koeaika lähes lopussa

...enkä tiiä jatkosta. Ei siitä kokista ikinä tiiä mitä se hautoo, voi olla että se ajattelee edelleen että "tuo on ihan liian hidas eikä koskaan käsitä mitään". Sopimuksesta ei olla vielä uskallettu kysyä... raivostuttaa kun tämä on tämmöstä, miks ne ei hoida asioita niinkö järkevät ihmiset?
Niinkö J:ki sano, fiilikset vaihtelee koko ajan; välissä menee tosi kivasti ja sitä miettii että okei, kyllä mie täällä kolme kuukautta selviän. Sitten vähän ajan päästä kokki raivoaa taas jostaki mitättömästä lipsahduksesta ja tulee semmonen olo että päästäkää minut pois, en kestä.
Tänäki aamuna, N oli sanonu J:lle että työt alkaa 11.00, ja me tultiin sitten aamupalalle (mikä valitettavasti nykyään tarkottaa mehua, patonkia hillon ja voin kanssa sekä mahdollisesti suklaaleipää tai croissanttia jos ei pysty vastustamaan) varttia vaille. No, kokki tuli sitten siihen heti valittamaan että minun pitää kysyä erikseen moneltako työt alkaa, koska mulla ja J:llä on eri työ, minun ois pitäny alottaa jo kymmeneltä niinkö yleensä. Aika masentavaa ko sen pitää joka aamu kuittailla jostaki; viimeks se sano J:lle että baarin pitää olla siisti ennekö lähtee yläkertaan - ja tässä tapauksessa N oli nimenomaan sanonu J:lle että anna olla, voit mennä nukkumaan. Ja toissapäivänä se myös sano ko me oltiin ottamassa mehua baarista tauon aikana, että kun te ette ole töissä niin baarikaan ei ole käytössä. Aaaarggghh!
Nyt pitäis taas kuudelta alottaa, kun vartin yli kolme lopetin, eli ei hirveästi jää vapaa-aikaa. Vaikka eihän täällä mitään tekemistäkään sinänsä ole. Tosin kauppaan ois kiva päästä joku päivä.
Ollaan mietitty sitä sopimusta niin että pitäis olla maksimi 40 h/vko, ylityökorvaus tuntien mukaan, päättymispäivä kolmen kuukauden päästä, parin vkon irtisanomisaika, 2 vapaapäivää/vko, palkanmaksu tiettynä päivänä kahden/neljän vkon välein, ja sitten vähintään se 600 e/kk (tosin J:lle oli luvattu 500 e/kk eli satasen verran vähemmän ko mulle!).
Pyykkiäkään ei olla valitettavasti saatu pestyä, ilmeisesti sitä ei ole tarpeeksi.
Huolestuttaa vaan nyt että saadaanko me vihdoin se sopimus, pitääkö ne minut täällä ylipäänsä, ja saanko ranskalaisen sosiaaliturvatunnuksen kolmen kuukauden työsopimuksen avulla? Vai pitäiskö työskennellä pitemmän aikaa Ranskassa? Ois kumminki kamalaa pysyä täällä kuus kuukautta!
Mie epäilen että minussa on joku ongelma, että vedän jotenki puoleeni tämmösiä hankaluuksia. Onhan se nyt kumma ko kaikki on nii vaikeaa koko ajan? Mutta en mie tiiä mitä voisin tehdä toisinkaan.
S tekstasi tässä yks päivä että sillä on nyt osote mihin voidaan lähettää sen kännykkälaturi jonka se tänne unohti, se asuu tällä hetkellä jossain nuorisomajassa Lyonissa. Laitettiin sitten kirjekuoreen laturi + kirje, ja postilaatikkoon, tässä on posti ihan vastapäätä vaikkakin nyt se on kesälomalla, ens viikolla aukeaa taas, peräti kahesta neljään suunnilleen.
Onneksi J on täällä. Pelkään vaan että se päättää häipyä kun senki hermoille käy se miten meitä välissä kohdellaan. Se nimittäin katto tänäänki netistä jotain vapaaehtoistyöpaikkoja eri puolilta maailmaa. Ois kamalaa olla täällä yksin, muitakaan suomalaisia ei oo näkyvissä.
Ainii ja onhan sitten seki vielä että mienkälaisen sopimuksen ne suostuu tekemään, jos on pakko jäädä kuudeksi kuukaudeksi nii hmm.
Jalat kipeänä, keskisormessa liian lyhyt kynsi ja sain taas hankittua yhen palovamman ko piti ottaa viis tulikuumaa lautasta uunista.