Raatamista

Vihdoin paasin nettiin!!
Niin elikka tyo on raskasta voin sanoa, aamusta 10.00-14/15.00, valissa puolen tunnin ruokatauko. Sitten taas 18.00-23.00 suunnilleen, ja siella myos puolen tunnin ruokatauko. Ja mie oon aina se joka tyoskentelee pisimpaan, kun minun pitaa siivota keittio; luututa poydat ja hellat, tyhjentaa roska-amparit, lakaista ja luututa lattia, puhdistaa leikkuulaudat ja veitset, vieda tiskit...
Teen semmosia toita ko leikkaan ruohosipulia, kuorin perunoita ja teen niista lastuja, hakkaan persiljaa, paistan munakoisoja ja kesakurpitsaa, vien astioita paikasta toiseen, kuorin sita ja tata, juoksutan ja ojentelen kokille kaikkea mahdolllista, teen pienia gratiineja ja alkuruokia tyyliin salaatti, hanhenmaksa (yaaakkk), kinkku, ja jalkiruokia niinko pyoritan jaatelopalloja, viimeistelen crème brûleet, pilkon sienia, jajestelen sita ja tata...pahinta on se etta on kamala kiire ja kokki raivostuu jos teen jotaki vaarin, annan vaikka vaaranlaisen lautasen tai otan gratiinit uunista ko ois pitany laittaa niita sinne lisaa. Eilen se oli ihan raivona, "dégagez-vous!!!"
Pitaa muistaa hirveasti kaikkea; missa mikaki on, miten asetellaan mikaki ruoka ja mita siihen ylipaansa tulee, mika lautanen minkaki kanssa, mita mikaki ruoka on, ranskalaisia sanoja (toissapaivana sekotin sanat moule ja moulin, ts. vuoka ja mylly, ja sanoin kokille, "en mie nae taalla niita", ko se kaski hakemaan vuokia ja ne oli siina minun nenan eessa), kaikkea mahollista ette uskokaan!!!
Ja lisaksi oon pikkuhiljaa tuhoamassa viulistinkateni; kynnet on lyhentyny kummasti teravien keittioveitsien ja perunaleikkurin ansiosta, oon kuorinu kolmesti sormeen kuorimaveitsella, pikku haavoja muutama viela, ja pahimmat on ne palovammaviirut etu- ja keskisormessa siita kun tartuin vahingossa tulikuumaan tarjottimeen paljain kasin. Huh mita karsimysta se ilta sitten oli kun kirveli... tosin sina iltana kokki sano etta "tana iltana meni vahan paremmin". Ja sitten eilen kaikki meni pain seinia. No ei ihan kaikki kylla mutta liikaa. Talla hetkella oon saanu ilmeisesti anteeks ainaki toistaiseksi, ko selvisin mokailematta aamusta tahan asti; ko paistoin niita vihanneksia valtavassa maarassa oliivioljya, kokki sano "ça va" ja taputti jopa olalle.
Onneks tanne tuli toissailtana toinen suomalainen tytto, S Turusta. Me asutaan siis samassa huoneessa, tosin tyo ei ainakaan viela oo ollu samaa, se tekee tarjoilijan toita ja mie huhkin keittiossa. Mutta on ihanaa ko voi puhua jonku kanssa, vielapa suomeksi, ja valittaa. S ei puhu kauhean hyvin ranskaa. Se on tehny tarjoilijan toita nelisen vuotta ja se lohduttaa minua etta kokit on ihan natseja ja se on ite monesti itkeny keittiossa jne. En kylla kasita miten se jaksaa aina vaan tehda samaa tyota! Mutta S:lla on hyva positiivinen asenne mista yritan ottaa oppia.
Tanaan meidan pitais kysya kirjallisista sopimuksista, nimittain mitaan semmosta ei oo tehty mika on toisaalta vahan huolestuttavaa, opossahan aina hoettiin etta pitaa vaatia kirjallinen sopimus.
Oon vieraillu kahessa keskiaikasessa linnassa, mika oli kylla mielenkiintosta.
Jalkoja meinaa vasyttaa, kokoajan pitaa seisoa ja juosta vaikka ei ois mitaan tekemistakaan silla hetkella.
Niin ja viestit ei valttamatta tuu ainakaan heti perille koska taalla perakylassa ei oo aina kenttaa!
Joka tapauksessa yritan kestaa ja oppia nopeasti ja kunhan saan palkkaa voin hankkia oman lapparin ja kayda vaikka Pariisissa; sinne ei oo kuulemma ko 2 tuntia TGV-junalla.
Ainiin ja mulla on myos upea tyoasu; ihan liian isot pieniruutuiset sinivalkoset housut, iso valkonen takki napeilla, essu johon kiinnitan luutun, ja valitettavasti kamala myssy paassa. Ne vaatteet on hirvean kuumat ko on vahan aikaa oleskellu keittiossa uunien lahistolla ja juossu paikasta toiseen, tyovuoron lopussa siivoan lattiaa hiki valuen.
Minua arsyttaa se etta ne olettaa etta opin kaiken hetkessa, tai tiian jo etukateen ilman etta on ees selitetty, ja se etta joka virheesta pitaa vetaa herne nenaan - ei siella nyt niin kiire ole!
Nyt on ymmartaakseni kuitenki pahinta sesonkiaikaa mika tarkottais etta tulevaisuudessa on vahemman toita..
Ruoka on hyvaa, parempaa ko kouluruoka, meilla on aina joku jalkiruoka; tanaan ja eilen melonia mmm. Harmittaa tietenki olla lakto-ovo mutta jalleen kerran en halua mutkistaa asioita liikaa kun oon kummiski sen verran epavarmassa tilanteessa.
Toivon hartaasti etta tana iltana menee paremmin ja kokki on tyytyvainen!
Yritan paasta kaymaan kirjottamassa tulevaisuudessaki.
Pyora ois kylla kateva etta paasis helposti Mâconiin, joka vaikutti sentaan Torniota isommalta kaupungilta kun eilen kavastiin vilkasemassa.
Ainiin ja mulla on tosiaan kaytossa nyt lahinna ranskalainen numero 06 10 53 34 42, ja puheaikaa mulla ei valttamatta iole koska vaikuttaa silta etta oon hukannu sen latauskupongin :(