un matin confiant

Alors alors...sain tosiaan perjantaina puhelun luomukasvisravintola Toutes les Couleurs:sta etta haluaisinko tulla keittioapulaiseksi lauantai-illaksi (ensimmainen valojuhlapaiva). Olin tietenki riemuissaan. Sitten se kysy minun _ranskalaista_ sosiaaliturvatunnusta jotain sopimuspapereita ja veroja varten. Olin tietenki etta no, ei mulla ole sita(vaikka on sita kaipailtu...). Se oli ihmeissaan etta eiko sinua oo "ilmotettu" siella edellisessa tyopaikassa? joo ei(luultavasti koska ne ei halunnu tehda kaikkea ihan saantojen mukaan esim. maksaa veroja). Eiko siella aupairperheessakaan? ei...(eihan mulla ollu ees kirjallista sopimusta) Seuraavaks se kysy onko mulla Ranskassa pankkitilia, no, ei oo. Eraathan lupas kylla auttaa avaamaan tilin mutta kun se lupauksien pitaminen on vahan sita luokkaa etta... Agnes oli sitten etta no tama onki monimutkasempaa ko olin ajatellu. Mika oli minun kannalta huolestuttavaa luonnollisesti. Se pyysi sitten etta kavisin selvittamassa tuota sos.turvatunnusta Pôle emploissa (Ranskan tyovoimatoimisto)ja pankkiasiaa Banque postale:ssa. Kumpiki oli tietenki jo kiinni. Pengoin sitten nettia hiki hatussa ja sain sen kasityksen etta saan sen tunnuksen ihan vaan siten etta Agnes pyytaa sita mulle kun kerran tyoskentelen niille. Ja pankkitilia varten tarvin: todistuksen asunnosta, tuloista ja henkilollisyydesta. Eikohan se viela onnistu joku paiva. En tout cas, soitin sitten Agnesille ja kerroin miten asia ymmartaakseni on, ja sovittiin etta ilmestyn paikalle 17.45.
Lauantai-iltana lahin tietenkin etuajassa(nii etta sain sitten ootella etta joku avaa oven); ulkona oli ihan alyttomasti vakea! Nimittain kun valojuhlaa tulee ihailemaan kaikenmaailman turistitki. No, taytettiin sitten Agneksen kanssa paperi, sain nahda etta minun tuntipalkka on 10e eli tavallista korkeampi, kuulemma koska tyo on vaikeaa.
Tiskasin sitten vahan, pilkoin vihanneksia ym. valmistelua. Tyhmyyksissani, varotuksista huolimatta, viilsin veitsella sormeen, mika oli noloa. Oli pakko tunnustaa koska se valu ihan lakkaamatta, ja sain sitten laastarin ja kertakayttokasineen (yok). Kun asiakkaita alko tulla, paasin tekemaan myos entréet. Taas piti painaa mieleen etta mika tehdaan mitenki, mika lautanen blaablaa. Siella oli muuten myos mukava tarjoilija Annabella. Ja kylla siella asiakkaita riittiki, selvasti enemman ko jossain rupukyla Fuisséssa. Eika Agnes ollu mitenkaan stressaantunu ja kiukkunen, taytyy sanoa etta se on kylla kiva pomo. Muutenki se sano mulle heti alussa: "mie sinuttelen sinua ja sie minua, se on yksinkertasempaa". Sen lisaksi siella oli myos Arbert(?), Agneksen yhtiokumppani. Seki oli aika mukava, vahan arsyttava vaan ko se neuvo kokoajan tiskien kanssa. Tilat oli kylla tosi ahtaat, piti kokoajan vaistella jotaki. "Servicen" loppupuolella minut passitettiin tiskien aareen. On se kylla hommaa, mulla oli lopulta alyttoman kipea selka ja ranne myos. Ja Arbert neuvo kokoajan etta ala hukkaa aikaa tekemalla nuin ja nuin. Ko asiakkaita oli enaa yks poyta, me syotiin. Tosin mulla ei hirveasti kylla ollu nalka harmi vain, harvemmin sita saa ravintolassa oikeaa vegaanista ruokaa tuosta vaan! Agnes ja Annabella lahti ennenko olin lopettanu ja kaski merkata ylos lopettamisajan. Jain sitten kahestaan herran kanssa ja me viimeisteltiin tiskit ja siivoaminen. Lopuksi se anto mulle mukaan minun jalkiruuan eli kakkupalan (voitte muuten vilkaista www.touteslescouleurs.fr, vaikkette paljon mitaan tajuaiskaan). Lopetin 01.15 ja painuin sitten kaupungille. Keveleskelin paamaarattomasti ja katselin ymparilleni; silloin en sita tienny mutta kaikki videoshowt ja muut sammuu keskiyolla, joten en todellakaan nahny kaikkea mita oisin voinu.
Jossain vaiheessa pysahdyin tutkimaan jotain kylttia, ja yks tummaihonen mies kysy etta oonko mie eksyksissa. Se liitty sitten seuraan ja me kaveltiin ja juteltiin samalla, se oli sattumoisin kokki! Silla oli sormessa palovamma, mulla taas vuosi taas sormesta verta kun laastari oli havinny. Se sano olevansa Martiniquelta kotosin. Lopulta tajuttiin kaantya takasin kaupunkiin pain, oli kylma ja jalat kipeat. Joka puolella oli humalaisia (enemman tai vahemman)nuoria, kello oli jotain 2. Olin melkein jo perilla ko tajuttiin ettei me ees tiieta toistemme etunimia. Se oli Djiral (tai jotain sinnepain), 25v. Annoin sille minun numeron (valitettavasti).
Eilen kavin jalleen kerran postissa (ranskalaiset idiootit!), ja talla kertaa sain puhelinnumeron, johon soittaa. Soitin sitten, kerroin nimen (veikkaan etta se kirjotti Maria Ivari, lausuin eka normaalisti mutta kun se ei tajunnu nii lausuin ranskalaisittain ja siina tulos), osotteen, paketin numeron, paivamaarat...se lupas soittaa mulle. toivon etta se soittaa pian koska normaalisti se paketti lahtis kohtapuoliin jo kotia kohti.
Sitten etsiskelin intérimeja taas, kahdessa paikassa ne otti talteen minun CVn, toisessa se myos kyseli kaikkea mahdollista; osaatko kayttaa wordia/excelia(sanoin joo vaikkei mulla hirveasti oo hajua jostain excelista), puhutko englantia (ja mika taso), mita tyota tekisit mieluiten (aika noloa sanoa kassanhoitaja! mutta mita muutakaan, lapsenvahti? siivoaja?), onko ajoneuvo kaytossa, osa-aikasta vai kokopaivasta tyota... toisessa paikassa taas se mies oli just ahmimassa jotain sampylaa siina tyopoydan aaressa ja se kysy vaan etta missa asun ("Terreauxilla" "ok") ja oli sitten etta lastenvahtikokemustahan sulla onki ihan hyvin.
Muihin paikkoihin joko tarvittiin muutaman vuoden kokemusta tai ne oli vaan vaarilta aloilta (esim. rakennusala).
Nyt mulla on siis CV kolmessa intérimissa, ei sita tiia vaikka ne joku paiva soittais ja ois loytany mulle jotain.
Eilen ja toissapaivana mulla oli tilaisuus nahda paremmin valojuhlasysteemeja. Yritan parhaani mukaan nahda kaiken mahdollisen, mutta kavely ottaa sen verran jalkoihin etta. Terreauxilla heijastetaan kaupunginhotellin + toisen hienon, vanhan rakennuksen seinaan videoshowta aiheena aika. Siina on myos musiikit(semmosta vahan niinko satumaista), ja eilen oli niin Theme park-tunnelma(kovin moni ei kylla varmaan tunne ko. tietokonepelia) ko viela sato kaiken lisaksi. Bellecourilla on maailmanpyora, jonka kyljessa naytetaan "Yo museossa"-slideshowta, ts. taideteoksia, patsaita, vanhoja kolikoita ym. + aforismeja. Vanhassa Lyonissa kavin katolisessa katedraalissa, siella oli hartaat ranskalaiset katolilaisnuoret polvillaan kadet ristissa. Katedraalin julkisivulle heijastettiin myos videota, aika samantyyppista kun se Terreauxin. Ne on kylla tosi hienoja, en osaa kuvailla...siina on kaikkia animaatioita ja ihmishahmoja ja valissa se rakennus valaistuu esim. vihreaksi ja valissa sen piirteet nayttaa vaikka sulavan.
Joka puolella on kaikenlaisia valokoristeita, rakennuksia on valaistu eri vareilla, Rhônessa on jotain valopoijuja... toisella puolen Rhônea oli myos yks videoshow hienon rakennuksen seinassa, vahan outo kylla. Ilotulitukset mulla jai ikava kylla nakematta, olin silloin sisalla enka tajunnu heti rynnata ulos, ikkunoista ei nahny vilaustakaan, kuulin vaan annet, mika oli aika turhauttavaa. Uutena vuotena sitten...
Eilen illalla tosiaan kavelin taas itsekseni, jossain valissa Cedric soitti etta nahtaisko, ja me kaveltiin sitten kahestaan ympariinsa. Ja oli kiva keskustella samalla (kohta kukaan ei huomaa eroa minun ja ranskalaisten valilla, hehheh). Kun lopulta paasin kotiin, mulla oli lahkeet ihan rapaset, kengat marat, varpaat ja jalat aivan tuskissaan.
Ja tana aamuna pari tuntia sitten, kun viela nukuin luonnollisesti, Agnes soitti. Se kysy etta tarvinko ne rahat heti(en), ja sano ettei se oo viela saanu niita papereita. Sitten se kysy kiinnostaisko minua tulla uudestaan! Ja sovittiin etta tuun huomisaamuna 09.00 (kysyn vaan etta miten jaksan herata tarpeeks aikasin), on kuulemma vihanneksia tehtavana, tilauksia purettavana, tiskia...kiinnostais vaan tietaa kuinka usein ne loppujen lopuks tarvii minua sinne, jos usein, nii mulla ei oo nii hatapaivaa.
Kirjotin tosiaan Agneksen eka puhelun jalkeen s-postia Vigne blancheen, kysyin kohteliaasti etta voisinko saada minun palkan ja tyotodistuksen, pitais maksaa pian vuokra ja tarvin myos dokumentteja... yllattaen vastausta ei edelleenkaan oo kuulunu, ja piti pyytaa kotoa lainaa ko Audrey tuli pyytamaan etta maksaisin vuokran mahdollisimamn pian.
17.12 taalla on jouluateria eli kasittaakseni vahan niinko pikkujoulut. Muutenhan kaikki lahtee jouluksi perheittensa luo. Sovittiin vissin etta teemana ois hatut eli kaikkien pitais tulla hattu paassa.
Lapparin aanet on rikki edelleen, pitais vissin selvittaa etta oisko tata jarkea vieda Fnaciin joko korjattavaksi(?) tai vaihdettavaksi. Mietin vaan mahtuuko kaikki pelastettava minun muistitikulle :S
Mitas muuta...syon nykyaan paljon hedelmia, en herkkuja (paitsi se kakkupala joka oli tosi hyvaa eika siihen muuten ees kayteta sokeria), enka leipaa, valtan viljoja yleensakin kun luin jotain juttua...on kai se aika selvaa etta vehna ainaski lahinna koukuttaa.
Tanaan viiminen valojuhlailta, pitaa kai ottaa hyoty irti mutta toivottavasti ei mee kovin myohaan! Pakko olla skarppina toissa.