La nouvelle maison

Oon nyt uudessa "kodissa".
Cedric autto minua muuttamaan, kun silla on auto. Minun tavarat vaati yhen matkalaukun + kaks laukkua + kaks muovikassia. Ennen ko lahdin, Audrey varotti minua kaasu ym. laskuista; niilla ei onneks oo kiire viela. Se vakuutteli myos etta voin tulla kaymaan aina ko huvittaa, ja etta ne soittaa mulle silloin ko siella on juhlia jne. Lisaksi mulla on viela nimi postilaatikossa siella ja kayn katsomassa onko mulle postia tassa joku paiva. Tein osotteenmuutoksen Suomen postin sivulla, mutta en viela Ranskassa.
Kamppis on ihan siivousneurootikko, ja sano etta aina kun tulee asuntoon nii pitaa riisua kengat ja pesta kadet.
Mulla ei oo viela omia avaimia, mika on raivostuttavaa. Eilen minut soitettiin toihin yhentoista jalkeen aamulla, viidelta mulla oli parin tunnin tauko ja sitten tyoskentelin yhteen asti. Tauolla kavin edellisessa kampassa; joku oli ottanu minun nimen postilaatikon kyljesta, teippasin uuden lapun. Ketaan ei eka ollu kotona, mutta Audrey tuli sitten siihen parin kaverin kanssa ja kysy "unohiksie avaimet?" "mulla ei enaa _ole_ avaimia." Ei ollu postia mulle. Tapasin myos Stephenin ja vaihettiin pari sanaa. Se vaikutti mukavalta. Kysyin onko huoneessa kaikki kunnossa, ja se sano etta joo, paitsi sanky joka on rikki (jotku Sonjan tutut oli vissin hyppiny siina nii jalat oli irronu. Mie en ees tajunnu etta se oli rikki, ainaki se oli tosi mukava sanky) ja yolamppu joka on rikki. Se lamppu kylla hajosi mulla, mutta ei se toiminu ennen rikkoutumistakaan. Stephen sano ko lahdin etta "nahdaan varmasti pian", toivottavasti ne tosiaan pitaa kunnon juhlat tassa joku paiva taas.
No, kun Agnes tajusi etta oon muuttanu nii se oli vahan huolissaan, ehotti etta nukkuisin niitten luona. Siis kun metrot pysahtyy siina keskiyolla; Annabelle kuulemma asuu yhen pysakin paassa minusta, ja oisin periaatteessa voinu lahtea samaan aikaan ko se, mutta sitten ois jaany paljon tekematta.
Kavelin sitten ja soitin valissa Stephanelle, pelkasin etta se on jo nukkumassa tai muualla eika avaa mulle ovea. Mutta se ei vastannu puhelimeen. Mulla oli jalat ihan mielettoman kipeat ja vasytti, ja meinasin vahan harhaillaki. Kohtasin myos yhen tyypin joka myos oli eksyksissa, ja tutkittiin yhdessa minun karttaa. Sitten siihen pysahty ranskalainen poika velo-v'n kanssa ja neuvo meille kummalleki lihin suuntaan menna. Yhessa valissa kun minusta tuntu melkein etta yks tyyppi seuraa minua, taitoin takin taskussa olevan linkkuveitsen kayttovalmiiksi. Ihan vaan varokeinona, turhaan tietenki.
Kun lopulta olin perilla (puoli kolmelta muistaakseni), ovi oli tietenki hyvin lukossa eika Stephanesta kuulunu mitaan elonmerkkia. Kuulin ko joku avasi ikkunaa ja huusin "onko siella joku?". Ikkunasta pilkisti miehen paa, pyysin sita avaamaan mulle oven, selitin ettei mulla oo viela avaimia. Ovi avautu. Kotiovi viidennessa kerroksessa taas ei avautunu koputuksista huolimatta. Yritin nukkua kalenteri, huivi ja lapaset paan alla, lattia oli kova, kylma ja likanen. Nousin istumaan, nojasin paata kasiin, sain ilmeisesti nukuttua vahan jokseenkin kymmenen minuutin patkissa. seisoskelin, istuin, vaihdoin asentoa. Valissa havahduin kun hissi piti aanta, mutta kukaan ei koskaan tullu vitoskerrokseen.
Aamulla ennen kymmenta paasin lopulta sisaan, monen koputuksen jalkeen (ovikellossa on vissin jotain vikaa). Vessaan, nukkumaan. Nukuin melkein kolmeen asti.
Eika se idiootti saanu vielakaan niita avaimia mulle. En todellakaan halua enaa ikina kokea samaa kaytavallanukkumista! Muutenki on hankalaa kun en voi ees lahtea jos se ei oo lukitsemassa ovea avaimilla.
Agnes oli ilmeisesti tehny tilisiirron, rahat ilmestyy toivottavasti tilille viimeistaan ylihuomenna. Stephane kysy jo etta milloin aattelin maksaa vuokran. Fuissésta ei taas oo kuulunu vastausta.
Toissapaivana olin ahkera ja venyttelin kunnolla ja joogasin yms.