hmm. yritan nyt loytaa asuntoa noin kuukaudeksi koska mulla on kerta kaikkiaan kiire paasta pois sielta missa nyt asun, lahinna siksi etta L vaikuttaa kokoajan kauhean tyytymattomalta (mietin vaan milloin se kaskee minun lahtea)ja meilla on vaan yhet avaimet ja ne portaat on niin kamalat. Loysin hyvan nettisivun siihen tarkotukseen, tosin en tiia mitka mahikset sielta on loytaa oikeasti. pitaa nyt kattoa.
eilen kavin D:n kanssa kattomassa Public Enemies-elokuvan. Siina oli liikaa vakivaltaa ja vanhoja miehia, ois pitany valita Toy boy (vaikka siina ei olekaan Johnny Deppia).
en oo muuten muistanu aikasemmin mainita etta Pariisissa on semmonen hauska juttu etta kadunnimista oppii historiaa kun ne on monesti jotain tyyliin Benjamin Franklinin katu, ja sitten siina kyltissa lukee myos syntymavuosi ja se, mista henkilo on kuuluisa.
Niin ja sain luettua Twilightin loppuun. On siina sentaan lahemmas 700 sivua jos oikein muistan... mulla ei oo muita ranskankielisia kirjoja, joten, saa nahda monestiko jaksan lukea sen hah hah.
torstai 9. heinäkuuta 2009
tiistai 7. heinäkuuta 2009
Mardi
Mika helpotus. Eilen illalla L jai poikaystavan (en tiia edelleenkaan nimea, sanotaan vaikka P) lahioasunnolle koska se oli vasyny (kuten yleensa)ja mie ja P ajettiin Pariisiin yrittaan lukkoa. Alan tottua istumaan autossa ja ajeleen ympari Pariisia ja kuunteleen rappia (ei onneks suomalaista)...ajettiin Eiffeltorninki ohi, ja rehellisesti sanottuna olin jotenki hammastyny siita kuinka iso se oli. poimittiin valilta yks guinealainen ystava D (se oli mukava, vaihettiin numeroita) joka osais avata oven. Ei se kylla helppoa ollu, siina meni kauan aikaa. Mutta lopulta!
Ja kylla, se oli minun vika siina maarin etta olin avatessa vaantany avainta vaaraan suuntaan - sita ei ehdottomasti saa vaantaa ko oikealle. Se ovi on oikea muinaismuisto... ja P naureskeli sita kuinka paranoidisia ne ihmiset on ollu jotka siina on asunu, koska siina ovessa on nelja erilaista lukkoa. Vannoin sitten moneen kertaan etten enaa ikina vaanna avainta vasemmalle.
L halusi joka tapauksessa avaimet, joten en nyt paase asunnolle ennen kun se menee sinne kun kerran suljin oven lahtiessani tana aamuna.
Nyt on tosiaanki parempi olo. paasin pitkasta aikaa kayttaan mukavia vanhoja lenkkareitaki ko ei oo niin kuuma ko aikasemmin. Huomenna menen tapaamaan sita yhta perhetta. Ihmettelen edelleen yhteydenottojen vahaisyytta...
Sain ladattua puhelimeen puheaikaa, mutta taytyy sanoa etta tarvisin uuden puhelimen tai vahintaakin akun, pelkaan etta nykyinen jattaa minut taas pulaan, se on ihan roska. Sauli tai joku, voisitteko neuvoa mika puhelin kannattais ostaa? Ei haittais jos siihen vois ladata musiikkia ja kameraki ois ihan hyva olla. Netista en tiia. (?) Nykyinen puhelinhan mulla on ollu suunnilleen...ehka viis vuotta.
Oon muuten tullu allergiseksi maidolle koska en oo kayttany sita suunnilleen vuoteen, heh heh. Se tosiaanki toimii silla lailla. Mulla tulee siita nyt maha kipeaksi.
Kukaan taalla ei tajua vegetarismia. Ainakaan ne ihmiset joitten kanssa olen hengaillu viime aikoina. Janna juttu etta ne on kaikki tummaihoisia; L ja P kamerunilaisia, M Senegalista, se guinealainen, marokkolainen naapuri (siita puheenollen, se on tosiaanki vahan hupsahtanu, puhuu kokoajan itekseen, rasittavaa. ja silloin yhtena iltana/yona jouduin sen takia sietamaan monta piinallista tuntia marokkolaista tms. rankytysmusiikkia joka kay tosissaan hermoille, suunnilleen yhta paljon ko suomirappi ja hengellinen musiikki)... ne kaks muuta naapuria oli kylla ihan perusranskalaisia.
En tiia oikein mita teen tanaan; roikun varmaan tietokoneella, ainaki.
Ja kylla, se oli minun vika siina maarin etta olin avatessa vaantany avainta vaaraan suuntaan - sita ei ehdottomasti saa vaantaa ko oikealle. Se ovi on oikea muinaismuisto... ja P naureskeli sita kuinka paranoidisia ne ihmiset on ollu jotka siina on asunu, koska siina ovessa on nelja erilaista lukkoa. Vannoin sitten moneen kertaan etten enaa ikina vaanna avainta vasemmalle.
L halusi joka tapauksessa avaimet, joten en nyt paase asunnolle ennen kun se menee sinne kun kerran suljin oven lahtiessani tana aamuna.
Nyt on tosiaanki parempi olo. paasin pitkasta aikaa kayttaan mukavia vanhoja lenkkareitaki ko ei oo niin kuuma ko aikasemmin. Huomenna menen tapaamaan sita yhta perhetta. Ihmettelen edelleen yhteydenottojen vahaisyytta...
Sain ladattua puhelimeen puheaikaa, mutta taytyy sanoa etta tarvisin uuden puhelimen tai vahintaakin akun, pelkaan etta nykyinen jattaa minut taas pulaan, se on ihan roska. Sauli tai joku, voisitteko neuvoa mika puhelin kannattais ostaa? Ei haittais jos siihen vois ladata musiikkia ja kameraki ois ihan hyva olla. Netista en tiia. (?) Nykyinen puhelinhan mulla on ollu suunnilleen...ehka viis vuotta.
Oon muuten tullu allergiseksi maidolle koska en oo kayttany sita suunnilleen vuoteen, heh heh. Se tosiaanki toimii silla lailla. Mulla tulee siita nyt maha kipeaksi.
Kukaan taalla ei tajua vegetarismia. Ainakaan ne ihmiset joitten kanssa olen hengaillu viime aikoina. Janna juttu etta ne on kaikki tummaihoisia; L ja P kamerunilaisia, M Senegalista, se guinealainen, marokkolainen naapuri (siita puheenollen, se on tosiaanki vahan hupsahtanu, puhuu kokoajan itekseen, rasittavaa. ja silloin yhtena iltana/yona jouduin sen takia sietamaan monta piinallista tuntia marokkolaista tms. rankytysmusiikkia joka kay tosissaan hermoille, suunnilleen yhta paljon ko suomirappi ja hengellinen musiikki)... ne kaks muuta naapuria oli kylla ihan perusranskalaisia.
En tiia oikein mita teen tanaan; roikun varmaan tietokoneella, ainaki.
maanantai 6. heinäkuuta 2009
la nouvelle semaine
baahhh... ei tuu mitaan. Ovi on lukossa edelleen, oon nyt nukkunu kaks yota tadin poikaystavan luona - eika mulla oo edelleenkaan hammasharjaa eika vaihtovaatteita, naytan ihan kamalalta. Toivon erittain hartaasti etta tanaan loydetaan joku ratkaisu...!!!
eilen kavin tapaamassa sita perhetta. Se oli ihan ok, tosin olin vahan pettyny kun ne sano etta voisin alottaa aikaisintaan elokuun lopussa, eika ne oo paattany viela kenet ne ottaa. ja kuten arvasin nii oli vahan hankaluuksia siina kun piti selittaa minka takia lahdin toisesta perheesta, harmittaa. toisin sanoen toivon etta loytyy parempia vaihtoehtoja. itse asiassa oon saanuki yhen vastauksen aupairworldista, menen varmaan kattomaan erasta perhetta talla viikolla, ei ole viela paatetty paivaa.
taytyy myontaa etten ole kunnon seikkailija; kaipaisin vahan pysyvyytta, sita ettei tarvis aina miettia missa nukkuu seuraavan yon jne. ja etta tavarat ois turvallisessa paikassa ja saatavilla... :P
Oon lukenu melkein loppuun twilightin. se on raivostuttavan melodramaattinen valissa.
oikeastaan minusta tuntuu etta haluaisin mieluiten jonku muun tyon ko au pair -paikan, jos siina vaan ois joku asumismahdollisuus. siis kun alan olla kurkkua myoten taynna kaikkia perheita ja sita mita siihen liittyy. ois helpompaa vaan menna toihin tyotunteina, saada siita palkka ja olla vapaa muulloin niinko normaalit ihmiset. ei mitaan ylimaaraisia sosiaalisia ongelmia ym. itsenaisyys. mutta no. paadyn varmaan johonki perheeseen, tarkeinta etta saisin vahan vakinaistettua asemaani, alkaa tuntua etta elama Pariisissa on sanalla sanottuna hankalaa.
se poikaystava asuu vahan Pariisin ulkopuolella minka takia en mielellaan menis sinne enaa, en tykkaa kulkea junalla.
oon piirtany vahasen pitkasta aikaa, ei oo ollu oikein mitaan tekemista. mutta tarvisin malleja, minun omat tekeleet on nii masentavia. voisin koittaa joku paiva menna johonki paikkaan missa on ihmisia ja piirtaa niita vaivihkaa...
eilen kavin tapaamassa sita perhetta. Se oli ihan ok, tosin olin vahan pettyny kun ne sano etta voisin alottaa aikaisintaan elokuun lopussa, eika ne oo paattany viela kenet ne ottaa. ja kuten arvasin nii oli vahan hankaluuksia siina kun piti selittaa minka takia lahdin toisesta perheesta, harmittaa. toisin sanoen toivon etta loytyy parempia vaihtoehtoja. itse asiassa oon saanuki yhen vastauksen aupairworldista, menen varmaan kattomaan erasta perhetta talla viikolla, ei ole viela paatetty paivaa.
taytyy myontaa etten ole kunnon seikkailija; kaipaisin vahan pysyvyytta, sita ettei tarvis aina miettia missa nukkuu seuraavan yon jne. ja etta tavarat ois turvallisessa paikassa ja saatavilla... :P
Oon lukenu melkein loppuun twilightin. se on raivostuttavan melodramaattinen valissa.
oikeastaan minusta tuntuu etta haluaisin mieluiten jonku muun tyon ko au pair -paikan, jos siina vaan ois joku asumismahdollisuus. siis kun alan olla kurkkua myoten taynna kaikkia perheita ja sita mita siihen liittyy. ois helpompaa vaan menna toihin tyotunteina, saada siita palkka ja olla vapaa muulloin niinko normaalit ihmiset. ei mitaan ylimaaraisia sosiaalisia ongelmia ym. itsenaisyys. mutta no. paadyn varmaan johonki perheeseen, tarkeinta etta saisin vahan vakinaistettua asemaani, alkaa tuntua etta elama Pariisissa on sanalla sanottuna hankalaa.
se poikaystava asuu vahan Pariisin ulkopuolella minka takia en mielellaan menis sinne enaa, en tykkaa kulkea junalla.
oon piirtany vahasen pitkasta aikaa, ei oo ollu oikein mitaan tekemista. mutta tarvisin malleja, minun omat tekeleet on nii masentavia. voisin koittaa joku paiva menna johonki paikkaan missa on ihmisia ja piirtaa niita vaivihkaa...
lauantai 4. heinäkuuta 2009
samedi
Hooh. Mika painajainen taas, eilen illalla palasin kotiin vahan ennen kymmenta ja yllari, ovi ei auennukaan. Yritin epatoivosesti rankyttaa sita, sytytin aina valissa kaytavan lampun joka sammu saannollisin valiajoin, istuin maahan lukemaan (oon tosiaan kiitollinen etta otin Twilight 4 mukaan ko lahin kotoa), yritin lukkoa. vasytti aivan vietavasti joten nuokuin myos vahan siina istualleen seinaan nojaten. Lopulta siina ennen kahta (uskokaa tai alkaa) paatin etta ala sitten aukea, yritan nukkua. yhh, siina saastasella kaytavalla jossa kipitteli otokoita, valkonen paita paalla, tyynyna muhkurainen ja kaikkea muuta ko pehmea laukku (se jonka ostin viime vuonna Strasbourgista "afrikkakaupasta"). Ja kylla mie nukuinki ehka vahan... mutta sitten kuulin aania ja siihen tuli nainen ja mies (nuoria, itse asiassa, vois melkein sanoa etta tytto ja poika mutta ei kumminkaan...), nousin istualleen ja olin vaan etta salut,...ne kysy "ça va?" (suomen kielessa ei oikeastaan ole kunnon kaannosta; se on vahan niinko "miten menee?" ja "oletko kunnossa?" -ilmauksien sekoitus) ja sanoin rehellisesti etta ei. ne kysy heti etta tarvinko apua ja vastasin myontavasti. Niin ne sitten yritti vuorotellen rapeltaa sita kirottua lukkoa, hakkasi ovea, turhaan. Ne halusi valttamatta etta soitan L:lle, vaikka en halunnu hairita sita kun tiesin ettei siita ois apua. Annoin kumminki miehen soittaa sen kannykasta L:lle; annoin sen numeron. Mutta ei se vastannu (sangen tyypillista), ei myoskaan silloin ko mie koitin soittaa pari kertaa.
Ne kyseli sitten etta onko mulla joku kaveri jonka luona voisin nukkua, ja sanoin ettei oo (M on Saksassa talla hetkella), eika minua paljon haluttanu nukkua sen mummonkaan luona toista yota. No, ne naytti mulle huoneen jossa voisin nukkua, en oikein tiia kenen se sitten oli ees, naisen vai miehen vai jonku muun joka ei ollu paikalla. Nainen sano etta voisin nukkua siella yheksaan asti, koska silloin sen pitaa lahtea.
Nukuin sitten siella, sikeasti kuten yleensa. Aamulla L heratti minut soittamalla, mika ei ollu erityisen miellyttavaa, varsinkaan ko minun ranska vahan tokki kun olin viela puoliunessa. Se ei ollu kovin tyytyvainen, sano etta sen pitaa tehda toita jne. Vakuuttelin etta ei mitaan ongelmaa, se voi tulla kotiin sitte ko kerkeaa. ja mie tosiaan toivon etta se saa oven auki.
Kavin sitten kaupassa (yyh, oon pessy hampaat viimeksi eilen aamulla) ja ostin aamupalaksi ja myohemmaksi soijajogurttia, kilon aprikooseja ja tolkin linsseja. Sitten mein kirjastoon ja avasin toiveikkaana sahkopostin, ja se on syy siihen miksi en ole talla hetkella alamaissa: pariisilainen perhe on ottanu minuun yhteytta!! Olin kirjottamassa niille sahkopostia ko minun kannykka soi (alan muuten vahitellen muistaa numeronikin) ja se oli sen perheen isa joka soitti. Se kuulosti mukavalta, ja me sovittiin etta tulen tapaamaan niita huomisiltana! Toivottavasti se on oikea perhe mulle...
Nyt sitten vaan ootan ajan kulumista. Minun pitais kylla kayda lataamassa puhelimeen vahan puheaikaa silta varalta etta tarvin sita. Ja saatanhan mie saada mùuitakin yhteydenottoja viela ennen huomisiltaa.
Kiitos muuten Lauralle joka soitti mulle eilen ja oli ihan turhan huolissaan. en kuitenkaan suosittele muita hankkimaan mittavaa puhelinlaskua, voitte yhta hyvin kirjottaa vaikka s-postia.
Eipa tassa paljon muuta tahan hataan, tarkistan viela saapuneet-kansion ja alan lukea twilightia. onneks siina riittaa lukemista.
Ne kyseli sitten etta onko mulla joku kaveri jonka luona voisin nukkua, ja sanoin ettei oo (M on Saksassa talla hetkella), eika minua paljon haluttanu nukkua sen mummonkaan luona toista yota. No, ne naytti mulle huoneen jossa voisin nukkua, en oikein tiia kenen se sitten oli ees, naisen vai miehen vai jonku muun joka ei ollu paikalla. Nainen sano etta voisin nukkua siella yheksaan asti, koska silloin sen pitaa lahtea.
Nukuin sitten siella, sikeasti kuten yleensa. Aamulla L heratti minut soittamalla, mika ei ollu erityisen miellyttavaa, varsinkaan ko minun ranska vahan tokki kun olin viela puoliunessa. Se ei ollu kovin tyytyvainen, sano etta sen pitaa tehda toita jne. Vakuuttelin etta ei mitaan ongelmaa, se voi tulla kotiin sitte ko kerkeaa. ja mie tosiaan toivon etta se saa oven auki.
Kavin sitten kaupassa (yyh, oon pessy hampaat viimeksi eilen aamulla) ja ostin aamupalaksi ja myohemmaksi soijajogurttia, kilon aprikooseja ja tolkin linsseja. Sitten mein kirjastoon ja avasin toiveikkaana sahkopostin, ja se on syy siihen miksi en ole talla hetkella alamaissa: pariisilainen perhe on ottanu minuun yhteytta!! Olin kirjottamassa niille sahkopostia ko minun kannykka soi (alan muuten vahitellen muistaa numeronikin) ja se oli sen perheen isa joka soitti. Se kuulosti mukavalta, ja me sovittiin etta tulen tapaamaan niita huomisiltana! Toivottavasti se on oikea perhe mulle...
Nyt sitten vaan ootan ajan kulumista. Minun pitais kylla kayda lataamassa puhelimeen vahan puheaikaa silta varalta etta tarvin sita. Ja saatanhan mie saada mùuitakin yhteydenottoja viela ennen huomisiltaa.
Kiitos muuten Lauralle joka soitti mulle eilen ja oli ihan turhan huolissaan. en kuitenkaan suosittele muita hankkimaan mittavaa puhelinlaskua, voitte yhta hyvin kirjottaa vaikka s-postia.
Eipa tassa paljon muuta tahan hataan, tarkistan viela saapuneet-kansion ja alan lukea twilightia. onneks siina riittaa lukemista.
perjantai 3. heinäkuuta 2009
vendredi, déjà
en tajua miks en saa yhteydenottoja sielta aupairsivustolta. arsyttaa olla liimaantuneena tietokoneeseen kaiken aikaa, turhaan.
Tati (L) ei kylla paljon vieta aikaa kotona; se on toissa ja poikaystavansa luona. Mika on tietenki helpompi sinansa... en mielellaan ramppaa asunnolle ja sielta pois, ne portaat tappaa minut :P
Tylsaa. Haluaisin hankkia pariisilaisia kavereita mutta en oikein tiia miten.
Alan olla koukussa siihen Twilight 4 -kirjaan (Révélation), ne jotka on lukenu tajuaa varmaan ;)
Pitais ostaa lisaa metrolippuja, kymmenen lipun "vihko".
Ei mulla oo mitaan erityista kirjotettavaa.
Mietin pitaisko minun kiinnittaa pikku ilmotuksia minun numerolla kadun varsille, siella nakyy mainostettavan varsinki hierontaa.
Tassa lahella asuu yks suomalais-ranskalainen perhe jokia hakee au pairia, huomasin mol.fin kautta. Mutta siina oli jotain vikaa, en nyt muista mita.
Se naapuri jonka luona nukuin sen yhen yon ko en paassy asuntoon sen viheliasen lukon takia (joka seuraavana paivana onneks aukesi kun L oli tarpeeksi kauan sita sorkkinu), en nyt muista mita oon kirjottanu siita. Mutta se on semmonen marokkolainen mummo, joka puhuu kokoajan, vaikka sano ettei tykkaa ihmisista jotka puhuu liikaa. Kaipa sita sitten miellytti etta olin aika vaitonainen osittain vasymyksesta ja epatoivosta johtuen. Se oli oikein tuttavallinen, syotti mulle iltapalaa ja kaski olemaan kuin kotonani, tai kuin isoaidin luona. Jotenki se sai semmosen kasityksen etta olen naimisissa ja mulla on pieni tytar, mika oli noloa; se oli kauhean myotatuntoinen, sano etta olen menny naimisiin liian nuorena ja kaikkea. Enka viittiny korjata vaarinkasitysta ennenko seuraavana aamuna. Mutta ei se mitaan haitannu. Minusta tuntuu etta se on vahan hopero. Sen asunnossa myos haisi aika epamiellyttavalle eika siella muutenkaan ollu kauhean siistia vaikka se sano etta se tykkaa etta on puhdasta. Soitin myos sen puhelimesta L:lle kun minun raivostuttava kannykka oli sammunu, vaihteeksi.
Joka tapauksessa mita enemman on ihmisia jotka on valmiita paastamaan minut kotiinsa, sita parempi.
Nyt kayn taas tarkistamassa sahkopostin, varmuuden vuoksi.
Tati (L) ei kylla paljon vieta aikaa kotona; se on toissa ja poikaystavansa luona. Mika on tietenki helpompi sinansa... en mielellaan ramppaa asunnolle ja sielta pois, ne portaat tappaa minut :P
Tylsaa. Haluaisin hankkia pariisilaisia kavereita mutta en oikein tiia miten.
Alan olla koukussa siihen Twilight 4 -kirjaan (Révélation), ne jotka on lukenu tajuaa varmaan ;)
Pitais ostaa lisaa metrolippuja, kymmenen lipun "vihko".
Ei mulla oo mitaan erityista kirjotettavaa.
Mietin pitaisko minun kiinnittaa pikku ilmotuksia minun numerolla kadun varsille, siella nakyy mainostettavan varsinki hierontaa.
Tassa lahella asuu yks suomalais-ranskalainen perhe jokia hakee au pairia, huomasin mol.fin kautta. Mutta siina oli jotain vikaa, en nyt muista mita.
Se naapuri jonka luona nukuin sen yhen yon ko en paassy asuntoon sen viheliasen lukon takia (joka seuraavana paivana onneks aukesi kun L oli tarpeeksi kauan sita sorkkinu), en nyt muista mita oon kirjottanu siita. Mutta se on semmonen marokkolainen mummo, joka puhuu kokoajan, vaikka sano ettei tykkaa ihmisista jotka puhuu liikaa. Kaipa sita sitten miellytti etta olin aika vaitonainen osittain vasymyksesta ja epatoivosta johtuen. Se oli oikein tuttavallinen, syotti mulle iltapalaa ja kaski olemaan kuin kotonani, tai kuin isoaidin luona. Jotenki se sai semmosen kasityksen etta olen naimisissa ja mulla on pieni tytar, mika oli noloa; se oli kauhean myotatuntoinen, sano etta olen menny naimisiin liian nuorena ja kaikkea. Enka viittiny korjata vaarinkasitysta ennenko seuraavana aamuna. Mutta ei se mitaan haitannu. Minusta tuntuu etta se on vahan hopero. Sen asunnossa myos haisi aika epamiellyttavalle eika siella muutenkaan ollu kauhean siistia vaikka se sano etta se tykkaa etta on puhdasta. Soitin myos sen puhelimesta L:lle kun minun raivostuttava kannykka oli sammunu, vaihteeksi.
Joka tapauksessa mita enemman on ihmisia jotka on valmiita paastamaan minut kotiinsa, sita parempi.
Nyt kayn taas tarkistamassa sahkopostin, varmuuden vuoksi.
torstai 2. heinäkuuta 2009
Jeudi
Juu. kirjastossa ollaan, tassa on 15 min. raja jonka jalkeen kaynnistyy uudelleen, ja pitaa viela seisoa tassa koneen aarella, jalkaparat... mutta minkas mahtaa.
Loysin kylla yhen hyvan sivuston vasta missa on aika paljon perheita; jos vaan nyt joku vastais sielta.
En oo viela valittanu nykyisen asunnon portaita; asutaan ylimmassa kerroksessa, ei hissia, ne portaat vaan jatkuu ja jatkuu... ja ei oo ko yhet avaimet (siis mulla ja tadilla)mika hankaloittaa asioita. Ja sita paitsi siina talossa on torakoita ja ties mita hyonteisia jota kipittelee ympariinsa, yhh.
Alotin lukemaan twilight nelosta. siina on vahan erilainen rakenne mita aikasemmissa, ja kun ranskaksi lukee nii onhan se vahan eri kokemus. Mutta taattua twilight-viihdetta joka tapauksessa... se kirja on kylla aika tiiliskivi.
ei haittais vaikka valissa ois vahan viileampaa, aurinko porottaa jatkuvasti.
Muuten silloin ne yhet festarityypit soi patonkia sipulihillon ja hanhenmaksan kanssa. en tietenkaan koskenu siihen hanhenmaksaan, ja kun mainitsin gregille siita nii eipa sita paljon kiinnostanu eettiset aspektit, selitti vaan kuinka hyvaa se on.
mulla ei hirveasti oo tekemista naina paivina; haen vaan toita, luen kirjaa, syon, nukun, vahan muuta. en voi tuhlata rahaa ennen kuin saan tuloja enka tuhlata aikaa tyonhakemisen kustannuksella.
Ihan tosi ois kiva tietaa lukeeko tata blogia joku muuki ko Pilvi, pistakaa kommenttia.
Sivumennen sanoaen minua harmittaa etta joudun kayttamaan samoja kenkia koko ajan koska ne on mukavimmat jalassa; haluaisin paasta kokeilemaan taas niita ihania kiilasandaaleja...
Loysin kylla yhen hyvan sivuston vasta missa on aika paljon perheita; jos vaan nyt joku vastais sielta.
En oo viela valittanu nykyisen asunnon portaita; asutaan ylimmassa kerroksessa, ei hissia, ne portaat vaan jatkuu ja jatkuu... ja ei oo ko yhet avaimet (siis mulla ja tadilla)mika hankaloittaa asioita. Ja sita paitsi siina talossa on torakoita ja ties mita hyonteisia jota kipittelee ympariinsa, yhh.
Alotin lukemaan twilight nelosta. siina on vahan erilainen rakenne mita aikasemmissa, ja kun ranskaksi lukee nii onhan se vahan eri kokemus. Mutta taattua twilight-viihdetta joka tapauksessa... se kirja on kylla aika tiiliskivi.
ei haittais vaikka valissa ois vahan viileampaa, aurinko porottaa jatkuvasti.
Muuten silloin ne yhet festarityypit soi patonkia sipulihillon ja hanhenmaksan kanssa. en tietenkaan koskenu siihen hanhenmaksaan, ja kun mainitsin gregille siita nii eipa sita paljon kiinnostanu eettiset aspektit, selitti vaan kuinka hyvaa se on.
mulla ei hirveasti oo tekemista naina paivina; haen vaan toita, luen kirjaa, syon, nukun, vahan muuta. en voi tuhlata rahaa ennen kuin saan tuloja enka tuhlata aikaa tyonhakemisen kustannuksella.
Ihan tosi ois kiva tietaa lukeeko tata blogia joku muuki ko Pilvi, pistakaa kommenttia.
Sivumennen sanoaen minua harmittaa etta joudun kayttamaan samoja kenkia koko ajan koska ne on mukavimmat jalassa; haluaisin paasta kokeilemaan taas niita ihania kiilasandaaleja...
keskiviikko 1. heinäkuuta 2009
mercredi dans un cyber
armoaaa.... en tajua miks ei valissa vois menna hyvin, mulla on kokoajan vaan lisaa ongelmia! asunnon lukossa on jtn vikaa joten en paase sisaan ja tati on toissa; nukuin viime yon naapurin luona, vanhan marokkolaisen naisen joka puhuu taukoamatta. Tati tulee kaymaan kolmelta. toivottavasti en oo rikkonu lukkoa ja sen saa auki jotenki :O minusta vahan tuntuu etta oon toivoton tapaus.
Eilen hankin ranskalaisen liittyman, minun uus numero on ... 0610533442 mutta alkaa soittako koska akku on finito mika vaikeuttaa asioita entisestaan ;)
tuun hulluksi pikkuhiljaa. ko vaan loytais toita, mita tahansa.
oon siis complètement toisten ihmisten armoilla, ... mielenkiintonen kokemus sinansa. En lakkaa ihmettelemasta kuinka kummallista minun elama on nykyaan.
ranskalaiset muuten tosiaan hokee usein " oh là là là là", tarttuu varmaan kohta mulleki.
Eilen hankin ranskalaisen liittyman, minun uus numero on ... 0610533442 mutta alkaa soittako koska akku on finito mika vaikeuttaa asioita entisestaan ;)
tuun hulluksi pikkuhiljaa. ko vaan loytais toita, mita tahansa.
oon siis complètement toisten ihmisten armoilla, ... mielenkiintonen kokemus sinansa. En lakkaa ihmettelemasta kuinka kummallista minun elama on nykyaan.
ranskalaiset muuten tosiaan hokee usein " oh là là là là", tarttuu varmaan kohta mulleki.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
