Retournée

Heipa hei.
Oon taas Terreauxilla. Kunnes loydan uuden paikan.
Eilen sain kaiken kukkuraksi kuulla etta saan luvan lahtea. Kysyin nimittain etta saisinko nyt ne avaimet, kun olin jo maksanu vuokran ens kuultaki. "Ei, en mie voi antaa sulle avaimia." Se ei luottanu minuun sen vertaa. Ja selitykset peraan; ei tama nyt suju, en mie halua asua nuoren tyton kanssa, ja asun mieluummin jonku kanssa joka tyoskentelee joka paiva ja on aktiivisempi, blaablaa. On aina kiva kuulla hyvia uutisia... se on kylla totta ettei meidan yhteiselo ollu ihan saumatonta, se on jotenki nii outo tyyppi ja olin varautunu. Joten ehka on jopa parempi etta se heitti minut ulos. No, ei se tietenkaan kaskeny lahtea heti, se sano etta voin jaada kunnes loydan jotain muuta, kunhan maksan sille 10e/paiva. Mutta paatin luonnollisesti palata Terreauxille heti seuraavana paivana, jos vaan mahdollista.
Joten herasin ennen seitsemaa (Stephane oli sanonu etta se lahtee puoli 8 ja minun pitaa lahtea samaan aikaan), laitoin tavaroita kokoon, ja lahdin sitten kavelemaan keskustaan lapparin ja vaatekassillisen kanssa. Pauline tuli avaamaan oven ja oli oikein ymmartavainen, kysy vaan etta haluanko mielummin asettua pieneen olohuoneeseen vai minne. Juteltiin sitten teekupillisen aaressa, ja Stephenki tuli keittioon, ja ko se kuuli mita oli tapahtunu, se sano etta "Cedric oli sitten oikeassa". Pauline selitti etta Cedric oli sen jalkeen kun se oli auttanu minua muuttamaan ja tavannu Stephanen nii sanonu Stephenille ja muille etta se ei oikein tykanny minun uudesta kamppiksesta. Ja Cedric oli ihan oikeassa, se mies on psykopaatti...
Mulla on sentaan onnea etta tunnen nii ihania ihmisia ko Pauline ja muut, ja joilla on tama mahtava iso asunto. Pauline anto mulle heti ylimaarasen kappaleen avaimiaki, en ois uskonu etta se on mahdollista.
Valitettavasti minun pitaa viela hakea loput eli suurin osa tavaroista viela sielta jaykkaniskan luota. Toivon etta saan kaiken mukaan yhella metroreissulla; Cedric on kuulemma kipea ja en tiia missa mutta ei ainakaan kotona, joten auto ei ole kaytettavissa.
Saa nahda loydanko uuden kampan. Toisaalta jaisin mielellaan tanneki vaikka mulla ei oiskaan omaa huonetta, jos vaan en kay muitten hermoille. Tama tuntuu kuitenki sen verran kodilta. Ainakin seuraavalla kerralla valitsen muuttokohteen paremmin, enemman intuition perusteella.
En oo kylla pitkaan aikaan ollu nii maassa ja ahdistunu ko eilen ja tana aamuna; nyt on kylla jo parempi olo kun olen taalla tutussa paikassa; ehka kaikki alkaa sittenkin viela sujumaan.