viikonloppu lahestyy...

Enpa taida jaksaa laittaa ä:n ja ö:n pilkkuja paitsi jos valttamatta haluatte. Tassa minun tuliterassa Acer Aspiressa on luonnollisesti ranskalainen nappaimisto josta saa katevasti semmoset ko é,è,ç,à,ù...huh etta olin helpottunu ko näitä oli viela jaljella Fnacissa, mulla oli tuuria kun N ja kokki lahti viime tiistaina katsomaan taas taloja ja heitti meidat valille Lyonin keskustaan. Ryntasin suoraan Fnaciin. Sen jalkeen mentiin minun tulevalle kampalle ja jatin sinne sakillisen tavaroita, kenkia ja vaatteita + pari kirjaa. On sitten helpompi muuttaessa. Kierreltiin sitten kaupungilla, syotiin valissa, kavin eraassa tietyssa kahvilassa, Eden rock caféssa, viemassa minun hakemuksen, kaytiin kauppakeskuksessa ruoka- ja tuliaisostoksilla (J) ja otettiin juna, ja sitten taksi, kotiin. N oli jopa lahtiessa antanu meille 50 e taksia varten, ja kummalleki mini-Badoit -pullon (siis hiilihapollista vetta). en ookaan tainnu ennen mainita siita miten naurettavaa on etta kokki juo niita hienoja Badoit-minipulloja "servicen" aikana (tosin ei nykyaan ko ei oo ees asiakkaita).
J ei oo vielakaan saanu sovittua sita sen lahtopaivaa.
Eilenillalla sain yllattavan puhelinsoiton: se oli M, yli kolmen kuukauden molemminpuolisen hiljaisuuden jalkeen! Siis se senegalilainen pariisilainen, jonka tapasin Saint-Ouenilla ja jolle lahetin tekstarin Pariisin lentokentalta etta nyt kävi näin. Joo kukaan ei varmaan muista. No, huonojen yhteyksien takia puhelu katkesi ennen ko ehin ees vastata. Tanaan tekstasin etta soitiksie mulle vahingossa, ja se vastas etta miten nii vahingossa, halusin kuulla mita sulle kuuluu. Kerroin sitten mika on tilanne, se ite oli just lokakuussa alottanu uudestaaan tyot neljan kuukauden sairasloman jalkeen (oliko se se sama auto-onnettomuus johon se oli joutunu silloin kun olin viela siella?). Sovittiin etta se vois tulla kaymaan kylassa Lyonissa kunhan oon asettunu sinne. Se on vaan niin kummallista, mie aattelin etta se ois ehka suuttunu mulle silloin kun lahdin vaan yhtakkia Suomeen, ja sitten se vaan yhtakkia soittaa melkein 4 kk myohemmin.
Tanaan mulla oli kuudesta eteenpain maha kipeana, koko ajan vaan tuskallisemmin. Epailen etta se johtuu hanavedesta, koska alotin just pari paivaa sitten "juon tosi paljon vetta ja puhdistan elimistoni"- projektin, ja muistan etta mulla oli ihan vasta aikasemminki maha kipea. Nyt se on onneksi jo ohi, mutta alotanki nyt "en juo ollenkaan hanavetta"-projektin etta naen miten se vaikuttaa. Tosin J sano yhessa valissa iltaa etta sillaki on ihan mielettoman kipea maha, eika se ollu juonu paljoa vetta joten epailen etta se johtuis sitteki vaikka siita spaghetista jota me syotiin paivalla.
Mita viela...ainii tassa vasta oli aika hauska juttu taas; ojensin kokille lautasen kuumasta kaapista kala-annosta varten, ja se lautanen oliki ihan kylma. Sanoin etta tama ei nyt olen oikein lammin, ja kokki tarttu siihen, oli aikeissa laittaa sen uuniin. Sitten, pudottaa lautasen poydalle, "ei muka ole lammin! Mulla palo käsi sinun takia!" Ja jotain tyyliin "kiita onneasi etta sait jo palkan" (kylla, saatiin viime kuun palkka tanaan!). En oikein tajunnu, kokeilin sita lautasta viela, ja huomasin etta se oli toiselta laidalta tulikuuma! J katosi paikalta, ja meinasi minuaki vahan naurattaa.
Tyhma kun olen, selailin taas C:n kuvia FB:ssa.
Hei, kaikki, nyt ladatkaa akkia Skype, minun mahtavassa lapparissa on kamera ja mikki, ja skype, ja sen valityksella on toooosi kateva jutella. Joten kaikki joilla on mahdollisuus niin toimikaa! Ois kiva puhua kaikkien kanssa.
Eilen lainattiin N:lta pari dvd:ta (turhautuneena siita kun oltiin yritetty taas turhaan katsoa jurassic Parkia netista), yks komedia "dîner de cons" ja kamppailuelokuva (oikea termi?) Le baiser mortel de dragon. Jalkimmainen oli tosi hyva vaikken tykkaakaan kattoa vakivaltaa.
Yks juttu mika tapahtu joskus viime viikolla; huomattiin etta toinen takaoven avaimista on hukassa. Paaepailty: J. Naurettavaa miten niilla ei tullu mieleenkaan etta ne ois ite kadottanu sen, oli vaan tosi tylyina (tai kokki lahinna) etta J:lla oli se avain tukholmassa kaks viikkoa sitten, etsikaa nyt viela, ja jopa: teille ei makseta ennen kun se avain loytyy. Sanoin etta se avain ei todellakaan ole meilla eika me olla sita hukattu. "Mie pidanki mielellaan minun rahat itellani"...
Meni sitten (taas) ruokatauko eraiden epaoikeudenmukaisuutta manaillessa. Tauon jalkeen kokki sano: "Maria, ala huolestu, kylla sulle maksetaan". "Loysitteko te sen avaimen?" "Ei, en mie sita loytany..." Aijaa. No, ei oo ehka avainta loytyny edelleenkaan, mutta sen jalkeen kun huomautettiin etta "viime kerralla meilla oli Lyonissa mukana se toinen avain, joten eikos teilla ollu se toinen" (joka on hukassa), meita ei vissin enaa epailla.

problèmes

Eilen keskusteltiin lähtöpäivästä, ja kappas vain, tänne onki tulossa iso ryhmä 20. päivä joten eipä onnistu lähtö ennen 23.11. Kokki oli tietenki jo ihan hermona ko J sano että sen pitäis lähteä 15. että se saa sen työn takas Suomessa. N vaikutti olevan enemmänki sillä asenteella että mitähän tässä nyt keksis, kun taas kokki toisteli että harmi, te olette allekirjottanu sopimuksen 30.11 asti. Ja kun mie sanoin että mieluiten lähtisin mieki 15. päivä, koska olen jo löytäny asunnon, N ihmetteli että onpa kumma että löysit kämpän ilman työtä tai mitään, ja ne kysy mitä töitä oon hakenu, ja kun sanoin että ravintola-alalta(kin), ne kumpiki ihan suu vaahdossa selitti kuinka Lyonissa onki kova tahti ja ei ole helppoa niinkö täällä, täällä me tehdään rauhallisesti ja siellä on ihan toista, ja saan herätä tosi aikasin ja blaablaa. Ja kokki sano että me tarjotaan sulle mahdollisuus jatkaa täällä paremmalla palkalla, autetaan, ja sie vaan lähdet... niitten mielestä tuntu olevan jotenki kummallista että tosiaan oon menossa Lyoniin töihin enkä vaan roiku täällä niin pitkään ko voin, mene välissä kotiin ja tule takas joskus maaliskuussa! Ja vielä: ymmärtääkseni ne sano, että kun mie tulin tänne ilman kokemusta, missä tahansa muualla minut ois laitettu tiskaamaan. Ja: kaiken minkä sie ruuanlaitosta osaat, oot oppinu täällä - mitä roskaa! Mie oon oppinu koulussa (köksässä lähinnä) ja erityisesti kotona, mutta täällä; mitä mie muka oon oppinu? Veistelemään retiiseistä kukkia? Puristamaan sitruunan siivilän läpi?
Jäi kyllä siitä "keskustelusta" taas aika lannistettu olo. Niitten ongelma kai se on, ja oonhan mie paljon muualleki hakenu ko ravintoloihin, tarkotan vaan että on mulla aikasemminki ollu epäilyksiä siitä että pärjäänkö oikeasti ravintola-alalla ilman mitään koulutusta. Ja kuitenkin mulla on myös vähän semmonen mielikuva että esimerkiksi tarjoilijan jopi on semmonen mitä ihmiset tekee vaikka opiskeluaikana. Ja keittiössä on aina perunankuorimista ym vastaavaa hommaa mihin ei paljon taitoja vaadita mutta mikä vaan pitää jonkun tehdä. Niin että ihan sama, sen nyt näkee miten tässä käy. Joka tapauksessa on todella helpottunu ko suljen tämän maailman naurettavimman työpaikan oven takanani viimisen kerran! Sovittiin että puhuttais keskiviikkoaamuna ennen töitten alkua uudestaan. Toivon että saan nyt sovittua että lähden 23. maanantaina ja kaikki on tyytyväisiä.
J:n tilanne on hankalampi, ja erityisesti sen takia täällä ei nyt oo fiilikset mitenkään katossa. Sen nimittäin oikeasti pitäis olla töissä Suomessa just 23. päivä aamukuudelta. Ja se ois varmaan jäänyki ja kiirehtiny tuli hännän alla kotiin heti ryhmän lähdettyä, mutta kävi niin että sen tyttöystävä uhkasi jättää sen jos se jä vielä viikon pitemmäksi aikaa, mikä minusta on ihan järjetöntä. Lopulta J kuitenki taipu ja päätti sanoa että se lähtee 15. päivä, ja täytyy sanoa että minua tosissaan huolestuttaa miten tässä käy koska kokki tulee olemaan lievästi sanottuna tyytymätön. Se sano jo eilen illalla että jos et jää sinne 23. asti niin on sama lähteä huomenna, koska ei täällä mitään tekemistä ole. Joten minusta on todennäköistä että se huutaa J:lle että saat luvan lähteä jo tänä iltana. Ja jos J vaatii saada jäädä 15. päivään asti niin se kaks viikkoa voi olla aika kamalia. Inhottaa siis kaikki tämä myrskyäminen ja huonot fiilikset, se että joudun olemaan täällä yksin ties kuinka kauan aikaa, toivottavasti en viikkoa pidempään, kuten myös se että mulla alkaa olla kiire hankkia oma läppäri.
Kirjotin just s-postia Fnacille ja kerjäsin niitä varaamaan mulle sen Acerin siihen asti että voisin tulla hakemaan sen, epäilen kyllä ettei se onnistu. Voi olla että käyn viikon päästä Lyonissa ostamassa sen läppärin, jos niitä vielä on, ja viemässä tavaroita minun uuteen kämppään että on helpompi pakata sitten lähtiessä. Ja ehkä käyn hakemassa taas töitäki ja vierailemassa jossain asunnoissa.
Kunpa vaan kaikki nyt sujuis mahdollisimman hyvin; niinkö J sano että kaipa tälläki kaikella on taas joku tarkotus minun elämässä, mihin vastasin etten tajua mikä tarkotus sillä on että kaikki menee jatkuvasti päin seiniä. Siis nimenomaan jatkuvasti.
Katottiin myös eilen Leijonakuningas 2 Youtubesta siinä samalla kun J riiteli Iphonen välityksellä sen tyttökaverin kanssa. Oli ihan söpö leffa, tuli myös mieleen meidän mahtava Leijonakuningas 2 -tietokonepeli, joka tosin ei enää harmi vain toimi.
Ihmettelen vaan sitäkin että miten joku voi olla niin julma jollekin josta oikeasti muka välittää niin kauheasti. Ehkä mie oon joku maailman joustavin ihminen, niinkö minusta aina välissä tuntuu. Mie näin unta että kokki haukku minua, J taas ei pahemmin nukkunu, ressu. Ja kun ajattelee ettei kokkia paljon kiinnosta onko meillä joku omakin elämä, se ajattelee vaan itseään.
Halloweeniltana tänne muuten ilmesty yhtäkkiä muutama lapsi naamiaisasuissa (ritari, hirviö, paholainen...) karkkia kerjäämään. Ei ne kyllä ees sanonu mitään, seisoskeli vaan siinä oven edessä. Tajusin siinä että ensimmäistä kertaa elämässäni näen tämänki ilmiön! N anto niille sokeroituja manteleita kokin pussista, mistä kokki vissin myöhemmin nalkutti N:lle.
Muita erikoisuuksia mitä oon täällä nähny ja syöny on keltaset ja violetit kukkakaalet(oikeasti ihan räikeän väriset), mustat perunat, kurpitsa, mango (jos sitä nyt lasketaan), minibanaanit, maa-artisokat... ainii ja pari kertaa meillä on ollu jälkkärinä "oeufs à la neige" eli semmosta lumihangen, tai ennemminki syljen (tiedättehän, kun kasveissa on niitä sylkipalloja)näköstä kananmunanvalkuaisesta tehtyä höttöä. Ja siihen vähän kinuskia päälle. Jäi kuulkaas syömättä se jälikruoka. Ranskalaiset on ihan hulluja...
Vois kohta mennä tekemään jotain ruokaa.

sois le bienvenu, novembre

Nytpäs ollaankin taas vapaalla keskiviikkoaamuun asti. Täällä on kuolemanhiljasta; eilen päivällä asiakkaita neljä, illalla yksi. Tänään päivällä neljä, eikä nekään syöny ko salaatit ja jälkiruuat. Mutta usein päivällä varsinkaan ei tule ketään. Paitsi ehkä paikallinen "juoppo", joka käy vähintään kolmesti päivässä juomassa aina samaa viiniä muutaman lasillisen. Täällä käy silloin tällöin myös englantilainen Ranskaan muuttanu mies, nykyään asuu Maconissa, joka juo lasillisen olutta ja juttelee J:n kanssa, ja minun jos ehin juttelemaan.
Kokin poika ja miniä oli täällä taas parin päivän ajan, lähti vasta. Miniä on tosi mukava, ja tänään se kyseli meiltä että milloin me lähdetään täältä ja lupasi että se auttaa meitä, tai minua, koska J:hän lähtee Suomeen, saamaan töitä. Siis kun se sano että kannattaa mennä Etelä-Ranskaan, Marseilleen ja muualle, se itse asuu jossain siellä päin, ja sanoin että oon menossa Lyoniin. Annoin sille sitten minun nimen, s-postiosotteen ja puhelinnumeron lapulla. Ihan loistavaa, minun työnsaantimahdollisuudet nousi taas.
Tänään illalla jutellaan meidän lähtöpäivästä. J oli reipas ja kävi kysymässä että voitasko siitä puhua, ja ne lupas että seittemän maissa. Harmi vain että ne puhu vaan J:n kanssa keskustelemisesta, mutta kaipa mie voin tulla samalla myös. Mehän oltais lähdössä tasan 2 viikon päästä! Ja 15 päivää oli se meidän irtisanoutumisaika jos siihen tarvii turvautua... toivottavasti ei. Onhan se nyt naurettavaa jos me ei saada lähteä kun me muutenkin venytään aika turhaan täällä, meistä on enemmän kuluja ko hyötyä.
Lyonissa oli aika rankkaa, jaloille nimittäin. Päästiin J:n vanhempien kyydillä paikan päälle, mutta sitten kun soitin S:lle (minun suomalaisesta numerosta, koska ranskalaisesta oli saldo edelleen lopussa, ja suomalaisesta kännykästä tietenki akku lopussa kaiken lisäksi, ja pelkkä toisen puhelimen laturi mukana) niin se olikin Pariisissa äitinsä kanssa, joten minun oli mentävä nuorisomajaan. Metrolippua ostaessani huomasin, että olin unohtanu pankkikortin Fuisséen! Mulla oli käteisenä sen verran että sain yhden yön hostellissa ja pari euroa päälle. Käytin ensimmäistä kertaa metroa Lyonissa. Eihän se tietenkään sen hankalampaa oo ko Pariisissakaan. Muutenkin Lyon alkaa vähitellen tulla tutummaksi, nyt kun on jonkun verran tultu käveltyä kartan kanssa ristiin rastiin.
No, lopulta pääsin nuorisomajalle harhailtuani kamalia vanhan kaupungin mukulakivikatuja vilijonkkakengissä (en tajua miksi laitoin ne jalkaan jo silloin), mikä oli hirveä kokemus. Hostellissa oli onneksi tilaa, vaikka kaipa siellä on aina kun niitä huoneita on niin hirveästi.
Aamulla sitten söin hostellin aamupalan, yritin näyttää fiksulta ja lähin kävelemään keskustaa kohti pari kopiota CV:sta ja hakukirjeistä. Bellecourin aukion vieressä bongasin kivan näkösen paikan missä myytiin makeita ja suolaisia lyonilaisia herkkuja. Uskaltauduin lopulta sisään ja kysyin että tarvisitteko uusia työntekijöitä. Nainen sano epäilevästi että tuskinpa, mutta jätä CV kuitenki. Jätin CV:n, mutta muihin paikkoihin en voinu jättää ennen ko oisin saanu lisää kopioita, enkä löytäny mistään paikkaa missä vois kopioida.
Kävin myös Fnacissa tsekkaamassa läppärivalikoimaa. Kysyin myyjältä löytyiskö Acer Aspire 5538 ja löytyhän se, vieläpä tarjouksessa. Se oli kyllä kieltämättä hyvän olonen ja kevyt, ja olisin varmaan ostanu sen heti jos mulla ois ollu pankkikortti mukana. Nyt minua hirvittääki että niitä ei kuitenkaan enää ole sitten kun taas pääsen sinne, ja muutenkin minunhan pitäis hankkia läppäri vähän äkkiä!
Päädyin sitten jättimäiseen Part-Dieun kauppakeskukseen ja löysin viimein kopiointikoneen, 25 snt/mustavalkokopio. Otin kopioita sen verran mitä mulla oli rahaa, ja jaoin niitä muutamaan paikkaan, muistaakseni isoimpiin kauppoihin ja pariin ravintolaan. Sitten näin onneksi J:n, ja se osti mulle puheaikaa ja anto 40 e käteistä. Sen vanhemmat oli myös huolehtivaisia, ja J:n äiti oli jopa päättäny tarjota meille seuraavan yön samasta hotellista missä ne oli yöpyny, niin ettei meidän tarvinnukaan mennä hostelliin.
Jakelin sitten niitä minun papereita suunnilleen joka ikiseen vähän isompaa kauppaan mitä kauppakeskuksesta löyty; ruokakaupat, vaatekaupat ja muut, + pariin ravintolaan. Olin myös löytäny Topannoces.fr -ilmotuslehden, josta bongasin pari työhakemusta. Toisessa paikassa kävin, pikkuruisessa ulkomaalaistaustaisessa hotelliravintolassa, mutta se vaikutti tosi hämärältä, ja ilmeisesti sinne ei enää kaivattukaan tarjoilijoita vaan pelkkiä hosteja. Toiseen paikkaan soitin ja se työ oli jo menny jolleki muulle.
Siinä vaiheessa jalat oli niin tuskissaan että hyvä kun kykenin kävelemään sinne meidän hotellille. Se oli tosi viihtyisä, oikeaa luksusta verrattuna meidänkin huoneeseen.
Seuraavana aamuna otin kylvyn ja mentiin hotellin aamupalalle. Se se vasta olikin luksusta, siellä oli valittavana jogurtteja ja hedelmiä (tuoreita ja kuivattuja), erilaisia leipiä, voita ja juustoja, mehua, kuumaa kaakaota, teetä, erilaisia muroja, hedelmäsosetta, pieniä muffinsseja ja mausteleipiä...ja tietenki pakolliset croissantit ja suklaaleivät (ei koskettukaan).
Sitten lähdin taas vaeltamaan: kävin katsomassa yhtä asuntoa 3:nnessa kaupunginosassa. Se oli oikein kivan näkönen ja siisti, siinä oli keittiö (jossa oli myös pyykkikone), vessa, parveke, olohuone ja yksi makuuhuone. Se minun mahdollinen kämppis, R, oli tosi mukava, se on 37 v. Se sano että se tykkää että on siistiä, se pyysi jopa ottamaan kengät pois ovella, ja että se syö terveellisesti, ostaa paljon luomua... se ottais kämppiksen sen takia että ois kivempi asua jonkun kanssa, ja myös että sais vuokraa alemmaksi. Minun ei tarvis maksaa ko 200 e/kk. Ja R sano että asuis mielellään minun kanssa, se vaikutti tykkäävän minusta enemmän ko muista joita siellä oli käyny. Ongelma on just se ettei siellä olis mulle omaa huonetta! Olohuoneessa on nimittäin semmonen nojatuli minkä saa taiteltua sängyksi, ja oli kaappi ja laatikoita minne sais laitettua tavaroita, mutta se ainoa makuuhuone on nimenomaan R:n. Niin en oikein tiedä mitä tekis, kyllä mie ainaki käyn katsomassa muita asuntoja myös ennen ko päätän. Ja riippuuhan se paljon minun työtilanteestakin...
No, sitten luovutettiin hotellihuone ja lähdettiin J:n kanssa kaksin keskustaan. Siellä jaoin lappuja sinne tänne, enemmän myös ravintoloihin. Sitten kun vain yksi oli jäljellä niin olikin jo aika kiirehtiä junalle, ja niin kiire tulikin ettei ehitty ostaa lippuja. Junasta sai onneksi ostaa, tosin normaalisti ne on kuulemma 4 e kalliimpia niin.
Fuisséssa oltiin just tekemässä ruokaa kun oven taakse tuli väkeä koputtelemaan. Oltiin vähän hermona että no mitäs, me ollaan nyt kiinni, miksi nuo ei vaan mene tiehensä. Sitten ne soitti, ja lopulta J meni avaamaan niille. Ne oli kuulemma varannu huoneet siksi yöksi. Oltiin ihan hukassa, soitettiin N:lle... no, P:n olis pitäny olla ollu ottamassa ne vastaan, mutta jostain syystä ne oli tullu vähän turhan aikasin. Me sitten selitettiin että kokki on kipeä (toisin sanoen lomalla), joten illallista ei valitettavasti tarjoilla, ja että omistajat on paikalla seuraavana päivänä, moneltako haluatte aamiaista ja blaablaa, ja saatettiin ne niitten huoneisiin. Noloa kyllä tuommonen sählääminen, nehän sai surkeaa palvelua, mie en ainakaan ois kovin ilahtunu jos mulle kävis nuin ko meen hotelliin josta oon varannu huoneen. Ja meillä oli ei-niin-edustavat vaatteetki, mulla esimerkiksi lyhyt farkkuhame ilman legginsejä, mikä on aika naurettavaa lokakuun lopussa. Ne asiakkaat oli onneksi kuitenkin ystävällisiä eikä loukkaantunu vaikkei kaikki heti sujunukaan niinkö pitäis.
Ch soittelee mulle suunnilleen joka toinen päivä, "tule Pariisiin!" ...niinkö mulla ois rahaa matkustella. En yleensä kyllä vastaa kun sillä on tapana soittaa minun työvuoron aikana.

hahhahhaa. Pitäis ottaa joskus parempia kuvia. Istutaan muuten minun (pari)sängyllä tuossa peilin edessä.

lokakuuta

Ei uskois että on jo lokakuu. Välissä täällä on tosi kylmä, nykyään onneksi myös lämmitys päällä, mutta esimerkiksi eilen kun päästiin käymään kaupassa niin oli se jännä katsoa auton ikkunasta vihreää (vähän rusehtavaa kyllä)maisemaa, sinisellä taivaalla valkosia satupilviä ja aurinkoki muistaakseni paisto. Ainoa lumea muistuttava täällä on isot valkoset suolarakeet joita kokki avokätisesti heittelee keittiön lattialle aina silloin kun se vahingossa on läikyttäny oliiviöljyä. Ja jotka mie aina yhtä riemukkaasti lakaisen vuoron lopuksi.
Eilen mietittiin urakalla joulua J:n kanssa ja tuli kyllä kunnon joulufiilikset. Alko suorastaan huolettaan että saako täältä esimerkiksi lanttulaatikkoa. Mie rakastan joulua niinkö ihmiset yleensäkin, se on niin ihanaa aikaa... mutta oispa kiinnostavaa tietää minkälainen joulu mulla on tänä vuonna, ties vaikka oisin töissä aamusta iltaan jossaki kaupassa vaikka. Toivottavasti saan kuitenki ajoissa töitä että mulla ois rahaa joululahjoihinki, vuokrasta ja muusta välttämättömästä puhumattakaan. Tuli myös mieleen että on varmaan aika mahtavaa olla Lyonissa uutena vuotena! En oo ikinä ollu muualla ko Torniossa ja Haaparannalla muistaakseni.
Unohin aikasemmin kertoa yhen huvittavan jutun; nimittäin kokilla on ollu vähän kurkku kipeänä, esimerkiksi silloin kun N oli poissa, ja sillä meni silloin ääni aika totaalisesti. Sitten kun se puhu niin se oli vähän niinkö paha äänenmurros, ja voitte kuvitella kun se vastasi puhelimeen...harmittaa ettei sitä ole videolla! Yhestiki meinasin revetä ihan totaalisesti kun se taas alko puhelimessa kesken kaiken piipittää "oui, madame" *rykäisy* sitten matalalta sama: "oui, madame..." tyrskähdin vähän ja juoksin kylmähuoneeseen nauramaan.
Eilen käytiin tosiaan kaupassa ja ostettiin kuivattuja hedelmiä, mehuja, kaurahiutaleita ja jogurtteja, mutta eipä siellä valitettavasti ollu SFR:n kortteja joten puhelimessa ei edelleenkään oo yhtään saldoa, mikä on sinänsä harmillista kun en voi soittamalla hakea töitä, mulla ois nimittäin muutama paikka mihin ottaa yhteyttä.
J:n vanhemmat kävi eilen täällä, ja huomenillalla ne hakee meidät Lyoniin, ja maanantaina ja tiistaina pääsen vihdoin etsimään työpaikkoja.
Ootan kieli pitkällä että saan läppärin; Sauli oli kiltti ja vaivautu tekemään mulle pienen listan hyvistä vaihtoehdoista, ja J lähetti vielä sen listan sen tyttökaverille joka taas ilmeisesti näytti sitä sen kollegoille (jotka on siis tietotekniikan ammattilaisia) ja kerto sitten mikä ois kuulemma niistä paras. Harmi vain että paras tuntuu olevan myös hankalimmin saatavissa oleva; useammasta suomalaisesta nettikaupasta oon löytäny, mutta en oo varma toimittaako mikään niistä ulkomaille. Paljon muualta ei sitten ookaan löytyny, oon googlettanu ja selannu ranskalaisia sivustoja, amazonit, fnacit, ebayt ja kaikki... kun pääsen Lyoniin nii voisin vähän tiedustella sieltä eri paikoista lista kourassa.
Kokki on ollu kummallisen kiltti viime aikoina, välissä tulee aina mieleen että se tekee sen vaan siksi että suostuisin jäämään pitemmäksi aikaa töihin tänne. Toivottavasti ei, koska siinä tapauksessa se tulee pettymään.
Sain tänään postissa suomi-ranska-suomi -sanakirjan, kiitos! Se vaikuttaa tosi hyvältä, selailin jo sitä tyytyväisenä ja löysin heti pari juttua mitä olin miettiny, ja luin vähän ranskan kielen historiaaki.
Nyt pitäis kyllä jo pakata Lyonia varten; tänään meni taas yli neljään (tosin alotettiin vasta 11.00). Se on kaikista raivostuttavinta jos käy niinkö tänään että just kun kello on yli yks, ketään ei näy, ollaan laittamassa kiinni ja järjestän parhaillaan kaikkea pois nii yhtäkkiä pölähtää muutama ranskalainen siihen "voitaisko me lounastaa?" "joo, tottakai!" ja sitten vielä kymmenen hengen porukka siihen päälle! Ja sitten joudutaan olemaan töissä muutama tunti lisää.
Yritettiin kattoa netistä Slummien miljonääriä, ja se vaikutti tosi hyvältä mutta se lataushomma oli kyllä tuskallista, jouduttiin katsomaan pikku pätkissä, ja lopulta oli pakko jättää loput puoli tuntia ja mennä nukkumaan koska siitä ei nyt vaan tullu mitään. Joskus toiste.
Mitäs muuta...mulla ois yks video (ja pari muutaki) jossa näkyy keittiö ja koko paikka oikeastaan. Mie vaan näytän nii tyhmältä siinä että epäröin laittaa sitä, heh. Voisin lisätä myös pari kuvaa meistä työvaatteissa, tosin ei mulla oo niissä essua eikä pantaa.
Unohin varmaan taas kirjottaa kaikesta olennaisesta.
Toissapäivänä muuten tehtiin taas suursiivousta keittiössä ja muualla, ja kokki oli sanonu mulle että puoli kymmeneksi töihin, mutta nukuin vahingossa pommiin. Heräsin sitten siihen kun minua huudettiin ja ryntäsin äkkiä alakertaan, olin jonku vartin myöhässä. Mutisin vaan että sori, en oikein heränny. Kokki yllätti taas; se oli vaan että jaahas, juopas kahvisi ja sitten hommiin. (En mie tietenkään kahvia juo mutta join lasin appelsiinimehua).

ja laitan vielä lisää kuvia kun nyt onnistu! edellisissä tosiaan J ja eräs K, lauluntekijä/laulaja/tanssija, ei tosin välttämättä kovin hyvä sellainen mutta aika luonne joka tapauksessa...illalta jolloin istuttiin kirkon portailla kolumbialaisten tai joittenki kanssa. Toisessa kuvassa mie ja C bistron puolella sohvalla, taustalla N ja kokki lempipuuhassaan tietokoneen äärellä.

Näissä kuvissa N, kokki ja P, eräs viininkorjuutyöntekijä viinikellarissa vai mikäs se nyt on suomeksi missä sitä viiniä tehdään, kun siis käytiin vierailemassa.

Toisessa mie ja C, J otti kuvan kuten nämä kaikki muutki tietenki...

Videossa, jos se nyt viimein ilmestyis, on vähän kaikkia, Y:kin näkyy lopuksi.

Sitten meidän huoneesta kuva... ja minkäs laitoinkaan lopuksi...kuva "teesalista" jossa aiemmin oli vaan aamupalat mutta nykyään ravintola myös, kun niitten häiden takia tehtiin uudelleenjärjestelyä.