en écoutant de la musique réelle

Paasin onneksi yli angstistani tassa pari paivaa sitten. Semmosta se yksinaisyys ja tyottomyys aiheuttaa... suosittelen muuten kaikille sarjakuvablogia "www.sansemploi.com". En tieda kuinka hauska se on jos ei ymmarra kielta mutta aina voi yrittaa.
Talla hetkella taas varpaat vahan hiertyny kun kavin ison kavelylenkin Rhônen toisella puolen: vein hakemuksen fitness-kauppaan, kasvisruokaravintolaan, yhteen intérimiin ("viransijaisuus") ja leipomoon. Sitten kavin kaupassa ja rasitin kunnolla itseani raahaamalla yliraskaita kauppakasseja, laitoin valkopyykit koneeseen ja sain soitettua yhteen ravintolaan joka hakee tarjoilijaa. Harmi vain minun pitaa viela lahettaa sinne CV, kayn postissa tassa kohta.
Lastenvahtihommia luultavasti tiedossa; yks paiva kun hain toihin eraaseen luomukasvisruokaravintolaan (vegeravintoloissa on ilmeisesti aina henkilokunta naisia ja kokki vanhempi naishenkilo! ei sinansa huono asia...), kokki katto minun CV:ta ja oli etta "kiinnostaisko sinua jos ehdottaisin lastenvahtimista?" Kuulemma on plussaa etta oon kinnostunu musiikista ja judosta. Sanoin tietenki etta joo, vaikka mieluummin tyoskentelisin kokopaivasesti tarjoilijana ko hoitaisin lapsia kerran viikossa. No, se kuitenki lupas sailyttaa minun paperit ja puhua miehensa kanssa siita hoitamisjutusta.
Sitten toissailtana Cedric esitteli minut meidan naapureille (viereinen ovi)joilla on kolme pienta lasta ja jotka hakee lapsenvahtia. Oli tosi kivan nakonen perhe, ja itse asiassa se oli just se perheen isa joka kanto minun matkalaukun uudelle kotiovelle asti silloin kun muutin tanne! Se aiti sitten laitto minun numeron talteen, toivottavasti toita ilmaantuu joku paiva.
Lauantaina alkaa fête de Lumières eli valojen juhla, mika on ymmartaakseni aika spektaakkeli Lyonissa. Audrey kysy yks paiva haluanko olla silloin sen ja sen 14v sukulaisen kanssa. "Suostuin" tietenki, toivottavasti ne tietaa missa kannattaa olla milloinki etta saa kaiken ilon irti.
Postipaketti ei oo edelleenkaan tullu, mika on raivostuttavaa. Pelkaan etta se on hukkunu lopullisesti, vaikka kaipa posti aina _lopulta_ paatyy oikeaan osotteeseen.
Cedric soitti asken viulua olohuoneessa; musiikkia korville. Se kysy taas: "haittaako sinua jos soitan olohuoneessa?" olin etta ei tietenkaan, ja se vaan intti etta ala eparoi sanoa jos sinua hairitsee! Mutta sehan on painvastoin, sita parempi jos se soittaa olohuoneessa etta kuulen paremmin.
Yks paiva ostin ensimmaista kertaa pullovetta (J:n kanssa matkalla ostettua ei lasketa, eika maustettuja). Olin valttany sita, koska se tuntuu nii typeralta. Toisaalta minusta tuntuu ettei Lyoninkaan hanavesi oo parasta mahdollista laatua ainakaan suomalaiselle. Ehka testailen viela tuleeko hanavedesta mitaan oireita, en mie nyt huvikseni kannata pullovesibisnesta. Ranskassahan pullovedella on kylla ihan eri merkitys ko Suomessa; niita on lukemattomia erilaisia ja J naureskeli yhesti ko N oli sille selittany etta tama merkki X on minusta paras vesi...ja jotaki mausta. Niinko niissa nyt ois muuta eroa ko etta toiset on kuplivia ja toiset ei.
Eilen mulla hyppasi kadulla kavellessa silmiin purkkapalloautomaatti. Niitahan on Suomessa ihan yleisesti kaupoissa, mutta en muista koskaan nahneeni niita kadulla Aku Ankka -tyyliin.
En ois uskonu etta sanon niin, mutta sitten kun mulla on ylimaaraista rahaa (naa on taas naita utopiasuunnitelmia), kayn laittamassa kielilavistyksen. Se tulee olemaan todella hermostuttavaa ja mahdollisesti tuskallista, mutta oon tajunnu sen hyvat puolet: 1)se ei nay jos ei avaa suuta eika valttamatta puhuessakaan 2)se ei pilaa hampaita kuten esim. huulikorut 3)se nayttaa hyvalta ainakin jos se ei ole hopeinen pallo joka on minusta liian teini 4)silla on omat etunsa...
Cedric ehotti muuten etta se veis minut lauantaina yhteen baariin missa on pingispoyta, ja pelaajien pitaa aina pisteen menetettyaan riisua yks vaatekappale. Saisin kuulemma siten paljon miehia. Jaa no tuota, minun pingiksenpeluutaidot ei oo kylla huippuluokkaa, joten voin kuvitella mika ois lopputulos.
Tanaan kiinnitin taas huomiota kappaillessani yhteen kamppailulaji-ilmotukseen. Oisin kylla innoissaan siitaki jos vakiinnuttuani voisin taas alottaa judon tai vaikka aikidon.
Ainii ja tosiaan taalla oli viime lauantaina se illanvietto, syotiin yhdessa ja muuta. Vakea tuli paljon varsinki mita myohempi oli. Kovin nuoria, esim. minun ikasia, en joukosta bongannu, vaikutti etta kaikki oli yli kakskymppisia, suurimmaks osaksi opiskelijoita (jos ei kaikki). Juttelin muutaman ihmisen kanssa ja kaytin kaiken keskittymiskykyni muitten keskustelujen kuuntelemiseen; ei niin helppoa kun kaikki puhuu yhta aikaa ja puhekielella ja musiikki soi taustalla. Enka nahny ainuttakaan joka ei ois tupakoinu ainaki jossain valissa! Mika ranskalaisia oikein vaivaa? Saan taalla viela keuhkosyovan ilman etta oon elamassani polttanu yhtakaan savuketta. Tuli myos ilmi ranskalainen tapa laulaa ruokapoydassa. Vahan niinko ruotsalaisilla on oma juomalaulukulttuurinsa, ranskalaiset kuulemma yleensaki porukalla ruokaillessa hoilaa taytta kurkkua kaikenmaailman vanhoja ranskalaisia iskelmia ja joululaujuja yms. Minuaki pyydettiin laulamaan, jotain suomalaista, mutta eipa oikein tullu mitaan mieleen eika lauluaani muutenkaan taida olla ihan terakunnossa joten en viittiny.
Voisinki tasta menna tekemaan seitania kun tasta maailman parhaasta kaupungista loyty gluteenijauhojaki! Voi olla etta tana jouluna syon seitankinkkua. Mista tulikin mieleeni etta pitaa kayda vilkaisemassa eri nettikalenterien kolmas luukku(saatiinpas sisaltoa minunkin elamaan)!
Tahan koneeseen tuli muuten just hyvin valitettava tekninen ongelma, joka estaa minua puhumasta skypessa ja kuuntelemasta musiikkia. Toivon etta se korjaantuu pian itsestaan.