Un samedi seul et froid

Kello on jo yks ja mie vaan hengailen koneella yopuku (niin, se kimono edelleen)paalla. En oikein oo selvilla viela taman paivan ohjelmasta... yksinaista on nyt kun Aino lahti, ja eilen tuntu vahan ulkopuoliselta kun nuo tuolla olohuoneessa jammaili viulun, kitaran ja basson kanssa, en tiia mita vakea siella oli Cedricin lisaksi. Oisin mie ehka voinu menna sinne mutta en tiia oisko siina ollu mitaan jarkea. Kuuntelin youtubesta Nirvanaa ja laitoin nukkumaan. M:ki (Mouss, jonka tapasin Pariisissa Saint-Ouenilla)vastasi viestiin lopulta, se oli jossain markkinoilla Strasbourgissa, oli kuulemma "super fatiguant", olinki melkein unohtanu etta se on aina vasyny. Toivo myos etta kaikki sujuis mulla hyvin ja nahtais joku paiva taas.
Joka tapauksessa pitais varmaan pesta pyykkia viimein, selailla vahan netista tyomahdollisuuksia ja selvittaa se postijuttu! Nimittain ootan sormet syyhyten etta saisin kasiini sen paketin kotoa, mutta. Kysyin C:lta eilen etta mika on kaytanto postipakettien kanssa, ja se sano etta joskus tullaan soittan ovikelloa (ovipuhelinta siis), usein taas tulee kirje, jossa kerrotaan mista paketti on haettava tiettyyn aikaan mennessa. Sitten ihmeteltiin etta hetkinen, jos se on jo maanantaina laitettu postiin eika mitaan nay tai kuulu... sitten C hoksasi etta ainii, posti on lakossa! ... Ranskalaiset on tosiaan raivostuttavia. Oon silti vahan huolissaan etta miten tassa nyt kay, ei kai vaan oo jaany huomaamatta se kirje, tai meneeko se paketti muuten vaan hukkaan esim. tuon lakon takia... Ajattelin kayda tanaan postissa kyselemassa vahan.
Siis. Ainohan tuli tanne keskiviikkoaamuna, olin reipas ja kavelin hakemaan sen asemalta, joka on siis metrolla noin kuuden pysakinvalin paassa, puoli tuntia kavellen.
Ihana jalleennakeminen tietenkin...
Tehtiin sitten kakku yhdessa, plus lusikkaleipia (jotka eilisen aikana katosi jonneki, toivottavasti ne on syoty). Meinasin saastaa taman postauksen siihen etta saan kuvia liitettavaksi mukaan, mutta siina nyt menee tietenkin aikansa (vahan vauhtia, Aino! ;-))joten naette ne sitten myohemmin taalla ja FB:ssa. Poltettiin tietenki ensimmainen kakkupohja mustaksi latyksi (se ei edes noussu ollenkaan), ja tehtiin uus, ja sitten yritettiin palapelimaisesti koota siita kerroksia. Paalle laitettavan suklaan Aino onnistu tietenki karayttamaan perusteellisesti mikrossa - mitapa muuta ois voinu oottaakaan kun ei se raukka ole tottunu kayttamaan mikronkaltaista huipputeknologiaa :--D ja muovikulhoki suli pohjasta. Niin siina kay kun paastaa vieraita taloon, J:kin rikko yhen lasin silloin kun kerran oltiin taalla S:lla yokylassa.
No, hieno kakku siita tuli kuitenki, ja syontivaiheessa mulla oli hankaluuksia saada palaakaan alas, ehka siksi etta se oli nii makeaa. On sita kylla sen jalkeen tullu syotya, viela on yks pieni lohkare jaljella.
Kaytiin tosiaan myos Lumière-yliopistolla (Lyon 2) ja saatiin kuulla ettei siella olla viela ihan selvilla siita, miten muitten eurooppalaisten pitais toimia sisaankirjautumisen suhteen, kaytanto kuulemma vaihtelee vuosittain. Helmikuun puolella vois kuulemma saada lisatietoa, ja opiskelut alkais syyskuussa.
Yliopiston lahistolla oli myos ravintola, jonne haettiin tarjoilijaa, ja kavin siellakin sitten piipahtamassa kansion kanssa. Mies jonka kanssa puhuin vaikutti kiinnostuneelta, selitti etta tassa on siis kolme raflaa joitten valia pitais juosta tarpeen mukaan, ja katottiin yhessa minun CV:ta, sanoin etta oon tehny (mitattoman)vahan tarjoilua ja tunnen perusasiat (kai). Se varmisti etta asun nyt Lyonissa, tietenki siksi kun minun CV:ssa valitettavasti lukee Suomen osoite kun ei ole oikein jarkevaa vaihtoehtoakaan, ja sanoin joo. Sain sitten kuulla etta vastuuhenkilo ei ole just paikalla ja etta minun hakemusta tutkitaan sitten ensiviikolla, ja silloin minuun kai otetaan yhteytta myos. Poistuin paikalta hyvin toiveikkaana, saapa nahda. Tietenkin minua myos hermostuttaa tosissaan jos saan paikan, koska en oikeasti oo mikaan tarjoilija ja siella on varmasti oikeasti hommaa(ts. stressia), ollaan sentaan Lyonissa!
Sitten kun kaytiin eraassa pienehkossa ruokakaupassa ihan minun kulmilla, kassalla ollut mies katto Ainon pankkikorttia etta vau, musta, mista maasta tama on? Ja jutetiin siina vahan, se sano olevansa vahan vasyny ja kipea. Sivuhuomautuksena mainittakoon etta oon jo hakenu ko. kauppaan, siella on kuulemma taytta. Seuraavana paivana kaytiin samassa kaupassa (suosittiin sita seka sen myyjan takia etta siksi kun toisessa lahikaupassani kaskettiin avaamaan laukut, mika taas on vahan tylya kumminki), ja kun maksoin minun kortilla, nii kassamies (eri, talla kertaa japanilaisen nakonen nuori mies)oli etta onpa sieva kortti! Sanoin etta ollaan Suomesta ja vaihettiin taas pari sanaa, se kehu etta puhutte hyvin ranskaa, ja kysy kuanko ollaan oltu Ranskassa ja minka takia, ja ko sanoin etta haen toita nii se oli etta nii taalla on taytta (siis siina kaupassa). Harmi. Huomasin yhtakkia etta oho, minun pitais vahan naputella tata konetta (siis laittaa koodi ym. kun olin maksamassa), oltiin vaan juteltu kaikessa rauhassa :--D Aion kylla tasta lahtienki kayda siella, ehka saan viela uudet bestikset niista myyjista heh heh.
No, silla valin kun Aino nukku pari minuuttia uuvuttavan matkan jaljilta, uskaltauduin ottamaan yhteytta bretagne-Cedriciin FB:ssa. Tervehdittiin siina, kysyin onko se edelleen Bretagnessa, joo, missa mie oon, Lyonissa blaablaa, onko se toissa, ei, tekiko se toisenki viininkorjuun Fuissén jalkeen (niinko sen aikomus oli), ei, se palasi kotiin, onko se kayny lyonissa, ei, miksi niin, no voisit tulla kaymaan, ei mulla oo rahaa, no se on normaalia, ei mullakaan oo, no mita uutta, no tulin lyoniin sunnuntaina ja etin toita ja mulla on synttarit, ok, hyvaa synttaria, kiitos, no mita sie siella teet, onko teilla lunta, ei oo, onko teilla, ei lyonissa eika varmaan suomessakaan, en oo kayny elokuusta lahtien, aha.
Siina se. Ei se nyt kauhean kiinnostuneelta vaikuttanu niinko vahan arvasinki, lahinna vastasi etta "ah ok" ja minun kysymyksiin muutamalla sanalla perustelematta. Lopulta sanoin vaan etta joo meen tekemaan kakun, nakemiin, eika se silloin ees ollu aktiivisesti lasna FB:ssa enaa. Minua hermostutti typerasti sen kanssa puhuminen. Mutta kylla se alkaa olla jo mennytta, ja lupaan etten enaa hirveasti kyllastyta teita jauhamalla siita.
Kaytiin Ainon kanssa myos katsomassa eraan asunnontarjoajan kamppaa, joka oli tosin vahan Lyonin ulkopuolella, mika on jo selva miinus. En kylla todellakaan ole menossa sinne enka halua muutenkaan enaa nahda sita tyyppia. Se oli ihan kiva mutta rehellisesti sanottuna lahentelija. Olihan se muutenki outoa miten se minun kuvallisen ilmotuksen appartagerissa nahtyaan lahetteli jatkuvasti tekstareita tyyliin voit tulla asumaan minun luo ennen ko loydat kunnon tyon ja asunnon blaablaa.
Tutustutin Ainoa myos vanhaan kaupunkiin, ja ihasteltiin yhdessa talojen julkisivuja, graffiteja ja kaikkea, siella on niin hienoa.
Illalla, kun mulla ois pitany olla juhlat, ketaan ei tullu mika oli kylla minusta torkeat oharit Cedricilta! Se oli kylla maininnu etta jos haluaa olla varma, etta tulee tosi paljon vakea, kannattaa pitaa juhlat lauantaina, mutta se ei sanallakaan varottanu etta voi olla ettei ketaan ilmesty paikalle! Katottiin Aynon kanssa Blood Diamond, joka on tosiaanki loistava, koskettava ja kantaaottava elokuva konfliktitimanteista ja lapsisotilaista ym.(ja Leonardo di Capriosta hehe). Sitten kellon nayttaessa jo yota painuttiin kaupungille, ylitettiin iltavalaistettu Pont de Lafayette ja asetuttiin Rhonen rannalle. Kaupungissa oli edelleen elamaa, etenkin nuorisoporukoita, ja muutaman ihmisen kanssa puhuttiinki jotain, esim. yhet kysy meita mukaan, yhet pyysi tulta (ei ollu), yhet kysy tieta (eika meinannu uskoa ko naytin suunnan! Ne oli muutenki tosi mukavia, siina oli yks pariisilainenki, ja yks toinen yllytti sanomaan etta pariisilaiset on idiootteja), yhet huuteli autosta... Siella istuessa keskusteltiin syntyja syvia, kunnes kylmyys hiipi luihin ja ytimiin, jolloin suunnattiin takas kotia kohti. Nukahdettiin joskus kolmen maissa, ja niinko Ainoki myonsi, minun nykyisessa sangyssa nukkuu tosi hyvin! Se on oikeastaan vaan paksu, levea patja lattialla (+ tietenki lammin peitto ja pari tyynya).
Viimisena paivana kierreltiin vahan kauppoja, ja kuin ihmeen kautta loysin just sen mita haettiinki, yks pikkuputiikki missa on kaikkea mahtavaa, jos mulla viela on rahaa nii ostan sielta tosi kivoja lahjoja kaikille. Ihailtiin myos erivarisia converseja ja testattiin violettia huulipunaa Sephorassa. Sitten hoksattiin etta joo, ois jo aika syoda ja lahtea asemalle.
No, sienet jai yksinaan pannulle ja vesi puolivalissa kiehumispistetta hellalle ko tajuttiin etta tassa oiski itse asiassa aika kiire. Juostiin sitten metrolle tosi epatoivosena, piti vielapa kahdesti vaihtaa linjaa ja oltiin ko tulisilla hiililla, Aino (pessimisti)oli varma etta myohastyy. Juostiin ja juostiin, asemalle, etsittiin oikeaa laituria, kysyttiin virkailijalta, juna oli ihan lahtovalmiina ja Aino paasi viime hetkessa sisaan! Oliko ees helpottunu olo junan liukuessa asemalta, oisin ollu nii syyllinen jos juna ois ehtiny lahtea, puhumattakaan siita kuinka turhauttavaa se ois ollu.
Laahustin sitten kotiin kaikessa rauhassa kadet taskuissa ja pohdin omaa yksinaisyyttani. Ja haaveilin luonnollisesti.
Minun hiukset on muuten nii pitkat etta ne takkuuntuu. Harmittaa vahan kun mietin etta haluaisin muuttaa ulkoasuani vahan rennommaksi, mukaan sisaltyen farkut, pitkat takkuiset hiukset, venytyskorvikset + pari lavistysta (naurettava matkija kun olen, haluaisin just samat mitka bretagne-Cedricilla on - tosin on mulla perustelutki), kaikin puolinen huolettomuus. Harmitus tulee tietenkin siita, ettei mulla ole varaa nayttaa turhan huolettomalta ennen ko oon saanu tyopaikan, joka sallii sen tyyppisen ulkonaon. Sita, ja nuoruuden lipumista ohi, odotellessa...Oon tosiaan 19 tastalahtien, on se hassua.

A Lyon

No, viimisena tyopaivana meni sitten puoli yhteen asti, ryhmassa oli yhtakkia 16 henkea ja ne maisteli viineja ja keskusteli ja soi ja hengaili vaan siella poydan aaressa. Kirjoitin sitten viela viimeiset sanat selviytymisoppaaseen, viimeistelin pakkaamisen ja laitoin nukkumaan ennen kahta jalat kipeana. Seuraava aamuna minun oli tarkotus herata 06.45, koska lahto oli 07.45 ja halusin kayda suihkussa ja syoda aamupalaa ja muuta tarpeellista, mutta laitoin tietenkin vasyksissani heratyksen kiinni suit sait ja sain sitten pesta hampaat ja pukea pikavauhtia. Sitten taksi tuli, ja P sano mulle hyvastiksi "A bientôt", ihan ko oikeasti oisin tulossa sinne takas ja viela pian... Taksin takapenkilla juteltiin vahan N:n kanssa, ja se kysy etta aionko menna jouluksi kotiin. Sanoin etta en varmaan, ja se vakuutteli etta jos oon yksin jouluna nii voin tulla niitten luo la Vigne blancheen. Kilttia, mutta jos oon yksin nii oon sitten yksin, ja otan siita irti mita saan, Lyonissa.
Asemalla hyvasteltiin sitten, kokki katteli ja sano jotain tyyliin "nahdaan varmaan sitten myohemmin", ja lahti. N varotteli etta pida huoli itsestasi ja ole varovainen, mulla tulee ikava sinua, oot aina tervetullut la Vigne blancheen, mie oon niinko sinun isosisko, onhan sulla sama puhelinnumero viela, mie kirjotan sulle...ja me halattiin ja silla oli kyyneleet silmissa ja nii kylla mullaki. Harmittaa etta jai niin paljon sanomatta, mutta toivottavasti se kirjottaa s-postia joku paiva. Janna juttu etta ne ei muistanu (?) antaa mulle mitaan tuliaisia, J sai sentaan viinipullon, ja se yks entinen harjoittelija Violet sano etta sille ja yhelle toiselle oli lahtiessa annettu hirvea kasa juustoja ja viinia, ja ne oli ollu sen takia ihan pulassa lentokentalla. Mutta sama kai se on.
Olin sitten Lyon Perrache-asemalla ennen kymmenta ja otin metron uudelle kampalleni. Muistin ovikoodin, mutta valiovella tuli ongelmia. Painoin oikean nimen kohdalta ovipuhelimesta ja kuulin pirinan, mutta mitaan ei tapahtunu. Lopulta soitin S:n antamiin numeroihin; ensin Audreylle - numerossa oli jotain vikaa. Sitten Paulinelle, se vastasi toisella soittokerralla. Kavi ilmi etta mulla oli huono tuuri (yllari!!) eika kukaan ollu kotona. Pauline soitti sitten Cedricille ja sano mulle sitten etta tama tulee kotiin iltapaivan lopulla. Kavin sitten kaupassa (ja loysin ensimmaista kertaa elamassani kikhernejauhoja joiden avulla voi tehda eraanlaisen "munakkaan"), istuin lappari sylissa bussipysakilla, sitten palasin kylmissani asunnolle ja paasin valiovesta sisaan naapureiden ansiosta. Ystavallinen mies jopa kanto minun matkalaukun ovelle asti (joka tosin oli vahan vaara ovi, niin tyypillista, en ees muista omaa kotioveani). Istuin portaille ja pelasin pasianssia kunnes lappari sammu. Tekstasin Cedricille onko se kohta tulossa, ja se soitti ja selitti etta silla menee viela pari tuntia, oli kauhean pahoillaan. Venyttelin sitten vahan, tekstasin aitille, pelasin kannykalla. Mulla oli myos hirvea nalka ja vahan vessahata, ja kylma!
Paasin tietenkin lopulta sisaan, viiden tunnin odotuksen jalkeen. Sunnuntai-illan vietin lahinna halvaantuneena kylmasta peiton alla.
Seuraavana aamuna jumppailin vahan ja laitoin monta paitaa paallekkain. Sain kaytettya tulostinta joka on minun huoneessa, mika on loistavaa. Hain sitten toita, muka...oikeastaan sain vaan pari suoraa kielteista vastausta ja kavin kaupassa. Kavin kaks turhaa reissua joista sain vaan jalat kipeaksi (siksi laitoinkin tanaan converset enka korkokenkia). Sain vihdoin netin toimimaan, Pauline naytti mulle kaapelin, joka on niin pitka etta yltaa minun huoneeseen asti. Kaikkiin langattomiin verkkoihin, joita taalla kylla nakyy useita, tarvii salasanan. Audreylla ois kuulemma semmonen muistissa, pitais kysya.
Oon syony terveellisesti (tein mahtavia kasvispihveja vegaanikauppa.comin sekotuksesta + sipulia ja mausteita) ja kuunnellu ties kuin moneen kertaan Ainon lahettamat musiikit, kiitos Aino, oon jo kiintyny niihin biiseihin..
Eilen illalla Pauline kysy, haittaako minua jos jarjestetaan taalla uudenvuodenjuhlat! Hyva kysymys...:D
Tana aamuna Cedric oli aika hermona ko Audreyn kissa oli tehny tarpeensa sen sankyyn! C oli ilmeisesti tullu keskiyolla kotiin ja huomannu ikavan yllatyksen. Huh. Sita suuremmalla syylla pidan kissaan etaisyytta, mika tuntuu toimivan koska se ei edes tule tanne huoneeseen yleensa. En muutenkaan halua kissankarvoja vaatteisiin varsinkaan nyt kun pitaa nayttaa edustavalta, ja yleensakin tuntuu etta elaimiin koskemisen jalkeen pitais aina pesta kadet.
Juteltiin vahan Cedricin kanssa, se oli hermona myos siita ettei taalla tule vetta jonku viemariongelman takia (tai en ole varma tuleeko nyt jo). Se kehu etta puhun tosi hyvin ranskaa, vaikka minun pitaa kylla aina valissa pyytaa toistamaan koska silla on taipumus puhua vahan epaselvasti. Nyt se kuitenki puhuu mulle vahemman englantia, mika on hyva juttu, inhoan sita etta puhutaan englantia ranskan sijaan.
Ainii junassa muuten oli aika nolo ko yks tytto pyysi minua vahtimaan sen laukkua ko se kavi muualla, enka tajunnu, ja pyysin ensin toistamaan ja sitten katoin sita vaan sillain mitaan kasittamatta, ja se oli etta no, ei se mitaan, ja nappasi laukun mukaan, ja silloin mulla valahti ja huusin etta tottakai!
Kerroin C:lle etta mulla on huomenna synttarit ja etta Aino tulee, ja varmistin viela etta se on ok ja Cedric oli etta tietenki, ei mitaan ongelmaa. Se kysy myos etta haluanko etta pidetaan juhlat. S:n laksiaispippaloissa oli kuulemma ollu noin 200 henkea! Olin etta jos se on mahdollista, mihin C "ei etta jos se mahdollista, vaan jos sie haluat?" tietenki! C:n mukaan jos haluan etta siella on varmasti paljon vakea, kannattais pitaa lauantaina, mutta koska mulle ois tarkeaa etta Ainoki on siella niin pitaa kysya kavisko torstai.
Tanaan lahdin taas enemman tai vahemman reippaana kappailemaan. Kavin ensin ravintolassa johon netti-ilmotuksen mukaan haettiin keittioapulaista. Heti paikan paalla kun tutkiskelin hermostuneena seinalle kiinnitettya menua, minusta tuntu vahvasti etta ei minua tanne oteta. Sitten joku pukumies kysy multa voiko auttaa, ja kun kerroin asiani nii se sano etta paikka on jo taytetty. Kiertelin sitten epatoivoisena ympariinsa ja kirosin pelkuruuttani; on niin suuri kynnys menna kysymaan etenkin ravintoloista ja kahviloista joissa on vakea joka puolella. Ja kun tuntuu ettei tyovoimaa kaivata minnekaan! Turvauduin sitten vaatekauppoihin; paadyin ensimmaisena jonnekin mummojen paratiisiin, se oli nii symppiksen nakonen paikka etta uskaltauduin sisalle. Siella oli jonossa mummoja ja pappoja ja vanhanaikaisia vaatteita, ja kassaneiti otti ystavallisesti minun hakemuksen talteen.
Monessa vaateliikkeessa sanottiin suoraan ettei uusia tyontekijoita tarvita, mutta lopulta onnistuin jakamaan hakemuksen neljaan tai viiteen paikkaan, joista yhdessa jopa nuori mies tiskin takana sano etta joo, me tarvitaan kylla viela vakea.
Menin lopuksi Monoprixiin, mika oli aika katastrofi. Ensin kysyin toita, ja sanottiin etta ei kiitos. Sitten kerailin ruokatavaroita syliini, vaniljasokeria ja muuta, ja niinhan siina kavi etta aprikoosimarmeladipurkki vierahti lattialle ja hajosi onnellisesti kasaksi tahmeaa oranssia mossoa ja lasinsirpaleita. Seisoin hetken kauhusta jahmettyneena, sitten vieressa ollut nainen sanoi etta kannattais varmaan ilmoittaa jollekin. Kipaisin nopeasti ulko-oven viereen (kiusaus oli suuri poistua paikalta)hakemaan korin johon sysasin ostokseni ettei sama kavis uudestaan, ja kun palasin rikospaikalle, siina oli mies kykkimassa ja siivoamassa jalkia. Tunnustin etta se oli minun vika, ja tama oli vaan etta joo ei se mitaan. Otin uuden purkin ja siirryin vaivihkaa kassalle hammasta purren. Mainitsin sitten kassalla etta rikoin tammosen purkin, ja se vaan etta ai mita etta rikoit, ei se haittaa. Aijaa?
Kavin viela toisessakin kaupassa (koska mulla jai pari juttua ostamatta -ja nyt vasta tuli mieleen se kaakaojauhe! -hapeallisen valikohtauksen takia), ja kesken kaiken mulle soitti eras Pierre joka haluais vuokrata mulle huoneen 15 min. paasta Lyonista. Se vaikuttaa oikein rennolta ja kaikkea, se sano ettei vuokranmaksunkaan kanssa ole kiiretta, se luottaa minuun... mutta ongelma on nimenomaan se etta se asuu Lyonin ulkopuolella ja sita paitsi se on vanha ukko; ois kivempi asua vaikka joittenki opiskelijanuorten kanssa.
Huomenna kaydaan varmaan Ainon kanssa Lumière-yliopistolla, huomasin etta sisaankirjautumispiste on auki 9-12 h nykyaan. Luultavasti mulle annetaan sielta hankala lomakepinkka taytettavaksi. Mielenkiintoista ois kuulla milloin aikaisintaan vois paasta opiskelemaan.
Nyt alkaa taas tulla kylma ko oon vahan aikaa istunu paikoillani. Tama asunto on oikeasti tosi tilava, katotki on nii korkealla. Tama rakennus on ilmeisesti 1800-luvulta. Ja pattereita on, minunki huoneessa yks iso punanen, ja koitin just, se tuntu lampimalta, mutta eipa se paljon auta. Tassa huoneessa on myos vanha takka, jonka ylapuolella on korkea peili. Taalla on joitaki hienoja koristeellisia juttuja, ja esimerkiksi kaksi Dalin taulua muistaakseni. Kaasuhella, seinat vahan rappiolla paikoittain, aanekkaasti nariseva puulattia...
Nyt pitais vahitellen menna jo syomaan, en oo viela lounastanu tanaan. Mulla on myos linsseja itamassa! Ihanaa olla taas vegaani. Eilen muuten kun puhdistin kasvoja peilin edessa nii kulki suorastaan kylmat vareet selkaa pitkin, ihan ko ois joku ihottuma naamassa! Toivon etta se menee pian ohi.
Ja kylla, myonnan etta mulla on ikava mukavaan, helppoon ja lumiseen (ainakin jouluna, vai?) Suomeen, jossa asiat toimii. Toisaalta Lyon on niin upea paikka etta asuisin riemusta hyppien taalla sen muutaman vuoden ainaki. Taalla on viehattava vanha kaupunki, joka puolella kahviloita, ruokakauppoja, ravintoloita, ihania erikoiskauppoja, baareja, kolme yliopistoa ja ennenkaikkea ihmisia...mita vaan. Tama on maailman gastronominen keskus (mista mie tosin vahat valitan), ja toinen Valon kaupunki. Eilen osu silmiin eras baari, jonka oven vieressa liehu sateenkaarilippu!
Hahaa taman paivityksen lukemiseen taitaa tarvita karsivallisyytta...

Inhoan siivoamista

...eraat ottaa minun viimisista hetkista kaiken hyodyn irti, hohhoi. On puunattu ja pesty kylmahuone lattiasta kattoon, pakasteet, tanaan taas koko keittio joka puolelta, mikrot ja uuni ja hellat ja seinat ja jaakaapit ja aaaaarrrgggghhh! Kokki: "onko se huone tuolla ylhaalla siisti?" "ooo jjooo..." Sen pitaa kuulemma olla ennen ko lahden. Ja asken N huusi minua ja selitti etta jos tarvin jotain aineita siivouksen tekemiseen ja imuria ja muuta nii ne loytyy sielta ja sielta. No, aioinhan mie jarjestaa kaiken, mutta imuroida ja kaikkea; kuinka perusteellinen tassa nyt pitaa viela olla, vasyttaa muutenki eika aikaa ole hurjasti!
Eilen meni yli yhteentoista kun oli se hurjan iso 12 hengen ryhma. Sitten piti viela herata tanaan yheksaksi siivoamaan, ja olin itkupotkuraivari-hermoromahduksen partaalla kun en ollu mitaan aamupalaa syony enka juonu, kauhea nalka, ja N keksi kokoajan lisaa puhdistettavaa yhtakkia just ko olin saanu kaiken tehtya ja ko ruoka-aika olis ollu jo puoli tuntia sitten. "uijajaa, tuo mikro on aivan allottava!" "nyt jarjestetaan kaikki pannut!" "voi etta tuo uunin paallinen pitaa kylla ensin luututa!" ...alan ihan kohta siivota taas.
Vitsi etta nolottaa aina ko unohan lukita kylmahuoneen ja tiskihuoneen ulko-oven ja aina joku huomaa sen ja sanoo siita jalkeenpain. Ja nimenomaan kun se on sattunu jo monta kertaa! Toissapaivana viimeksi kokki sano etta olit kuule unohtanu lukita...sitten kavin lukitsemassa ne ovet, ja se meni sen jalkeen just hakemaan sielta ja sano sitten: "sulla ei oikein ole tuuria, varaston valo oli paalla!" Tietenki valotki pitais aina sammuttaa. Huokaus, oon niin lahopaa valissa.
Samana iltana sattu vahan tyly juttu kun yksi pariskunta oli varannu poydan, ja ilmeisesti ne oli myohassa, en tiia paljonko, ehka vain muutaman minuutin, ja N ehti laittaa ravintolan kiinni. Sitten ne tuli, ja kuulin kun se mies ja N riiteli, ja sitten ne lahti. N sano jalkeenpain, ihan hermona, etta se mies alko vaan huutaa sille, ja etta se sano etta niita ois pitany oottaa tai soittaa nille.
Huokauuus...ajattelen vaan etta "tama on minun viiminen lounas taalla" "viiminen kerta ko joudun siivoamaan koko keittion" "ihan sama vaikka tama hillo on lopussa, huomenna en enaa oo taalla"...
Ja jee huomenna Lyonissa omassa kampassa ja keskiviikkona mulla on synttarit ja Aino tulee, ihanaa. Saisko lahjaksi vaikka uuden tyopaikan?

Helpotus

Mika helpotus, sain asken vuoron lopuksi vihdoin kysyttya etta onko ok etta lahden ens maanantaina, ja kokki sano etta vaikka sunnuntaina! Koska ryhma lahtee sunnuntaiaamuna ja kokki ja N kuulemma myos "viikonlopunviettoon". Joten lahden varmaan samaan aikaan, kahdeksalta aamulla taksilla niitten kanssa, tosin minun pitaa menna kaukaisemmalle juna-asemalle. Ihanaa, enaa nelja yota... Kokki viela laimaytti minua olalle ja sano etta illalla maistellaan uutta viinia. Beaujolaisia.
Tanaan jouduin leikkaamaan ison kasan vaaleanpunaisia lihankimpaleita, ilmeisesti kania... palat tarttu sormiin ja tuntu sitkeilta veitsen alla. Ja heitin kerrankin vitsin, kun kokki kysy etta tuleeko siita valmista, sanoin: "oui - un jour..." (jonain paivana), ja se toisti huvittuneena, "un jour!" ja N lisasi: "avec un peu de chance" (jos on tuuria). Oikeastaan ne on molemmat aika vitsiniekkoja, eilen esimerkiksi kun tarkasteltiin uutta vuotoa ravintolassa, ja huomautin etta se pylvasta pitkin valuva neste naytti ihan verelta, nii N sano etta joo, hoitelin kokin pois paivilta.
En muista olenko kertonu siita mita kokki sano yhtena paivana, aikaa sitten. Sekoitin fromage blancia, sita oli kahdessa amparissa, toisessa vahemman ja nestemaisempaa. Kokki kaski laittaa siita taydemmasta siihen toiseen ettei se olis niin valuvaa. Laitoin vahan ja se oli etta laita lisaa, ja mie sanoin (vahan vastaanvaittavalla aanensavylla) etta oon laittanu jo useamman lusikallisen. Kokki: "Onko Helsingissa Bretagne?" En luonnollisesti oikein kasittany etta mita se yritti sanoa, ja se kysy samaa N:lta, ja lisasi: "parce qu'elle est têtue!" Eli siis etta mie olen itsepainen, kuten ilmeisesti myos bretagnelaiset...ja Helsingista se puhu siks etta se jotenki mieltaa etta asun Helsingissa, ei sille varmaan oo olemassa muita suomalaisia kaupunkeja. No, N:ki oli sitten etta joo, suomalaiset on kylla aika itsepaisia! Ja puhu joistaki muista suomalaisista joita taalla on ollu.
Valissa kuulostaa etta taalla on ollu aika paljon suomalaisia tyttoja. Kerran N selitti jostaki joka oli "ainoa tekopyha suomalainen jonka olen tuntenu", ko. tytto oli kuulemma ollu turhan laheisissa valeissa tiettyjen ranskalaismiesten kanssa ottaen huomioon etta silla oli poikaystava Suomessa, ja kun sen vanhemmat oli ollu kaymassa, se oli halunnu pitaa kaiken salassa. Olipa kylla hauska tilanne kun N kerto taman vahan sen jalkeen kun se oli tullu Marokosta, ja luultavasti seka mie, J etta kokki ajateltiin samaa; sita kokin ex-vaimon oleskelua hotellissa...
Tanaan muuten kokki just varotti kun leikkasin niita lihoja etta ala leikkaa sormia! Enka mie leikannukaan ko vasta sitten kun pesin veitsia. Sain aikaseksi kunnon viillon peukalotaipeeseen, ja taas silla samalla yliteravalla veitsella, vahintaan kolmas kerta...auts.
Kokki muuten aina varottelee kun kannan kaikenlaista paikasta toiseen ja otan mahdollisemman paljon kerralla, etta tee useampi matka! Oon aina vaan etta joojoo, kylla tama onnistuu nainki. Tai: ala pudota/kaada niita! Joojoo...
Viimeksi kun kahmin kaiken samalla kertaa (kuka jaksaa turhaan rampata) se sano: jonaki paivana sie viela pudotat jotaki ja silloin mie kylla...
Mutta tahan mennessa en ole pudottanu viela yhtaan mitaan, muistaakseni. Hyva kun yhtena paivana sanoin J:lle ylpeana etta enhan mie oo rikkonu taalla ko kaks lautasta, silloin alkuaikoina! Sitten mietin vahan, ainii, oli viela yks gratiinivuoka, jonka sirpaleet kerasin pikavauhtia, ja se pikku kulho jonka pamautin lattialle N:n ja kokin silmien alla, ja...
Lupasin J:lle (pista kommenttia, jos luet! Mutta ala kerro kaikkea mita oon sensuroinu hehheh) etta kerron kaikille eraan naytteen N:n pihiydesta. Nimittain viininkorjuun aikaan laseja kaytettiin paljon kun keraajat tuli tanne juomaan. No, kaikkia laseja ei kuulemma oikein ehtiny pesta, joten ne vaan huuhdeltiin nopeasti... sitten kiireen takia otettiin kayttoon kertakayttomukit. Mitas, kun J oli laittamassa kaytettyja roskiin, N oli etta mita sie teet! Kertakayttomukitkin siis pestiin, tai ainakin huudeltiin, ennen seuraavaa kayttoa. Oli kuulemma vahan noloa huuhdella kertakayttomukeja kun asiakkaita notkui tiskilla siina puolen metrin paassa. Sitten tassa eraana paivana N oli loytany ne kaytetyt ja pestyt mukit jostain kaapista, niissa oli kuulemma jonkinlaisia vesitahrojakin. "Ai taalla nama oliki, hyva, saastetaan nama seuraavaa viininkorjuuta varten!"

...

Omituista. Ensin M soittaa yhtakkia, sitten matkalla Auvergneen D (en ois uskonu etta se viela ottais yhteytta, eika kylla haittaa), ja just asken "parmunen" FB:ssa! Se halus puhua Skypessaki mutta eipa sita siella nay. Senkaan kanssa en oo ollu missaan yhteydessa kevaasta lahtien.
Muuten hengailen taalla huoneessani vaan yksinani, lappari kaverina. Pelaan pasianssia ja kuuntelen musiikkia ja surffaan tietenki netissa.
Eilen sain Starbucksilta kieltavan vastauksen ja olin sitten illalla sangen huolissaan taas etta jos ei toita ilmaannu niin onpas riemukasta palata Suomeen tammikuussa kun joulu on just ohi ja kaikista kylmin aika menossa ja muutenki! Voinhan mie periaatteessa hakea sitten Helsingin yliopistoon lukemaan ranskaa mutta kuinka laimeaa seki nyt sitten ois kaiken pilvilinnojen rakentelujen jalkeen? Mutta niinko aiti sano nii turhahan sita on murehtia, teen parhaani ja toimin tilanteen mukaan.
Levitin matkalaukun jo valmiiksi pakkaamista varten, on se kaunis naky...ja tuoksuu Pariisilta ja matkustamiselta.
Taalla huoneessa tuoksuu myos (sitruuna)suitsuke, poltin sita nyt kun J ei enaa ole taalla, se ei tykanny niista.

Viela vahan aikaa

Hoh on se hieno kuva, siis tuo missa seison penkilla. J otti yhtena iltana ko kaytiin kavelemassa.

Toisessa kuvassa valmistelen parhaillaan mansikka-annoksia mulle ja J:lle jalkiruuaksi (vapaapaiva) oman tyopisteeni aarella.

Nyt on taas ollu ihan rentoa, vahan asiakkaita. J on pakannu matkalaukun ja tuskailee kun siina on luultavasti vahintaan 5 kg ylipainoa; vaaka heittelee kummasti joten tarkasti ei tiedeta. J lahtee jo huomenna joskus kahden maissa! Inhoan jaahyvaisia... Ollaan ilmeisesti ehka kiinni koko huominen. En tiia mita teen seuraavina vapaapaivina, voisin ihan mielellaan vaikka jaada tanne yksin, jos nuo ei sitten sano etta lahde mukaan Drômeen vai minne ne olikaan menossa.

Asken olin kauhuissaan ko joku soitti mulle ranskalaisesta numerosta enka ehtiny vastata ennen ko akku loppu. Uskaltauduin soittamaan takas; vaara numero, huh. Inhoan puhelimessa puhumista, etenkin ranskaksi, ja etenkin jos se on jotain tarkeaa niinko vaikka jostaki mista oon hakenu toita...

Ootan hartaasti etta paasen omilleni taalta ja alottamaan terveellisen vegaanisen ruokavalion, minua ahdistaa kun kaikki farkut ei joko mahdu jalkaan ollenkaan tai on liian tiukkoja. Ja naamaki nayttaa ihan kamalalta.

Syntymapaivaksi pitaa kylla tehda kakku kun Ainokin tulee kaymaan!
Meinaan viela kirjottaa mahdollisimman kattavan selviytymisoppaan seuraavia suomalaisraukkoja varten, jotka tanne eksyy, siis kun ostettiin J:n kanssa vihko sita varten ja J kirjotti jo kaikenlaista, mutta ei kauheasti yksityiskohtia...laadin ainaki keittiosanakirjan ja muuta kaytannollista, ja laitan sen vihon semmoseen paikkaan mista seuraavat toivottavasti loytaa sen.

N lainasi meille Asterix ja Kleopatra -dvd:n ja jonku typeran vanhan ranskalaisen elokuvan Hibernatus, jossa oli arsyttava sekopaa mies joka raivosi kokoajan kaikille... siita varmaan kokki on ottanu mallia pienesta pitaen!

Paastakaa minut pois

Nyt on niin alamaissa etta arsyttaa vaan kaikki. Nimittain kun kokki oli nii aalio tanaan, raivostu ko olin pihalla siita mita on friand ja eparoinnin jalkeen toin vaaria lihaklontteja kylmahuoneesta. "Ja se olit vielapa sie joka ne jarjesti!" (ihanko se ois sanonu etta otapas nama FRIANDIT ja laita tuonne kylmahuoneeseen!)
Ja eilen se oli vihanen ko meinasin laittaa kuihtunutta salaattia asiakkaille. "Laitaksie pilaantunutta salaattia! Joskus sie vahat valitat minusta. Me ollaan sulle kiltteja ja sie vahat valitat..." Minka mie sille voin jos kaikki jaljella oleva salaatti on kuihtunutta? Aattelin ettei sita valttamatta huomaa kastikkeen alta.
Muutenhan kokki on viime aikoina ollu mukava. Mutta just tuommosina hetkina tajuaa etten ikina halua palata tanne. Grrrrrr...
Eilen oli myos paa kipea suunnilleen koko paivan, ensin vaan vahan, iltaa kohti enemman. Onnistuin nukahtamaan, mutta herasin puoli kolmen aikaan hirveaan jomotukseen. Nappasin laakkeen ja ootin tuskasta kiemurrellen sen vaikuttamista. Tehosihan se jossain valissa viimein. En tiia tuntuko se niin kamalalta siksikin ettei mulla ollu pitkaan aikaan ollu paansarkya.
Ainiin ja sain yhden kieltavan vastauksen, Galerie Lafayettelta, ja Carrefourilta toisen vastauksen, jossa sanottiin etta jos mulle ei vastata 5 vkon kuluessa nii minun ilmotus on vanhentunu. Jee jee.
Enka ole enaa appartagerin etuoikeutettu jasen.
Auvergnessa (kolmen tunnin ajomatkan paassa etelammassa)oli ihan kivaa mutta tosi kylma. Kaytiin kattomassa taloa jonka ne oli aikeissa ostaa, ja joka oli ihan ko joku mummonmokki, rottelo... siinapa niille remontoimista.
Nukuttiin eraassa hotellissa jossa myos syotiin, ja seuraavana paivana syotiin toisessa ravintolassa. Mitaan oikeaa kasvisruokaa ei ollu kummassakaan. Nahtiin hienoja havumetsien peittamia vuoristoja, vahan lunta, joka seuraavana paivana oli sulanu pois, ja kaikin puolin Kanadan nakoista maisemaa (ei nii etta oisin Kanadassa kayny).
Sain viimein eilen vuokranki maksettua, toivottavasti ajoissa.
Soitin eilen Ch:lle (okei, nimi on Chakib ja tama on se algerialainen) kun se oli jattany taas mulle vastaajaan viestin tyyliin "mulla on ikava sinua, soita mulle". Puhelu tietenki katkesi vahan kesken, mutta ehin selittaa etta olen menossa Lyoniin ja blaablaa.
Olipa taas riemukas postaus, parempaan ei talla hetkella pysty.