Je suis paresseuse

Alkaa olla aika tehda vahan paivitysta, luulisin.
Toissailtana oli meijan jouluateria, tein siis riisipuuroa, couscoussalaattia, lanttu- ja porkkanalaatikkoa, seitankinkkua, hedelmasalaattia, pipareita ja maustekakkua.
Pipareitten leipominen oli kylla varsinaista sotkemista, en loytany siirappia joten laitoin ruokosokerista tehtya siirappia, semmosta kirkasta litkua. Mausteet taas...en tajua nuita ranskalaisia. Kardemumma oli semmosia ihme hernemaisia juttuja, neilikka taas teravia ja kivikovia piikkeja, ja yritin parhaani mukaan tehda niista jauhetta kasin. Taikina oli kuitenki tosi hyvaa ja soin varmaan puolet, samoin kuin kakkutaikinasta, ehh. Ja muotteja ei ollu ainuttakaan, joten veistelin kasin sydamia, kuita, tahtia etc. Lisaksi tietenki poltin ensimmaisen pellillisen, kuten aina, koska ne piparit oli siita kummallisia etta ne jai ihan valkosiksi, ja ruskeina ne oli sitten jo ihan karahtaneita. Laatikoihin tajusin ostaa vaahterasiirappia. Ja silloin yhtena paivana olise viheliainen juttu pankkikortin kanssa kassalla, kyllapas olikin noloa. Ja minun oli vielapa pakko palata seuraavana paivana samaan kauppaan, koska en loytany mistaan muualta lanttuja! Puuroriisin ranskalaiset kasittaa jalkiruokamateriaaliksi.
Sitten oli se femme&fitness -tyohaastattelu, tai ei oikeastaan tyohaastattelu. Olin hammastyny ko tulin sinne, huone taynna ihmisia, nuorempia ja vanhempia, tyttoja ja poikia, istumassa. Siella oli mies joka piti meille esitelman tyon luonteesta ja selitti minkalaista persoonallisuutta siihen tarvitaan. En onneks ollu alunperinkaan kuvitellu mitaan suurempia, lahinna halusin kokemusta tyohaastattelutilanteesta, en oo oikeastaan ollu semmosessa ikina.
Joka tapauksessa kavi ilmi ettei se ois ollu oikein mulle sopiva homma; ois pitany olla ulospainsuuntautunu ja sisukas, toisin sanoen lorpotella asiakkaille niita naita muka kiinnostuneena niitten asioista, ja myyda vakisin jotain kuntosalikortteja tms. Ja sitten se moraalinen puoli, "te ette ole vastuussa asiakastyytyvaisyydesta, vaan rahasta, teidan ei pida asettua asiakkaan asemaan (esim. jos joku ei ole oikein varoissaan nii se pitaa saada ostamaan joka tapauksessa)" Ja sitten oli se esimerkki: "meilla on pesukoneita, jotka pesee ja kuivaa (ja siita jotuen maksaa ekstrapaljon), ja kuivuriosa on rikki, mutta koneet pitaa kuitenkin saada myytya. mita tehdaan?" Ja herra itse oli sita mielta, kuten myos monet kandidaatit, etta ei vaan kerrota asiakkaalle mitaan. Jotkut selvajarkiset oli sentaan etta ei sita nyt voi valehdella, ei voi myyda rikkinaista konetta ehjan hinnalla!
Sitten joku tytto sanoi myyneensa joskus kenkia, ja "jos kengissa oli jotain vikaa, ei siita sanottu mitaan asiakkaille". Yks poika taas kerto omahyvaisesti jostain autokaupasta, johon liitty jotenki vuoden vakuutus, en tajunnu ihan kaikkea, mutta se juttu sai kylla ihmisilta suut loksahtamaan auki, se oli nii torkeaa ilmeisesti.
Sielta tilaisuudesta sai aina lahtea kesken jos halusi, jos tajusi ettei se tyo sovi itselle. Poistuin sitten samaan aikaan yhen toisen vahan vanhemman naisen kanssa, just niitten myyjien haikailemattomyyden ja rahanahneuden todistavien esimerkkien jalkeen. Sanoin sitten sille naiselle etta mie en kylla tykkaa myyjista. Se oli heti etta niinpa, ihan uskomatonta, minun sisko on myyja ja silla ei kylla ole ollenkaan tuommonen mentaliteetti!
Kavin sitten kaupassa ja taydensin talvivarustustani (olin aikasemmin ostanu mustan lippamyssyn) mustilla saarystimilla ja lapasilla(ei niita sopivia nahattomia hanskoja vaan loytany mistaan). Siina kun yritin valita saarystimia (en oo oikeastaan ikina ennen kayttany), yks myyja, joku ehka minun ikanen tytto, tuli kysymaan etta voiko auttaa. Sanoin etta mietin tassa vaan, ja se oli etta "yks kysymys"..."ooksie ranskalainen?" eiko suomalainen. "puolalainen?" suomalainen. "ai okei...mie aattelinki, kasvojen perusteella. rankalaiset ei oo sievia" Olin vahan etta aha? Minusta kylla ranskalaistytot on yleensa ottaen hyvinki natteja!
Sitten toissa soin taas Annabellan kanssa ja juteltiin, ja kysyin onko se FB:ssa, no, se ei tykkaa FB:sta, siita etta kaikki on perilla sen elamasta. Se kysy sitten multa etta kaynko usein ulkona, ja olin etta no, enpa hirveasti, en tunne kovin paljoa ihmisia. Annabella vastasi etta joulun jalkeen voin kayda sen kanssa. Jee! Vaikuttaa silta etta oon saamassa oman kaverin :-)
Agneksenki kanssa jutellaan kaikenlaista, viulunsoitosta ja ravintola-alasta, ruuanlaitosta...ja viimeksi se kyseli lahtiessa etta nii meinasit alkaa opiskella ens vuonna? olin sitten etta no, siihen on aika kauan aikaa viela. Se vaan etta joo, mietin vaan tulevaisuutta...etta kuulemma siella on ollu toissa monia jotka A ois halunnu pitaa siella, ja se harmitteli just sita etta pitaa aina alottaa nollasta kun uus ihminen tulee. Toisin sanoen se haluais vissin pitaa minutki siella kauemman aikaa! Ja siis luulis etta opiskellessaki mulle jais aikaa osa-aikatyolle, joten eihan se mikaan ongelma ole.
Ongelma on kylla uus asunto. Tassa yks ilta kavin Paulinen ja yhen oikisopiskelijan Jasminen kanssa taman talon alakerrassa yhessa kampassa; siina asu ennen ne joille saatan viela paastan lapsenvahdiksi (itse asiassa se on nimenomaan se Jasmine joka nyt vahtii niitten lapsia silloin talloin), ja nyt kun ne asuu vahan ylempana, ne etsii siihen edelliseen kamppaan uusia vuokralaisia, 2-3 ihmista. Siina on kolme tilavaa huonetta, keittio, vessa, kylpyhuone, kaytava...Se on muuten aika taydellinen, mutta se on _tyhja_. Ei ees pesukonetta, kaikki pitais ostaa itse, sangyt, tuolit, poydat...Vuokra taas on kuulemma yhteensa n. 700e/kk, en tieda kuuluuko siihen kaikenlaiset maksut. Se vois kuitenki kolmelle jaettuna olla varsin kohtuullinen. No, ongelma on vaan se, etta pitais loytaa kaks muuta minun lisaksi. Luultavasti minun kannattais menna puhumaan niille joka tapauksessa, sanoa etta oon kiinnostunu. Mutta eipa sita oo tullu tehtya ainakaan viela.
Jouluateriailta oli kylla kiva, varsinki riisipuurosta tykattiin. Juhlittiin samalla Cedricin synttareita, jotka on oikeasti 26.12, mutta kun se ei silloin ole taalla. Audrey oli ostanu lahjaksi semmosen minilammityslaitteen, meijan kaikkien kolmen puolesta. Lopulta muut meni nukkumaan, ja mie ja Cedric katottiin elokuva "Affaire des femmes", joka kerto saksalaisesta naisesta joka teki laittomia abortteja 1. maailmansodan aikana. Oli raivostuttavaa ko siina cd:ssa oli jotain vikaa ja jai loppu nakematta! Sitten Cedric opetti minua pelaamaan shakkia! En ollu ikina aikasemmin pelannu; nyt osaan alkeet.
Seuraavana aamuna nousin joskus kahen maissa, hupsista.
Ens viikolla ajattelin menna kaymaan pankissa avaamassa oman tilin.
Loysin netista yhen sivuston, josta voi helposti ladata elokuvia. Nyt voin hakea sielta kaikki mitka minun ois pitany nahda jo kauan sitten, ja talla hetkella latailen How I Met Your Mother -sarjaa, se on ihan ykkonen (jopa ranskaksi dubattuna...)! En oo kylla varma kuinka isot valikoimat siella on.
Ja se ilmotus, jonka laitoin nettiin koskien suomenkielentunteja, tuotti tulosta! Sain viestin eraalta lyonilaiselta Françoisilta 29v, joka on kiinnostunu Suomen kielesta ja kulttuurista ja soittaa bassoa jossain metallibandissa. Se kysy hintaa ja muuta, enka kylla oikein tienny mita vastata, laitoin sille s-postia etta voitaisiin sopia yhdessa kaikesta, saa nahda milloin se vastaa.
Taalla on myos satanu lunta monena paivana, muun muassa tanaan, ja tana aamuna se oli oikeaa lumisadetta eika mitaan pari vaivaista hiutaletta! Harmi vain etta nykyaan taalla on jaa-ta-vaa.
Ei tunnu kovin juhlavalta, vaan pikemminkin tosi saamattomalta, kun ei ole ollu toita nyt pariin paivaan ja oon hadin tuskin kayny ees ulkona (tanaan en - siella on nii kylma). Mutta eikohan tama tasta edisty.
Tahan loppuun esitan viela myotatunnon ilmauksen Lennonia koskien. Voin vaan arvailla kuinka pahalta se menetys tuntuu, ja toivon etta se siita helpottuu <3