--no voi itku, taas mulla tökkäsi ko yritin julkasta tekstin eikä ollu tallentunu kokonaisuudessaan. tästä lähtien pitää tallentaa ne johonki muistioon ennen tänne liittämistä, ilmeisesti...
liitän nyt tähän tämän minkä olin kirjottanu keskiviikkona (?). --
no niin nyt on ollu kaks lepopäivää tässä, ja sitä enneki vähän vähemmän työtä. Eilen aamulla meidät kuskattiin Mâconiin hotelliin, nukuttiin siellä yö ja tultiin tänään taksilla takas (kun ne ei jaksanu tulla hakemaan meitä; mutta makso kyllä taksin).
Mâconissa shoppailtiin vähän, löhöiltiin hotellissa, illalla katottiin Täydelliset naiset (4. tuotantokautta, oon ihan jäljessä ja J:tä ärsytti ko oli luonnollisesti ranskaksi dubattu) ja Carmen-oopperan hiphop-versio, vai pitäiskö sanoa ihan vaan nykyaikanen versio. En oo alkuperästä nähnykään mutta se oli kyllä hyvä, Carmenina siis Beyonce.
Ne anto meille ruokarahaa 50 e, minkä ois kyllä helposti saanju käytettyä yhteen lounaaseen! ostettiin sitten vaan kaupasta mehua (kolmesti vielä sen jälkeen), tölkki kikherneitä + taboulehia mulle (perus Pariisiruokaa...), J:lle kolmioleipä ja joku purkkisalaatti, pikku suolakeksejä.
Myöhemmin illalla löydettiin ravintola josta sai pizzaa mukaan 6 eurolla iltaisin, ja ostettiin yks semmonen päivälliseksi.
Kyllähän Mâcon on ihan kiva paikka, siellä oli tosi paljon kaikkia pizzerioita, kebabpaikkoja, baareja, vaatekauppojaki ihan mukavasti. Parhaat oli ehkä yks luomu yms. kauppa, jossa oli kaikkia tofu- ja soijajuttuja ja tosiaan luomutuotteita ja kaikkea tervettä, ja yks itämaistyylinen pikku kauppa missä oli aivan ihania buddhalaistyylisiä koruja, peilejä, suitsukkeita, huiveja, buddha- ja muita patsaita ja koristeita. Ja siis ei pelkästään buddhalaistavaroita vaan ihan muuten vaan makeita koruja ja muita. Ei nii että oisin ostanu mitään, ainakaan vielä, ehkä sitten jos mulla joskus on vielä rahaa.
Tänään ostin Nafnaf-nimisestä tyylikkäästä vaatekaupasta munakoisonvärisen villatakin, ja toisesta kaupasta mustat korkokengät, semmoset Vilijonkka (tämä on J:n määritelmä)-kiiltonahkakengät joissa on nauhat.
Illalla tuli vastaan yks tumma tyyppi jolla oli rastat ja valkoset isohkot, pelottavan terävän näköset hampaat. Se kysy voiko se kysyä pari kysymystä, okei, ja se kyseli jostaki hotelleista ja kaupunkiin tutustumisesta ja hymyili kokoajan nii että hampaat vilkku, jotenki epäilyttävän näkösesti. sanoin vaan lopuksi ettei olla paikallisia ja ei siinä mitään, lähettiin menemään.
keskiviikko 19. elokuuta 2009
sunnuntai 16. elokuuta 2009
tapahtumia
Nii ei taalla kylla mitenkään kauhean leppoisaa ole. Toissapäivänä kun mie ja S pyydettiin kirjallista sopimusta, me tehtiin se jotenkin väärin ja väärällä hetkellä, ainakin niitten mielestä, ja ne oli ihan järkyttyneitä. Niitten mielestä me ei luotettu niihin ja oltiin jotenki aggressiivisia tyyliin "sopimus tänne tai me lähetään nyt!". Ne sano kumminki että okei, maanantaina, nyt on niin paljon töitä ja blaablaablaa. Sitten eilen puhuttiin asioista; yksitellen, mie ensin aluksi kokin ja sitten myös N:n kanssa. Mulla onneks ranska sujuu aika hyvin että keskustelu oli sinänsä vaivatonta, vaikka minua hermostutti kyllä kauheasti se tilanne... kokki sano että en oo todistanu vielä että kykenen tähän työhön; oon kyllä tehny paljon tunteja, mutta oon liian hidas. Ja että mulla on nyt koeaika menossa, vielä viikon. Ja ne ihmetteli kauheasti että minkä takia me yhtäkkiä vaaditaan sitä sopimusta huonolla hetkellä, ja minkä takia mie haluan sen sopimuksen (eikö se ole ilmiselvää!?). Ja: minun ei pitäis antaa kenenkään vaikuttaa minuun (tämä tarkotti S:ää, ne ajatteli että se jotenki yllytti minua tai jotain, vaikka toistelin kyllä että olin aatellu sitä sopimusta alun perinki ja
-- ei voi olla totta!! luulin että sain tämän tekstin julkaistua eilen ja nyt oliki vain luonnoksissa tämmönen pätkä siitä! yritän nyt jaksaa jotaki selittää taas.
Joka tapauksessa S lopulta erotettiin yhtäkkiä kokin asenneongelman takia, eihän se edes tajunnu mitään siitä mitä S niille englanniksi selitti, mutta se oli raivoissaan huutanu sille että "saat lähteä tänä iltana". Se mitä mie näin oli että eka S puhu niitten kans, kävi tyytyväisenä meidän kanssa syömässä (kun taas mie olin kauhean huolissaan) "se on nyt selvä, me tehdään se sopimus", sitten vähän ajan päästä se käskettiin uudestaan "juttelemaan" ja seuraavaksi näin ko se kiirehti yläkertaan kyyneleet silmissä. Olipa sitten kiva alottaa siinä oma työvuoro ja miettiä että mitä ihmettä.
Puhuttiin illalla pitkään kolmestaan, siis kolmas oli J, tyttö joka tuli Lahdesta tänne samana päivänä suoraan kriisitilanteeseen. S päätti lähteä Lyoniin ja jatkaa sieltä etelämpään, etsiä samantyyppistä työtä jostain. Sillä on onneks rahaa ja työkokemusta tarjoilijana neljä vuotta toisin kuin mulla. Toivon tosiaan että se pärjää, harmittaa ja surettaa kun meillä oli just kivaa yhdessä, yhtenäki päivänä käytiin kylää kiertämässä ja napsittiin viinirypäleitä...
Ja henkilökunta ei myöskään saa enää käyttää tietokonetta, koska kuulemma sen jälkeen kun viimeks käytin sitä (ja S minun jälkeen vaikkei ne oo siitä tietoisia), sieltä oli hävinny jotain tietoja. Oon kyllä aika varma ettei se oo minun vika; en tiiä tekikö S vahingossa jotain väärin vai oliko se pariskunnan omaa huolimattomuutta, mikä on sangen mahdollista. Onneksi J:llä on läppäri jota nytki lainaan, vaikka yhteys on kyllä varsin häilyvä.
Tällä hetkellä alkaa mennä oikeastaan paremmin, oon oppinu jo niin paljon ja tajuan vihdoin missä järjestyksessä tilaukset suunnilleen menee, osaan olla oma-aloitteisempi... eilen ne kehu kovasti että oon parantanu, ja kokki sano jotain myönteistä sopimukseen viitaten. Illalla oli kyllä jotenki vaikeampi pysyä perässä, kauhea kiire. Mutta ehkä ne on ihan tyytyväisiä. Sitä viheliäistä liekinheitintä minun pitäis kyllä opetella käyttämään crème brûleita varten, en tajua miksei se onnistu.
Tänään saatiin jopa vapaata puoli seitemään asti; ihanaa ko on saanu ottaa rennosti. Mutta kyllä tosiaanki pitäis saada sopimukseen selkeästi kohtuullinen määrä työtunteja ja vapaata.
Ja ajattelin että ois ehkä paras jos sais kolmeksi kuukaudeksi sopimuksen ja sitten siirtyis parempaan paikkaan, jos siis vaan mahdollista. Pariisiin esimerkiksi...
-- ei voi olla totta!! luulin että sain tämän tekstin julkaistua eilen ja nyt oliki vain luonnoksissa tämmönen pätkä siitä! yritän nyt jaksaa jotaki selittää taas.
Joka tapauksessa S lopulta erotettiin yhtäkkiä kokin asenneongelman takia, eihän se edes tajunnu mitään siitä mitä S niille englanniksi selitti, mutta se oli raivoissaan huutanu sille että "saat lähteä tänä iltana". Se mitä mie näin oli että eka S puhu niitten kans, kävi tyytyväisenä meidän kanssa syömässä (kun taas mie olin kauhean huolissaan) "se on nyt selvä, me tehdään se sopimus", sitten vähän ajan päästä se käskettiin uudestaan "juttelemaan" ja seuraavaksi näin ko se kiirehti yläkertaan kyyneleet silmissä. Olipa sitten kiva alottaa siinä oma työvuoro ja miettiä että mitä ihmettä.
Puhuttiin illalla pitkään kolmestaan, siis kolmas oli J, tyttö joka tuli Lahdesta tänne samana päivänä suoraan kriisitilanteeseen. S päätti lähteä Lyoniin ja jatkaa sieltä etelämpään, etsiä samantyyppistä työtä jostain. Sillä on onneks rahaa ja työkokemusta tarjoilijana neljä vuotta toisin kuin mulla. Toivon tosiaan että se pärjää, harmittaa ja surettaa kun meillä oli just kivaa yhdessä, yhtenäki päivänä käytiin kylää kiertämässä ja napsittiin viinirypäleitä...
Ja henkilökunta ei myöskään saa enää käyttää tietokonetta, koska kuulemma sen jälkeen kun viimeks käytin sitä (ja S minun jälkeen vaikkei ne oo siitä tietoisia), sieltä oli hävinny jotain tietoja. Oon kyllä aika varma ettei se oo minun vika; en tiiä tekikö S vahingossa jotain väärin vai oliko se pariskunnan omaa huolimattomuutta, mikä on sangen mahdollista. Onneksi J:llä on läppäri jota nytki lainaan, vaikka yhteys on kyllä varsin häilyvä.
Tällä hetkellä alkaa mennä oikeastaan paremmin, oon oppinu jo niin paljon ja tajuan vihdoin missä järjestyksessä tilaukset suunnilleen menee, osaan olla oma-aloitteisempi... eilen ne kehu kovasti että oon parantanu, ja kokki sano jotain myönteistä sopimukseen viitaten. Illalla oli kyllä jotenki vaikeampi pysyä perässä, kauhea kiire. Mutta ehkä ne on ihan tyytyväisiä. Sitä viheliäistä liekinheitintä minun pitäis kyllä opetella käyttämään crème brûleita varten, en tajua miksei se onnistu.
Tänään saatiin jopa vapaata puoli seitemään asti; ihanaa ko on saanu ottaa rennosti. Mutta kyllä tosiaanki pitäis saada sopimukseen selkeästi kohtuullinen määrä työtunteja ja vapaata.
Ja ajattelin että ois ehkä paras jos sais kolmeksi kuukaudeksi sopimuksen ja sitten siirtyis parempaan paikkaan, jos siis vaan mahdollista. Pariisiin esimerkiksi...
perjantai 14. elokuuta 2009
Raatamista
Vihdoin paasin nettiin!!
Niin elikka tyo on raskasta voin sanoa, aamusta 10.00-14/15.00, valissa puolen tunnin ruokatauko. Sitten taas 18.00-23.00 suunnilleen, ja siella myos puolen tunnin ruokatauko. Ja mie oon aina se joka tyoskentelee pisimpaan, kun minun pitaa siivota keittio; luututa poydat ja hellat, tyhjentaa roska-amparit, lakaista ja luututa lattia, puhdistaa leikkuulaudat ja veitset, vieda tiskit...
Teen semmosia toita ko leikkaan ruohosipulia, kuorin perunoita ja teen niista lastuja, hakkaan persiljaa, paistan munakoisoja ja kesakurpitsaa, vien astioita paikasta toiseen, kuorin sita ja tata, juoksutan ja ojentelen kokille kaikkea mahdolllista, teen pienia gratiineja ja alkuruokia tyyliin salaatti, hanhenmaksa (yaaakkk), kinkku, ja jalkiruokia niinko pyoritan jaatelopalloja, viimeistelen crème brûleet, pilkon sienia, jajestelen sita ja tata...pahinta on se etta on kamala kiire ja kokki raivostuu jos teen jotaki vaarin, annan vaikka vaaranlaisen lautasen tai otan gratiinit uunista ko ois pitany laittaa niita sinne lisaa. Eilen se oli ihan raivona, "dégagez-vous!!!"
Pitaa muistaa hirveasti kaikkea; missa mikaki on, miten asetellaan mikaki ruoka ja mita siihen ylipaansa tulee, mika lautanen minkaki kanssa, mita mikaki ruoka on, ranskalaisia sanoja (toissapaivana sekotin sanat moule ja moulin, ts. vuoka ja mylly, ja sanoin kokille, "en mie nae taalla niita", ko se kaski hakemaan vuokia ja ne oli siina minun nenan eessa), kaikkea mahollista ette uskokaan!!!
Ja lisaksi oon pikkuhiljaa tuhoamassa viulistinkateni; kynnet on lyhentyny kummasti teravien keittioveitsien ja perunaleikkurin ansiosta, oon kuorinu kolmesti sormeen kuorimaveitsella, pikku haavoja muutama viela, ja pahimmat on ne palovammaviirut etu- ja keskisormessa siita kun tartuin vahingossa tulikuumaan tarjottimeen paljain kasin. Huh mita karsimysta se ilta sitten oli kun kirveli... tosin sina iltana kokki sano etta "tana iltana meni vahan paremmin". Ja sitten eilen kaikki meni pain seinia. No ei ihan kaikki kylla mutta liikaa. Talla hetkella oon saanu ilmeisesti anteeks ainaki toistaiseksi, ko selvisin mokailematta aamusta tahan asti; ko paistoin niita vihanneksia valtavassa maarassa oliivioljya, kokki sano "ça va" ja taputti jopa olalle.
Onneks tanne tuli toissailtana toinen suomalainen tytto, S Turusta. Me asutaan siis samassa huoneessa, tosin tyo ei ainakaan viela oo ollu samaa, se tekee tarjoilijan toita ja mie huhkin keittiossa. Mutta on ihanaa ko voi puhua jonku kanssa, vielapa suomeksi, ja valittaa. S ei puhu kauhean hyvin ranskaa. Se on tehny tarjoilijan toita nelisen vuotta ja se lohduttaa minua etta kokit on ihan natseja ja se on ite monesti itkeny keittiossa jne. En kylla kasita miten se jaksaa aina vaan tehda samaa tyota! Mutta S:lla on hyva positiivinen asenne mista yritan ottaa oppia.
Tanaan meidan pitais kysya kirjallisista sopimuksista, nimittain mitaan semmosta ei oo tehty mika on toisaalta vahan huolestuttavaa, opossahan aina hoettiin etta pitaa vaatia kirjallinen sopimus.
Oon vieraillu kahessa keskiaikasessa linnassa, mika oli kylla mielenkiintosta.
Jalkoja meinaa vasyttaa, kokoajan pitaa seisoa ja juosta vaikka ei ois mitaan tekemistakaan silla hetkella.
Niin ja viestit ei valttamatta tuu ainakaan heti perille koska taalla perakylassa ei oo aina kenttaa!
Joka tapauksessa yritan kestaa ja oppia nopeasti ja kunhan saan palkkaa voin hankkia oman lapparin ja kayda vaikka Pariisissa; sinne ei oo kuulemma ko 2 tuntia TGV-junalla.
Ainiin ja mulla on myos upea tyoasu; ihan liian isot pieniruutuiset sinivalkoset housut, iso valkonen takki napeilla, essu johon kiinnitan luutun, ja valitettavasti kamala myssy paassa. Ne vaatteet on hirvean kuumat ko on vahan aikaa oleskellu keittiossa uunien lahistolla ja juossu paikasta toiseen, tyovuoron lopussa siivoan lattiaa hiki valuen.
Minua arsyttaa se etta ne olettaa etta opin kaiken hetkessa, tai tiian jo etukateen ilman etta on ees selitetty, ja se etta joka virheesta pitaa vetaa herne nenaan - ei siella nyt niin kiire ole!
Nyt on ymmartaakseni kuitenki pahinta sesonkiaikaa mika tarkottais etta tulevaisuudessa on vahemman toita..
Ruoka on hyvaa, parempaa ko kouluruoka, meilla on aina joku jalkiruoka; tanaan ja eilen melonia mmm. Harmittaa tietenki olla lakto-ovo mutta jalleen kerran en halua mutkistaa asioita liikaa kun oon kummiski sen verran epavarmassa tilanteessa.
Toivon hartaasti etta tana iltana menee paremmin ja kokki on tyytyvainen!
Yritan paasta kaymaan kirjottamassa tulevaisuudessaki.
Pyora ois kylla kateva etta paasis helposti Mâconiin, joka vaikutti sentaan Torniota isommalta kaupungilta kun eilen kavastiin vilkasemassa.
Ainiin ja mulla on tosiaan kaytossa nyt lahinna ranskalainen numero 06 10 53 34 42, ja puheaikaa mulla ei valttamatta iole koska vaikuttaa silta etta oon hukannu sen latauskupongin :(
Niin elikka tyo on raskasta voin sanoa, aamusta 10.00-14/15.00, valissa puolen tunnin ruokatauko. Sitten taas 18.00-23.00 suunnilleen, ja siella myos puolen tunnin ruokatauko. Ja mie oon aina se joka tyoskentelee pisimpaan, kun minun pitaa siivota keittio; luututa poydat ja hellat, tyhjentaa roska-amparit, lakaista ja luututa lattia, puhdistaa leikkuulaudat ja veitset, vieda tiskit...
Teen semmosia toita ko leikkaan ruohosipulia, kuorin perunoita ja teen niista lastuja, hakkaan persiljaa, paistan munakoisoja ja kesakurpitsaa, vien astioita paikasta toiseen, kuorin sita ja tata, juoksutan ja ojentelen kokille kaikkea mahdolllista, teen pienia gratiineja ja alkuruokia tyyliin salaatti, hanhenmaksa (yaaakkk), kinkku, ja jalkiruokia niinko pyoritan jaatelopalloja, viimeistelen crème brûleet, pilkon sienia, jajestelen sita ja tata...pahinta on se etta on kamala kiire ja kokki raivostuu jos teen jotaki vaarin, annan vaikka vaaranlaisen lautasen tai otan gratiinit uunista ko ois pitany laittaa niita sinne lisaa. Eilen se oli ihan raivona, "dégagez-vous!!!"
Pitaa muistaa hirveasti kaikkea; missa mikaki on, miten asetellaan mikaki ruoka ja mita siihen ylipaansa tulee, mika lautanen minkaki kanssa, mita mikaki ruoka on, ranskalaisia sanoja (toissapaivana sekotin sanat moule ja moulin, ts. vuoka ja mylly, ja sanoin kokille, "en mie nae taalla niita", ko se kaski hakemaan vuokia ja ne oli siina minun nenan eessa), kaikkea mahollista ette uskokaan!!!
Ja lisaksi oon pikkuhiljaa tuhoamassa viulistinkateni; kynnet on lyhentyny kummasti teravien keittioveitsien ja perunaleikkurin ansiosta, oon kuorinu kolmesti sormeen kuorimaveitsella, pikku haavoja muutama viela, ja pahimmat on ne palovammaviirut etu- ja keskisormessa siita kun tartuin vahingossa tulikuumaan tarjottimeen paljain kasin. Huh mita karsimysta se ilta sitten oli kun kirveli... tosin sina iltana kokki sano etta "tana iltana meni vahan paremmin". Ja sitten eilen kaikki meni pain seinia. No ei ihan kaikki kylla mutta liikaa. Talla hetkella oon saanu ilmeisesti anteeks ainaki toistaiseksi, ko selvisin mokailematta aamusta tahan asti; ko paistoin niita vihanneksia valtavassa maarassa oliivioljya, kokki sano "ça va" ja taputti jopa olalle.
Onneks tanne tuli toissailtana toinen suomalainen tytto, S Turusta. Me asutaan siis samassa huoneessa, tosin tyo ei ainakaan viela oo ollu samaa, se tekee tarjoilijan toita ja mie huhkin keittiossa. Mutta on ihanaa ko voi puhua jonku kanssa, vielapa suomeksi, ja valittaa. S ei puhu kauhean hyvin ranskaa. Se on tehny tarjoilijan toita nelisen vuotta ja se lohduttaa minua etta kokit on ihan natseja ja se on ite monesti itkeny keittiossa jne. En kylla kasita miten se jaksaa aina vaan tehda samaa tyota! Mutta S:lla on hyva positiivinen asenne mista yritan ottaa oppia.
Tanaan meidan pitais kysya kirjallisista sopimuksista, nimittain mitaan semmosta ei oo tehty mika on toisaalta vahan huolestuttavaa, opossahan aina hoettiin etta pitaa vaatia kirjallinen sopimus.
Oon vieraillu kahessa keskiaikasessa linnassa, mika oli kylla mielenkiintosta.
Jalkoja meinaa vasyttaa, kokoajan pitaa seisoa ja juosta vaikka ei ois mitaan tekemistakaan silla hetkella.
Niin ja viestit ei valttamatta tuu ainakaan heti perille koska taalla perakylassa ei oo aina kenttaa!
Joka tapauksessa yritan kestaa ja oppia nopeasti ja kunhan saan palkkaa voin hankkia oman lapparin ja kayda vaikka Pariisissa; sinne ei oo kuulemma ko 2 tuntia TGV-junalla.
Ainiin ja mulla on myos upea tyoasu; ihan liian isot pieniruutuiset sinivalkoset housut, iso valkonen takki napeilla, essu johon kiinnitan luutun, ja valitettavasti kamala myssy paassa. Ne vaatteet on hirvean kuumat ko on vahan aikaa oleskellu keittiossa uunien lahistolla ja juossu paikasta toiseen, tyovuoron lopussa siivoan lattiaa hiki valuen.
Minua arsyttaa se etta ne olettaa etta opin kaiken hetkessa, tai tiian jo etukateen ilman etta on ees selitetty, ja se etta joka virheesta pitaa vetaa herne nenaan - ei siella nyt niin kiire ole!
Nyt on ymmartaakseni kuitenki pahinta sesonkiaikaa mika tarkottais etta tulevaisuudessa on vahemman toita..
Ruoka on hyvaa, parempaa ko kouluruoka, meilla on aina joku jalkiruoka; tanaan ja eilen melonia mmm. Harmittaa tietenki olla lakto-ovo mutta jalleen kerran en halua mutkistaa asioita liikaa kun oon kummiski sen verran epavarmassa tilanteessa.
Toivon hartaasti etta tana iltana menee paremmin ja kokki on tyytyvainen!
Yritan paasta kaymaan kirjottamassa tulevaisuudessaki.
Pyora ois kylla kateva etta paasis helposti Mâconiin, joka vaikutti sentaan Torniota isommalta kaupungilta kun eilen kavastiin vilkasemassa.
Ainiin ja mulla on tosiaan kaytossa nyt lahinna ranskalainen numero 06 10 53 34 42, ja puheaikaa mulla ei valttamatta iole koska vaikuttaa silta etta oon hukannu sen latauskupongin :(
maanantai 10. elokuuta 2009
A Fuissé
niin elikka Fuisséssa ollaan.
Matka oli aika vasyttava; nukuin perjantaina alle 2 tuntia, lahin puoli viiden jalkeen lentokentalle, lensin Helsinkiin, lentokoneessa Zurichiin piti odottaa noin puoli tuntia joittenki matkatavaraongelmien takia, mista johtuen myohastyttiin jatkolennolta Lyoniin. Seuraava lento sinne lahti sitten neljan tunnin paasta. Sain lentokentalla oman kuulutuksenki ko unohin passin lipunvaihtotiskille, heh heh... No; sitten Lyonissa oli kamalaa pahkailla sita miten paasen juna-asemalle, kamalaa juoksemista suuntaan ja toiseen raskaitten laukkujen kanssa. Lopulta paasin semmosen "sukkulan" kyytiin joka vei juna-asemalle, ja matkustin junalla lahimpaan kaupunkiin Mâconiin. Sielta hyppasin taksin kyytiin joka vei minut Fuisséen n. 7 km paahan. Silloin kello oli suunnilleen ykstoista.
Hotelli-ravintola-bistron omistaa siis pariskunta, joka on useamman kerran palkannu ulkomaisia tyttoja. Talla hetkella taalla on minun lisaksi vaan yks paikallinen. Etenkin nainen, N, on mukava, mies on ihan ok ja aikamoisen lihava.
Minun huoneessa ei valitettavasti ole tietokonetta, tama on alakerrassa ja minun pitaa pyytaa lupa silloin ko haluan kayttaa nettia, joten alkaa luulko etta kirjotan viiden minuutin valein...
Eilen herasin 8:lta ja tehtiin muutama tunti toita; tiskia ja muuta siivousta vaan. Tana iltana on myos tiedossa tyontekoa, en tosin tiia mita. Mutta joka tapauksessa ei ole oikeastaan viela tietoa siita miten selvian siita mita multa vaaditaan taalla... kuulemma voin tarjoilla ja tehda jotaki keittion puolella tyyliin salaatteja. Mutta saa nahha.
Eilen kavin kiertelemassa kylassa. Olin ensin ihan hymy korvissa ko oli nii huvittavan keskiaikasen nakosta! Kaikki talot ja muut on aivan ihania, pieni linna, kirkko... taalla on myos kaupungintalo ja ala-aste. Joka tapauksessa vahan ajan paasta alko masentaa; taallahan ei oo kaytannossa MITAAN tekemista! Koin myos ahaa-elamyksen: viini tehdaan _viinirypaleista_! Oikeastaan en tajua mita jarkea pilata kaikki ne rypaleet, nehan ois parempia semmosenaan tai vaikka mehuna. Ja sita enemman minua arsyttaa ko taalla kaikki tuntuu pyorivan viinin ymparilla; joka puolella on viinitiloja, viinikauppoja (muita kauppoja ei olekaan), ties mita viinitehtaita ja kyltteja ja tynnyrikyltteja ja rypaleita ja hohhoi, keta kiinnostaa?
On taalla myos pieni hautausmaa.
Ja tosiaan tanaan kaytiin Lyonissa kauppakeskuksessa, se oli tosi iso, siella on kauhesti kauppoja ja elokuvateatteri ja ties mita.
No, kuulemisiin...
Matka oli aika vasyttava; nukuin perjantaina alle 2 tuntia, lahin puoli viiden jalkeen lentokentalle, lensin Helsinkiin, lentokoneessa Zurichiin piti odottaa noin puoli tuntia joittenki matkatavaraongelmien takia, mista johtuen myohastyttiin jatkolennolta Lyoniin. Seuraava lento sinne lahti sitten neljan tunnin paasta. Sain lentokentalla oman kuulutuksenki ko unohin passin lipunvaihtotiskille, heh heh... No; sitten Lyonissa oli kamalaa pahkailla sita miten paasen juna-asemalle, kamalaa juoksemista suuntaan ja toiseen raskaitten laukkujen kanssa. Lopulta paasin semmosen "sukkulan" kyytiin joka vei juna-asemalle, ja matkustin junalla lahimpaan kaupunkiin Mâconiin. Sielta hyppasin taksin kyytiin joka vei minut Fuisséen n. 7 km paahan. Silloin kello oli suunnilleen ykstoista.
Hotelli-ravintola-bistron omistaa siis pariskunta, joka on useamman kerran palkannu ulkomaisia tyttoja. Talla hetkella taalla on minun lisaksi vaan yks paikallinen. Etenkin nainen, N, on mukava, mies on ihan ok ja aikamoisen lihava.
Minun huoneessa ei valitettavasti ole tietokonetta, tama on alakerrassa ja minun pitaa pyytaa lupa silloin ko haluan kayttaa nettia, joten alkaa luulko etta kirjotan viiden minuutin valein...
Eilen herasin 8:lta ja tehtiin muutama tunti toita; tiskia ja muuta siivousta vaan. Tana iltana on myos tiedossa tyontekoa, en tosin tiia mita. Mutta joka tapauksessa ei ole oikeastaan viela tietoa siita miten selvian siita mita multa vaaditaan taalla... kuulemma voin tarjoilla ja tehda jotaki keittion puolella tyyliin salaatteja. Mutta saa nahha.
Eilen kavin kiertelemassa kylassa. Olin ensin ihan hymy korvissa ko oli nii huvittavan keskiaikasen nakosta! Kaikki talot ja muut on aivan ihania, pieni linna, kirkko... taalla on myos kaupungintalo ja ala-aste. Joka tapauksessa vahan ajan paasta alko masentaa; taallahan ei oo kaytannossa MITAAN tekemista! Koin myos ahaa-elamyksen: viini tehdaan _viinirypaleista_! Oikeastaan en tajua mita jarkea pilata kaikki ne rypaleet, nehan ois parempia semmosenaan tai vaikka mehuna. Ja sita enemman minua arsyttaa ko taalla kaikki tuntuu pyorivan viinin ymparilla; joka puolella on viinitiloja, viinikauppoja (muita kauppoja ei olekaan), ties mita viinitehtaita ja kyltteja ja tynnyrikyltteja ja rypaleita ja hohhoi, keta kiinnostaa?
On taalla myos pieni hautausmaa.
Ja tosiaan tanaan kaytiin Lyonissa kauppakeskuksessa, se oli tosi iso, siella on kauhesti kauppoja ja elokuvateatteri ja ties mita.
No, kuulemisiin...
keskiviikko 5. elokuuta 2009
Torniossa muttei enää kovin kauan
Ollaan taas hankalien valintojen eessä: au pairiksi Pariisin tienoille vai tarjoilija/keittiöapulaiseksi pikkuruiseen kylään satojen kilometrien päässä em. kaupungista? Tällä hetkellä jälkimmäinen on joka tapauksessa vähän voitolla, koska siitä saa A) enemmän rahaa, mitä tarvitaan yliopisto-opintojen rahoittamiseen ja tunnetusti vähän muuhunki B) ammatillista kokemusta, mistä voi hyvinki olla hyötyä myöhemmin C) vapautta, toisin sanoen ei tarvi alkaa perheenjäseneksi ja kertoa kaikkea itsestään jne niinkö au pair -perheessä.
Jos se vaan ois lähempänä oikeaa asutusta! Siellä ei tosiaan oo paljon muuta ko viinitiloja, asukkaita suunnilleen 300 henkeä wikipedian mukaan. Lyoniin tunnin matka (autolla?).
Jos päätän lähteä sinne ja minut vielä huolitaan (varmistin tänään ettei haittaa että olen kasvissyöjä enkä ole vielä saanu vastausta) niin oon siellä varmaan ens viikolla jo. Ja hyvin epämääräisen ajan; "3-6 kk tai enemmän". Ens vuoden puolelle luultavasti.
Tietenkin vähän huolettaa myös että olenko varmasti tarpeeksi pätevä ko. työhön, kokemustahan multa ei vaadita mutta nopeaa oppimista kuulemma kuitenkin...ääk. Minua on sentään usemman kerran sanottu hidasälyiseksi.
No, ootan vastausta vime viestiin ja mietin ankarasti ja kyselen neuvoa muilta ihmisiltä.
Tällä hetkellä on lähdettävä poimimaan mustikoita, ja tämä aktiviteettihan on luonnollisesti perimmäinen syy miksi Tornioon palasin Pariisista. äh.
Jos se vaan ois lähempänä oikeaa asutusta! Siellä ei tosiaan oo paljon muuta ko viinitiloja, asukkaita suunnilleen 300 henkeä wikipedian mukaan. Lyoniin tunnin matka (autolla?).
Jos päätän lähteä sinne ja minut vielä huolitaan (varmistin tänään ettei haittaa että olen kasvissyöjä enkä ole vielä saanu vastausta) niin oon siellä varmaan ens viikolla jo. Ja hyvin epämääräisen ajan; "3-6 kk tai enemmän". Ens vuoden puolelle luultavasti.
Tietenkin vähän huolettaa myös että olenko varmasti tarpeeksi pätevä ko. työhön, kokemustahan multa ei vaadita mutta nopeaa oppimista kuulemma kuitenkin...ääk. Minua on sentään usemman kerran sanottu hidasälyiseksi.
No, ootan vastausta vime viestiin ja mietin ankarasti ja kyselen neuvoa muilta ihmisiltä.
Tällä hetkellä on lähdettävä poimimaan mustikoita, ja tämä aktiviteettihan on luonnollisesti perimmäinen syy miksi Tornioon palasin Pariisista. äh.
sunnuntai 2. elokuuta 2009
Torniossa edelleen
Suunnittelua edelleen.
Tässä vaiheessa näyttää siltä että voisin ehkä päästä opiskelemaan pariisilaiseen yliopistoon ens vuonna; ainaki aion tosissaan yrittää. Ja siis englanninopettajaksi meinaisin kouluttautua. Myöhemmin voin kertoa kaikista niistä muodollisuuksista ja papereista mitä prosessiin tarvitaan.
Sitä odotellessa ois tarkotus tehdä töitä. Mahdollisuuksia on A) keittiöapulaisen paikka Bourgognessa - olen siis hakenu paikkaa ja hakuaika päättyy tämän kuun lopussa B) au pair -paikka - olen saanut kolmelta perheeltä viestiä, saa nähdä miten edistyn niitten kanssa. Vähän huolestuttaa, en haluais joutua samaan tilanteeseen. Toisaalta aupairtyö tarjoaa paljon jos se vaan sujuu hyvin! ainiin ja C) D kyselee mulle töitä sen tutuilta.
Joten eiköhän niitä töitä jostain ilmaannu!
Yks pariisilainen perhe haluais että niitten lapsille puhutaan englantia (tai espanjaa), joten Skypessä keskustelemista varten oon joutunu palauttelemaan sitä mieleen, kun ranska on nyt päällimmäisenä mielessä (suomen jälkeen).
Sain just uuden viestin, perheeltä Montpellieristä, mutta vastasin kieltävästi koska niitten profiilissa luki että au pairilla pitäis olla ajokortti. Mullahan tunnetusti ei ole, eikä mahdollisesti vielä moneen vuoteen jos minun Pariisi-suunnitelmat toteutuu. Suurkaupungissahan autoa ei onneksi tarvitakaan.
Tässä vaiheessa näyttää siltä että voisin ehkä päästä opiskelemaan pariisilaiseen yliopistoon ens vuonna; ainaki aion tosissaan yrittää. Ja siis englanninopettajaksi meinaisin kouluttautua. Myöhemmin voin kertoa kaikista niistä muodollisuuksista ja papereista mitä prosessiin tarvitaan.
Sitä odotellessa ois tarkotus tehdä töitä. Mahdollisuuksia on A) keittiöapulaisen paikka Bourgognessa - olen siis hakenu paikkaa ja hakuaika päättyy tämän kuun lopussa B) au pair -paikka - olen saanut kolmelta perheeltä viestiä, saa nähdä miten edistyn niitten kanssa. Vähän huolestuttaa, en haluais joutua samaan tilanteeseen. Toisaalta aupairtyö tarjoaa paljon jos se vaan sujuu hyvin! ainiin ja C) D kyselee mulle töitä sen tutuilta.
Joten eiköhän niitä töitä jostain ilmaannu!
Yks pariisilainen perhe haluais että niitten lapsille puhutaan englantia (tai espanjaa), joten Skypessä keskustelemista varten oon joutunu palauttelemaan sitä mieleen, kun ranska on nyt päällimmäisenä mielessä (suomen jälkeen).
Sain just uuden viestin, perheeltä Montpellieristä, mutta vastasin kieltävästi koska niitten profiilissa luki että au pairilla pitäis olla ajokortti. Mullahan tunnetusti ei ole, eikä mahdollisesti vielä moneen vuoteen jos minun Pariisi-suunnitelmat toteutuu. Suurkaupungissahan autoa ei onneksi tarvitakaan.
maanantai 27. heinäkuuta 2009
pähkäilyä
Tällä hetkellä mietin yliopisto-opiskelua Ranskassa. Luin netistä että jos kouluttautuisin ranska vieraana kielenä -opettajaksi, työnsaanti ja palkka Ranskassa ois aika kehnoa. Enhän mie kyllä tiiä haluanko loppujen lopuksi elää elämääni Ranskassa, Suomessa vai jossain ihan muualla, mutta järkeilin kuitenkin että ois fiksua opiskella Pariisissa englanninopettajaksi, ja espanjan, jos voi valita kaks kieltä niinkö Suomessa tietääkseni... ja jos espanjan opiskeluun ei vaadita kielen hallitsemista jo etukäteen. Ongelmia on tietenki muun muassa A) onko ranskankielentaitoni riittävä pariisilaisessa yliopistossa opiskeluun ja B) onnistuuko kaikki hankalat käytännön asiat kuten sisäänkirjoittautuminen... koulutuski pitäis valita ja tällä hetkellä en tajua niistä paljon mitään(licence?master?doctorat?). Ja mietin myös kannattaako varmasti opiskella Ranskassa eikä Suomessa, Helsingin yliopistohan mulla oli tähän asti tavoitteena. Mikä on opetuksen tason ja työnsaantimahdollisuuksien ero esimerkiksi. Ja kuitenkin, se ois niin mahtavaa!
Joten, uppoudun nyt tutkimaan Pariisin yliopistojen nettisivuja suurennuslasin ja sanakirjan kanssa. Kuten myös muita hyödyllisiä sivustoja jos niitä nyt löytyy internetin ihmeellisestä mutta turhauttavasta maailmasta.
Joten, uppoudun nyt tutkimaan Pariisin yliopistojen nettisivuja suurennuslasin ja sanakirjan kanssa. Kuten myös muita hyödyllisiä sivustoja jos niitä nyt löytyy internetin ihmeellisestä mutta turhauttavasta maailmasta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
