...tai ainaki muutaman tunnin päästä.
Huhhuh, toissapäivästä eilisaamuun oli kamalaa, kokki oli ihan hermona mulle. Jostaki pikkujutuista tietenki ("kauhaa pidetään näin!" "vaniljakastike on tuossa!""ne tyhjät purkit piti viedä roskiin!"...). Onneks eilisilta ja tämä päivä on menny hyvin. Tänä iltana on taas tulossa joku iso porukka, lapsia ja aikusia.
Sain toissapäivänä palkan viime kuulta (kolme viikkoa), 440 e peräti.
Päästään varmaan Pariisiin pariksi päiväksi suunnilleen 20. tätä kuuta eli silloin kun J:n kaverit on siellä. Toivottavasti! Harmittaa vaan ettei ne voi oikein luvata mitään, vaikka meidän pitäis ostaa junaliputkin mahdollisimman pian.
Pitäis päästä taas kauppaan, ajateltiin että ois kiva ostaa muroja aamupalaksi, sais vähän vaihtelua patongin mussuttamiseen.
Tänään onnistuin nostelemaan tulikuumat etanat lautaselle sormin niinkö pitää, hienoa.
Kuudelta taas töihin. Kaksivuorotyö on niin syvältä; yks päivä tuntuu kahdelta, eka päivistä täällä tuntuu olevan ikuisuus. Kolme kuukautta edessä, vai pitäiskö sanoa puoli vuotta...
lauantai 5. syyskuuta 2009
torstai 3. syyskuuta 2009
septembre
Niin, ajatella että on jo syyskuu! Ilmat on kyllä selvästi viileämpiä ja sateisempia.
Saatiin tällä viikolla yks ilta + päivä vapaaksi. Vaihtoehtona ois ollu lähteä pariskunnan kanssa maalle kun ne oli menossa katsomaan joitain taloja, mutta me haluttiin luonnollisesti mieluummin Lyoniin ja ne onneks pysty heittään meidät sinne matkan varrella. Tiistaina vaan aamuvuorolla sanottiin että päättäkää nyt minne lähdette, ja annettiin pari minuuttia aikaa pakata. Sitten autossa ne kysy ollaanko me varattu hotelli (missä välissä?), tiietäänkö me mihin ollaan menossa (eipä sitä ollu paljon ehtiny suunnitella), ja kun alko sataa että onko meillä sateenvarjo (ei). Sitten ne tiputti meidät johonki moottoritien varteen, käski varoa miehiä, anto jotain ohjeita minne päin kävellä, sano että pitäkää hauskaa ja me soitetaan sitten huomisiltana.
Harhailtiin sitten pari minuuttia ison kartan kanssa. Nuori itämaalaisen näkönen mies pysähty autolla siihen viereen ja kysy ollaanko me eksyksissä tai etsitäänkö me jotain. Se näytti kartalta että missä me ollaan (ei edes kartalla) ja tarjoutu viemään meidät keskustaan. Hypättiin sitten kyytiin, juteltiin vähän, se oli sattumoisin kokki, etsittiin nuorisomajaa, se näytti meille kaupunkia ja neuvo ja varmisteli että tiedetään missä ollaan ja missä on mikäkin paikka. Lopulta sen piti lähteä, se halus kotiin ennen pahinta ruuhka-aikaa. J kysy haluaako se rahaa, se oli ihan että ei ei. Siis uskomattoman ystävällinen.
Mie kävin sitten ostaan lisää puheaikaa; tällä kertaa oon kyllä säästeliäämpi sen kanssa. Soitettiin S:lle ja sovittiin että nähdään, kierreltiin vähän kaupoissa, ostettiin sandwichit ja mehua, ja jäätelöä. Just ko tavattiin S Bellecourin aukiolla (Lyonin ehkä tärkein maamerkki, ainaki sen meidän "oppaan" mukaan) alko sataa, ja loppupäivä oliki vähän semmosta sitten.
Käveltiin sinne nuorisomajalle, se on kamalan jyrkän mäen päällä, ja varattiin huone (jossa siis nukku neljä muutaki). 20 e makso yöltä, tosin ens kerralla saatais jo vähän alennusta.
Sitten kierreltiin S:n kanssa ympäri kaupunkia, ja mie löysin kympin kadulta. Käytiin kiinalaisessa syömässä ja sen jälkeen australialaisessa baarissa.
Lyon on tosi mukavan olonen kaupunki, siellä ois varmaan kiva asua.
Aamulla käytiin suihkussa (joka ei ollu kummonen, mutta pahinta on se ettei siellä oo minkäänlaisia pyyhkeitä) ja syötiin aamupala joka kuulu huoneen hintaan. Oli ihanaa syödä pitkästä aikaa muroja. Lisäksi patonkia nutellan ja hillon kanssa, kuumaa kaakaota ja omenasosetta.
Siellä oli aika paljon väkeä, varsinki rinkkojen kanssa. Aika vihtyisä paikka, ja tosi kätevä, varsinkin kun siellä on keittiökin missä saa tehdä ruokaa.
Kun lähettiin nuorisomajalta kymmenen maissa, alko sataa, aina vaan kovempaa. Paettiin kauppoihin; käytiin Fnacissaki ja ostettiin musiikkia ja musikaaleja vapaa-ajan viihdykkeeksi.
Ostin eräästä kaupasta (okei, myönnetään: H&M:ltä, mutta J sinne halusi) legginsit ja syksyiset sukkahousut, ja ovella alko hälyttimet ulvoa. Olipa sitten mukavaa ko vartija, hyvännäkönen tummaihoinen mies, kävi läpi minun ostoskassit heiluttamalla kaikkia tavaroita yksitellen hälyttimen edessä, ja olin vieläpä ostanu pikkuhousuja edellisestä kaupasta. Ilmeisesti se oli se Fnacista ostettu Rent-dvd, ja pääsin sitten lähtemään. Se vartija oli kyllä hyvä tyyppi, naureskeltiin vähän siinä tyylin tämmöstä se on, ja se sano "au revoir" (älä unta näe että tulisin toisteki...).
Istuttiin pitkään kahvilassa, syötiin pastaa (J jotain vuohenjuustoraviolia, mie pestolla), ja jäätelöä. Ajateltiin sitten että ois hyvä käydä ruokakaupassa täydentämässä varastoja kun vielä ehtii, ja mentiin Megastoreen joka ei tosin ollukaan mikään elintarvikekauppa. S soitti, sanoin että ootetaan sitä. Hetken päästä N soitti: "missä te olette?" kaupassa. "Lyonissa?" öö, joo? "haluatteko että tullaan hakemaan teidät?" no ei me nyt haluta kyydistäkään jäädä. Sovittiin että ne poimii meidät Bellecourilta, "5-10 minuutin päästä".
Ne on just tuommosia, yhtäkkiä ilmottaa että viis minuuttia aikaa lähteä. Ja kello oli suunnilleen neljä, mikä ei minusta ole ilta. S tuli onneks ajoissa että ehittiin kertoa sille tilanne ja hyvästellä. Ruokakaupassa ei ehditty käymään.
Illalla tehtiin sitten itsellemme ruokaa kuten yleensä vapaapäivinä - hankaloittaa vaan ko ei oikein tiiä että mitä saa ottaa ja mitä ei. J teki kanavoileivät, mie paistoin sieniä (kantarelleja, ne oli hyviä), + salaattia.
Jälkiruuaksi otettiin mansikoita ja syötiin niitä samalla ko katottiin Rent, se oli tosi koskettava. J on ihan hulluna musikaaleihin.
Tänä aamuna taas töihin, ja illalla myös.
Saatiin tällä viikolla yks ilta + päivä vapaaksi. Vaihtoehtona ois ollu lähteä pariskunnan kanssa maalle kun ne oli menossa katsomaan joitain taloja, mutta me haluttiin luonnollisesti mieluummin Lyoniin ja ne onneks pysty heittään meidät sinne matkan varrella. Tiistaina vaan aamuvuorolla sanottiin että päättäkää nyt minne lähdette, ja annettiin pari minuuttia aikaa pakata. Sitten autossa ne kysy ollaanko me varattu hotelli (missä välissä?), tiietäänkö me mihin ollaan menossa (eipä sitä ollu paljon ehtiny suunnitella), ja kun alko sataa että onko meillä sateenvarjo (ei). Sitten ne tiputti meidät johonki moottoritien varteen, käski varoa miehiä, anto jotain ohjeita minne päin kävellä, sano että pitäkää hauskaa ja me soitetaan sitten huomisiltana.
Harhailtiin sitten pari minuuttia ison kartan kanssa. Nuori itämaalaisen näkönen mies pysähty autolla siihen viereen ja kysy ollaanko me eksyksissä tai etsitäänkö me jotain. Se näytti kartalta että missä me ollaan (ei edes kartalla) ja tarjoutu viemään meidät keskustaan. Hypättiin sitten kyytiin, juteltiin vähän, se oli sattumoisin kokki, etsittiin nuorisomajaa, se näytti meille kaupunkia ja neuvo ja varmisteli että tiedetään missä ollaan ja missä on mikäkin paikka. Lopulta sen piti lähteä, se halus kotiin ennen pahinta ruuhka-aikaa. J kysy haluaako se rahaa, se oli ihan että ei ei. Siis uskomattoman ystävällinen.
Mie kävin sitten ostaan lisää puheaikaa; tällä kertaa oon kyllä säästeliäämpi sen kanssa. Soitettiin S:lle ja sovittiin että nähdään, kierreltiin vähän kaupoissa, ostettiin sandwichit ja mehua, ja jäätelöä. Just ko tavattiin S Bellecourin aukiolla (Lyonin ehkä tärkein maamerkki, ainaki sen meidän "oppaan" mukaan) alko sataa, ja loppupäivä oliki vähän semmosta sitten.
Käveltiin sinne nuorisomajalle, se on kamalan jyrkän mäen päällä, ja varattiin huone (jossa siis nukku neljä muutaki). 20 e makso yöltä, tosin ens kerralla saatais jo vähän alennusta.
Sitten kierreltiin S:n kanssa ympäri kaupunkia, ja mie löysin kympin kadulta. Käytiin kiinalaisessa syömässä ja sen jälkeen australialaisessa baarissa.
Lyon on tosi mukavan olonen kaupunki, siellä ois varmaan kiva asua.
Aamulla käytiin suihkussa (joka ei ollu kummonen, mutta pahinta on se ettei siellä oo minkäänlaisia pyyhkeitä) ja syötiin aamupala joka kuulu huoneen hintaan. Oli ihanaa syödä pitkästä aikaa muroja. Lisäksi patonkia nutellan ja hillon kanssa, kuumaa kaakaota ja omenasosetta.
Siellä oli aika paljon väkeä, varsinki rinkkojen kanssa. Aika vihtyisä paikka, ja tosi kätevä, varsinkin kun siellä on keittiökin missä saa tehdä ruokaa.
Kun lähettiin nuorisomajalta kymmenen maissa, alko sataa, aina vaan kovempaa. Paettiin kauppoihin; käytiin Fnacissaki ja ostettiin musiikkia ja musikaaleja vapaa-ajan viihdykkeeksi.
Ostin eräästä kaupasta (okei, myönnetään: H&M:ltä, mutta J sinne halusi) legginsit ja syksyiset sukkahousut, ja ovella alko hälyttimet ulvoa. Olipa sitten mukavaa ko vartija, hyvännäkönen tummaihoinen mies, kävi läpi minun ostoskassit heiluttamalla kaikkia tavaroita yksitellen hälyttimen edessä, ja olin vieläpä ostanu pikkuhousuja edellisestä kaupasta. Ilmeisesti se oli se Fnacista ostettu Rent-dvd, ja pääsin sitten lähtemään. Se vartija oli kyllä hyvä tyyppi, naureskeltiin vähän siinä tyylin tämmöstä se on, ja se sano "au revoir" (älä unta näe että tulisin toisteki...).
Istuttiin pitkään kahvilassa, syötiin pastaa (J jotain vuohenjuustoraviolia, mie pestolla), ja jäätelöä. Ajateltiin sitten että ois hyvä käydä ruokakaupassa täydentämässä varastoja kun vielä ehtii, ja mentiin Megastoreen joka ei tosin ollukaan mikään elintarvikekauppa. S soitti, sanoin että ootetaan sitä. Hetken päästä N soitti: "missä te olette?" kaupassa. "Lyonissa?" öö, joo? "haluatteko että tullaan hakemaan teidät?" no ei me nyt haluta kyydistäkään jäädä. Sovittiin että ne poimii meidät Bellecourilta, "5-10 minuutin päästä".
Ne on just tuommosia, yhtäkkiä ilmottaa että viis minuuttia aikaa lähteä. Ja kello oli suunnilleen neljä, mikä ei minusta ole ilta. S tuli onneks ajoissa että ehittiin kertoa sille tilanne ja hyvästellä. Ruokakaupassa ei ehditty käymään.
Illalla tehtiin sitten itsellemme ruokaa kuten yleensä vapaapäivinä - hankaloittaa vaan ko ei oikein tiiä että mitä saa ottaa ja mitä ei. J teki kanavoileivät, mie paistoin sieniä (kantarelleja, ne oli hyviä), + salaattia.
Jälkiruuaksi otettiin mansikoita ja syötiin niitä samalla ko katottiin Rent, se oli tosi koskettava. J on ihan hulluna musikaaleihin.
Tänä aamuna taas töihin, ja illalla myös.
maanantai 31. elokuuta 2009
tauolla
No niin eipä tässä mitään ihmeempiä. Tänään varmaan vielä allekirjoitetaan se sopimus, ja ne pyysi eilen että annettais tilinumerotki, ilmeisesti ne meinas heti kohta antaa meille palkkaa? Kävis kyllä, en malta oottaa että pääsisin tilaamaan läppäriä. Hain just netistä sen IBAM-numeron, en tiiä milloin saan sen ranskalaisen tilin.
Eilen illalla oli tosi kiireistä ja N sekoili omituisesti jälkiruokien kanssa, esim. käski J:n sanoa ihmisille ettei meillä ole crème brûléeita vaikka olin jo hakenu ne kylmähuoneesta valmiiks keittiöön, ja pyysi sitä ehottamaan että ne ottais jotain hedelmäsalaattia. Selvisin kai ihan hyvin; en ehtiny tekemään ihan kaikkea mitä olisin voinu tehhä kokin puolesta.
Sitten vuoron jälkeen ne tarjos meille yläkertaan vietäväksi loput vuoden -95 punaviinistä ja puoli pulloa shamppanjaa kuten myös annokset sitä ihanaa minttuista hedelmäsalaattia (oikeastaan se on ennemminki kiisseliä). Harmi ettei saatu niitä crème brûléeita jotka jäi tarjoilematta ;-)
Tänään oli aamu vapaa, tai siis on edelleen, kuudelta alotetaan työt.
Siivottiin kunnolla, täällä on nyt ihanan siistiä. Imuroitiin, vaihettiin lakanat ja pyyhkeet, pyyhittiin sienellä peilit ja muut pinnat, järjestettiin. Sais vielä pestyä ne pyykit jotka on valmiina "pyykkihuoneessa".
Mulla on nyt puheaika ihan finito, pitäis päästä kauppaan ostaan lisää. Huomenna kun on vapaapäivä niin yritetään päästä käymään Lyonissa; en tiiä onko pariskunta itse menossa minnekään, toivottavasti, että vois heittää meidät samalla jonneki päin.
Ainiin muuten toissapäivänä tapahtu aika hassu juttu. Päivällä kun olin kuorimassa perunoita keittiössä, J baarin puolella kuivaamassa laseja, kokki ja N jossain muualla omassa asunnossaan, ravintolaan tuli mies ja nainen ja kysy J:ltä voisko ne lounastaa. J oli vähän hukassa että varmaan joo, en nyt tiiä missä kokki on, pitää kysyä... hälytin sen sitten paikalle ja se ja N valmisti niitten asiakkaiden tilaaman leikkeleannoksen. No, sitten kun niitten piti maksaa, se mies hymähti J:lle jotain että onpa kallista. Ja sano sitten N:lle että ei tämä ole mikään ravintola että te pidätte täällä bordellia, ruoka on vaan supermarketista ja mitä vielä. N sitten ajo ne ulos, aika kiihdyksissään. Se oli siinä vaiheessa ko mie huomasin että tapahtuu jotain kummallista, ko kuulin ko se huusi niille ovella "dégagez-vous!" ja muuta vastaavaa.
N sano sitten että tällä paikalla on joskus ollu bordelli, en oo varma onko se ihan tämä sama rakennus, voi olla. Ehkä se mies oli entinen asiakas.
Nyt vois koittaa vähän joogata ja lueskella.
Eilen illalla oli tosi kiireistä ja N sekoili omituisesti jälkiruokien kanssa, esim. käski J:n sanoa ihmisille ettei meillä ole crème brûléeita vaikka olin jo hakenu ne kylmähuoneesta valmiiks keittiöön, ja pyysi sitä ehottamaan että ne ottais jotain hedelmäsalaattia. Selvisin kai ihan hyvin; en ehtiny tekemään ihan kaikkea mitä olisin voinu tehhä kokin puolesta.
Sitten vuoron jälkeen ne tarjos meille yläkertaan vietäväksi loput vuoden -95 punaviinistä ja puoli pulloa shamppanjaa kuten myös annokset sitä ihanaa minttuista hedelmäsalaattia (oikeastaan se on ennemminki kiisseliä). Harmi ettei saatu niitä crème brûléeita jotka jäi tarjoilematta ;-)
Tänään oli aamu vapaa, tai siis on edelleen, kuudelta alotetaan työt.
Siivottiin kunnolla, täällä on nyt ihanan siistiä. Imuroitiin, vaihettiin lakanat ja pyyhkeet, pyyhittiin sienellä peilit ja muut pinnat, järjestettiin. Sais vielä pestyä ne pyykit jotka on valmiina "pyykkihuoneessa".
Mulla on nyt puheaika ihan finito, pitäis päästä kauppaan ostaan lisää. Huomenna kun on vapaapäivä niin yritetään päästä käymään Lyonissa; en tiiä onko pariskunta itse menossa minnekään, toivottavasti, että vois heittää meidät samalla jonneki päin.
Ainiin muuten toissapäivänä tapahtu aika hassu juttu. Päivällä kun olin kuorimassa perunoita keittiössä, J baarin puolella kuivaamassa laseja, kokki ja N jossain muualla omassa asunnossaan, ravintolaan tuli mies ja nainen ja kysy J:ltä voisko ne lounastaa. J oli vähän hukassa että varmaan joo, en nyt tiiä missä kokki on, pitää kysyä... hälytin sen sitten paikalle ja se ja N valmisti niitten asiakkaiden tilaaman leikkeleannoksen. No, sitten kun niitten piti maksaa, se mies hymähti J:lle jotain että onpa kallista. Ja sano sitten N:lle että ei tämä ole mikään ravintola että te pidätte täällä bordellia, ruoka on vaan supermarketista ja mitä vielä. N sitten ajo ne ulos, aika kiihdyksissään. Se oli siinä vaiheessa ko mie huomasin että tapahtuu jotain kummallista, ko kuulin ko se huusi niille ovella "dégagez-vous!" ja muuta vastaavaa.
N sano sitten että tällä paikalla on joskus ollu bordelli, en oo varma onko se ihan tämä sama rakennus, voi olla. Ehkä se mies oli entinen asiakas.
Nyt vois koittaa vähän joogata ja lueskella.
sunnuntai 30. elokuuta 2009
uutisia
Huh. Eilen saatiin sopimukset ja ne sano että "jutellaan sitten illalla niistä". Katottiin J:n kanssa niitä sitten ja eipä niissä ollu paljon mitään: se, että olen täällä harjoittelijana 30 joulukuuta asti, että mulla on kuukauden koeaika (kumma juttu kun ne eka sano että kaks viikkoa!) eli vielä viikko, jonka aikana kumpi tahansa osapuoli saa katkaista työsuhteen, palkka 600 e/kk + luontaisedut (majoitus, ruoka, pyykinpesu ja muut edut), aloittamispäivä (9.8.09), ja työtunneista: "yrityksen tarpeiden mukaan". Oltiin vähän että jaa, ei mitään tuntimääriä, ei irtisanomisaikaa... ja sitten ko kokki kysy myöhemmin multa että käykö se sopimus, sanoin että meillä ois kyllä jotain ehdotettavaa, ja mainitsin niistä työtunneista ja siitä 35 tunnin laista, ja se tuhahti vaan että ei harjoittelijoilla oo mitään lakeja.
Illalla ei sitten kumminkaan keskusteltu, ehkä siks että oli hirveästi asiakkaita ja meni aika myöhään. Ne sano vaan että aamulla työt alkaa kymmeneltä, ja tulkaa vähän aikasemmin että voidaan keskustella.
Tultiin sitten puolelta alakertaan hermostuneina koska oli vähän semmonen olo että ne ei varmaan suostu mihinkään.
No, kävi sitten ilmi että "hotellialalla" tuntimäärä viikossa on max 39 tuntia, mikä on ihan ok, ja että irtisanomisaika on 15 päivää. tosin työtunnit voi kuitenki vähän vaihella. mutta en käsitä miksei ne ollu kirjottanu niitä sopimukseen! N selitti ärtyneenä että kaikkihan löytyy niistä sähköpostiviesteistä, mutta se ei pidä paikkaansa, mie en IKINÄ oo nähny tuota 39 tunnin rajaa enkä mitään lentolipun korvauslupausta, eikö se ymmärrä etten oo saanu semmosia viestejä?! se oli taas semmonen vihanen. Kokki oli ihan rauhallinen ja selitti pitkät pätkät kaikkea, ja alussa varsinki olin hankalassa tilanteessa ko minun oletettiin tulkkaavan kaikki J:lle suomeksi, ja kun mulla jäi itelläki jotain hämäräksi välissä.
Ja taas ne selitti sitä miten en osaa mitään keittiössä ja teen puolessa tunnissa sen minkä N minuutissa ja lakasen lattianki liian hitaasti (joo, alkaa tulla selväksi). Ja viime aikoina on menny "vähän paremmin". Ärsyttää että onko niitten pakko kokoajan mitätöidä tuolla lailla.
Ja ko kysyin siitä sosiaaliturvatunnuksesta, ne sano etten saa sitä koska olen harjoittelija. Mutta että jos tulen maaliskuussa takas niin saan sen sitten. Tuskin!! Mutta ei voi mitään.
Yritettiin taas sitten olla niin ystävällisinä siinä että ei tässä ole mitään ongelmaa (N selitti hermostuneena että koskaan ei ole ollu mitään ongelmia suomalaisten tyttöjen kanssa, ei koskaan), haluttiin vaan kysyä niistä asioista mitä ei tiedetty, ja se on nyt okei. Ja mieki sanoin vielä lopuksi että mie kyllä haluan olla hyvä työntekijä ja teen parhaani, ja ne vastasi että sen takia sie vielä olet täällä, toisin kuin S. Ja että kokki ois erottanu minut siinä samalla itse asiassa, että ilmeisesti N pelasti minut.
Ja sitä ne myös niin selitti että kuinka tämä ei oo niinkö normaali työsuhde, kun tämä on pieni yritys, ja töitä tehdään hyvässä hengessä ja meillä on näitä luontaisetuja ja joskus käydään yhdessä jossain reissussa (joittenki suomalaisten kanssa ainaki oli käyny 200 km päässä jossain)ja käydään yhdessä ravintolassa ja että ne pitää meitä niinkö niiden tyttärinä ja blaablaa. Ja että vaikka työaikana ne voi vähän huutaa ko on kiirettä ja muuta niin sitten sen jälkeen otetaan ihan rennosti. Ja kokki kysy että tunnetaanko me olomme hyväksi täällä, ja mie vähän epäröin (J: "oui, oui!"), koska minua on kokoajan stressannu kaikki nämä sopimusjutut ja se että minua pidetään etanana ja kaikki epävarmuus, mutta olin sitten vaan ihan että joo, ja tykkään kyllä työstä... ja se kysy että käydääkö me teidän hermoille (emmerder ;-)), ja vakuuteltiin että ei ei, kyllä me ajatellaan että olette mukavia, blaablaa. Ja sitten sovittiin että me saadaan miettiä vielä huomiseen tätä ja allekirjoitetaan sitten. Niin ja lopussa kokki sano myös että asiat muuttuu nyt paremmiksi; en oo varma tarkotti ko se sillä muutaki ko sitä että nyt syyskuusta lähtien on rauhallisempaa kun kesälomat on lopussa.
Toivon vaan että niille jäi nyt koko jutusta positiivinen mielikuva, kun ne ainakin alussa tuntu ajattelevan että meillä on jotain kauheita ongelmia eikä luoteta että saadaa palkkaa tai jotain. Hohhoi.
Pyykkiäki ollaan muuten saatu pestyä, ja sain jopa puhtaan työtakinki vihdoin (tosin minun ois pitänyki vaihtaa jo aikasemmin mutta en tienny), edellinen on tosi likanen kaikista tiskien kantamisesta ja muusta.
Ja toissapäivänä päästiin niiden kyydissä käymään viimein Super-U -nimisessä isossa kaupassa, missä rohmuttiin keksejä, suklaata, karkkia, mehua, suolakeksejä, pari dvd:tä, purkkaa ja jotain tarpeellista tyyliin kasvojenpesuainetta, ainiin ja jalkaraspi meidän kärsiville jaloille. Nimittäin piti kerätä varastoja koska sitä ei tiedä milloin sinne kauppaan seuraavan kerran pääsee, ja on helpotus että on elokuvia katottavaksi läppäriltä jos ei vapaapäivinä ole muuta tekemistä (samoin keksien syöminen voi käydä vapaa-ajan puuhailusta). Ongelma on vaan se että lihon varmaan kymmenen kiloa seuraavan kolmen kuukauden aikana, jos minua ei siis heitetä ulos ens viikon aikana.
J opiskelee tuossa menuja, mieki oon niitä selaillu monta kertaa, yritän painaa mieleen kaikki. Eilen taas piti tehdä yks salaatti jonka oon kerran nähny tehtävän, alkuaikoina, ja kysyin N:ltä että mikä lautanen, ja se hermoili että eksie muista, monta kertaa ollaan tehty! Mutisin että ei kyllä olla, ja se sano "Lopeta!" (tai itse asiassa "lopettakaa", koska me teititellään, vaikka kokki sinuttelee minua) Muistin mie onneks suunnilleen kumminkin mutta en kaikkea. Just se on harmittavaa kun ne muistaa väärin sen että mitä minun pitäis osata ja mitä ei.
Ainiin! Jouduin toissapäivänä tekemään ehkä ällöttävintä mitä voi olla: kierittelemään sammakonreisiä jauhoissa. Kuvottaa ajatellaki...ottaa sormien väliin irtileikattuja jalkoja joissa on kaikki jänteet ja muut, suoristaa ne ja kieritellä...ihan ko ihmisen jalkoja mutta pienempiä.
Ens viikolla on ainaki tiistai vapaa ja luultavasti keskiviikkoki, saa nähhä keksiskö jotain tekemistä. huone pitäis ainaki siivota.
N sano myös tänään että minun pitäis (en tiiä mihin mennessä)osata tehdä keittiössä kaikki, olla kokin sijaisena, ilmeisesti jos se on vaikka kipeänä tai jotain, jos oikein käsitin. Hermostuttava ajatus (vaikka ois aika cool toisaalta), hankalinta on varmaan ne kaikki kastikkeet mitä siellä on jos minun pitäis neki osata valmistaa, ja liharuuat muutenki. Saapa nähdä... seki vielä että enhän mie voi niitä liharuokia maistaa tyyliin että onko niissä tarpeeksi suolaa.
Oon varmaan kertonu että meillä on aina ruualla joku jälkiruoka, useimmiten oikeastaan hedelmiä niinkö viinirypäleitä, melonia, omena tai nektariini (tänään). Muuten aterialla on yleensä leipää (patongin paloja), vettä ruokajuomana, joskus salaattia, joskus juustoa, ja sitten ruuat niin että J:lle ja P:lle sama ruoka, mulle oma. Ne on monesti jotain "jäämiä", siis kun hirveästi laitetaan aina ruokia muovirasiaan ja jääkaappiin, ja esim. kun pestään salaattia niin N lajittelee siitä meille syötäväksi niitä osia mitkä kokki muuten heittäis roskikseen (ei niin että ne ois huonoja). Ja sitten joskus saadaan jälkiruokia sillä periaatteella että esim. yhtenä iltana oltiin tehty jo valmiiks yks suklaaleivosjälkiruoka (se oon mie joka huolehtii niistä; kaivan ne pakasteesta, pistän uuniin, lautaselle, koristelen) mutta se sitten peruttiin tai jotain, niin me saatiin syödä se kolmestaan, J, P ja mie (yhelle henkilöllehän se oikeasti on tarkotettu). Ja vasta N anto mulle kaks palaa yhtä kakkua, mulle ja J:lle, joista toinen oli samalla lailla tehty eilisiltana mutta ei sitten mennykään asiakkaalle.
Hupsista, oon kirjottanu kunnon romaanin tänne. Kotiväelle kysymys että oletteko saanu minun viimeisimmän s-postiviestin jonka lähetin monta päivää sitten? vastausta ei nimittäin oo kuulunu.
Ja kiitos kaikille rohkaisusta. <3
Illalla ei sitten kumminkaan keskusteltu, ehkä siks että oli hirveästi asiakkaita ja meni aika myöhään. Ne sano vaan että aamulla työt alkaa kymmeneltä, ja tulkaa vähän aikasemmin että voidaan keskustella.
Tultiin sitten puolelta alakertaan hermostuneina koska oli vähän semmonen olo että ne ei varmaan suostu mihinkään.
No, kävi sitten ilmi että "hotellialalla" tuntimäärä viikossa on max 39 tuntia, mikä on ihan ok, ja että irtisanomisaika on 15 päivää. tosin työtunnit voi kuitenki vähän vaihella. mutta en käsitä miksei ne ollu kirjottanu niitä sopimukseen! N selitti ärtyneenä että kaikkihan löytyy niistä sähköpostiviesteistä, mutta se ei pidä paikkaansa, mie en IKINÄ oo nähny tuota 39 tunnin rajaa enkä mitään lentolipun korvauslupausta, eikö se ymmärrä etten oo saanu semmosia viestejä?! se oli taas semmonen vihanen. Kokki oli ihan rauhallinen ja selitti pitkät pätkät kaikkea, ja alussa varsinki olin hankalassa tilanteessa ko minun oletettiin tulkkaavan kaikki J:lle suomeksi, ja kun mulla jäi itelläki jotain hämäräksi välissä.
Ja taas ne selitti sitä miten en osaa mitään keittiössä ja teen puolessa tunnissa sen minkä N minuutissa ja lakasen lattianki liian hitaasti (joo, alkaa tulla selväksi). Ja viime aikoina on menny "vähän paremmin". Ärsyttää että onko niitten pakko kokoajan mitätöidä tuolla lailla.
Ja ko kysyin siitä sosiaaliturvatunnuksesta, ne sano etten saa sitä koska olen harjoittelija. Mutta että jos tulen maaliskuussa takas niin saan sen sitten. Tuskin!! Mutta ei voi mitään.
Yritettiin taas sitten olla niin ystävällisinä siinä että ei tässä ole mitään ongelmaa (N selitti hermostuneena että koskaan ei ole ollu mitään ongelmia suomalaisten tyttöjen kanssa, ei koskaan), haluttiin vaan kysyä niistä asioista mitä ei tiedetty, ja se on nyt okei. Ja mieki sanoin vielä lopuksi että mie kyllä haluan olla hyvä työntekijä ja teen parhaani, ja ne vastasi että sen takia sie vielä olet täällä, toisin kuin S. Ja että kokki ois erottanu minut siinä samalla itse asiassa, että ilmeisesti N pelasti minut.
Ja sitä ne myös niin selitti että kuinka tämä ei oo niinkö normaali työsuhde, kun tämä on pieni yritys, ja töitä tehdään hyvässä hengessä ja meillä on näitä luontaisetuja ja joskus käydään yhdessä jossain reissussa (joittenki suomalaisten kanssa ainaki oli käyny 200 km päässä jossain)ja käydään yhdessä ravintolassa ja että ne pitää meitä niinkö niiden tyttärinä ja blaablaa. Ja että vaikka työaikana ne voi vähän huutaa ko on kiirettä ja muuta niin sitten sen jälkeen otetaan ihan rennosti. Ja kokki kysy että tunnetaanko me olomme hyväksi täällä, ja mie vähän epäröin (J: "oui, oui!"), koska minua on kokoajan stressannu kaikki nämä sopimusjutut ja se että minua pidetään etanana ja kaikki epävarmuus, mutta olin sitten vaan ihan että joo, ja tykkään kyllä työstä... ja se kysy että käydääkö me teidän hermoille (emmerder ;-)), ja vakuuteltiin että ei ei, kyllä me ajatellaan että olette mukavia, blaablaa. Ja sitten sovittiin että me saadaan miettiä vielä huomiseen tätä ja allekirjoitetaan sitten. Niin ja lopussa kokki sano myös että asiat muuttuu nyt paremmiksi; en oo varma tarkotti ko se sillä muutaki ko sitä että nyt syyskuusta lähtien on rauhallisempaa kun kesälomat on lopussa.
Toivon vaan että niille jäi nyt koko jutusta positiivinen mielikuva, kun ne ainakin alussa tuntu ajattelevan että meillä on jotain kauheita ongelmia eikä luoteta että saadaa palkkaa tai jotain. Hohhoi.
Pyykkiäki ollaan muuten saatu pestyä, ja sain jopa puhtaan työtakinki vihdoin (tosin minun ois pitänyki vaihtaa jo aikasemmin mutta en tienny), edellinen on tosi likanen kaikista tiskien kantamisesta ja muusta.
Ja toissapäivänä päästiin niiden kyydissä käymään viimein Super-U -nimisessä isossa kaupassa, missä rohmuttiin keksejä, suklaata, karkkia, mehua, suolakeksejä, pari dvd:tä, purkkaa ja jotain tarpeellista tyyliin kasvojenpesuainetta, ainiin ja jalkaraspi meidän kärsiville jaloille. Nimittäin piti kerätä varastoja koska sitä ei tiedä milloin sinne kauppaan seuraavan kerran pääsee, ja on helpotus että on elokuvia katottavaksi läppäriltä jos ei vapaapäivinä ole muuta tekemistä (samoin keksien syöminen voi käydä vapaa-ajan puuhailusta). Ongelma on vaan se että lihon varmaan kymmenen kiloa seuraavan kolmen kuukauden aikana, jos minua ei siis heitetä ulos ens viikon aikana.
J opiskelee tuossa menuja, mieki oon niitä selaillu monta kertaa, yritän painaa mieleen kaikki. Eilen taas piti tehdä yks salaatti jonka oon kerran nähny tehtävän, alkuaikoina, ja kysyin N:ltä että mikä lautanen, ja se hermoili että eksie muista, monta kertaa ollaan tehty! Mutisin että ei kyllä olla, ja se sano "Lopeta!" (tai itse asiassa "lopettakaa", koska me teititellään, vaikka kokki sinuttelee minua) Muistin mie onneks suunnilleen kumminkin mutta en kaikkea. Just se on harmittavaa kun ne muistaa väärin sen että mitä minun pitäis osata ja mitä ei.
Ainiin! Jouduin toissapäivänä tekemään ehkä ällöttävintä mitä voi olla: kierittelemään sammakonreisiä jauhoissa. Kuvottaa ajatellaki...ottaa sormien väliin irtileikattuja jalkoja joissa on kaikki jänteet ja muut, suoristaa ne ja kieritellä...ihan ko ihmisen jalkoja mutta pienempiä.
Ens viikolla on ainaki tiistai vapaa ja luultavasti keskiviikkoki, saa nähhä keksiskö jotain tekemistä. huone pitäis ainaki siivota.
N sano myös tänään että minun pitäis (en tiiä mihin mennessä)osata tehdä keittiössä kaikki, olla kokin sijaisena, ilmeisesti jos se on vaikka kipeänä tai jotain, jos oikein käsitin. Hermostuttava ajatus (vaikka ois aika cool toisaalta), hankalinta on varmaan ne kaikki kastikkeet mitä siellä on jos minun pitäis neki osata valmistaa, ja liharuuat muutenki. Saapa nähdä... seki vielä että enhän mie voi niitä liharuokia maistaa tyyliin että onko niissä tarpeeksi suolaa.
Oon varmaan kertonu että meillä on aina ruualla joku jälkiruoka, useimmiten oikeastaan hedelmiä niinkö viinirypäleitä, melonia, omena tai nektariini (tänään). Muuten aterialla on yleensä leipää (patongin paloja), vettä ruokajuomana, joskus salaattia, joskus juustoa, ja sitten ruuat niin että J:lle ja P:lle sama ruoka, mulle oma. Ne on monesti jotain "jäämiä", siis kun hirveästi laitetaan aina ruokia muovirasiaan ja jääkaappiin, ja esim. kun pestään salaattia niin N lajittelee siitä meille syötäväksi niitä osia mitkä kokki muuten heittäis roskikseen (ei niin että ne ois huonoja). Ja sitten joskus saadaan jälkiruokia sillä periaatteella että esim. yhtenä iltana oltiin tehty jo valmiiks yks suklaaleivosjälkiruoka (se oon mie joka huolehtii niistä; kaivan ne pakasteesta, pistän uuniin, lautaselle, koristelen) mutta se sitten peruttiin tai jotain, niin me saatiin syödä se kolmestaan, J, P ja mie (yhelle henkilöllehän se oikeasti on tarkotettu). Ja vasta N anto mulle kaks palaa yhtä kakkua, mulle ja J:lle, joista toinen oli samalla lailla tehty eilisiltana mutta ei sitten mennykään asiakkaalle.
Hupsista, oon kirjottanu kunnon romaanin tänne. Kotiväelle kysymys että oletteko saanu minun viimeisimmän s-postiviestin jonka lähetin monta päivää sitten? vastausta ei nimittäin oo kuulunu.
Ja kiitos kaikille rohkaisusta. <3
torstai 27. elokuuta 2009
jatkoa
niin kävästiin vaan alakerrassa kun luultiin että ne ois siellä mutta ei ne ollukaan. ärsyttää hukata vaan aikaa kun kerrankin on koko päivä vapaata. ja ärsyttää kun joka paikkaan on niin kamalan pitkä matka.
oon joogaillu ja venytelly, lukenu Buddhalaista mielenharjoitusta (joka on tosi innostava kirja). meinaan ne on semmosta tekemistä mitä täällä voi harrastaa, neljän seinän sisällä. telkkarikaan ei oo toiminu pitkään aikaan, ranskankielisiä naistenlehtiä on kyllä luettavaksi ihan mukavasti, cosmoja ja muita. ja koneelta voi onneks kuunnella musiikkia ja muutenkin surffailla, yhteys tosin katkeaa aina välissä.
oon muuten liekittäny kaks crème brûléeta ihan itse, nyt se onnistuu. opin kyllä joka päivä kaikenlaista. harmittaa ettei tämä ole kasvisruokaravintola...
työ menee ihan ok, välissä vaan kokki on tyly, niinkö eilen ko esim. järjestin kinkun väärään jääkaappiin, se ärähti että "oon sanonu sulle tuhat kertaa", "eksie millään tajua", just joo, se oli sanonu mulle siitä korkeintaan kerran. mutta ne kaks muuta tyttöäki oli kirjottanu että ei kannata välittää siitä mitä N ja kokki sanoo, "ne osaa olla TOSI raivostuttavia ja ärsyttäviä". "Päästä kommentit vaan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos".
joka tapauksessa jos vaan nyt se sopimuksen tekeminen onnistuu nii kyllä mie aion täällä sen kolme kuukautta viihtyä, kiitos vain muista tarjouksista.
TEHKÄÄ JO SE SOPIMUS alkaa kärsivällisyys loppua
oon joogaillu ja venytelly, lukenu Buddhalaista mielenharjoitusta (joka on tosi innostava kirja). meinaan ne on semmosta tekemistä mitä täällä voi harrastaa, neljän seinän sisällä. telkkarikaan ei oo toiminu pitkään aikaan, ranskankielisiä naistenlehtiä on kyllä luettavaksi ihan mukavasti, cosmoja ja muita. ja koneelta voi onneks kuunnella musiikkia ja muutenkin surffailla, yhteys tosin katkeaa aina välissä.
oon muuten liekittäny kaks crème brûléeta ihan itse, nyt se onnistuu. opin kyllä joka päivä kaikenlaista. harmittaa ettei tämä ole kasvisruokaravintola...
työ menee ihan ok, välissä vaan kokki on tyly, niinkö eilen ko esim. järjestin kinkun väärään jääkaappiin, se ärähti että "oon sanonu sulle tuhat kertaa", "eksie millään tajua", just joo, se oli sanonu mulle siitä korkeintaan kerran. mutta ne kaks muuta tyttöäki oli kirjottanu että ei kannata välittää siitä mitä N ja kokki sanoo, "ne osaa olla TOSI raivostuttavia ja ärsyttäviä". "Päästä kommentit vaan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos".
joka tapauksessa jos vaan nyt se sopimuksen tekeminen onnistuu nii kyllä mie aion täällä sen kolme kuukautta viihtyä, kiitos vain muista tarjouksista.
TEHKÄÄ JO SE SOPIMUS alkaa kärsivällisyys loppua
vapaapäivä
raivostuttavaa kun ne hidastelee sen sopimuksen kanssa! mutta luulisin että se on nyt tulossa kumminkin kun tänäänki kun käytiin syömässä alakerrassa, N kysy meijän alottamispäiviä ja osotteita. ja siis J on kysyny jo kahesti siitä sopimuksesta N:ltä ja se on sanonu sillain epämääräisesti että "joo katotaan sitten huomenna" tai muuta vastaavaa. ainoa mikä siinä huolestuttaa on se että saadaanko me kohtuullinen määrä työtunteja (J:n äiti lähetti EURESin sivuilta tulostetut EUn työaikalait, joiden mukaan harjoittelijat (mitä me kokin mukaan ollaan) ei saa työskennellä 35 tuntia enempää viikossa!! ja me sentään tehtiin töitä yli 37 tuntia viimeviikolla, ja sillä viikolla oli kaks ja puoli päivää vapaata, toisin kuin sitä edellisellä viikolla. ja muutenki N oli sanonu J:lle että "teillä pitää olla ainaki kaks puolikasta vapaata, yritetään pitää kaks kokonaista päivää", ihanko se ois joku laki, mutta se on ihan liian vähän, joku kaks puolikasta! joten toivotaan että ne suostuu 40 tunnin rajaan...
ja toinen mikä on erittäin tärkeä on se että ne hankkii mulle ranskalaisen sosiaaliturvatunnuksen, pitää siitäki kysyä (vaikka ilmeisesti se yleensä tehdään automaattisesti).
Tänään on vapaata eikä meillä ole mitään tekemistä, kauppaan haluttais päästä.
J oli kipeänä toissapäivänä, heräsi viideltä aamulla oksentamaan; se johtu luultavasti niistä makkaroista mitä se oli syöny maanantai-iltana. kokki oli sinä iltana oikein "vieraanvaraisena", kysy halutaanko me kokista, oranginaa, viiniä, juustoa, jäätelöä. Ja sitten aamulla ko sanoin että J on kipeä, se sano: "liikaa jäätelöä", tosin ei se varmaan ollu tosissaan.
Minun uus osote on siis Hotel/Restaurant La Vigne Blanche Le Bourg 71960 Fuissé France.
Tänään löydettiin vaatekaapin päältä parin aikasemman tytön kirjottamia lappuja "sinulle joka olet tänne selviytynyt".
jatkan myöhemmin...
ja toinen mikä on erittäin tärkeä on se että ne hankkii mulle ranskalaisen sosiaaliturvatunnuksen, pitää siitäki kysyä (vaikka ilmeisesti se yleensä tehdään automaattisesti).
Tänään on vapaata eikä meillä ole mitään tekemistä, kauppaan haluttais päästä.
J oli kipeänä toissapäivänä, heräsi viideltä aamulla oksentamaan; se johtu luultavasti niistä makkaroista mitä se oli syöny maanantai-iltana. kokki oli sinä iltana oikein "vieraanvaraisena", kysy halutaanko me kokista, oranginaa, viiniä, juustoa, jäätelöä. Ja sitten aamulla ko sanoin että J on kipeä, se sano: "liikaa jäätelöä", tosin ei se varmaan ollu tosissaan.
Minun uus osote on siis Hotel/Restaurant La Vigne Blanche Le Bourg 71960 Fuissé France.
Tänään löydettiin vaatekaapin päältä parin aikasemman tytön kirjottamia lappuja "sinulle joka olet tänne selviytynyt".
jatkan myöhemmin...
sunnuntai 23. elokuuta 2009
koeaika lähes lopussa
...enkä tiiä jatkosta. Ei siitä kokista ikinä tiiä mitä se hautoo, voi olla että se ajattelee edelleen että "tuo on ihan liian hidas eikä koskaan käsitä mitään". Sopimuksesta ei olla vielä uskallettu kysyä... raivostuttaa kun tämä on tämmöstä, miks ne ei hoida asioita niinkö järkevät ihmiset?
Niinkö J:ki sano, fiilikset vaihtelee koko ajan; välissä menee tosi kivasti ja sitä miettii että okei, kyllä mie täällä kolme kuukautta selviän. Sitten vähän ajan päästä kokki raivoaa taas jostaki mitättömästä lipsahduksesta ja tulee semmonen olo että päästäkää minut pois, en kestä.
Tänäki aamuna, N oli sanonu J:lle että työt alkaa 11.00, ja me tultiin sitten aamupalalle (mikä valitettavasti nykyään tarkottaa mehua, patonkia hillon ja voin kanssa sekä mahdollisesti suklaaleipää tai croissanttia jos ei pysty vastustamaan) varttia vaille. No, kokki tuli sitten siihen heti valittamaan että minun pitää kysyä erikseen moneltako työt alkaa, koska mulla ja J:llä on eri työ, minun ois pitäny alottaa jo kymmeneltä niinkö yleensä. Aika masentavaa ko sen pitää joka aamu kuittailla jostaki; viimeks se sano J:lle että baarin pitää olla siisti ennekö lähtee yläkertaan - ja tässä tapauksessa N oli nimenomaan sanonu J:lle että anna olla, voit mennä nukkumaan. Ja toissapäivänä se myös sano ko me oltiin ottamassa mehua baarista tauon aikana, että kun te ette ole töissä niin baarikaan ei ole käytössä. Aaaarggghh!
Nyt pitäis taas kuudelta alottaa, kun vartin yli kolme lopetin, eli ei hirveästi jää vapaa-aikaa. Vaikka eihän täällä mitään tekemistäkään sinänsä ole. Tosin kauppaan ois kiva päästä joku päivä.
Ollaan mietitty sitä sopimusta niin että pitäis olla maksimi 40 h/vko, ylityökorvaus tuntien mukaan, päättymispäivä kolmen kuukauden päästä, parin vkon irtisanomisaika, 2 vapaapäivää/vko, palkanmaksu tiettynä päivänä kahden/neljän vkon välein, ja sitten vähintään se 600 e/kk (tosin J:lle oli luvattu 500 e/kk eli satasen verran vähemmän ko mulle!).
Pyykkiäkään ei olla valitettavasti saatu pestyä, ilmeisesti sitä ei ole tarpeeksi.
Huolestuttaa vaan nyt että saadaanko me vihdoin se sopimus, pitääkö ne minut täällä ylipäänsä, ja saanko ranskalaisen sosiaaliturvatunnuksen kolmen kuukauden työsopimuksen avulla? Vai pitäiskö työskennellä pitemmän aikaa Ranskassa? Ois kumminki kamalaa pysyä täällä kuus kuukautta!
Mie epäilen että minussa on joku ongelma, että vedän jotenki puoleeni tämmösiä hankaluuksia. Onhan se nyt kumma ko kaikki on nii vaikeaa koko ajan? Mutta en mie tiiä mitä voisin tehdä toisinkaan.
S tekstasi tässä yks päivä että sillä on nyt osote mihin voidaan lähettää sen kännykkälaturi jonka se tänne unohti, se asuu tällä hetkellä jossain nuorisomajassa Lyonissa. Laitettiin sitten kirjekuoreen laturi + kirje, ja postilaatikkoon, tässä on posti ihan vastapäätä vaikkakin nyt se on kesälomalla, ens viikolla aukeaa taas, peräti kahesta neljään suunnilleen.
Onneksi J on täällä. Pelkään vaan että se päättää häipyä kun senki hermoille käy se miten meitä välissä kohdellaan. Se nimittäin katto tänäänki netistä jotain vapaaehtoistyöpaikkoja eri puolilta maailmaa. Ois kamalaa olla täällä yksin, muitakaan suomalaisia ei oo näkyvissä.
Ainii ja onhan sitten seki vielä että mienkälaisen sopimuksen ne suostuu tekemään, jos on pakko jäädä kuudeksi kuukaudeksi nii hmm.
Jalat kipeänä, keskisormessa liian lyhyt kynsi ja sain taas hankittua yhen palovamman ko piti ottaa viis tulikuumaa lautasta uunista.
Niinkö J:ki sano, fiilikset vaihtelee koko ajan; välissä menee tosi kivasti ja sitä miettii että okei, kyllä mie täällä kolme kuukautta selviän. Sitten vähän ajan päästä kokki raivoaa taas jostaki mitättömästä lipsahduksesta ja tulee semmonen olo että päästäkää minut pois, en kestä.
Tänäki aamuna, N oli sanonu J:lle että työt alkaa 11.00, ja me tultiin sitten aamupalalle (mikä valitettavasti nykyään tarkottaa mehua, patonkia hillon ja voin kanssa sekä mahdollisesti suklaaleipää tai croissanttia jos ei pysty vastustamaan) varttia vaille. No, kokki tuli sitten siihen heti valittamaan että minun pitää kysyä erikseen moneltako työt alkaa, koska mulla ja J:llä on eri työ, minun ois pitäny alottaa jo kymmeneltä niinkö yleensä. Aika masentavaa ko sen pitää joka aamu kuittailla jostaki; viimeks se sano J:lle että baarin pitää olla siisti ennekö lähtee yläkertaan - ja tässä tapauksessa N oli nimenomaan sanonu J:lle että anna olla, voit mennä nukkumaan. Ja toissapäivänä se myös sano ko me oltiin ottamassa mehua baarista tauon aikana, että kun te ette ole töissä niin baarikaan ei ole käytössä. Aaaarggghh!
Nyt pitäis taas kuudelta alottaa, kun vartin yli kolme lopetin, eli ei hirveästi jää vapaa-aikaa. Vaikka eihän täällä mitään tekemistäkään sinänsä ole. Tosin kauppaan ois kiva päästä joku päivä.
Ollaan mietitty sitä sopimusta niin että pitäis olla maksimi 40 h/vko, ylityökorvaus tuntien mukaan, päättymispäivä kolmen kuukauden päästä, parin vkon irtisanomisaika, 2 vapaapäivää/vko, palkanmaksu tiettynä päivänä kahden/neljän vkon välein, ja sitten vähintään se 600 e/kk (tosin J:lle oli luvattu 500 e/kk eli satasen verran vähemmän ko mulle!).
Pyykkiäkään ei olla valitettavasti saatu pestyä, ilmeisesti sitä ei ole tarpeeksi.
Huolestuttaa vaan nyt että saadaanko me vihdoin se sopimus, pitääkö ne minut täällä ylipäänsä, ja saanko ranskalaisen sosiaaliturvatunnuksen kolmen kuukauden työsopimuksen avulla? Vai pitäiskö työskennellä pitemmän aikaa Ranskassa? Ois kumminki kamalaa pysyä täällä kuus kuukautta!
Mie epäilen että minussa on joku ongelma, että vedän jotenki puoleeni tämmösiä hankaluuksia. Onhan se nyt kumma ko kaikki on nii vaikeaa koko ajan? Mutta en mie tiiä mitä voisin tehdä toisinkaan.
S tekstasi tässä yks päivä että sillä on nyt osote mihin voidaan lähettää sen kännykkälaturi jonka se tänne unohti, se asuu tällä hetkellä jossain nuorisomajassa Lyonissa. Laitettiin sitten kirjekuoreen laturi + kirje, ja postilaatikkoon, tässä on posti ihan vastapäätä vaikkakin nyt se on kesälomalla, ens viikolla aukeaa taas, peräti kahesta neljään suunnilleen.
Onneksi J on täällä. Pelkään vaan että se päättää häipyä kun senki hermoille käy se miten meitä välissä kohdellaan. Se nimittäin katto tänäänki netistä jotain vapaaehtoistyöpaikkoja eri puolilta maailmaa. Ois kamalaa olla täällä yksin, muitakaan suomalaisia ei oo näkyvissä.
Ainii ja onhan sitten seki vielä että mienkälaisen sopimuksen ne suostuu tekemään, jos on pakko jäädä kuudeksi kuukaudeksi nii hmm.
Jalat kipeänä, keskisormessa liian lyhyt kynsi ja sain taas hankittua yhen palovamman ko piti ottaa viis tulikuumaa lautasta uunista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
