A Lyon

No, viimisena tyopaivana meni sitten puoli yhteen asti, ryhmassa oli yhtakkia 16 henkea ja ne maisteli viineja ja keskusteli ja soi ja hengaili vaan siella poydan aaressa. Kirjoitin sitten viela viimeiset sanat selviytymisoppaaseen, viimeistelin pakkaamisen ja laitoin nukkumaan ennen kahta jalat kipeana. Seuraava aamuna minun oli tarkotus herata 06.45, koska lahto oli 07.45 ja halusin kayda suihkussa ja syoda aamupalaa ja muuta tarpeellista, mutta laitoin tietenkin vasyksissani heratyksen kiinni suit sait ja sain sitten pesta hampaat ja pukea pikavauhtia. Sitten taksi tuli, ja P sano mulle hyvastiksi "A bientôt", ihan ko oikeasti oisin tulossa sinne takas ja viela pian... Taksin takapenkilla juteltiin vahan N:n kanssa, ja se kysy etta aionko menna jouluksi kotiin. Sanoin etta en varmaan, ja se vakuutteli etta jos oon yksin jouluna nii voin tulla niitten luo la Vigne blancheen. Kilttia, mutta jos oon yksin nii oon sitten yksin, ja otan siita irti mita saan, Lyonissa.
Asemalla hyvasteltiin sitten, kokki katteli ja sano jotain tyyliin "nahdaan varmaan sitten myohemmin", ja lahti. N varotteli etta pida huoli itsestasi ja ole varovainen, mulla tulee ikava sinua, oot aina tervetullut la Vigne blancheen, mie oon niinko sinun isosisko, onhan sulla sama puhelinnumero viela, mie kirjotan sulle...ja me halattiin ja silla oli kyyneleet silmissa ja nii kylla mullaki. Harmittaa etta jai niin paljon sanomatta, mutta toivottavasti se kirjottaa s-postia joku paiva. Janna juttu etta ne ei muistanu (?) antaa mulle mitaan tuliaisia, J sai sentaan viinipullon, ja se yks entinen harjoittelija Violet sano etta sille ja yhelle toiselle oli lahtiessa annettu hirvea kasa juustoja ja viinia, ja ne oli ollu sen takia ihan pulassa lentokentalla. Mutta sama kai se on.
Olin sitten Lyon Perrache-asemalla ennen kymmenta ja otin metron uudelle kampalleni. Muistin ovikoodin, mutta valiovella tuli ongelmia. Painoin oikean nimen kohdalta ovipuhelimesta ja kuulin pirinan, mutta mitaan ei tapahtunu. Lopulta soitin S:n antamiin numeroihin; ensin Audreylle - numerossa oli jotain vikaa. Sitten Paulinelle, se vastasi toisella soittokerralla. Kavi ilmi etta mulla oli huono tuuri (yllari!!) eika kukaan ollu kotona. Pauline soitti sitten Cedricille ja sano mulle sitten etta tama tulee kotiin iltapaivan lopulla. Kavin sitten kaupassa (ja loysin ensimmaista kertaa elamassani kikhernejauhoja joiden avulla voi tehda eraanlaisen "munakkaan"), istuin lappari sylissa bussipysakilla, sitten palasin kylmissani asunnolle ja paasin valiovesta sisaan naapureiden ansiosta. Ystavallinen mies jopa kanto minun matkalaukun ovelle asti (joka tosin oli vahan vaara ovi, niin tyypillista, en ees muista omaa kotioveani). Istuin portaille ja pelasin pasianssia kunnes lappari sammu. Tekstasin Cedricille onko se kohta tulossa, ja se soitti ja selitti etta silla menee viela pari tuntia, oli kauhean pahoillaan. Venyttelin sitten vahan, tekstasin aitille, pelasin kannykalla. Mulla oli myos hirvea nalka ja vahan vessahata, ja kylma!
Paasin tietenkin lopulta sisaan, viiden tunnin odotuksen jalkeen. Sunnuntai-illan vietin lahinna halvaantuneena kylmasta peiton alla.
Seuraavana aamuna jumppailin vahan ja laitoin monta paitaa paallekkain. Sain kaytettya tulostinta joka on minun huoneessa, mika on loistavaa. Hain sitten toita, muka...oikeastaan sain vaan pari suoraa kielteista vastausta ja kavin kaupassa. Kavin kaks turhaa reissua joista sain vaan jalat kipeaksi (siksi laitoinkin tanaan converset enka korkokenkia). Sain vihdoin netin toimimaan, Pauline naytti mulle kaapelin, joka on niin pitka etta yltaa minun huoneeseen asti. Kaikkiin langattomiin verkkoihin, joita taalla kylla nakyy useita, tarvii salasanan. Audreylla ois kuulemma semmonen muistissa, pitais kysya.
Oon syony terveellisesti (tein mahtavia kasvispihveja vegaanikauppa.comin sekotuksesta + sipulia ja mausteita) ja kuunnellu ties kuin moneen kertaan Ainon lahettamat musiikit, kiitos Aino, oon jo kiintyny niihin biiseihin..
Eilen illalla Pauline kysy, haittaako minua jos jarjestetaan taalla uudenvuodenjuhlat! Hyva kysymys...:D
Tana aamuna Cedric oli aika hermona ko Audreyn kissa oli tehny tarpeensa sen sankyyn! C oli ilmeisesti tullu keskiyolla kotiin ja huomannu ikavan yllatyksen. Huh. Sita suuremmalla syylla pidan kissaan etaisyytta, mika tuntuu toimivan koska se ei edes tule tanne huoneeseen yleensa. En muutenkaan halua kissankarvoja vaatteisiin varsinkaan nyt kun pitaa nayttaa edustavalta, ja yleensakin tuntuu etta elaimiin koskemisen jalkeen pitais aina pesta kadet.
Juteltiin vahan Cedricin kanssa, se oli hermona myos siita ettei taalla tule vetta jonku viemariongelman takia (tai en ole varma tuleeko nyt jo). Se kehu etta puhun tosi hyvin ranskaa, vaikka minun pitaa kylla aina valissa pyytaa toistamaan koska silla on taipumus puhua vahan epaselvasti. Nyt se kuitenki puhuu mulle vahemman englantia, mika on hyva juttu, inhoan sita etta puhutaan englantia ranskan sijaan.
Ainii junassa muuten oli aika nolo ko yks tytto pyysi minua vahtimaan sen laukkua ko se kavi muualla, enka tajunnu, ja pyysin ensin toistamaan ja sitten katoin sita vaan sillain mitaan kasittamatta, ja se oli etta no, ei se mitaan, ja nappasi laukun mukaan, ja silloin mulla valahti ja huusin etta tottakai!
Kerroin C:lle etta mulla on huomenna synttarit ja etta Aino tulee, ja varmistin viela etta se on ok ja Cedric oli etta tietenki, ei mitaan ongelmaa. Se kysy myos etta haluanko etta pidetaan juhlat. S:n laksiaispippaloissa oli kuulemma ollu noin 200 henkea! Olin etta jos se on mahdollista, mihin C "ei etta jos se mahdollista, vaan jos sie haluat?" tietenki! C:n mukaan jos haluan etta siella on varmasti paljon vakea, kannattais pitaa lauantaina, mutta koska mulle ois tarkeaa etta Ainoki on siella niin pitaa kysya kavisko torstai.
Tanaan lahdin taas enemman tai vahemman reippaana kappailemaan. Kavin ensin ravintolassa johon netti-ilmotuksen mukaan haettiin keittioapulaista. Heti paikan paalla kun tutkiskelin hermostuneena seinalle kiinnitettya menua, minusta tuntu vahvasti etta ei minua tanne oteta. Sitten joku pukumies kysy multa voiko auttaa, ja kun kerroin asiani nii se sano etta paikka on jo taytetty. Kiertelin sitten epatoivoisena ympariinsa ja kirosin pelkuruuttani; on niin suuri kynnys menna kysymaan etenkin ravintoloista ja kahviloista joissa on vakea joka puolella. Ja kun tuntuu ettei tyovoimaa kaivata minnekaan! Turvauduin sitten vaatekauppoihin; paadyin ensimmaisena jonnekin mummojen paratiisiin, se oli nii symppiksen nakonen paikka etta uskaltauduin sisalle. Siella oli jonossa mummoja ja pappoja ja vanhanaikaisia vaatteita, ja kassaneiti otti ystavallisesti minun hakemuksen talteen.
Monessa vaateliikkeessa sanottiin suoraan ettei uusia tyontekijoita tarvita, mutta lopulta onnistuin jakamaan hakemuksen neljaan tai viiteen paikkaan, joista yhdessa jopa nuori mies tiskin takana sano etta joo, me tarvitaan kylla viela vakea.
Menin lopuksi Monoprixiin, mika oli aika katastrofi. Ensin kysyin toita, ja sanottiin etta ei kiitos. Sitten kerailin ruokatavaroita syliini, vaniljasokeria ja muuta, ja niinhan siina kavi etta aprikoosimarmeladipurkki vierahti lattialle ja hajosi onnellisesti kasaksi tahmeaa oranssia mossoa ja lasinsirpaleita. Seisoin hetken kauhusta jahmettyneena, sitten vieressa ollut nainen sanoi etta kannattais varmaan ilmoittaa jollekin. Kipaisin nopeasti ulko-oven viereen (kiusaus oli suuri poistua paikalta)hakemaan korin johon sysasin ostokseni ettei sama kavis uudestaan, ja kun palasin rikospaikalle, siina oli mies kykkimassa ja siivoamassa jalkia. Tunnustin etta se oli minun vika, ja tama oli vaan etta joo ei se mitaan. Otin uuden purkin ja siirryin vaivihkaa kassalle hammasta purren. Mainitsin sitten kassalla etta rikoin tammosen purkin, ja se vaan etta ai mita etta rikoit, ei se haittaa. Aijaa?
Kavin viela toisessakin kaupassa (koska mulla jai pari juttua ostamatta -ja nyt vasta tuli mieleen se kaakaojauhe! -hapeallisen valikohtauksen takia), ja kesken kaiken mulle soitti eras Pierre joka haluais vuokrata mulle huoneen 15 min. paasta Lyonista. Se vaikuttaa oikein rennolta ja kaikkea, se sano ettei vuokranmaksunkaan kanssa ole kiiretta, se luottaa minuun... mutta ongelma on nimenomaan se etta se asuu Lyonin ulkopuolella ja sita paitsi se on vanha ukko; ois kivempi asua vaikka joittenki opiskelijanuorten kanssa.
Huomenna kaydaan varmaan Ainon kanssa Lumière-yliopistolla, huomasin etta sisaankirjautumispiste on auki 9-12 h nykyaan. Luultavasti mulle annetaan sielta hankala lomakepinkka taytettavaksi. Mielenkiintoista ois kuulla milloin aikaisintaan vois paasta opiskelemaan.
Nyt alkaa taas tulla kylma ko oon vahan aikaa istunu paikoillani. Tama asunto on oikeasti tosi tilava, katotki on nii korkealla. Tama rakennus on ilmeisesti 1800-luvulta. Ja pattereita on, minunki huoneessa yks iso punanen, ja koitin just, se tuntu lampimalta, mutta eipa se paljon auta. Tassa huoneessa on myos vanha takka, jonka ylapuolella on korkea peili. Taalla on joitaki hienoja koristeellisia juttuja, ja esimerkiksi kaksi Dalin taulua muistaakseni. Kaasuhella, seinat vahan rappiolla paikoittain, aanekkaasti nariseva puulattia...
Nyt pitais vahitellen menna jo syomaan, en oo viela lounastanu tanaan. Mulla on myos linsseja itamassa! Ihanaa olla taas vegaani. Eilen muuten kun puhdistin kasvoja peilin edessa nii kulki suorastaan kylmat vareet selkaa pitkin, ihan ko ois joku ihottuma naamassa! Toivon etta se menee pian ohi.
Ja kylla, myonnan etta mulla on ikava mukavaan, helppoon ja lumiseen (ainakin jouluna, vai?) Suomeen, jossa asiat toimii. Toisaalta Lyon on niin upea paikka etta asuisin riemusta hyppien taalla sen muutaman vuoden ainaki. Taalla on viehattava vanha kaupunki, joka puolella kahviloita, ruokakauppoja, ravintoloita, ihania erikoiskauppoja, baareja, kolme yliopistoa ja ennenkaikkea ihmisia...mita vaan. Tama on maailman gastronominen keskus (mista mie tosin vahat valitan), ja toinen Valon kaupunki. Eilen osu silmiin eras baari, jonka oven vieressa liehu sateenkaarilippu!
Hahaa taman paivityksen lukemiseen taitaa tarvita karsivallisyytta...