la girouette

Ois vissin aika vahan kertoa kuulumisia. Loysin siis heti tiistaina uuden tyon, netissa oli yks ilmotus minka olin nahny jo joskus aikasemminki. Siina haettiin dynaamista ja hymyilevaa tarjoilijaa lyonilaiseen baariin. Joten siella mie tyoskentelen nykyaan maanantaista perjantaihin; viikonloput on onneksi vapaat. Tyokaverit on mukavia, samoin pomo Angie. Oon kylla tyytyvainen etta valtyin tyottomyyskaudelta, inhoan sita hakemista ja toivottomuutta.
Tanaan kavin tosiaan pesemassa pyykit pesulassa Yusuken kanssa, ja ootellessa istuttiin eraan puiston penkilla, oli ihanan aurinkoinen paiva. Yusuke sai minut miettimaan uudestaan minun tulevaa opiskelupaikkaa. Se haukku yliopiston englanninopettajia ja muuta. Mietin vaan ...kannattaako opiskella englantia maassa, jossa ihmiset tunnetaan surkeasta englanninkielentaidosta ja jossa on tietaakseni Suomea huonompi koulutusjarjestelma (liian autoritaarinen jne)?
Ja viimeisin selkkaus Ranskan surkean postin kanssa! Sain viimein Ainon paketin ja olin innoissaan, kunnes avasin sen...sisalla oli kaks paksua ranskankielista urheilukatalogia. FB:ssa selvisi, ettei se todellakaan ollu se, mita Aino oli sinne pakettiin laittanu! Nyt en oikein tiia mita tekis, kayn joku paiva postissa kysymassa mutta hieman aavistelen ettei ne siella tee mitaan asialle, ehka antaa jonku turhan numeron mihin soittaa. Grrrr!
En oo edelleenkaan saanu pankkikorttia, enka palkkaa fuissesta (pistin eilen s-postiviestin, ja jos ei vastausta kuulu, uhkaan soittaa johonki tyotarkkailusysteemiin, siis kun miehan tyoskentelin pimeasti, tahtomattani), sen sijaan minun pitais piakkoin saada palkka open mealsista, tanaanhan on kuun vika paiva.
Anyway, ajattelin viela jutella Melodien kanssa, miettia asiaa, selvittaa milloin pitaa hakea jne...mutta oon aika varma etta osallistun paasykokeisiin. Loppujen lopuksi Helsinki on aika samankokonen paikka ko Lyon, ja voisin joka tapauksessa olla ainaki vuoden vaihdossa jossain. Ajatus Ranskasta lahtemisesta tuntuu haikealta, mutta niinhan lahteminen aina on. Sen sijaan tunnen itseni tervetulleeksi Suomeen, ja voin kuvitella kuinka ihanaa ois pitkasta aikaa nahda tutut ihmiset ja ymparistot..
Oon kylla nii tuuliviiri, mikaan ei ole varmaa, katsotaan nyt miten kay.
Sorruin muuten vasta syomaan kaks levya valkosuklaata ja halvaa, ihan kasittamatonta, ens viikon yritan oikeasti valttaa kaikkea sokeri/hiilaripitoista...
Melodie tulee varmaan kohta kotiin Pariisista, kivaa.
Tein muuten eilen uudella tehosekoittimellani eraanlaista pirteloa seesaminsiemenista ja banaaneista, jee.
Maiju, oon tanaan kuunnellu paljon Rufus Wainwrightia, se on kylla ihan loistava! Rakastan Spotifyta, paitsi niita raivostuttavia mainoksia.