baahhh... ei tuu mitaan. Ovi on lukossa edelleen, oon nyt nukkunu kaks yota tadin poikaystavan luona - eika mulla oo edelleenkaan hammasharjaa eika vaihtovaatteita, naytan ihan kamalalta. Toivon erittain hartaasti etta tanaan loydetaan joku ratkaisu...!!!
eilen kavin tapaamassa sita perhetta. Se oli ihan ok, tosin olin vahan pettyny kun ne sano etta voisin alottaa aikaisintaan elokuun lopussa, eika ne oo paattany viela kenet ne ottaa. ja kuten arvasin nii oli vahan hankaluuksia siina kun piti selittaa minka takia lahdin toisesta perheesta, harmittaa. toisin sanoen toivon etta loytyy parempia vaihtoehtoja. itse asiassa oon saanuki yhen vastauksen aupairworldista, menen varmaan kattomaan erasta perhetta talla viikolla, ei ole viela paatetty paivaa.
taytyy myontaa etten ole kunnon seikkailija; kaipaisin vahan pysyvyytta, sita ettei tarvis aina miettia missa nukkuu seuraavan yon jne. ja etta tavarat ois turvallisessa paikassa ja saatavilla... :P
Oon lukenu melkein loppuun twilightin. se on raivostuttavan melodramaattinen valissa.
oikeastaan minusta tuntuu etta haluaisin mieluiten jonku muun tyon ko au pair -paikan, jos siina vaan ois joku asumismahdollisuus. siis kun alan olla kurkkua myoten taynna kaikkia perheita ja sita mita siihen liittyy. ois helpompaa vaan menna toihin tyotunteina, saada siita palkka ja olla vapaa muulloin niinko normaalit ihmiset. ei mitaan ylimaaraisia sosiaalisia ongelmia ym. itsenaisyys. mutta no. paadyn varmaan johonki perheeseen, tarkeinta etta saisin vahan vakinaistettua asemaani, alkaa tuntua etta elama Pariisissa on sanalla sanottuna hankalaa.
se poikaystava asuu vahan Pariisin ulkopuolella minka takia en mielellaan menis sinne enaa, en tykkaa kulkea junalla.
oon piirtany vahasen pitkasta aikaa, ei oo ollu oikein mitaan tekemista. mutta tarvisin malleja, minun omat tekeleet on nii masentavia. voisin koittaa joku paiva menna johonki paikkaan missa on ihmisia ja piirtaa niita vaivihkaa...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti