pähkäilyä

Tällä hetkellä mietin yliopisto-opiskelua Ranskassa. Luin netistä että jos kouluttautuisin ranska vieraana kielenä -opettajaksi, työnsaanti ja palkka Ranskassa ois aika kehnoa. Enhän mie kyllä tiiä haluanko loppujen lopuksi elää elämääni Ranskassa, Suomessa vai jossain ihan muualla, mutta järkeilin kuitenkin että ois fiksua opiskella Pariisissa englanninopettajaksi, ja espanjan, jos voi valita kaks kieltä niinkö Suomessa tietääkseni... ja jos espanjan opiskeluun ei vaadita kielen hallitsemista jo etukäteen. Ongelmia on tietenki muun muassa A) onko ranskankielentaitoni riittävä pariisilaisessa yliopistossa opiskeluun ja B) onnistuuko kaikki hankalat käytännön asiat kuten sisäänkirjoittautuminen... koulutuski pitäis valita ja tällä hetkellä en tajua niistä paljon mitään(licence?master?doctorat?). Ja mietin myös kannattaako varmasti opiskella Ranskassa eikä Suomessa, Helsingin yliopistohan mulla oli tähän asti tavoitteena. Mikä on opetuksen tason ja työnsaantimahdollisuuksien ero esimerkiksi. Ja kuitenkin, se ois niin mahtavaa!
Joten, uppoudun nyt tutkimaan Pariisin yliopistojen nettisivuja suurennuslasin ja sanakirjan kanssa. Kuten myös muita hyödyllisiä sivustoja jos niitä nyt löytyy internetin ihmeellisestä mutta turhauttavasta maailmasta.

A Tornio

Pariisissa ei ollu sääskiä ollenkaan. Eikä paarmoja. Tosin siellä oli joissakin asunnoissa (kuten L:n) torakoita ja muita inhotuksia kipittelemässä ympäriinsä, ja kärpäsiä ainakin Pereiressä; perheen kissa jahtasi niitä ihan suuna päänä.
Unohin kertoa vielä yhestä tyypistä. Nimittäin sen jälkeen kun lähdin perheestä, olin melkein joka päivä Trocaderon kirjastossa aamusta iltaan, ja yhtenä päivänä ko seisoin sen viheliäisen koneen ääressä, yks kirjaston työntekijä raahasi jotaki laatikkoa siitä vierestä ja vitsaili jotaki minun laukusta tai jostain, en saanu selvää. Sitten se selitti siinä jonku aikaa jotain ja lähti, ja myöhemmin se tuli takas ja sanoin että oon suomalainen ja se selitti että Suomi on sen sydämen kotimaa, en kyllä ihan käsittäny miksi, se saatto liittyä jotenki politiikkaan. Se oli siis perheellinen ehkä nelikymppinen mies, ja se puhu sen verran hiljasella äänellä etten saanu koskaan kunnolla selvää sen puheista. Mikä ei tosin "keskustelua" hirveästi haitannu koska se ilmeisesti tykkäsi pitää monologeja; hymyilin ja nyökkäilin vaan välissä. Sen päivän jäkeen se siis pysähty aina joskus juttelemaan vähäks aikaa. Se oli kyllä vähän outo, siis just siks ettei sitä tuntunu hirveästi kiinnostavan oisko mulla jotain sanottavaa, selitti vaan menemään kaikkea politiikasta ja siitä kuinka naurettavasti asiat hoidetaan Ranskassa ja muusta. Kerran se sano että puhun hyvin ranskaa, ymmärrän hyvin. Heh...
Pariisissa on myös roskiksia joka kulmassa mikä on hyvä juttu. Ja penkkejä myös; istuin monesti jollaki penkillä keskellä kaupunkia syömässä ruuaksi tölkkipapuja tai vastaavaa. Ja oottamassa että L tulee töistä ja päästää minut sisälle.

Kerronpa jotain sälää huvin vuoksi... varoitus Pariisin kävijöille: älkää juoko sitä hanavettä. Taisin olla väärässä; en ole allerginen maidolle vaan se oli se Pariisin vesi joka pisti mahan ihan sekasin, se oli kamalaa. Eihän sitä mikään pakko ois ollu juoda, lähes kaikki pariisilaisetki ostaa pullovettä vaikka tietääkseni paikallisten sietäis kyllä juoda hanastakin. Pariisin kaupungilla on itse asiassa semmonen projekti että yritetään saada pariisilaiset juomaan kaupungin puhdasta ja laadukasta vesijohtovettä.
Kävin muuten torstaina katsomassa elokuvissa Amerrika-komedian erään intialaisen miehen kanssa joka tuli puhumaan mulle kadulla kun seisoskelin kartan ääressä miettimässä mitä tekisin. Se kysy olenko skandinaavi; me ollaan kuulemma mukavia ihmisiä (kuvitella!). Se puhu lähinnä englantia, ei tosin täydellisesti, ja vähän ranskaa. Loppujen lopuksi se oli raivostuttava, lupaili että jos olen sen kanssa, se ostaa mulle mitä haluan, se ostaa mulle auton, me voidaan matkustella ympäri maailmaa, mie voin tehhä mitä haluan ja niin edelleen... ja elokuvissa puhu kokoajan ja ahisteli, yhh! Lähinkin sitten heti käveleen kun se loppu. Enkä onneks erehtyny antamaan numeroani.
Pariisissa on muuten joka puolella A) apteekkeja B) hedelmä- ja vihanneskauppoja/kojuja C) leipomoita (joista haetaan joka aamu se patonki; jopa D teki niin vaikkei se ole oikeasti ranskalainen... ja sen mielestä se pitää syodä, ainakin joskus, niin että halkaisee sen ja laittaa toiselle puolelle voita ja toiselle hilloa, ja sitten yhteen) kuten myös kahviloita ja suklaapuoteja...

Seikkailija tauolla

kotona ollaan. !!! tämä näppäimistö on niin kummallinen nyt ja meinaan koko ajan kirjottaa äät aana ja ööt oona...
kiitos Lauralle että hait minut rautatieasemalta. Jännä juttu miten osaan aina valita matkustuspäivät huonosti; lauantaina ei mene ollenkaan linkkoja laivaniemen kautta.
D saatto minut lentokentälle, Pariisi-Riika -lento oli puoli tuntia myöhässä. Riikan lentokentällä olin ihan sekaisin kellonajoista; en tiiä mikä se aikero on - jaa, se on näköjään sama aika ko Suomessa. Joka tapauksessa ei ollu kaukana että oisin myöhästyny lennolta. Ja Helsingissä piti kiirehtiä rautatieasemalle; tosin turhaan koska myöhästyin kuitenkin. Lähin sitten viimisellä junalla, 22.30, vaihto Tampereella. Vaihto oliki hankala; aikaa oli vähän ja olisin varmaan missannu koko junan jos ystävällinen tummaihoinen työntekijä (en tiiä minkä työn mutta oletan että se oli töissä siellä asemalla)ei olis tullu auttamaan minua ja yhtä toista tyttöä jolla oli kauheasti mattoja ja iso rinkka ja matkalaukku mukana.
Nukuin sitten junassa miten pystyin.
Nyt olen kotona, mulla on iso kasa pyykkia pestäväksi ja tavaraa järjestettäväksi... Pariisi tuntuu pelottavan kaukaiselta nyt. Helsinkikin näytti ihan autiokaupungilta eilisiltana verrattuna Valon kaupunkiin. Olen tyytyväinen täällä oloon niin kauan kuin se on tilapäistä eikä pitkäaikaista.
Ihanaa että saa käyttää nettiä vapaasti...

Départ

Seikkailija osti lentolipun kotiin. D:n mielesta on paras etta palaan Suomeen, toistaiseksi. Ja palaan sitten myohemmin, kun olen loytany tyon ja asunnon. Olin ensin ihan vastaan mutta loppujen lopuksi, kun mietin Suomea ja kotia, kesaa, kavereita, perhetta, kaikkea tuttua... D on oikeassa etta tama tilanne taalla on yhta karsimysta.
Joten, lennan huomenna suunnilleen 14.00, otan junan kemiin; se on perilla 09.09 ylihuomenna. Ois ihanaa jos joku tulis hakemaan rautatieasemalta, mutta jos ei ole vapaaehtoisia niin menen linkalla.
Harmittaa tuhlata rahaa matkoihin, varsinkin kun olen muutenkin menettany kaikki rahat mita mulla oli ja mita olen ansainnu... mutta toivon etta saan myohemmin tyon joka hyvittaa taman rahanmenon.
Ja ainiin, mulla on suuri ongelma matkalaukun kanssa. En tiia paljonko se painaa mutta vannon etta enemman ko 20 kg. Jos vain olisin tienny, en ois ottanu mukaan judogia, muun muassa...phhhh.
Joka tapauksessa toivon etta kaikki ei ole haipyny Torniosta jonneki maailmanymparysmatkalle! Ehdin viela nauttia Suomen kesasta :)

14 juillet

Oon ollu vahan kiireinen kun yritan tosissaan hakea toita ja silleen... D sanoo ettei netista loyda tyopaikkaa eika asuntoa ja oon sen avustuksella kirjottanu uudestaan CV:n ja "lettre de motivation":n (inhoan ranskalaisten kapulakielisyytta!!) ja kavelly ympariinsa. Ja D kysyy sen tutuilta mulle tyopaikkaa; eilen illalla esim. tapasin sen serkun joka on kaupassa toissa ja tama lupasi ottaa vastaan minun CV:n jos vaikka saisin kassanhoitajan paikan.. ja sitten kun mulla on tyopaikka voin menna kysymaan asuntoa, tosin voihan kamppista etsia jo nytki.
Arsyttaa ko joka paikassa on hirveasti kaikkia vaatekauppoja ja kaikkialla on nyt alennusmyynnit enka mie voi ostaa mitaan, tilan- ja rahanpuutteen takia. Samoin joka paikassa ois mahdollisuus paasta nettiin kannettavalla mita mulla ei oo. Ootan tosiaan sita paivaa ko saan palkkaa.
Ainiin ja tanaanhan on juhlapaiva, Ranskan kansallispaiva (Bastiljin valtaamisen kunniaksi). Champs-Elyséella oli kunnon sotilasparaati, viime yona on poltettu satoja autoja (en oo tosin varma miksi, mutta jotain ilkivaltaa kuitenkin), ja oli myos laskuvarjoesitys, ja konsertti ja muuta, ja illalla ilotulituksia...
Eipa tassa muuta, alkaa huolehtiko okei?

noniin nukuin viime yon D:n luona ja voisin kuulemma muuttaaki sinne siksi aikaa etta loydan asunnon mutta en oikein tiia. Mulla ei oo mitaan aavistusta talla hetkella missa L on, pitais varmaan soittaa sille jossain valissa.

Istuin tanaan masentuneena penkilla 10èmessa ja siihen tuli yks mies, juteltiin sitten niita naita, Ranskan vallankumouksesta, imperialismista, maalla asumisesta, kaikesta. Se oli maalari, kotosin ... mika maa se nyt olikaan, Kuuban vieressa kuulemma -, perheellinen mutta eronnu. Kavin sen asunnollaki (vai oliko se pelkka tyopaikka)pienen eparoinnin jalkeen juomassa kupillisen kuumaa kaakaota. Sitten vaan lahin, "merci beaucoup", ja tulin metrolla tanne. Oikein mukava ihminen; silla lailla minusta kannattais opiskella ranskaa, juttelemalla ihmisten kanssa, eika kielikurssilla. Ainakaan pelkastaan.

Niin ja kyllahan mie puhuin puhelimessa yhen perheenaidin kanssa: ne tarjoaa 15 h/vko lastenhoitoa vastaan majoitusta. Ei siis ruokaa eika viikkorahaa tms. Mutta hyvaksyn sen jos en loyda parempaa...15 h ei oo niin hirveasti kuitenkaan, voisin yrittaa loytaa jonku sivutyon sitten. Elattelen kuitenkin edelleen toivoa siita etta paasisin siihen yhteen perheeseen.

Epailen etta mulla tulee Pariisin hanavedesta maha kipeaksi mutta en ole varma... soin muuten eilen ensimmaista kertaa tuoretta papaijaa, nami nami.

Kaikki ois niin paljon helpompaa jos mulla ois sukulaisia taalla. On melkein ikava kotiin :P

vendredi

Ei vois paljon huonommin menna taas kerran. En TAJUA mista kaikki nama ongelmat tulee! Tana aamuna viemari oli jotenki tukkeutunu niin etta kun kay suihkussa niin se vesi jaa lillumaan pitkaksi aikaa siihen. L oli tietenki aika vihoissaan; se pisti ongelman luonnollisesti minun syyksi koska se ei ite oo ollu kotona moneen paivaan. Mutta en kylla tajua miten oon voinu aiheuttaa sen?? L myos sano etta se haluais asua yksin, etta minun ois syyta loytaa vahan akkia se perhe. Aivan.
Yritan etsia sita kamppaa mutta en tosiaan tiia onko se aivan mahdotonta. Ja ootan etta saisin tiedon siita valitseeko se perhe minut vai jonku muun, tana vkoloppuna pitais selvita.
Oon kerta kaikkiaan huonolla tuulella ja epatoivonen, en jaksa tata.
Kaikki ois helpompaa jos mulla ois netti vapaasti kaytossa, ja mieluiten myos skanneri; minun pitais vaihtaa CV:n kuva ja muutenki kirjottaa uusiksi koko roska, en usko etta saan silla mitaan toita muuten... ja kun se pitais aina lahettaa joka paikkaan. Yritan saada haettua jotain kassaneidin tyota ym. ja saa nahda miten minun ranskankielentaito riittaa.
Olen myos ulkona asunnosta siihen asti kunnes L palaa illalla en tiia kuinka myohaan; se ei halunnu luovuttaa mulle avaimia tanaan.
Niin ja alkaa valittako; puran vaan tassa tunteita ko hermostuttaa niin vietavasti.

jeudi

hmm. yritan nyt loytaa asuntoa noin kuukaudeksi koska mulla on kerta kaikkiaan kiire paasta pois sielta missa nyt asun, lahinna siksi etta L vaikuttaa kokoajan kauhean tyytymattomalta (mietin vaan milloin se kaskee minun lahtea)ja meilla on vaan yhet avaimet ja ne portaat on niin kamalat. Loysin hyvan nettisivun siihen tarkotukseen, tosin en tiia mitka mahikset sielta on loytaa oikeasti. pitaa nyt kattoa.
eilen kavin D:n kanssa kattomassa Public Enemies-elokuvan. Siina oli liikaa vakivaltaa ja vanhoja miehia, ois pitany valita Toy boy (vaikka siina ei olekaan Johnny Deppia).
en oo muuten muistanu aikasemmin mainita etta Pariisissa on semmonen hauska juttu etta kadunnimista oppii historiaa kun ne on monesti jotain tyyliin Benjamin Franklinin katu, ja sitten siina kyltissa lukee myos syntymavuosi ja se, mista henkilo on kuuluisa.
Niin ja sain luettua Twilightin loppuun. On siina sentaan lahemmas 700 sivua jos oikein muistan... mulla ei oo muita ranskankielisia kirjoja, joten, saa nahda monestiko jaksan lukea sen hah hah.

Mardi

Mika helpotus. Eilen illalla L jai poikaystavan (en tiia edelleenkaan nimea, sanotaan vaikka P) lahioasunnolle koska se oli vasyny (kuten yleensa)ja mie ja P ajettiin Pariisiin yrittaan lukkoa. Alan tottua istumaan autossa ja ajeleen ympari Pariisia ja kuunteleen rappia (ei onneks suomalaista)...ajettiin Eiffeltorninki ohi, ja rehellisesti sanottuna olin jotenki hammastyny siita kuinka iso se oli. poimittiin valilta yks guinealainen ystava D (se oli mukava, vaihettiin numeroita) joka osais avata oven. Ei se kylla helppoa ollu, siina meni kauan aikaa. Mutta lopulta!

Ja kylla, se oli minun vika siina maarin etta olin avatessa vaantany avainta vaaraan suuntaan - sita ei ehdottomasti saa vaantaa ko oikealle. Se ovi on oikea muinaismuisto... ja P naureskeli sita kuinka paranoidisia ne ihmiset on ollu jotka siina on asunu, koska siina ovessa on nelja erilaista lukkoa. Vannoin sitten moneen kertaan etten enaa ikina vaanna avainta vasemmalle.

L halusi joka tapauksessa avaimet, joten en nyt paase asunnolle ennen kun se menee sinne kun kerran suljin oven lahtiessani tana aamuna.

Nyt on tosiaanki parempi olo. paasin pitkasta aikaa kayttaan mukavia vanhoja lenkkareitaki ko ei oo niin kuuma ko aikasemmin. Huomenna menen tapaamaan sita yhta perhetta. Ihmettelen edelleen yhteydenottojen vahaisyytta...

Sain ladattua puhelimeen puheaikaa, mutta taytyy sanoa etta tarvisin uuden puhelimen tai vahintaakin akun, pelkaan etta nykyinen jattaa minut taas pulaan, se on ihan roska. Sauli tai joku, voisitteko neuvoa mika puhelin kannattais ostaa? Ei haittais jos siihen vois ladata musiikkia ja kameraki ois ihan hyva olla. Netista en tiia. (?) Nykyinen puhelinhan mulla on ollu suunnilleen...ehka viis vuotta.

Oon muuten tullu allergiseksi maidolle koska en oo kayttany sita suunnilleen vuoteen, heh heh. Se tosiaanki toimii silla lailla. Mulla tulee siita nyt maha kipeaksi.

Kukaan taalla ei tajua vegetarismia. Ainakaan ne ihmiset joitten kanssa olen hengaillu viime aikoina. Janna juttu etta ne on kaikki tummaihoisia; L ja P kamerunilaisia, M Senegalista, se guinealainen, marokkolainen naapuri (siita puheenollen, se on tosiaanki vahan hupsahtanu, puhuu kokoajan itekseen, rasittavaa. ja silloin yhtena iltana/yona jouduin sen takia sietamaan monta piinallista tuntia marokkolaista tms. rankytysmusiikkia joka kay tosissaan hermoille, suunnilleen yhta paljon ko suomirappi ja hengellinen musiikki)... ne kaks muuta naapuria oli kylla ihan perusranskalaisia.

En tiia oikein mita teen tanaan; roikun varmaan tietokoneella, ainaki.

la nouvelle semaine

baahhh... ei tuu mitaan. Ovi on lukossa edelleen, oon nyt nukkunu kaks yota tadin poikaystavan luona - eika mulla oo edelleenkaan hammasharjaa eika vaihtovaatteita, naytan ihan kamalalta. Toivon erittain hartaasti etta tanaan loydetaan joku ratkaisu...!!!
eilen kavin tapaamassa sita perhetta. Se oli ihan ok, tosin olin vahan pettyny kun ne sano etta voisin alottaa aikaisintaan elokuun lopussa, eika ne oo paattany viela kenet ne ottaa. ja kuten arvasin nii oli vahan hankaluuksia siina kun piti selittaa minka takia lahdin toisesta perheesta, harmittaa. toisin sanoen toivon etta loytyy parempia vaihtoehtoja. itse asiassa oon saanuki yhen vastauksen aupairworldista, menen varmaan kattomaan erasta perhetta talla viikolla, ei ole viela paatetty paivaa.
taytyy myontaa etten ole kunnon seikkailija; kaipaisin vahan pysyvyytta, sita ettei tarvis aina miettia missa nukkuu seuraavan yon jne. ja etta tavarat ois turvallisessa paikassa ja saatavilla... :P
Oon lukenu melkein loppuun twilightin. se on raivostuttavan melodramaattinen valissa.
oikeastaan minusta tuntuu etta haluaisin mieluiten jonku muun tyon ko au pair -paikan, jos siina vaan ois joku asumismahdollisuus. siis kun alan olla kurkkua myoten taynna kaikkia perheita ja sita mita siihen liittyy. ois helpompaa vaan menna toihin tyotunteina, saada siita palkka ja olla vapaa muulloin niinko normaalit ihmiset. ei mitaan ylimaaraisia sosiaalisia ongelmia ym. itsenaisyys. mutta no. paadyn varmaan johonki perheeseen, tarkeinta etta saisin vahan vakinaistettua asemaani, alkaa tuntua etta elama Pariisissa on sanalla sanottuna hankalaa.
se poikaystava asuu vahan Pariisin ulkopuolella minka takia en mielellaan menis sinne enaa, en tykkaa kulkea junalla.
oon piirtany vahasen pitkasta aikaa, ei oo ollu oikein mitaan tekemista. mutta tarvisin malleja, minun omat tekeleet on nii masentavia. voisin koittaa joku paiva menna johonki paikkaan missa on ihmisia ja piirtaa niita vaivihkaa...

samedi

Hooh. Mika painajainen taas, eilen illalla palasin kotiin vahan ennen kymmenta ja yllari, ovi ei auennukaan. Yritin epatoivosesti rankyttaa sita, sytytin aina valissa kaytavan lampun joka sammu saannollisin valiajoin, istuin maahan lukemaan (oon tosiaan kiitollinen etta otin Twilight 4 mukaan ko lahin kotoa), yritin lukkoa. vasytti aivan vietavasti joten nuokuin myos vahan siina istualleen seinaan nojaten. Lopulta siina ennen kahta (uskokaa tai alkaa) paatin etta ala sitten aukea, yritan nukkua. yhh, siina saastasella kaytavalla jossa kipitteli otokoita, valkonen paita paalla, tyynyna muhkurainen ja kaikkea muuta ko pehmea laukku (se jonka ostin viime vuonna Strasbourgista "afrikkakaupasta"). Ja kylla mie nukuinki ehka vahan... mutta sitten kuulin aania ja siihen tuli nainen ja mies (nuoria, itse asiassa, vois melkein sanoa etta tytto ja poika mutta ei kumminkaan...), nousin istualleen ja olin vaan etta salut,...ne kysy "ça va?" (suomen kielessa ei oikeastaan ole kunnon kaannosta; se on vahan niinko "miten menee?" ja "oletko kunnossa?" -ilmauksien sekoitus) ja sanoin rehellisesti etta ei. ne kysy heti etta tarvinko apua ja vastasin myontavasti. Niin ne sitten yritti vuorotellen rapeltaa sita kirottua lukkoa, hakkasi ovea, turhaan. Ne halusi valttamatta etta soitan L:lle, vaikka en halunnu hairita sita kun tiesin ettei siita ois apua. Annoin kumminki miehen soittaa sen kannykasta L:lle; annoin sen numeron. Mutta ei se vastannu (sangen tyypillista), ei myoskaan silloin ko mie koitin soittaa pari kertaa.
Ne kyseli sitten etta onko mulla joku kaveri jonka luona voisin nukkua, ja sanoin ettei oo (M on Saksassa talla hetkella), eika minua paljon haluttanu nukkua sen mummonkaan luona toista yota. No, ne naytti mulle huoneen jossa voisin nukkua, en oikein tiia kenen se sitten oli ees, naisen vai miehen vai jonku muun joka ei ollu paikalla. Nainen sano etta voisin nukkua siella yheksaan asti, koska silloin sen pitaa lahtea.

Nukuin sitten siella, sikeasti kuten yleensa. Aamulla L heratti minut soittamalla, mika ei ollu erityisen miellyttavaa, varsinkaan ko minun ranska vahan tokki kun olin viela puoliunessa. Se ei ollu kovin tyytyvainen, sano etta sen pitaa tehda toita jne. Vakuuttelin etta ei mitaan ongelmaa, se voi tulla kotiin sitte ko kerkeaa. ja mie tosiaan toivon etta se saa oven auki.

Kavin sitten kaupassa (yyh, oon pessy hampaat viimeksi eilen aamulla) ja ostin aamupalaksi ja myohemmaksi soijajogurttia, kilon aprikooseja ja tolkin linsseja. Sitten mein kirjastoon ja avasin toiveikkaana sahkopostin, ja se on syy siihen miksi en ole talla hetkella alamaissa: pariisilainen perhe on ottanu minuun yhteytta!! Olin kirjottamassa niille sahkopostia ko minun kannykka soi (alan muuten vahitellen muistaa numeronikin) ja se oli sen perheen isa joka soitti. Se kuulosti mukavalta, ja me sovittiin etta tulen tapaamaan niita huomisiltana! Toivottavasti se on oikea perhe mulle...

Nyt sitten vaan ootan ajan kulumista. Minun pitais kylla kayda lataamassa puhelimeen vahan puheaikaa silta varalta etta tarvin sita. Ja saatanhan mie saada mùuitakin yhteydenottoja viela ennen huomisiltaa.
Kiitos muuten Lauralle joka soitti mulle eilen ja oli ihan turhan huolissaan. en kuitenkaan suosittele muita hankkimaan mittavaa puhelinlaskua, voitte yhta hyvin kirjottaa vaikka s-postia.

Eipa tassa paljon muuta tahan hataan, tarkistan viela saapuneet-kansion ja alan lukea twilightia. onneks siina riittaa lukemista.

vendredi, déjà

en tajua miks en saa yhteydenottoja sielta aupairsivustolta. arsyttaa olla liimaantuneena tietokoneeseen kaiken aikaa, turhaan.
Tati (L) ei kylla paljon vieta aikaa kotona; se on toissa ja poikaystavansa luona. Mika on tietenki helpompi sinansa... en mielellaan ramppaa asunnolle ja sielta pois, ne portaat tappaa minut :P
Tylsaa. Haluaisin hankkia pariisilaisia kavereita mutta en oikein tiia miten.
Alan olla koukussa siihen Twilight 4 -kirjaan (Révélation), ne jotka on lukenu tajuaa varmaan ;)
Pitais ostaa lisaa metrolippuja, kymmenen lipun "vihko".
Ei mulla oo mitaan erityista kirjotettavaa.
Mietin pitaisko minun kiinnittaa pikku ilmotuksia minun numerolla kadun varsille, siella nakyy mainostettavan varsinki hierontaa.
Tassa lahella asuu yks suomalais-ranskalainen perhe jokia hakee au pairia, huomasin mol.fin kautta. Mutta siina oli jotain vikaa, en nyt muista mita.
Se naapuri jonka luona nukuin sen yhen yon ko en paassy asuntoon sen viheliasen lukon takia (joka seuraavana paivana onneks aukesi kun L oli tarpeeksi kauan sita sorkkinu), en nyt muista mita oon kirjottanu siita. Mutta se on semmonen marokkolainen mummo, joka puhuu kokoajan, vaikka sano ettei tykkaa ihmisista jotka puhuu liikaa. Kaipa sita sitten miellytti etta olin aika vaitonainen osittain vasymyksesta ja epatoivosta johtuen. Se oli oikein tuttavallinen, syotti mulle iltapalaa ja kaski olemaan kuin kotonani, tai kuin isoaidin luona. Jotenki se sai semmosen kasityksen etta olen naimisissa ja mulla on pieni tytar, mika oli noloa; se oli kauhean myotatuntoinen, sano etta olen menny naimisiin liian nuorena ja kaikkea. Enka viittiny korjata vaarinkasitysta ennenko seuraavana aamuna. Mutta ei se mitaan haitannu. Minusta tuntuu etta se on vahan hopero. Sen asunnossa myos haisi aika epamiellyttavalle eika siella muutenkaan ollu kauhean siistia vaikka se sano etta se tykkaa etta on puhdasta. Soitin myos sen puhelimesta L:lle kun minun raivostuttava kannykka oli sammunu, vaihteeksi.
Joka tapauksessa mita enemman on ihmisia jotka on valmiita paastamaan minut kotiinsa, sita parempi.
Nyt kayn taas tarkistamassa sahkopostin, varmuuden vuoksi.

Jeudi

Juu. kirjastossa ollaan, tassa on 15 min. raja jonka jalkeen kaynnistyy uudelleen, ja pitaa viela seisoa tassa koneen aarella, jalkaparat... mutta minkas mahtaa.
Loysin kylla yhen hyvan sivuston vasta missa on aika paljon perheita; jos vaan nyt joku vastais sielta.
En oo viela valittanu nykyisen asunnon portaita; asutaan ylimmassa kerroksessa, ei hissia, ne portaat vaan jatkuu ja jatkuu... ja ei oo ko yhet avaimet (siis mulla ja tadilla)mika hankaloittaa asioita. Ja sita paitsi siina talossa on torakoita ja ties mita hyonteisia jota kipittelee ympariinsa, yhh.
Alotin lukemaan twilight nelosta. siina on vahan erilainen rakenne mita aikasemmissa, ja kun ranskaksi lukee nii onhan se vahan eri kokemus. Mutta taattua twilight-viihdetta joka tapauksessa... se kirja on kylla aika tiiliskivi.
ei haittais vaikka valissa ois vahan viileampaa, aurinko porottaa jatkuvasti.
Muuten silloin ne yhet festarityypit soi patonkia sipulihillon ja hanhenmaksan kanssa. en tietenkaan koskenu siihen hanhenmaksaan, ja kun mainitsin gregille siita nii eipa sita paljon kiinnostanu eettiset aspektit, selitti vaan kuinka hyvaa se on.
mulla ei hirveasti oo tekemista naina paivina; haen vaan toita, luen kirjaa, syon, nukun, vahan muuta. en voi tuhlata rahaa ennen kuin saan tuloja enka tuhlata aikaa tyonhakemisen kustannuksella.
Ihan tosi ois kiva tietaa lukeeko tata blogia joku muuki ko Pilvi, pistakaa kommenttia.
Sivumennen sanoaen minua harmittaa etta joudun kayttamaan samoja kenkia koko ajan koska ne on mukavimmat jalassa; haluaisin paasta kokeilemaan taas niita ihania kiilasandaaleja...

mercredi dans un cyber

armoaaa.... en tajua miks ei valissa vois menna hyvin, mulla on kokoajan vaan lisaa ongelmia! asunnon lukossa on jtn vikaa joten en paase sisaan ja tati on toissa; nukuin viime yon naapurin luona, vanhan marokkolaisen naisen joka puhuu taukoamatta. Tati tulee kaymaan kolmelta. toivottavasti en oo rikkonu lukkoa ja sen saa auki jotenki :O minusta vahan tuntuu etta oon toivoton tapaus.
Eilen hankin ranskalaisen liittyman, minun uus numero on ... 0610533442 mutta alkaa soittako koska akku on finito mika vaikeuttaa asioita entisestaan ;)
tuun hulluksi pikkuhiljaa. ko vaan loytais toita, mita tahansa.
oon siis complètement toisten ihmisten armoilla, ... mielenkiintonen kokemus sinansa. En lakkaa ihmettelemasta kuinka kummallista minun elama on nykyaan.
ranskalaiset muuten tosiaan hokee usein " oh là là là là", tarttuu varmaan kohta mulleki.