uutisia

Huh. Eilen saatiin sopimukset ja ne sano että "jutellaan sitten illalla niistä". Katottiin J:n kanssa niitä sitten ja eipä niissä ollu paljon mitään: se, että olen täällä harjoittelijana 30 joulukuuta asti, että mulla on kuukauden koeaika (kumma juttu kun ne eka sano että kaks viikkoa!) eli vielä viikko, jonka aikana kumpi tahansa osapuoli saa katkaista työsuhteen, palkka 600 e/kk + luontaisedut (majoitus, ruoka, pyykinpesu ja muut edut), aloittamispäivä (9.8.09), ja työtunneista: "yrityksen tarpeiden mukaan". Oltiin vähän että jaa, ei mitään tuntimääriä, ei irtisanomisaikaa... ja sitten ko kokki kysy myöhemmin multa että käykö se sopimus, sanoin että meillä ois kyllä jotain ehdotettavaa, ja mainitsin niistä työtunneista ja siitä 35 tunnin laista, ja se tuhahti vaan että ei harjoittelijoilla oo mitään lakeja.
Illalla ei sitten kumminkaan keskusteltu, ehkä siks että oli hirveästi asiakkaita ja meni aika myöhään. Ne sano vaan että aamulla työt alkaa kymmeneltä, ja tulkaa vähän aikasemmin että voidaan keskustella.
Tultiin sitten puolelta alakertaan hermostuneina koska oli vähän semmonen olo että ne ei varmaan suostu mihinkään.
No, kävi sitten ilmi että "hotellialalla" tuntimäärä viikossa on max 39 tuntia, mikä on ihan ok, ja että irtisanomisaika on 15 päivää. tosin työtunnit voi kuitenki vähän vaihella. mutta en käsitä miksei ne ollu kirjottanu niitä sopimukseen! N selitti ärtyneenä että kaikkihan löytyy niistä sähköpostiviesteistä, mutta se ei pidä paikkaansa, mie en IKINÄ oo nähny tuota 39 tunnin rajaa enkä mitään lentolipun korvauslupausta, eikö se ymmärrä etten oo saanu semmosia viestejä?! se oli taas semmonen vihanen. Kokki oli ihan rauhallinen ja selitti pitkät pätkät kaikkea, ja alussa varsinki olin hankalassa tilanteessa ko minun oletettiin tulkkaavan kaikki J:lle suomeksi, ja kun mulla jäi itelläki jotain hämäräksi välissä.
Ja taas ne selitti sitä miten en osaa mitään keittiössä ja teen puolessa tunnissa sen minkä N minuutissa ja lakasen lattianki liian hitaasti (joo, alkaa tulla selväksi). Ja viime aikoina on menny "vähän paremmin". Ärsyttää että onko niitten pakko kokoajan mitätöidä tuolla lailla.
Ja ko kysyin siitä sosiaaliturvatunnuksesta, ne sano etten saa sitä koska olen harjoittelija. Mutta että jos tulen maaliskuussa takas niin saan sen sitten. Tuskin!! Mutta ei voi mitään.
Yritettiin taas sitten olla niin ystävällisinä siinä että ei tässä ole mitään ongelmaa (N selitti hermostuneena että koskaan ei ole ollu mitään ongelmia suomalaisten tyttöjen kanssa, ei koskaan), haluttiin vaan kysyä niistä asioista mitä ei tiedetty, ja se on nyt okei. Ja mieki sanoin vielä lopuksi että mie kyllä haluan olla hyvä työntekijä ja teen parhaani, ja ne vastasi että sen takia sie vielä olet täällä, toisin kuin S. Ja että kokki ois erottanu minut siinä samalla itse asiassa, että ilmeisesti N pelasti minut.
Ja sitä ne myös niin selitti että kuinka tämä ei oo niinkö normaali työsuhde, kun tämä on pieni yritys, ja töitä tehdään hyvässä hengessä ja meillä on näitä luontaisetuja ja joskus käydään yhdessä jossain reissussa (joittenki suomalaisten kanssa ainaki oli käyny 200 km päässä jossain)ja käydään yhdessä ravintolassa ja että ne pitää meitä niinkö niiden tyttärinä ja blaablaa. Ja että vaikka työaikana ne voi vähän huutaa ko on kiirettä ja muuta niin sitten sen jälkeen otetaan ihan rennosti. Ja kokki kysy että tunnetaanko me olomme hyväksi täällä, ja mie vähän epäröin (J: "oui, oui!"), koska minua on kokoajan stressannu kaikki nämä sopimusjutut ja se että minua pidetään etanana ja kaikki epävarmuus, mutta olin sitten vaan ihan että joo, ja tykkään kyllä työstä... ja se kysy että käydääkö me teidän hermoille (emmerder ;-)), ja vakuuteltiin että ei ei, kyllä me ajatellaan että olette mukavia, blaablaa. Ja sitten sovittiin että me saadaan miettiä vielä huomiseen tätä ja allekirjoitetaan sitten. Niin ja lopussa kokki sano myös että asiat muuttuu nyt paremmiksi; en oo varma tarkotti ko se sillä muutaki ko sitä että nyt syyskuusta lähtien on rauhallisempaa kun kesälomat on lopussa.
Toivon vaan että niille jäi nyt koko jutusta positiivinen mielikuva, kun ne ainakin alussa tuntu ajattelevan että meillä on jotain kauheita ongelmia eikä luoteta että saadaa palkkaa tai jotain. Hohhoi.
Pyykkiäki ollaan muuten saatu pestyä, ja sain jopa puhtaan työtakinki vihdoin (tosin minun ois pitänyki vaihtaa jo aikasemmin mutta en tienny), edellinen on tosi likanen kaikista tiskien kantamisesta ja muusta.
Ja toissapäivänä päästiin niiden kyydissä käymään viimein Super-U -nimisessä isossa kaupassa, missä rohmuttiin keksejä, suklaata, karkkia, mehua, suolakeksejä, pari dvd:tä, purkkaa ja jotain tarpeellista tyyliin kasvojenpesuainetta, ainiin ja jalkaraspi meidän kärsiville jaloille. Nimittäin piti kerätä varastoja koska sitä ei tiedä milloin sinne kauppaan seuraavan kerran pääsee, ja on helpotus että on elokuvia katottavaksi läppäriltä jos ei vapaapäivinä ole muuta tekemistä (samoin keksien syöminen voi käydä vapaa-ajan puuhailusta). Ongelma on vaan se että lihon varmaan kymmenen kiloa seuraavan kolmen kuukauden aikana, jos minua ei siis heitetä ulos ens viikon aikana.
J opiskelee tuossa menuja, mieki oon niitä selaillu monta kertaa, yritän painaa mieleen kaikki. Eilen taas piti tehdä yks salaatti jonka oon kerran nähny tehtävän, alkuaikoina, ja kysyin N:ltä että mikä lautanen, ja se hermoili että eksie muista, monta kertaa ollaan tehty! Mutisin että ei kyllä olla, ja se sano "Lopeta!" (tai itse asiassa "lopettakaa", koska me teititellään, vaikka kokki sinuttelee minua) Muistin mie onneks suunnilleen kumminkin mutta en kaikkea. Just se on harmittavaa kun ne muistaa väärin sen että mitä minun pitäis osata ja mitä ei.
Ainiin! Jouduin toissapäivänä tekemään ehkä ällöttävintä mitä voi olla: kierittelemään sammakonreisiä jauhoissa. Kuvottaa ajatellaki...ottaa sormien väliin irtileikattuja jalkoja joissa on kaikki jänteet ja muut, suoristaa ne ja kieritellä...ihan ko ihmisen jalkoja mutta pienempiä.
Ens viikolla on ainaki tiistai vapaa ja luultavasti keskiviikkoki, saa nähhä keksiskö jotain tekemistä. huone pitäis ainaki siivota.
N sano myös tänään että minun pitäis (en tiiä mihin mennessä)osata tehdä keittiössä kaikki, olla kokin sijaisena, ilmeisesti jos se on vaikka kipeänä tai jotain, jos oikein käsitin. Hermostuttava ajatus (vaikka ois aika cool toisaalta), hankalinta on varmaan ne kaikki kastikkeet mitä siellä on jos minun pitäis neki osata valmistaa, ja liharuuat muutenki. Saapa nähdä... seki vielä että enhän mie voi niitä liharuokia maistaa tyyliin että onko niissä tarpeeksi suolaa.
Oon varmaan kertonu että meillä on aina ruualla joku jälkiruoka, useimmiten oikeastaan hedelmiä niinkö viinirypäleitä, melonia, omena tai nektariini (tänään). Muuten aterialla on yleensä leipää (patongin paloja), vettä ruokajuomana, joskus salaattia, joskus juustoa, ja sitten ruuat niin että J:lle ja P:lle sama ruoka, mulle oma. Ne on monesti jotain "jäämiä", siis kun hirveästi laitetaan aina ruokia muovirasiaan ja jääkaappiin, ja esim. kun pestään salaattia niin N lajittelee siitä meille syötäväksi niitä osia mitkä kokki muuten heittäis roskikseen (ei niin että ne ois huonoja). Ja sitten joskus saadaan jälkiruokia sillä periaatteella että esim. yhtenä iltana oltiin tehty jo valmiiks yks suklaaleivosjälkiruoka (se oon mie joka huolehtii niistä; kaivan ne pakasteesta, pistän uuniin, lautaselle, koristelen) mutta se sitten peruttiin tai jotain, niin me saatiin syödä se kolmestaan, J, P ja mie (yhelle henkilöllehän se oikeasti on tarkotettu). Ja vasta N anto mulle kaks palaa yhtä kakkua, mulle ja J:lle, joista toinen oli samalla lailla tehty eilisiltana mutta ei sitten mennykään asiakkaalle.
Hupsista, oon kirjottanu kunnon romaanin tänne. Kotiväelle kysymys että oletteko saanu minun viimeisimmän s-postiviestin jonka lähetin monta päivää sitten? vastausta ei nimittäin oo kuulunu.
Ja kiitos kaikille rohkaisusta. <3