Huhhhh

Noniin paivitetaan nyt sitten. Tosiaan kuulin perjantai-iltana pahaenteisen lauseen "il faut qu'on discute" eli meidan taytyy keskustella. Ja niin minut sitten erotettiin. "ça ne va pas" Ne selitti tuskallisen perinpohjaisesti minka takia en voi jatkaa siella. Mulla ei kuulemma ole tarpeeksi kokemusta. Se on sen kauhukakaran vika, ei kai sita kukaan muu saa talttumaan ko vanhemmat ja isosisko. Ja vissin ne oli sita mielta myos etta olin liian hiljanen ja ujo. Ja ne sano etta minun pitaa lahtea maanantaina ("vietat kaikessa rauhassa viikonlopun) ja oli valmiita ostamaan mulle lentolipun. Ja kylla mie meinasinki lahtea mutta iskan ansiosta (tai takia, jos oon venyn taalla turhaan)mietin uudestaan ja paatin lahtea vasta sitten kun olen yrittany ensin etsia uutta perhetta Pariisista.
Lauantaina oli Solidays Longchampilla. Menin sinne kahen jalkeen. Se oli aivan loistava, siella oli ihan alyttomasti porukkaa ja aurinko paisto (taisin vahan palaaki). Kerron ehka joskus toiste bandeista ym. Olin siis yksin siella, mutta niinko arvasin nii illalla/yolla pysty tutustumaan ihmisiin. Juttelin yhen kaveriporukan kanssa jossa oli ranskalaisia ja joku amerikkalainen. Sitten tormasin yhteen espanjalaisranskalaiseen joka tykkasi tanssia (yolla tosin musiikki oli aika huonoa, elektronista), sitten kun yritin sitoa minun villatakin rusettia niin yks tyyppi tuli vaan ja solmi sen eika ees puhunu mitaan, paitsi kysy poltanko. Kaikki siella poltti, inhoan sita ko keikoilla Suomessaki yleisossa tupakoidaan... ranskalaisille tietenki on tyypillista polttaa ruohoa. Sitten juttelin vahan sen rusettityypin kavereiden kanssa, ja ne kysy minun numeroa mutta en antanu sita, ne oli nii vanhojaki. Sitten kaveleskelin ympariinsa ja tormasin kahteen ranskalaiseen ja ne ihmetteli etta olenko siella ihan yksin. Ja olin sitten niitten kanssa loppuajan eli suunnilleen viiten asti. Toinen oli Pariisista ja toinen jostain Marseillen lahelta. Juteltiin sitten vaan kaikenlaista. Sitten kun paikkaa alettiin sulkea niin mietin vahan etta lahtisko kotiin mutta ei kylla huvittanu, ja lahin sitten niitten ranskalaisten mukaan, + toisen veli ja veljen kamppis. Ne asu myos Pereiressa eli ihan lahella. Tuli sitten valvottua koko yo.
Sunnuntaina pakkasin, etin perhetta ja yritin epatoivosesti jarjestaa majotusta, minka takia myos younet jai taas vahille, varsinki kun piti herata kuudelta tanaan, varmuuden vuoksi. Siis kun minun piti haipya jo yheksalta aamulla! Paatin sitten pyytaa Fredia ajamaan minut toiselle puolelle kaupunkia majotuskeskukseen. Eh, siella ei ollukaan tilaa. Lahin sitten omin pain toiseen keskukseen missa kuulemma ois paikkoja, ja oli ihan kauhea helle ja kirotusta matkalaukusta hajosi toinenkin pyora, minka jalkeen sen raahaaminen tuotti suunnatonta tuskaa (ja naarmut jalkakaytavaan). Olin ihan hiessa kun paasin perille. Valitettavasti ne paikat oli ilmeisesti siina valissa ehtiny tayttya. Olin lievasti sanottuna epatoivonen. Sitten muistin Miguelin, silla on tati Pariisissa. Tekstasin sille etta oon pulassa ja tarvisin majoitusta. Ja se soitti ja sano etta voin menna sen tadin luo!
Sitten M tuli sinne keskukseen missa olin kokoajan istunu ja oottanu sita (enka siis ois mihinkaan jaksanu liikkuakaan sen matkalaukun takia). Tai siis se tuli lahimmalle metrolle ja pyysi minua tulemaan sinne, minka tein hiella ja tuskalla. Se sano etta se vois jarjestaa mulle hotellin, mita en onneks enaa tarvinnu, ootin vaan etta se tati soittais. Se oli iteki vasyny ja kipea mutta raahasi kiltisti minun matkalaukkua; me kaytiin ostamassa uus johon viskoin nopeasti kaikki tavarat. Se lupas myos jarjestaa mulle ranskalaisen numeron.
Sitten minun piti kiirehtia metrolla gare du nordille missa tati ootteli minua. Se oli paljon nuorempi mita olin ajatellu, ja raskaana kuulemma (talla hetkella olen nettipaikassa ja se on poikaystavansa kanssa sairaalassa). Matkustettiin sen kamppaan joka loytyki ei kovin kaukana Pereiresta ja riemukaaresta. Ja piti kiskoa matkalaukku (se painaa vahintaan 30 kg) vissin seitsemanteen kerrokseen kapeita PORTAITA. Ja oli ihan suu auki ko mentiin sisaan; se asunto on minimaalinen! yks pieni huone. Se sano etta voin olla siella niin kauan kunnes loydan perheen mutta tuota, sen on paras loytya nopeasti :O
Joka tapauksessa... jos jollakin on vinkkeja aupairperheista pariisissa niin kertokaa olkaa hyvat. Tai periaatteessahan voisin tehha muutakin tyota, pitais vaan huolehtia majoituksesta jne... saa nahda! minun elama on tosiaan kaantyny vahan ylosalasin, ei voi ko nauraa.
Okei nyt omistan aikaa vakavalle tyonhaulle!