sois le bienvenu, novembre

Nytpäs ollaankin taas vapaalla keskiviikkoaamuun asti. Täällä on kuolemanhiljasta; eilen päivällä asiakkaita neljä, illalla yksi. Tänään päivällä neljä, eikä nekään syöny ko salaatit ja jälkiruuat. Mutta usein päivällä varsinkaan ei tule ketään. Paitsi ehkä paikallinen "juoppo", joka käy vähintään kolmesti päivässä juomassa aina samaa viiniä muutaman lasillisen. Täällä käy silloin tällöin myös englantilainen Ranskaan muuttanu mies, nykyään asuu Maconissa, joka juo lasillisen olutta ja juttelee J:n kanssa, ja minun jos ehin juttelemaan.
Kokin poika ja miniä oli täällä taas parin päivän ajan, lähti vasta. Miniä on tosi mukava, ja tänään se kyseli meiltä että milloin me lähdetään täältä ja lupasi että se auttaa meitä, tai minua, koska J:hän lähtee Suomeen, saamaan töitä. Siis kun se sano että kannattaa mennä Etelä-Ranskaan, Marseilleen ja muualle, se itse asuu jossain siellä päin, ja sanoin että oon menossa Lyoniin. Annoin sille sitten minun nimen, s-postiosotteen ja puhelinnumeron lapulla. Ihan loistavaa, minun työnsaantimahdollisuudet nousi taas.
Tänään illalla jutellaan meidän lähtöpäivästä. J oli reipas ja kävi kysymässä että voitasko siitä puhua, ja ne lupas että seittemän maissa. Harmi vain että ne puhu vaan J:n kanssa keskustelemisesta, mutta kaipa mie voin tulla samalla myös. Mehän oltais lähdössä tasan 2 viikon päästä! Ja 15 päivää oli se meidän irtisanoutumisaika jos siihen tarvii turvautua... toivottavasti ei. Onhan se nyt naurettavaa jos me ei saada lähteä kun me muutenkin venytään aika turhaan täällä, meistä on enemmän kuluja ko hyötyä.
Lyonissa oli aika rankkaa, jaloille nimittäin. Päästiin J:n vanhempien kyydillä paikan päälle, mutta sitten kun soitin S:lle (minun suomalaisesta numerosta, koska ranskalaisesta oli saldo edelleen lopussa, ja suomalaisesta kännykästä tietenki akku lopussa kaiken lisäksi, ja pelkkä toisen puhelimen laturi mukana) niin se olikin Pariisissa äitinsä kanssa, joten minun oli mentävä nuorisomajaan. Metrolippua ostaessani huomasin, että olin unohtanu pankkikortin Fuisséen! Mulla oli käteisenä sen verran että sain yhden yön hostellissa ja pari euroa päälle. Käytin ensimmäistä kertaa metroa Lyonissa. Eihän se tietenkään sen hankalampaa oo ko Pariisissakaan. Muutenkin Lyon alkaa vähitellen tulla tutummaksi, nyt kun on jonkun verran tultu käveltyä kartan kanssa ristiin rastiin.
No, lopulta pääsin nuorisomajalle harhailtuani kamalia vanhan kaupungin mukulakivikatuja vilijonkkakengissä (en tajua miksi laitoin ne jalkaan jo silloin), mikä oli hirveä kokemus. Hostellissa oli onneksi tilaa, vaikka kaipa siellä on aina kun niitä huoneita on niin hirveästi.
Aamulla sitten söin hostellin aamupalan, yritin näyttää fiksulta ja lähin kävelemään keskustaa kohti pari kopiota CV:sta ja hakukirjeistä. Bellecourin aukion vieressä bongasin kivan näkösen paikan missä myytiin makeita ja suolaisia lyonilaisia herkkuja. Uskaltauduin lopulta sisään ja kysyin että tarvisitteko uusia työntekijöitä. Nainen sano epäilevästi että tuskinpa, mutta jätä CV kuitenki. Jätin CV:n, mutta muihin paikkoihin en voinu jättää ennen ko oisin saanu lisää kopioita, enkä löytäny mistään paikkaa missä vois kopioida.
Kävin myös Fnacissa tsekkaamassa läppärivalikoimaa. Kysyin myyjältä löytyiskö Acer Aspire 5538 ja löytyhän se, vieläpä tarjouksessa. Se oli kyllä kieltämättä hyvän olonen ja kevyt, ja olisin varmaan ostanu sen heti jos mulla ois ollu pankkikortti mukana. Nyt minua hirvittääki että niitä ei kuitenkaan enää ole sitten kun taas pääsen sinne, ja muutenkin minunhan pitäis hankkia läppäri vähän äkkiä!
Päädyin sitten jättimäiseen Part-Dieun kauppakeskukseen ja löysin viimein kopiointikoneen, 25 snt/mustavalkokopio. Otin kopioita sen verran mitä mulla oli rahaa, ja jaoin niitä muutamaan paikkaan, muistaakseni isoimpiin kauppoihin ja pariin ravintolaan. Sitten näin onneksi J:n, ja se osti mulle puheaikaa ja anto 40 e käteistä. Sen vanhemmat oli myös huolehtivaisia, ja J:n äiti oli jopa päättäny tarjota meille seuraavan yön samasta hotellista missä ne oli yöpyny, niin ettei meidän tarvinnukaan mennä hostelliin.
Jakelin sitten niitä minun papereita suunnilleen joka ikiseen vähän isompaa kauppaan mitä kauppakeskuksesta löyty; ruokakaupat, vaatekaupat ja muut, + pariin ravintolaan. Olin myös löytäny Topannoces.fr -ilmotuslehden, josta bongasin pari työhakemusta. Toisessa paikassa kävin, pikkuruisessa ulkomaalaistaustaisessa hotelliravintolassa, mutta se vaikutti tosi hämärältä, ja ilmeisesti sinne ei enää kaivattukaan tarjoilijoita vaan pelkkiä hosteja. Toiseen paikkaan soitin ja se työ oli jo menny jolleki muulle.
Siinä vaiheessa jalat oli niin tuskissaan että hyvä kun kykenin kävelemään sinne meidän hotellille. Se oli tosi viihtyisä, oikeaa luksusta verrattuna meidänkin huoneeseen.
Seuraavana aamuna otin kylvyn ja mentiin hotellin aamupalalle. Se se vasta olikin luksusta, siellä oli valittavana jogurtteja ja hedelmiä (tuoreita ja kuivattuja), erilaisia leipiä, voita ja juustoja, mehua, kuumaa kaakaota, teetä, erilaisia muroja, hedelmäsosetta, pieniä muffinsseja ja mausteleipiä...ja tietenki pakolliset croissantit ja suklaaleivät (ei koskettukaan).
Sitten lähdin taas vaeltamaan: kävin katsomassa yhtä asuntoa 3:nnessa kaupunginosassa. Se oli oikein kivan näkönen ja siisti, siinä oli keittiö (jossa oli myös pyykkikone), vessa, parveke, olohuone ja yksi makuuhuone. Se minun mahdollinen kämppis, R, oli tosi mukava, se on 37 v. Se sano että se tykkää että on siistiä, se pyysi jopa ottamaan kengät pois ovella, ja että se syö terveellisesti, ostaa paljon luomua... se ottais kämppiksen sen takia että ois kivempi asua jonkun kanssa, ja myös että sais vuokraa alemmaksi. Minun ei tarvis maksaa ko 200 e/kk. Ja R sano että asuis mielellään minun kanssa, se vaikutti tykkäävän minusta enemmän ko muista joita siellä oli käyny. Ongelma on just se ettei siellä olis mulle omaa huonetta! Olohuoneessa on nimittäin semmonen nojatuli minkä saa taiteltua sängyksi, ja oli kaappi ja laatikoita minne sais laitettua tavaroita, mutta se ainoa makuuhuone on nimenomaan R:n. Niin en oikein tiedä mitä tekis, kyllä mie ainaki käyn katsomassa muita asuntoja myös ennen ko päätän. Ja riippuuhan se paljon minun työtilanteestakin...
No, sitten luovutettiin hotellihuone ja lähdettiin J:n kanssa kaksin keskustaan. Siellä jaoin lappuja sinne tänne, enemmän myös ravintoloihin. Sitten kun vain yksi oli jäljellä niin olikin jo aika kiirehtiä junalle, ja niin kiire tulikin ettei ehitty ostaa lippuja. Junasta sai onneksi ostaa, tosin normaalisti ne on kuulemma 4 e kalliimpia niin.
Fuisséssa oltiin just tekemässä ruokaa kun oven taakse tuli väkeä koputtelemaan. Oltiin vähän hermona että no mitäs, me ollaan nyt kiinni, miksi nuo ei vaan mene tiehensä. Sitten ne soitti, ja lopulta J meni avaamaan niille. Ne oli kuulemma varannu huoneet siksi yöksi. Oltiin ihan hukassa, soitettiin N:lle... no, P:n olis pitäny olla ollu ottamassa ne vastaan, mutta jostain syystä ne oli tullu vähän turhan aikasin. Me sitten selitettiin että kokki on kipeä (toisin sanoen lomalla), joten illallista ei valitettavasti tarjoilla, ja että omistajat on paikalla seuraavana päivänä, moneltako haluatte aamiaista ja blaablaa, ja saatettiin ne niitten huoneisiin. Noloa kyllä tuommonen sählääminen, nehän sai surkeaa palvelua, mie en ainakaan ois kovin ilahtunu jos mulle kävis nuin ko meen hotelliin josta oon varannu huoneen. Ja meillä oli ei-niin-edustavat vaatteetki, mulla esimerkiksi lyhyt farkkuhame ilman legginsejä, mikä on aika naurettavaa lokakuun lopussa. Ne asiakkaat oli onneksi kuitenkin ystävällisiä eikä loukkaantunu vaikkei kaikki heti sujunukaan niinkö pitäis.
Ch soittelee mulle suunnilleen joka toinen päivä, "tule Pariisiin!" ...niinkö mulla ois rahaa matkustella. En yleensä kyllä vastaa kun sillä on tapana soittaa minun työvuoron aikana.