samedi

Hooh. Mika painajainen taas, eilen illalla palasin kotiin vahan ennen kymmenta ja yllari, ovi ei auennukaan. Yritin epatoivosesti rankyttaa sita, sytytin aina valissa kaytavan lampun joka sammu saannollisin valiajoin, istuin maahan lukemaan (oon tosiaan kiitollinen etta otin Twilight 4 mukaan ko lahin kotoa), yritin lukkoa. vasytti aivan vietavasti joten nuokuin myos vahan siina istualleen seinaan nojaten. Lopulta siina ennen kahta (uskokaa tai alkaa) paatin etta ala sitten aukea, yritan nukkua. yhh, siina saastasella kaytavalla jossa kipitteli otokoita, valkonen paita paalla, tyynyna muhkurainen ja kaikkea muuta ko pehmea laukku (se jonka ostin viime vuonna Strasbourgista "afrikkakaupasta"). Ja kylla mie nukuinki ehka vahan... mutta sitten kuulin aania ja siihen tuli nainen ja mies (nuoria, itse asiassa, vois melkein sanoa etta tytto ja poika mutta ei kumminkaan...), nousin istualleen ja olin vaan etta salut,...ne kysy "ça va?" (suomen kielessa ei oikeastaan ole kunnon kaannosta; se on vahan niinko "miten menee?" ja "oletko kunnossa?" -ilmauksien sekoitus) ja sanoin rehellisesti etta ei. ne kysy heti etta tarvinko apua ja vastasin myontavasti. Niin ne sitten yritti vuorotellen rapeltaa sita kirottua lukkoa, hakkasi ovea, turhaan. Ne halusi valttamatta etta soitan L:lle, vaikka en halunnu hairita sita kun tiesin ettei siita ois apua. Annoin kumminki miehen soittaa sen kannykasta L:lle; annoin sen numeron. Mutta ei se vastannu (sangen tyypillista), ei myoskaan silloin ko mie koitin soittaa pari kertaa.
Ne kyseli sitten etta onko mulla joku kaveri jonka luona voisin nukkua, ja sanoin ettei oo (M on Saksassa talla hetkella), eika minua paljon haluttanu nukkua sen mummonkaan luona toista yota. No, ne naytti mulle huoneen jossa voisin nukkua, en oikein tiia kenen se sitten oli ees, naisen vai miehen vai jonku muun joka ei ollu paikalla. Nainen sano etta voisin nukkua siella yheksaan asti, koska silloin sen pitaa lahtea.

Nukuin sitten siella, sikeasti kuten yleensa. Aamulla L heratti minut soittamalla, mika ei ollu erityisen miellyttavaa, varsinkaan ko minun ranska vahan tokki kun olin viela puoliunessa. Se ei ollu kovin tyytyvainen, sano etta sen pitaa tehda toita jne. Vakuuttelin etta ei mitaan ongelmaa, se voi tulla kotiin sitte ko kerkeaa. ja mie tosiaan toivon etta se saa oven auki.

Kavin sitten kaupassa (yyh, oon pessy hampaat viimeksi eilen aamulla) ja ostin aamupalaksi ja myohemmaksi soijajogurttia, kilon aprikooseja ja tolkin linsseja. Sitten mein kirjastoon ja avasin toiveikkaana sahkopostin, ja se on syy siihen miksi en ole talla hetkella alamaissa: pariisilainen perhe on ottanu minuun yhteytta!! Olin kirjottamassa niille sahkopostia ko minun kannykka soi (alan muuten vahitellen muistaa numeronikin) ja se oli sen perheen isa joka soitti. Se kuulosti mukavalta, ja me sovittiin etta tulen tapaamaan niita huomisiltana! Toivottavasti se on oikea perhe mulle...

Nyt sitten vaan ootan ajan kulumista. Minun pitais kylla kayda lataamassa puhelimeen vahan puheaikaa silta varalta etta tarvin sita. Ja saatanhan mie saada mùuitakin yhteydenottoja viela ennen huomisiltaa.
Kiitos muuten Lauralle joka soitti mulle eilen ja oli ihan turhan huolissaan. en kuitenkaan suosittele muita hankkimaan mittavaa puhelinlaskua, voitte yhta hyvin kirjottaa vaikka s-postia.

Eipa tassa paljon muuta tahan hataan, tarkistan viela saapuneet-kansion ja alan lukea twilightia. onneks siina riittaa lukemista.