Google mapsista tietoa Pariisin katakombeista, ois hienoa kayda vaikka ens viikolla... ja ei, mulla ei ole kameraa.
keskiviikko 17. kesäkuuta 2009
Mercredi
Super. Eilen kun hain Z:n koulusta, se vaan itkeskeli ja sain kantaa sita koko matkan (joka tosin ei ole erityisen pitka). Se ei halunnu valipalaa (tavallisesti keksia, maitoa, ehka hedelma). Annoin laakkeen. Jonku ajan paasta se oksensi. Nappasin sen sohvalta syliin ja kannoin pikavauhtia kylpyhuoneeseen, se oksensi yltympariinsa vaatteilleen. Onneksi sohvalle ja matoille ei kayny huonosti; eika minun vaatteillekaan. Yhh.. Siina vaan sitte vaihettiin vaatteet, pistin sen kylpyyn, soitin Fredille, mittasin kuumeen, luin satuja. Jonku ajan paasta kaikki oli kotona, Jesski tuli koulusta siina viiden maissa.
Zacilla on myos kauheita paukamia kasvoissa: saaskenpistoja. Naurettavaa ettei taalla ole vissin missaan saaskiverkkoja ikkunoissa, eika myoskaan tuplaikkunoita.
Talla hetkella ootan etta pyykkikoneen korjaaja tulee, viime kerralla se korjasi huonosti ja Fred ei ollu kovin tyytyvainen: mie ja Jess oltiin silloin kotona ja minun ois kuulemma pitany tarkistaa etta kone toimii ja allekirjoittaa paperi (jonka Jess allekirjoitti). Eh.. Joka tapauksessa ois kiva ko pesukone toimis kun minunkin tarvis pesta joitain vaatteita.
Zac on talla hetkella isoaitinsa kanssa ties missa, mieki ehin toivottavasti viela kaymaan ulkonaki ko vaan kavis akkia se korjaaja.
Ja huomiseksi pitais valmistaa se esitelma. Hmm.
Heinanuha meinaa vahan rasittaa, aamuyolla alkaa aina kutittaa silmia ja nenaa. Eipahan tuu nukuttua liian pitkaan, kai.
Ai niin ja viikonloppuna mennaan maalle Fredin aidin luo. Ja ens kuussa oon siella koko ajan! Zacin kanssa. Toivottavasti siita ei tuu kuolettavan tylsaa :S Siella on kuulemma uima-allas., paasen siis kayttamaan bikineita.
Tama blogi ei ainakaan ole turhan jannittava.
Zacilla on myos kauheita paukamia kasvoissa: saaskenpistoja. Naurettavaa ettei taalla ole vissin missaan saaskiverkkoja ikkunoissa, eika myoskaan tuplaikkunoita.
Talla hetkella ootan etta pyykkikoneen korjaaja tulee, viime kerralla se korjasi huonosti ja Fred ei ollu kovin tyytyvainen: mie ja Jess oltiin silloin kotona ja minun ois kuulemma pitany tarkistaa etta kone toimii ja allekirjoittaa paperi (jonka Jess allekirjoitti). Eh.. Joka tapauksessa ois kiva ko pesukone toimis kun minunkin tarvis pesta joitain vaatteita.
Zac on talla hetkella isoaitinsa kanssa ties missa, mieki ehin toivottavasti viela kaymaan ulkonaki ko vaan kavis akkia se korjaaja.
Ja huomiseksi pitais valmistaa se esitelma. Hmm.
Heinanuha meinaa vahan rasittaa, aamuyolla alkaa aina kutittaa silmia ja nenaa. Eipahan tuu nukuttua liian pitkaan, kai.
Ai niin ja viikonloppuna mennaan maalle Fredin aidin luo. Ja ens kuussa oon siella koko ajan! Zacin kanssa. Toivottavasti siita ei tuu kuolettavan tylsaa :S Siella on kuulemma uima-allas., paasen siis kayttamaan bikineita.
Tama blogi ei ainakaan ole turhan jannittava.
tiistai 16. kesäkuuta 2009
Tiistai
Viela yli tunti vapaaaikaa ennen Zacin (joka on siis 4v.) hakemista koulusta. Sen jalkeen onki sitten tekemista; illalla minun pitaa huolehtia Z:n kylvettamisesta, Jessin (13v.) laksyista, molempien illallisesta jne...
Tanaan oli siis toinen paiva kielikurssilla. Ryhmassa on 6, erimaalaisia ja -ikaisia, plus opettaja. Se toimii niin etta aluksi kaikki esittelee itsensa (tanaan piti esitella joku toinen ihminen muille), muut tekee kysymyksia jne. Sitten opettaja kay lapi kaikki virheet mita kukin on tehny puhuessaan: aantaminen, prepositiot, kaikki. Kaikkien pitaa myos tehda esitelma valitsemastaan aiheesta, 5 min. Mulla on torstaina, en oo paattany viela aihetta. Lopuksi saadaan tehtavamonisteita, jotka opettaja palauttaa korjattuina.
Taytyy sanoa etta minusta siella pitais olla viela korkeamman tason ryhma; kaikki puhuu huonommin ko mie, ja mulla on sentaan viela paljon opittavaa... mutta Fred (perheen aiti)sano etta minun pitaa kayda ens viikko Alliance françaisen kurssilla sita varalta etta se on parempi. Se on kylla kalliimpi myos. Mutta kaipa siina on jarkea.
Tana aamuna herasin 7.00 etten myohastyis niinko eilen (vahan). Metrolla kulkeminen on onneks aika nopeaa ja alkaa sujuaki ihan luontevasti.
Ja tosiaan koulun jalkeen (10.30) kavin shoppailemassa ympariinsa. Ostin ihanan mekon (kesamekkoja tarvitaan hellepaivina), kolmannet sandaalit (tasapohjaiset, ilman sita vietavan tappia varpaiden valissa niinko edellisissa), mustat saappaat (aika lyhytvartiset), aurinkolasit ja vahan muuta. Sitten kavin kysymassa judosta tietoja, pitaa miettia sita viela.
Lopuksi vaan harhailin ympariinsa, yritin loytaa A) kookosoljya ja B) kotiin. Onnistuhan se tietenki lopulta. Mulla on kummallinen taipumus unohtaa kummasta suunnasta tulin ja kavella just vaaraan suuntaan.
Kielikurssi-cd jonka lainasin kirjastosta oli huono, joku alkeiskurssi vaikka siina luki "avancé". Yritan loytaa parempia.
En muuten voinu vastustaa kun nain yhtena paivana kaupassa Twilight nelosen (ranskaksi tietenkin). En malta oottaa etta paasen alottaan sen, mutta luen kumminki ensin ainaki Paul Coelhon Onze minutes. Jessilla on hyllyssa joitain kirjoja mita oon lukenu esim. uusin prinsessapaivakirja. Mutta ei se taida tosiaan paljoa lukea.
Mitahan Z ja J vois syoda tanaan..?
Huomenna mulla ei oo koulua, eika Z:llakaan, joten minun pitaa huolehtia siita koko paiva (?).
Tanaan oli siis toinen paiva kielikurssilla. Ryhmassa on 6, erimaalaisia ja -ikaisia, plus opettaja. Se toimii niin etta aluksi kaikki esittelee itsensa (tanaan piti esitella joku toinen ihminen muille), muut tekee kysymyksia jne. Sitten opettaja kay lapi kaikki virheet mita kukin on tehny puhuessaan: aantaminen, prepositiot, kaikki. Kaikkien pitaa myos tehda esitelma valitsemastaan aiheesta, 5 min. Mulla on torstaina, en oo paattany viela aihetta. Lopuksi saadaan tehtavamonisteita, jotka opettaja palauttaa korjattuina.
Taytyy sanoa etta minusta siella pitais olla viela korkeamman tason ryhma; kaikki puhuu huonommin ko mie, ja mulla on sentaan viela paljon opittavaa... mutta Fred (perheen aiti)sano etta minun pitaa kayda ens viikko Alliance françaisen kurssilla sita varalta etta se on parempi. Se on kylla kalliimpi myos. Mutta kaipa siina on jarkea.
Tana aamuna herasin 7.00 etten myohastyis niinko eilen (vahan). Metrolla kulkeminen on onneks aika nopeaa ja alkaa sujuaki ihan luontevasti.
Ja tosiaan koulun jalkeen (10.30) kavin shoppailemassa ympariinsa. Ostin ihanan mekon (kesamekkoja tarvitaan hellepaivina), kolmannet sandaalit (tasapohjaiset, ilman sita vietavan tappia varpaiden valissa niinko edellisissa), mustat saappaat (aika lyhytvartiset), aurinkolasit ja vahan muuta. Sitten kavin kysymassa judosta tietoja, pitaa miettia sita viela.
Lopuksi vaan harhailin ympariinsa, yritin loytaa A) kookosoljya ja B) kotiin. Onnistuhan se tietenki lopulta. Mulla on kummallinen taipumus unohtaa kummasta suunnasta tulin ja kavella just vaaraan suuntaan.
Kielikurssi-cd jonka lainasin kirjastosta oli huono, joku alkeiskurssi vaikka siina luki "avancé". Yritan loytaa parempia.
En muuten voinu vastustaa kun nain yhtena paivana kaupassa Twilight nelosen (ranskaksi tietenkin). En malta oottaa etta paasen alottaan sen, mutta luen kumminki ensin ainaki Paul Coelhon Onze minutes. Jessilla on hyllyssa joitain kirjoja mita oon lukenu esim. uusin prinsessapaivakirja. Mutta ei se taida tosiaan paljoa lukea.
Mitahan Z ja J vois syoda tanaan..?
Huomenna mulla ei oo koulua, eika Z:llakaan, joten minun pitaa huolehtia siita koko paiva (?).
sunnuntai 14. kesäkuuta 2009
Aloitus
Noniin. Kirjotan tata blogia siks ettei minun tarvis kirjottaa kirjeita kaikille, samat asiat moneen kertaan... ja onhan se muutenki helpompaa.
Tanaan menin metrolla Saint Ouenin kirppispaikalle. Siella oli paaljon vakea, kamalan kuuma, paljon kojuja. Ostin akkia sandaalit koska mulla oli jalassa hiostavat lenkkarit. Valitsin 10 cm kiilakorot koska oon nahny niin monilla korkeita korkoja taalla... *silmien pyoritys* ja kyllahan ne nayttaa paremmalta.
Sitten haeskelin kevytta kesamekkoa koska mulla oli farkut jalassa ja olin tukehtumaisillani. Ja kylla mie loysinki kivan. Siella ois ollu kauheasti kaikkea ja minun ois tarvinnuki tehda vahan ostoksia mutta en kertakaikkiaan jaksanu kun oli niin kuuma ja jalta huusi tuskasta. Talla hetkella niissa on monta rakkoa :/
Pitaa yrittaa akkia loytaa toiset sandaalit kavelemista varten. Huomenna minun pitaa olla tasan yheksalta aamulla Lutece langue -kielikoululla. Huokaus... mutta kuitenkin mahtavaa. Toivottavasti kielikurssi on tehokas! Oon niin kyllastyny hokemaan "quoi?", "pardon?", "excusez-moi?"...
En oo syony tanaan oikeastaan ollenkaan ruokaa, joten taidan menna syomaan. Perhe ei huutanu minu illalliselle koska ne luuli etten oo kotona, ko olin omassa huoneessa.
Huomenna siis tyopaiva taas, ja se on varmaa etta jos vien Zacin puistoon sen "koulun" jalkeen nii varmistan etta se kay ensin vessassa!
Tanaan menin metrolla Saint Ouenin kirppispaikalle. Siella oli paaljon vakea, kamalan kuuma, paljon kojuja. Ostin akkia sandaalit koska mulla oli jalassa hiostavat lenkkarit. Valitsin 10 cm kiilakorot koska oon nahny niin monilla korkeita korkoja taalla... *silmien pyoritys* ja kyllahan ne nayttaa paremmalta.
Sitten haeskelin kevytta kesamekkoa koska mulla oli farkut jalassa ja olin tukehtumaisillani. Ja kylla mie loysinki kivan. Siella ois ollu kauheasti kaikkea ja minun ois tarvinnuki tehda vahan ostoksia mutta en kertakaikkiaan jaksanu kun oli niin kuuma ja jalta huusi tuskasta. Talla hetkella niissa on monta rakkoa :/
Pitaa yrittaa akkia loytaa toiset sandaalit kavelemista varten. Huomenna minun pitaa olla tasan yheksalta aamulla Lutece langue -kielikoululla. Huokaus... mutta kuitenkin mahtavaa. Toivottavasti kielikurssi on tehokas! Oon niin kyllastyny hokemaan "quoi?", "pardon?", "excusez-moi?"...
En oo syony tanaan oikeastaan ollenkaan ruokaa, joten taidan menna syomaan. Perhe ei huutanu minu illalliselle koska ne luuli etten oo kotona, ko olin omassa huoneessa.
Huomenna siis tyopaiva taas, ja se on varmaa etta jos vien Zacin puistoon sen "koulun" jalkeen nii varmistan etta se kay ensin vessassa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
