Heipa hei.
Oon taas Terreauxilla. Kunnes loydan uuden paikan.
Eilen sain kaiken kukkuraksi kuulla etta saan luvan lahtea. Kysyin nimittain etta saisinko nyt ne avaimet, kun olin jo maksanu vuokran ens kuultaki. "Ei, en mie voi antaa sulle avaimia." Se ei luottanu minuun sen vertaa. Ja selitykset peraan; ei tama nyt suju, en mie halua asua nuoren tyton kanssa, ja asun mieluummin jonku kanssa joka tyoskentelee joka paiva ja on aktiivisempi, blaablaa. On aina kiva kuulla hyvia uutisia... se on kylla totta ettei meidan yhteiselo ollu ihan saumatonta, se on jotenki nii outo tyyppi ja olin varautunu. Joten ehka on jopa parempi etta se heitti minut ulos. No, ei se tietenkaan kaskeny lahtea heti, se sano etta voin jaada kunnes loydan jotain muuta, kunhan maksan sille 10e/paiva. Mutta paatin luonnollisesti palata Terreauxille heti seuraavana paivana, jos vaan mahdollista.
Joten herasin ennen seitsemaa (Stephane oli sanonu etta se lahtee puoli 8 ja minun pitaa lahtea samaan aikaan), laitoin tavaroita kokoon, ja lahdin sitten kavelemaan keskustaan lapparin ja vaatekassillisen kanssa. Pauline tuli avaamaan oven ja oli oikein ymmartavainen, kysy vaan etta haluanko mielummin asettua pieneen olohuoneeseen vai minne. Juteltiin sitten teekupillisen aaressa, ja Stephenki tuli keittioon, ja ko se kuuli mita oli tapahtunu, se sano etta "Cedric oli sitten oikeassa". Pauline selitti etta Cedric oli sen jalkeen kun se oli auttanu minua muuttamaan ja tavannu Stephanen nii sanonu Stephenille ja muille etta se ei oikein tykanny minun uudesta kamppiksesta. Ja Cedric oli ihan oikeassa, se mies on psykopaatti...
Mulla on sentaan onnea etta tunnen nii ihania ihmisia ko Pauline ja muut, ja joilla on tama mahtava iso asunto. Pauline anto mulle heti ylimaarasen kappaleen avaimiaki, en ois uskonu etta se on mahdollista.
Valitettavasti minun pitaa viela hakea loput eli suurin osa tavaroista viela sielta jaykkaniskan luota. Toivon etta saan kaiken mukaan yhella metroreissulla; Cedric on kuulemma kipea ja en tiia missa mutta ei ainakaan kotona, joten auto ei ole kaytettavissa.
Saa nahda loydanko uuden kampan. Toisaalta jaisin mielellaan tanneki vaikka mulla ei oiskaan omaa huonetta, jos vaan en kay muitten hermoille. Tama tuntuu kuitenki sen verran kodilta. Ainakin seuraavalla kerralla valitsen muuttokohteen paremmin, enemman intuition perusteella.
En oo kylla pitkaan aikaan ollu nii maassa ja ahdistunu ko eilen ja tana aamuna; nyt on kylla jo parempi olo kun olen taalla tutussa paikassa; ehka kaikki alkaa sittenkin viela sujumaan.
maanantai 25. tammikuuta 2010
torstai 21. tammikuuta 2010
La nouvelle maison
Oon nyt uudessa "kodissa".
Cedric autto minua muuttamaan, kun silla on auto. Minun tavarat vaati yhen matkalaukun + kaks laukkua + kaks muovikassia. Ennen ko lahdin, Audrey varotti minua kaasu ym. laskuista; niilla ei onneks oo kiire viela. Se vakuutteli myos etta voin tulla kaymaan aina ko huvittaa, ja etta ne soittaa mulle silloin ko siella on juhlia jne. Lisaksi mulla on viela nimi postilaatikossa siella ja kayn katsomassa onko mulle postia tassa joku paiva. Tein osotteenmuutoksen Suomen postin sivulla, mutta en viela Ranskassa.
Kamppis on ihan siivousneurootikko, ja sano etta aina kun tulee asuntoon nii pitaa riisua kengat ja pesta kadet.
Mulla ei oo viela omia avaimia, mika on raivostuttavaa. Eilen minut soitettiin toihin yhentoista jalkeen aamulla, viidelta mulla oli parin tunnin tauko ja sitten tyoskentelin yhteen asti. Tauolla kavin edellisessa kampassa; joku oli ottanu minun nimen postilaatikon kyljesta, teippasin uuden lapun. Ketaan ei eka ollu kotona, mutta Audrey tuli sitten siihen parin kaverin kanssa ja kysy "unohiksie avaimet?" "mulla ei enaa _ole_ avaimia." Ei ollu postia mulle. Tapasin myos Stephenin ja vaihettiin pari sanaa. Se vaikutti mukavalta. Kysyin onko huoneessa kaikki kunnossa, ja se sano etta joo, paitsi sanky joka on rikki (jotku Sonjan tutut oli vissin hyppiny siina nii jalat oli irronu. Mie en ees tajunnu etta se oli rikki, ainaki se oli tosi mukava sanky) ja yolamppu joka on rikki. Se lamppu kylla hajosi mulla, mutta ei se toiminu ennen rikkoutumistakaan. Stephen sano ko lahdin etta "nahdaan varmasti pian", toivottavasti ne tosiaan pitaa kunnon juhlat tassa joku paiva taas.
No, kun Agnes tajusi etta oon muuttanu nii se oli vahan huolissaan, ehotti etta nukkuisin niitten luona. Siis kun metrot pysahtyy siina keskiyolla; Annabelle kuulemma asuu yhen pysakin paassa minusta, ja oisin periaatteessa voinu lahtea samaan aikaan ko se, mutta sitten ois jaany paljon tekematta.
Kavelin sitten ja soitin valissa Stephanelle, pelkasin etta se on jo nukkumassa tai muualla eika avaa mulle ovea. Mutta se ei vastannu puhelimeen. Mulla oli jalat ihan mielettoman kipeat ja vasytti, ja meinasin vahan harhaillaki. Kohtasin myos yhen tyypin joka myos oli eksyksissa, ja tutkittiin yhdessa minun karttaa. Sitten siihen pysahty ranskalainen poika velo-v'n kanssa ja neuvo meille kummalleki lihin suuntaan menna. Yhessa valissa kun minusta tuntu melkein etta yks tyyppi seuraa minua, taitoin takin taskussa olevan linkkuveitsen kayttovalmiiksi. Ihan vaan varokeinona, turhaan tietenki.
Kun lopulta olin perilla (puoli kolmelta muistaakseni), ovi oli tietenki hyvin lukossa eika Stephanesta kuulunu mitaan elonmerkkia. Kuulin ko joku avasi ikkunaa ja huusin "onko siella joku?". Ikkunasta pilkisti miehen paa, pyysin sita avaamaan mulle oven, selitin ettei mulla oo viela avaimia. Ovi avautu. Kotiovi viidennessa kerroksessa taas ei avautunu koputuksista huolimatta. Yritin nukkua kalenteri, huivi ja lapaset paan alla, lattia oli kova, kylma ja likanen. Nousin istumaan, nojasin paata kasiin, sain ilmeisesti nukuttua vahan jokseenkin kymmenen minuutin patkissa. seisoskelin, istuin, vaihdoin asentoa. Valissa havahduin kun hissi piti aanta, mutta kukaan ei koskaan tullu vitoskerrokseen.
Aamulla ennen kymmenta paasin lopulta sisaan, monen koputuksen jalkeen (ovikellossa on vissin jotain vikaa). Vessaan, nukkumaan. Nukuin melkein kolmeen asti.
Eika se idiootti saanu vielakaan niita avaimia mulle. En todellakaan halua enaa ikina kokea samaa kaytavallanukkumista! Muutenki on hankalaa kun en voi ees lahtea jos se ei oo lukitsemassa ovea avaimilla.
Agnes oli ilmeisesti tehny tilisiirron, rahat ilmestyy toivottavasti tilille viimeistaan ylihuomenna. Stephane kysy jo etta milloin aattelin maksaa vuokran. Fuissésta ei taas oo kuulunu vastausta.
Toissapaivana olin ahkera ja venyttelin kunnolla ja joogasin yms.
Cedric autto minua muuttamaan, kun silla on auto. Minun tavarat vaati yhen matkalaukun + kaks laukkua + kaks muovikassia. Ennen ko lahdin, Audrey varotti minua kaasu ym. laskuista; niilla ei onneks oo kiire viela. Se vakuutteli myos etta voin tulla kaymaan aina ko huvittaa, ja etta ne soittaa mulle silloin ko siella on juhlia jne. Lisaksi mulla on viela nimi postilaatikossa siella ja kayn katsomassa onko mulle postia tassa joku paiva. Tein osotteenmuutoksen Suomen postin sivulla, mutta en viela Ranskassa.
Kamppis on ihan siivousneurootikko, ja sano etta aina kun tulee asuntoon nii pitaa riisua kengat ja pesta kadet.
Mulla ei oo viela omia avaimia, mika on raivostuttavaa. Eilen minut soitettiin toihin yhentoista jalkeen aamulla, viidelta mulla oli parin tunnin tauko ja sitten tyoskentelin yhteen asti. Tauolla kavin edellisessa kampassa; joku oli ottanu minun nimen postilaatikon kyljesta, teippasin uuden lapun. Ketaan ei eka ollu kotona, mutta Audrey tuli sitten siihen parin kaverin kanssa ja kysy "unohiksie avaimet?" "mulla ei enaa _ole_ avaimia." Ei ollu postia mulle. Tapasin myos Stephenin ja vaihettiin pari sanaa. Se vaikutti mukavalta. Kysyin onko huoneessa kaikki kunnossa, ja se sano etta joo, paitsi sanky joka on rikki (jotku Sonjan tutut oli vissin hyppiny siina nii jalat oli irronu. Mie en ees tajunnu etta se oli rikki, ainaki se oli tosi mukava sanky) ja yolamppu joka on rikki. Se lamppu kylla hajosi mulla, mutta ei se toiminu ennen rikkoutumistakaan. Stephen sano ko lahdin etta "nahdaan varmasti pian", toivottavasti ne tosiaan pitaa kunnon juhlat tassa joku paiva taas.
No, kun Agnes tajusi etta oon muuttanu nii se oli vahan huolissaan, ehotti etta nukkuisin niitten luona. Siis kun metrot pysahtyy siina keskiyolla; Annabelle kuulemma asuu yhen pysakin paassa minusta, ja oisin periaatteessa voinu lahtea samaan aikaan ko se, mutta sitten ois jaany paljon tekematta.
Kavelin sitten ja soitin valissa Stephanelle, pelkasin etta se on jo nukkumassa tai muualla eika avaa mulle ovea. Mutta se ei vastannu puhelimeen. Mulla oli jalat ihan mielettoman kipeat ja vasytti, ja meinasin vahan harhaillaki. Kohtasin myos yhen tyypin joka myos oli eksyksissa, ja tutkittiin yhdessa minun karttaa. Sitten siihen pysahty ranskalainen poika velo-v'n kanssa ja neuvo meille kummalleki lihin suuntaan menna. Yhessa valissa kun minusta tuntu melkein etta yks tyyppi seuraa minua, taitoin takin taskussa olevan linkkuveitsen kayttovalmiiksi. Ihan vaan varokeinona, turhaan tietenki.
Kun lopulta olin perilla (puoli kolmelta muistaakseni), ovi oli tietenki hyvin lukossa eika Stephanesta kuulunu mitaan elonmerkkia. Kuulin ko joku avasi ikkunaa ja huusin "onko siella joku?". Ikkunasta pilkisti miehen paa, pyysin sita avaamaan mulle oven, selitin ettei mulla oo viela avaimia. Ovi avautu. Kotiovi viidennessa kerroksessa taas ei avautunu koputuksista huolimatta. Yritin nukkua kalenteri, huivi ja lapaset paan alla, lattia oli kova, kylma ja likanen. Nousin istumaan, nojasin paata kasiin, sain ilmeisesti nukuttua vahan jokseenkin kymmenen minuutin patkissa. seisoskelin, istuin, vaihdoin asentoa. Valissa havahduin kun hissi piti aanta, mutta kukaan ei koskaan tullu vitoskerrokseen.
Aamulla ennen kymmenta paasin lopulta sisaan, monen koputuksen jalkeen (ovikellossa on vissin jotain vikaa). Vessaan, nukkumaan. Nukuin melkein kolmeen asti.
Eika se idiootti saanu vielakaan niita avaimia mulle. En todellakaan halua enaa ikina kokea samaa kaytavallanukkumista! Muutenki on hankalaa kun en voi ees lahtea jos se ei oo lukitsemassa ovea avaimilla.
Agnes oli ilmeisesti tehny tilisiirron, rahat ilmestyy toivottavasti tilille viimeistaan ylihuomenna. Stephane kysy jo etta milloin aattelin maksaa vuokran. Fuissésta ei taas oo kuulunu vastausta.
Toissapaivana olin ahkera ja venyttelin kunnolla ja joogasin yms.
lauantai 9. tammikuuta 2010
belle Lyon blanche
Nyt on sen verran sanottavaa ettei FB:n statuspaivitys yksin riita.
Olin pitkasta aikaa toissa tanaan (mmm olipas kiva syoda vaihteeksi kunnon ruokaa! eika vaan vihreita linsseja ja riisipuuroa kuten usein tassa lahipaivina), ja oon nyt saanu kaks palkkakuittia. Itse rahaa taas saa odottaa, kun minun tili ei oo viela auki (vaikka tuossa maanantaina sain tietaakseni kaikki hoidettua kuntoon ja sanottiin etta tili aukeaa noin viikon sisalla ja saan tassa joskus myos shekkivihon :D, pankkikortin ym) ja muutenki Agnes sano tanaan etta siita hetkesta kun niilla on minun pankkitiedot, menee viikko ennen ko voi tehda tilisiirron (johon itsessaan menee pari paivaa?). Joten ei paljon riemastuta kylla tama ajan tuhlaus. Ja kun katon nuita palkkakuitteja nii huh huh, palkastahan lahtee tyyliin puolet ties mita maksuja! Ja mie luulin etta Ranskassa on kevyt verotus. Eka paperi on ajalta 9-10.12, bruttopalkka 209,66e, se mita jaa jaljelle 157, 15e. Toinen ajalta 11-31.12, bruttopalkka 761, 79e, netto 565, 23e. Joten jos tassa on nyt kaikki mita Ranskan valtio tai joku muu minun palkasta ottaa nii saan paalle 900 e, jipii.
Ongelma on se, etta haluaisin saada ne heti paikalla, koska kun nyt Stephen tuleeki vasta 10 paivaa myohemmin eli 20.1, minun pitaa maksaa lisaa vuokraa. Ehka joku kolmasosa vuokrasta (joka siis on yhteensa 328,44e) ...hohhoi. Mutta jos minun tarvii taas pyytaa kotoa rahaa nii talla kertaa maksan sen takas! :D
Muutenhan oon kylla sita tyytyvaisempi mita kauemmin voin asua taalla keskustassa.
Sitten 20.1 muutan varmaan 3. kaupunginosaan eli valitettavan kauas, lahes puoli tuntia metrolla. Ja siis just sinne mista kerroin kauan sitten, siihen pieneen asuntoon missa mulla ei oo omaa huonetta vaan nukun olohuoneen koottavalla sangylla. Tulee kumminki aika halvaksi, ja siella on sentaan kaikki huonekalut ja pyykkikone ynna muut tarpeelliset, ja saan laittaa nimeni postilaatikkoon. Ja siella on takuulla lampimampaa ko tassa jaakaapissa!
Nimittain kun yhtena paivana kavin vierailemassa yhessa asunnossa (kun eras nainen soitti mulle ja sano etta se vuokraa sen asunnosta huoneen), niin vuokraamisen laittomuuden takia en ois saanu laittaa minun nimea, vaan mulle tarkotetussa postissa ois pitany lukea "Maria Hyvari chez Mme se ja se". Lisaksi en ois saanu tuoda sinne ketaan vieraita, ja keittio ois pitany varata rouvan ykstyiskayttoon tiettyna ajankohtana. Alussa ois pitany maksaa kolminkertanen vuokra (340e x 3). Ja pahinta oli nimenomaan se, etta se on totaalisesti Lyonin ulkopuolella, puoli tuntia bussilla. Mita viela.
Minun ongelma on siis se, etten voi toistaiseksi vuokrata asuntoa laillisesti, koska mulla ei ole kaikkia tarvittavia dokumentteja, enka viittis anella ketaan minun takaajaksi muutenkaan (siis kun suomalaiset vahemmat ei kelpaa). Joten ainoa vaihtoehto on epavirallinen vuokralaisuus/alivuokralaisuus. Mutta no, sehan on tullu todistettua etta muutaman kuukauden nyt asuu vaikka Fuisséssa! Sitten myohemmin voin hakea jotain oikeasti kivaa kamppaa ja kamppiksia. Toistaiseksi riittaa etta se on Lyonissa.
Lyonissa on tapahtunu suoranainen ihme: lunta on kuulemma suorastaan historiallisen paljon!! On sadellu tassa lahipaivina aika mukavasti, ja sen tosiaan huomaa! Autojen paalla lumikerrokset, tiella myos, jotku jopa laski pulkalla keskella Croix-Roussen jalkakaytavaa, ja pyoritteli lumipalloja. Ja upouudelle talvitakilleni putoili lumihiutaleita.
Ostin taman eilen (kylla, olen sisalla tietokoneen aarella takki paalla, ja minun sormet on aika kylmat), joka puolella on alennusmyynnit joten ajattelin etta nyt jos koskaan. Tama on melkein samanlainen ko minun edellinen, musta villakangastakki siis, pitempi tosin. Ehka vahan ohuempi myos, mutta tajuatteko etta kun siella on -30°C niin taalla mittari nayttaa -3°C eli kymmenen kertaa vahemman! Ja ko virnuilen etta Suomessa on kuulemma -30°C, ranskalaiset jaatyy kuoliaaksi jo pelkasta ajatuksesta.
Liikenne on varmaan vahan katkolla, taalla ei kuulemma talvirenkaita kayteta.
Tasottelin eilen myos hiuksiani, aika kompelosti kylla...uusi takki sai hartioille hiuksenpatkakuorrutuksen.
Sosiaaliturvatunnuksesta ei edelleenkaan tietoa, ois kylla kiva saada sekin piakkoin.
Ja tosiaan mulla on nyt yksi innokas suomenkielenoppilas, Melville. Toivon etten ole kauhean epapateva opettaja...ainaki opettaminen on kivaa. Veloitan 7e/h niinko Annabelle kuulemma englannintunneista. Suunnittelen lapikaytavia asioita etukateen isoon vihkoon, oon esim. piirtany sarjakuvamaisesti keskustelutilanteita (itsensa esittely jne) ja tervehtimistilanteita, numerot, aakkoset + lause vieressa...viime kerralla (1 h 30)paastiin J:n asti: "Jalkani on kipea"(--> kaytiin lapi omistusmuotoa). Jos kirjasto on huomenna auki nii voisin kayda etsimassa suomenkielen oppikirjaa (ja hankkia kirjastokortin samalla), ois ehka hyva saada lisaa loogisuutta opettamiseen. En halua olla huono opettaja :P
On myos yks 19v tytto, joka laitto mulle viestia etta sita saattais kiinnostaa minun apu, kun se on vapaa-ajalla koittanu opiskella suomea. Toivottavasti se nyt vastais, ois kiva tutustua ainaki.
Jos en oo viela kertonu, nii teippasin minun nimen postilaatikkoon en muista milloin, ja oon tahan mennessa saanu vahan postiaki, mista parhaat palat lahetys kotoa ja kirje Elkulta, suuri kiitos! Muuta ei oo Suomesta kuulunu, toivottavasti mitaan ei ehtiny kaantya takasin pain!
Katoin eilen elokuvan Viimeinen mohikaani...ei mikaan mestariteos kylla minusta. Ja yhtena paivana Star Wars 1, hahahaa. Kuvitella mika elamys se on aikanaan ollu ihmisille! Nykyaan taas, hihi.
Olin pitkasta aikaa toissa tanaan (mmm olipas kiva syoda vaihteeksi kunnon ruokaa! eika vaan vihreita linsseja ja riisipuuroa kuten usein tassa lahipaivina), ja oon nyt saanu kaks palkkakuittia. Itse rahaa taas saa odottaa, kun minun tili ei oo viela auki (vaikka tuossa maanantaina sain tietaakseni kaikki hoidettua kuntoon ja sanottiin etta tili aukeaa noin viikon sisalla ja saan tassa joskus myos shekkivihon :D, pankkikortin ym) ja muutenki Agnes sano tanaan etta siita hetkesta kun niilla on minun pankkitiedot, menee viikko ennen ko voi tehda tilisiirron (johon itsessaan menee pari paivaa?). Joten ei paljon riemastuta kylla tama ajan tuhlaus. Ja kun katon nuita palkkakuitteja nii huh huh, palkastahan lahtee tyyliin puolet ties mita maksuja! Ja mie luulin etta Ranskassa on kevyt verotus. Eka paperi on ajalta 9-10.12, bruttopalkka 209,66e, se mita jaa jaljelle 157, 15e. Toinen ajalta 11-31.12, bruttopalkka 761, 79e, netto 565, 23e. Joten jos tassa on nyt kaikki mita Ranskan valtio tai joku muu minun palkasta ottaa nii saan paalle 900 e, jipii.
Ongelma on se, etta haluaisin saada ne heti paikalla, koska kun nyt Stephen tuleeki vasta 10 paivaa myohemmin eli 20.1, minun pitaa maksaa lisaa vuokraa. Ehka joku kolmasosa vuokrasta (joka siis on yhteensa 328,44e) ...hohhoi. Mutta jos minun tarvii taas pyytaa kotoa rahaa nii talla kertaa maksan sen takas! :D
Muutenhan oon kylla sita tyytyvaisempi mita kauemmin voin asua taalla keskustassa.
Sitten 20.1 muutan varmaan 3. kaupunginosaan eli valitettavan kauas, lahes puoli tuntia metrolla. Ja siis just sinne mista kerroin kauan sitten, siihen pieneen asuntoon missa mulla ei oo omaa huonetta vaan nukun olohuoneen koottavalla sangylla. Tulee kumminki aika halvaksi, ja siella on sentaan kaikki huonekalut ja pyykkikone ynna muut tarpeelliset, ja saan laittaa nimeni postilaatikkoon. Ja siella on takuulla lampimampaa ko tassa jaakaapissa!
Nimittain kun yhtena paivana kavin vierailemassa yhessa asunnossa (kun eras nainen soitti mulle ja sano etta se vuokraa sen asunnosta huoneen), niin vuokraamisen laittomuuden takia en ois saanu laittaa minun nimea, vaan mulle tarkotetussa postissa ois pitany lukea "Maria Hyvari chez Mme se ja se". Lisaksi en ois saanu tuoda sinne ketaan vieraita, ja keittio ois pitany varata rouvan ykstyiskayttoon tiettyna ajankohtana. Alussa ois pitany maksaa kolminkertanen vuokra (340e x 3). Ja pahinta oli nimenomaan se, etta se on totaalisesti Lyonin ulkopuolella, puoli tuntia bussilla. Mita viela.
Minun ongelma on siis se, etten voi toistaiseksi vuokrata asuntoa laillisesti, koska mulla ei ole kaikkia tarvittavia dokumentteja, enka viittis anella ketaan minun takaajaksi muutenkaan (siis kun suomalaiset vahemmat ei kelpaa). Joten ainoa vaihtoehto on epavirallinen vuokralaisuus/alivuokralaisuus. Mutta no, sehan on tullu todistettua etta muutaman kuukauden nyt asuu vaikka Fuisséssa! Sitten myohemmin voin hakea jotain oikeasti kivaa kamppaa ja kamppiksia. Toistaiseksi riittaa etta se on Lyonissa.
Lyonissa on tapahtunu suoranainen ihme: lunta on kuulemma suorastaan historiallisen paljon!! On sadellu tassa lahipaivina aika mukavasti, ja sen tosiaan huomaa! Autojen paalla lumikerrokset, tiella myos, jotku jopa laski pulkalla keskella Croix-Roussen jalkakaytavaa, ja pyoritteli lumipalloja. Ja upouudelle talvitakilleni putoili lumihiutaleita.
Ostin taman eilen (kylla, olen sisalla tietokoneen aarella takki paalla, ja minun sormet on aika kylmat), joka puolella on alennusmyynnit joten ajattelin etta nyt jos koskaan. Tama on melkein samanlainen ko minun edellinen, musta villakangastakki siis, pitempi tosin. Ehka vahan ohuempi myos, mutta tajuatteko etta kun siella on -30°C niin taalla mittari nayttaa -3°C eli kymmenen kertaa vahemman! Ja ko virnuilen etta Suomessa on kuulemma -30°C, ranskalaiset jaatyy kuoliaaksi jo pelkasta ajatuksesta.
Liikenne on varmaan vahan katkolla, taalla ei kuulemma talvirenkaita kayteta.
Tasottelin eilen myos hiuksiani, aika kompelosti kylla...uusi takki sai hartioille hiuksenpatkakuorrutuksen.
Sosiaaliturvatunnuksesta ei edelleenkaan tietoa, ois kylla kiva saada sekin piakkoin.
Ja tosiaan mulla on nyt yksi innokas suomenkielenoppilas, Melville. Toivon etten ole kauhean epapateva opettaja...ainaki opettaminen on kivaa. Veloitan 7e/h niinko Annabelle kuulemma englannintunneista. Suunnittelen lapikaytavia asioita etukateen isoon vihkoon, oon esim. piirtany sarjakuvamaisesti keskustelutilanteita (itsensa esittely jne) ja tervehtimistilanteita, numerot, aakkoset + lause vieressa...viime kerralla (1 h 30)paastiin J:n asti: "Jalkani on kipea"(--> kaytiin lapi omistusmuotoa). Jos kirjasto on huomenna auki nii voisin kayda etsimassa suomenkielen oppikirjaa (ja hankkia kirjastokortin samalla), ois ehka hyva saada lisaa loogisuutta opettamiseen. En halua olla huono opettaja :P
On myos yks 19v tytto, joka laitto mulle viestia etta sita saattais kiinnostaa minun apu, kun se on vapaa-ajalla koittanu opiskella suomea. Toivottavasti se nyt vastais, ois kiva tutustua ainaki.
Jos en oo viela kertonu, nii teippasin minun nimen postilaatikkoon en muista milloin, ja oon tahan mennessa saanu vahan postiaki, mista parhaat palat lahetys kotoa ja kirje Elkulta, suuri kiitos! Muuta ei oo Suomesta kuulunu, toivottavasti mitaan ei ehtiny kaantya takasin pain!
Katoin eilen elokuvan Viimeinen mohikaani...ei mikaan mestariteos kylla minusta. Ja yhtena paivana Star Wars 1, hahahaa. Kuvitella mika elamys se on aikanaan ollu ihmisille! Nykyaan taas, hihi.
torstai 31. joulukuuta 2009
Bonne année...
Onnellista uutta vuotta 2010 kaikille!
Tuntuu melkein ettei oo mitaan jarkea ees paivittaa, ollaan joka tapauksessa puhuttu kaikesta kaikkien kanssa enka pahemmin jaksa kelailla asioita muutenkaan.
Se mahtava asunto meni siis sivu suun, olin loytany molemmat kamppikset jo ja kaikkea, ja yhtakkia kiinteistonvalitystoimistossa sanottiin etta ei se nyt kay, omistaja ei halua mitaan yhteisasumista sinne kamppaan. Ja taytyy sanoa etta kylla asunnon vuokraamisesta on tehty hankalaa, siihen tarvii aika kasan papereita: RIB (eraanlainen pankin henkilotunnus), ID, opiskelijakortti/kolme viimista palkkakuittia (tama on ongelma, mulla ei oo ko yks eika sitakaan viela!!), todistus asumuksesta. Takaajalta (valttamaton, Ranskassa asuva) vaaditaan RIB, ID, veroilmoitus (2007-2009), viime vuokranmaksukuitti/viime kiinteistovero, 3 viime palkkakuittia, tyotodistus, palkka joka on nelja kertaa vuokran suuruinen (onko suuruinen oikea sana?!). Lisaksi pitaa maksaa vuokra, takuu ja valitystoimiston palkkio (siita asunnosta ois ollu 960e). APUA.
Ravintolassa pidettyjen haitten takia oli aika paljon toita, mutta nyt oon vapaalla varmaan ainaki 5.1 asti.
Sain toisen yhteydenoton suomenkielen opetukseen liittyen, ensimmaisesta ei oo nyt kuulunu mitaan. Annabelle sanoi laskuttavansa englanninkielentunneista 7e/h.
Lapsenvahtihommia ei oo kuulunu sen ensimmaisen kerran jalkeen enaa ainakaan viela.
Yrittan ettia netin kautta Lyonin kasvissyojia/vegaaneja, ois kiva tutustua ihmisiin joilla on samoja arvoja. Kun siis muutenki ois hyva saada lisaa kontakteja ja jonkinlaista sosiaalista elamaa.
Pauline tuli tanaan kotiin, kiva nahda sitaki. Ja Audrey jatti onneksi kissan sen vanhempien luo; minusta on kivempi ilman, rehellisesti sanottuna. Audrey kirjotti tanaan mulle kirjeen pankkitilin avaamista varten, ja anto mulle kopion henkkareista + viime vuokranmaksukuitin, toivottavasti ne kelpaa talla kertaa! Yritin jo tanaan kayda pankissa mutta se oli kiinni. Huomennahan viela uudenvuodenpaiva, etta ehka ylihuomenna.
Ja toissapaivana tuli Pertti ja Pekka kaymaan, jos luette taman nii kiitos etta kavitte, oli oikein piristavaa ja hauska jutella ym, ilo oli minun puolella. Enka ollu ees aiemmin nahny sita upeaa nakymaa korkealta vanhasta Lyonista, koko Lyon iltavalaistuksessa...
Sain viimein netin toimimaan ilman kaapelia, on se jotain sekin.
Ehka minun pitais tehda Lauran esimerkin mukaisesti listaa asioista, joista olen kiitollinen minun elamassa:
1) lapparista. Oisin muuten niin pulassa. Netti on elintarkea, voin kayttaa skypea, lukea blogeja, hakea toita, etsa tietoa, mita vaan. Rakkaalta sylimikroltani voin myos kuunnella musiikkia (talla hetkella selaan iTunesin indiekanavia), katsoa elokuvia, ja pelata peleja (harvemmin). Kiitos.
2) siita etta mulla on oikeita ystavia (toisin kuin erailla jotka ei voi ees luottaa kavereihinsa ja jotka ei ymmarra mitaan ystavyydesta), jotka valittaa minusta ja huolehtii, ja on muutenki kivoja olemassa ja ilonaihe. Kiitos, olette rakkaita (nyt mulle tuli kyyneleet silmiin).
3) siita etta mulla on ihana ja ainutlaatuinen perhe, joka myoskin huolehtii minusta ja tukee minua. Kiitos ja halauksia.
4) siita etta mulla on mahtava asunto ja ihanat kamppikset, jotka auttaa minua. Vaikka toistaiseksi.
5) minun upeasta tyopaikasta, joka vastaa minun arvoja ja jossa minua arvostetaan ihmisena ja tyontekijana, ja jossa olen tutustunu mukaviin, viisaisiin ja lampimiin ihmisiin. Ja jonka ansiosta pystyn toivottavasti pysymaan Lyonissa ja saan ranskalaisen sosiaaliturvatunnuksen (piakkoin, luulisin!).
6) minun ranskankielentaidosta, joka paranee jatkuvasti vaikka valissa vahan tokkiikin. Kiitos suomalaiselle koulujarjestelmalle ja opettajille ja kaikille.
7) siita etta tanaan paisto aurinko kun kavelin Rhônen vierta, eika ollu ees kylma.
8) siita etta olen viimein oppinu jotain, mika minun ois pitany ymmartaa jo kauan sitten. Tasta lahtien osaan toimia viisaammin.
9) siita etta olen selvinny tanne asti minun elamassa ja kokenu monenlaista, hyvaa ja huonoa, mutta opettavaista.
10) paljon monesta muusta, esim. siita etta mulla on edelleen kayttamattomia piilolinsseja jaljella. Kiitos.
Tehkaa hyvia uudenvuodenlupauksia! Ranskassa tosin vaan toivotaan vissin jotain, itelle tai muille en ole varma.
Tuntuu melkein ettei oo mitaan jarkea ees paivittaa, ollaan joka tapauksessa puhuttu kaikesta kaikkien kanssa enka pahemmin jaksa kelailla asioita muutenkaan.
Se mahtava asunto meni siis sivu suun, olin loytany molemmat kamppikset jo ja kaikkea, ja yhtakkia kiinteistonvalitystoimistossa sanottiin etta ei se nyt kay, omistaja ei halua mitaan yhteisasumista sinne kamppaan. Ja taytyy sanoa etta kylla asunnon vuokraamisesta on tehty hankalaa, siihen tarvii aika kasan papereita: RIB (eraanlainen pankin henkilotunnus), ID, opiskelijakortti/kolme viimista palkkakuittia (tama on ongelma, mulla ei oo ko yks eika sitakaan viela!!), todistus asumuksesta. Takaajalta (valttamaton, Ranskassa asuva) vaaditaan RIB, ID, veroilmoitus (2007-2009), viime vuokranmaksukuitti/viime kiinteistovero, 3 viime palkkakuittia, tyotodistus, palkka joka on nelja kertaa vuokran suuruinen (onko suuruinen oikea sana?!). Lisaksi pitaa maksaa vuokra, takuu ja valitystoimiston palkkio (siita asunnosta ois ollu 960e). APUA.
Ravintolassa pidettyjen haitten takia oli aika paljon toita, mutta nyt oon vapaalla varmaan ainaki 5.1 asti.
Sain toisen yhteydenoton suomenkielen opetukseen liittyen, ensimmaisesta ei oo nyt kuulunu mitaan. Annabelle sanoi laskuttavansa englanninkielentunneista 7e/h.
Lapsenvahtihommia ei oo kuulunu sen ensimmaisen kerran jalkeen enaa ainakaan viela.
Yrittan ettia netin kautta Lyonin kasvissyojia/vegaaneja, ois kiva tutustua ihmisiin joilla on samoja arvoja. Kun siis muutenki ois hyva saada lisaa kontakteja ja jonkinlaista sosiaalista elamaa.
Pauline tuli tanaan kotiin, kiva nahda sitaki. Ja Audrey jatti onneksi kissan sen vanhempien luo; minusta on kivempi ilman, rehellisesti sanottuna. Audrey kirjotti tanaan mulle kirjeen pankkitilin avaamista varten, ja anto mulle kopion henkkareista + viime vuokranmaksukuitin, toivottavasti ne kelpaa talla kertaa! Yritin jo tanaan kayda pankissa mutta se oli kiinni. Huomennahan viela uudenvuodenpaiva, etta ehka ylihuomenna.
Ja toissapaivana tuli Pertti ja Pekka kaymaan, jos luette taman nii kiitos etta kavitte, oli oikein piristavaa ja hauska jutella ym, ilo oli minun puolella. Enka ollu ees aiemmin nahny sita upeaa nakymaa korkealta vanhasta Lyonista, koko Lyon iltavalaistuksessa...
Sain viimein netin toimimaan ilman kaapelia, on se jotain sekin.
Ehka minun pitais tehda Lauran esimerkin mukaisesti listaa asioista, joista olen kiitollinen minun elamassa:
1) lapparista. Oisin muuten niin pulassa. Netti on elintarkea, voin kayttaa skypea, lukea blogeja, hakea toita, etsa tietoa, mita vaan. Rakkaalta sylimikroltani voin myos kuunnella musiikkia (talla hetkella selaan iTunesin indiekanavia), katsoa elokuvia, ja pelata peleja (harvemmin). Kiitos.
2) siita etta mulla on oikeita ystavia (toisin kuin erailla jotka ei voi ees luottaa kavereihinsa ja jotka ei ymmarra mitaan ystavyydesta), jotka valittaa minusta ja huolehtii, ja on muutenki kivoja olemassa ja ilonaihe. Kiitos, olette rakkaita (nyt mulle tuli kyyneleet silmiin).
3) siita etta mulla on ihana ja ainutlaatuinen perhe, joka myoskin huolehtii minusta ja tukee minua. Kiitos ja halauksia.
4) siita etta mulla on mahtava asunto ja ihanat kamppikset, jotka auttaa minua. Vaikka toistaiseksi.
5) minun upeasta tyopaikasta, joka vastaa minun arvoja ja jossa minua arvostetaan ihmisena ja tyontekijana, ja jossa olen tutustunu mukaviin, viisaisiin ja lampimiin ihmisiin. Ja jonka ansiosta pystyn toivottavasti pysymaan Lyonissa ja saan ranskalaisen sosiaaliturvatunnuksen (piakkoin, luulisin!).
6) minun ranskankielentaidosta, joka paranee jatkuvasti vaikka valissa vahan tokkiikin. Kiitos suomalaiselle koulujarjestelmalle ja opettajille ja kaikille.
7) siita etta tanaan paisto aurinko kun kavelin Rhônen vierta, eika ollu ees kylma.
8) siita etta olen viimein oppinu jotain, mika minun ois pitany ymmartaa jo kauan sitten. Tasta lahtien osaan toimia viisaammin.
9) siita etta olen selvinny tanne asti minun elamassa ja kokenu monenlaista, hyvaa ja huonoa, mutta opettavaista.
10) paljon monesta muusta, esim. siita etta mulla on edelleen kayttamattomia piilolinsseja jaljella. Kiitos.
Tehkaa hyvia uudenvuodenlupauksia! Ranskassa tosin vaan toivotaan vissin jotain, itelle tai muille en ole varma.
perjantai 18. joulukuuta 2009
Je suis paresseuse
Alkaa olla aika tehda vahan paivitysta, luulisin.
Toissailtana oli meijan jouluateria, tein siis riisipuuroa, couscoussalaattia, lanttu- ja porkkanalaatikkoa, seitankinkkua, hedelmasalaattia, pipareita ja maustekakkua.
Pipareitten leipominen oli kylla varsinaista sotkemista, en loytany siirappia joten laitoin ruokosokerista tehtya siirappia, semmosta kirkasta litkua. Mausteet taas...en tajua nuita ranskalaisia. Kardemumma oli semmosia ihme hernemaisia juttuja, neilikka taas teravia ja kivikovia piikkeja, ja yritin parhaani mukaan tehda niista jauhetta kasin. Taikina oli kuitenki tosi hyvaa ja soin varmaan puolet, samoin kuin kakkutaikinasta, ehh. Ja muotteja ei ollu ainuttakaan, joten veistelin kasin sydamia, kuita, tahtia etc. Lisaksi tietenki poltin ensimmaisen pellillisen, kuten aina, koska ne piparit oli siita kummallisia etta ne jai ihan valkosiksi, ja ruskeina ne oli sitten jo ihan karahtaneita. Laatikoihin tajusin ostaa vaahterasiirappia. Ja silloin yhtena paivana olise viheliainen juttu pankkikortin kanssa kassalla, kyllapas olikin noloa. Ja minun oli vielapa pakko palata seuraavana paivana samaan kauppaan, koska en loytany mistaan muualta lanttuja! Puuroriisin ranskalaiset kasittaa jalkiruokamateriaaliksi.
Sitten oli se femme&fitness -tyohaastattelu, tai ei oikeastaan tyohaastattelu. Olin hammastyny ko tulin sinne, huone taynna ihmisia, nuorempia ja vanhempia, tyttoja ja poikia, istumassa. Siella oli mies joka piti meille esitelman tyon luonteesta ja selitti minkalaista persoonallisuutta siihen tarvitaan. En onneks ollu alunperinkaan kuvitellu mitaan suurempia, lahinna halusin kokemusta tyohaastattelutilanteesta, en oo oikeastaan ollu semmosessa ikina.
Joka tapauksessa kavi ilmi ettei se ois ollu oikein mulle sopiva homma; ois pitany olla ulospainsuuntautunu ja sisukas, toisin sanoen lorpotella asiakkaille niita naita muka kiinnostuneena niitten asioista, ja myyda vakisin jotain kuntosalikortteja tms. Ja sitten se moraalinen puoli, "te ette ole vastuussa asiakastyytyvaisyydesta, vaan rahasta, teidan ei pida asettua asiakkaan asemaan (esim. jos joku ei ole oikein varoissaan nii se pitaa saada ostamaan joka tapauksessa)" Ja sitten oli se esimerkki: "meilla on pesukoneita, jotka pesee ja kuivaa (ja siita jotuen maksaa ekstrapaljon), ja kuivuriosa on rikki, mutta koneet pitaa kuitenkin saada myytya. mita tehdaan?" Ja herra itse oli sita mielta, kuten myos monet kandidaatit, etta ei vaan kerrota asiakkaalle mitaan. Jotkut selvajarkiset oli sentaan etta ei sita nyt voi valehdella, ei voi myyda rikkinaista konetta ehjan hinnalla!
Sitten joku tytto sanoi myyneensa joskus kenkia, ja "jos kengissa oli jotain vikaa, ei siita sanottu mitaan asiakkaille". Yks poika taas kerto omahyvaisesti jostain autokaupasta, johon liitty jotenki vuoden vakuutus, en tajunnu ihan kaikkea, mutta se juttu sai kylla ihmisilta suut loksahtamaan auki, se oli nii torkeaa ilmeisesti.
Sielta tilaisuudesta sai aina lahtea kesken jos halusi, jos tajusi ettei se tyo sovi itselle. Poistuin sitten samaan aikaan yhen toisen vahan vanhemman naisen kanssa, just niitten myyjien haikailemattomyyden ja rahanahneuden todistavien esimerkkien jalkeen. Sanoin sitten sille naiselle etta mie en kylla tykkaa myyjista. Se oli heti etta niinpa, ihan uskomatonta, minun sisko on myyja ja silla ei kylla ole ollenkaan tuommonen mentaliteetti!
Kavin sitten kaupassa ja taydensin talvivarustustani (olin aikasemmin ostanu mustan lippamyssyn) mustilla saarystimilla ja lapasilla(ei niita sopivia nahattomia hanskoja vaan loytany mistaan). Siina kun yritin valita saarystimia (en oo oikeastaan ikina ennen kayttany), yks myyja, joku ehka minun ikanen tytto, tuli kysymaan etta voiko auttaa. Sanoin etta mietin tassa vaan, ja se oli etta "yks kysymys"..."ooksie ranskalainen?" eiko suomalainen. "puolalainen?" suomalainen. "ai okei...mie aattelinki, kasvojen perusteella. rankalaiset ei oo sievia" Olin vahan etta aha? Minusta kylla ranskalaistytot on yleensa ottaen hyvinki natteja!
Sitten toissa soin taas Annabellan kanssa ja juteltiin, ja kysyin onko se FB:ssa, no, se ei tykkaa FB:sta, siita etta kaikki on perilla sen elamasta. Se kysy sitten multa etta kaynko usein ulkona, ja olin etta no, enpa hirveasti, en tunne kovin paljoa ihmisia. Annabella vastasi etta joulun jalkeen voin kayda sen kanssa. Jee! Vaikuttaa silta etta oon saamassa oman kaverin :-)
Agneksenki kanssa jutellaan kaikenlaista, viulunsoitosta ja ravintola-alasta, ruuanlaitosta...ja viimeksi se kyseli lahtiessa etta nii meinasit alkaa opiskella ens vuonna? olin sitten etta no, siihen on aika kauan aikaa viela. Se vaan etta joo, mietin vaan tulevaisuutta...etta kuulemma siella on ollu toissa monia jotka A ois halunnu pitaa siella, ja se harmitteli just sita etta pitaa aina alottaa nollasta kun uus ihminen tulee. Toisin sanoen se haluais vissin pitaa minutki siella kauemman aikaa! Ja siis luulis etta opiskellessaki mulle jais aikaa osa-aikatyolle, joten eihan se mikaan ongelma ole.
Ongelma on kylla uus asunto. Tassa yks ilta kavin Paulinen ja yhen oikisopiskelijan Jasminen kanssa taman talon alakerrassa yhessa kampassa; siina asu ennen ne joille saatan viela paastan lapsenvahdiksi (itse asiassa se on nimenomaan se Jasmine joka nyt vahtii niitten lapsia silloin talloin), ja nyt kun ne asuu vahan ylempana, ne etsii siihen edelliseen kamppaan uusia vuokralaisia, 2-3 ihmista. Siina on kolme tilavaa huonetta, keittio, vessa, kylpyhuone, kaytava...Se on muuten aika taydellinen, mutta se on _tyhja_. Ei ees pesukonetta, kaikki pitais ostaa itse, sangyt, tuolit, poydat...Vuokra taas on kuulemma yhteensa n. 700e/kk, en tieda kuuluuko siihen kaikenlaiset maksut. Se vois kuitenki kolmelle jaettuna olla varsin kohtuullinen. No, ongelma on vaan se, etta pitais loytaa kaks muuta minun lisaksi. Luultavasti minun kannattais menna puhumaan niille joka tapauksessa, sanoa etta oon kiinnostunu. Mutta eipa sita oo tullu tehtya ainakaan viela.
Jouluateriailta oli kylla kiva, varsinki riisipuurosta tykattiin. Juhlittiin samalla Cedricin synttareita, jotka on oikeasti 26.12, mutta kun se ei silloin ole taalla. Audrey oli ostanu lahjaksi semmosen minilammityslaitteen, meijan kaikkien kolmen puolesta. Lopulta muut meni nukkumaan, ja mie ja Cedric katottiin elokuva "Affaire des femmes", joka kerto saksalaisesta naisesta joka teki laittomia abortteja 1. maailmansodan aikana. Oli raivostuttavaa ko siina cd:ssa oli jotain vikaa ja jai loppu nakematta! Sitten Cedric opetti minua pelaamaan shakkia! En ollu ikina aikasemmin pelannu; nyt osaan alkeet.
Seuraavana aamuna nousin joskus kahen maissa, hupsista.
Ens viikolla ajattelin menna kaymaan pankissa avaamassa oman tilin.
Loysin netista yhen sivuston, josta voi helposti ladata elokuvia. Nyt voin hakea sielta kaikki mitka minun ois pitany nahda jo kauan sitten, ja talla hetkella latailen How I Met Your Mother -sarjaa, se on ihan ykkonen (jopa ranskaksi dubattuna...)! En oo kylla varma kuinka isot valikoimat siella on.
Ja se ilmotus, jonka laitoin nettiin koskien suomenkielentunteja, tuotti tulosta! Sain viestin eraalta lyonilaiselta Françoisilta 29v, joka on kiinnostunu Suomen kielesta ja kulttuurista ja soittaa bassoa jossain metallibandissa. Se kysy hintaa ja muuta, enka kylla oikein tienny mita vastata, laitoin sille s-postia etta voitaisiin sopia yhdessa kaikesta, saa nahda milloin se vastaa.
Taalla on myos satanu lunta monena paivana, muun muassa tanaan, ja tana aamuna se oli oikeaa lumisadetta eika mitaan pari vaivaista hiutaletta! Harmi vain etta nykyaan taalla on jaa-ta-vaa.
Ei tunnu kovin juhlavalta, vaan pikemminkin tosi saamattomalta, kun ei ole ollu toita nyt pariin paivaan ja oon hadin tuskin kayny ees ulkona (tanaan en - siella on nii kylma). Mutta eikohan tama tasta edisty.
Tahan loppuun esitan viela myotatunnon ilmauksen Lennonia koskien. Voin vaan arvailla kuinka pahalta se menetys tuntuu, ja toivon etta se siita helpottuu <3
Toissailtana oli meijan jouluateria, tein siis riisipuuroa, couscoussalaattia, lanttu- ja porkkanalaatikkoa, seitankinkkua, hedelmasalaattia, pipareita ja maustekakkua.
Pipareitten leipominen oli kylla varsinaista sotkemista, en loytany siirappia joten laitoin ruokosokerista tehtya siirappia, semmosta kirkasta litkua. Mausteet taas...en tajua nuita ranskalaisia. Kardemumma oli semmosia ihme hernemaisia juttuja, neilikka taas teravia ja kivikovia piikkeja, ja yritin parhaani mukaan tehda niista jauhetta kasin. Taikina oli kuitenki tosi hyvaa ja soin varmaan puolet, samoin kuin kakkutaikinasta, ehh. Ja muotteja ei ollu ainuttakaan, joten veistelin kasin sydamia, kuita, tahtia etc. Lisaksi tietenki poltin ensimmaisen pellillisen, kuten aina, koska ne piparit oli siita kummallisia etta ne jai ihan valkosiksi, ja ruskeina ne oli sitten jo ihan karahtaneita. Laatikoihin tajusin ostaa vaahterasiirappia. Ja silloin yhtena paivana olise viheliainen juttu pankkikortin kanssa kassalla, kyllapas olikin noloa. Ja minun oli vielapa pakko palata seuraavana paivana samaan kauppaan, koska en loytany mistaan muualta lanttuja! Puuroriisin ranskalaiset kasittaa jalkiruokamateriaaliksi.
Sitten oli se femme&fitness -tyohaastattelu, tai ei oikeastaan tyohaastattelu. Olin hammastyny ko tulin sinne, huone taynna ihmisia, nuorempia ja vanhempia, tyttoja ja poikia, istumassa. Siella oli mies joka piti meille esitelman tyon luonteesta ja selitti minkalaista persoonallisuutta siihen tarvitaan. En onneks ollu alunperinkaan kuvitellu mitaan suurempia, lahinna halusin kokemusta tyohaastattelutilanteesta, en oo oikeastaan ollu semmosessa ikina.
Joka tapauksessa kavi ilmi ettei se ois ollu oikein mulle sopiva homma; ois pitany olla ulospainsuuntautunu ja sisukas, toisin sanoen lorpotella asiakkaille niita naita muka kiinnostuneena niitten asioista, ja myyda vakisin jotain kuntosalikortteja tms. Ja sitten se moraalinen puoli, "te ette ole vastuussa asiakastyytyvaisyydesta, vaan rahasta, teidan ei pida asettua asiakkaan asemaan (esim. jos joku ei ole oikein varoissaan nii se pitaa saada ostamaan joka tapauksessa)" Ja sitten oli se esimerkki: "meilla on pesukoneita, jotka pesee ja kuivaa (ja siita jotuen maksaa ekstrapaljon), ja kuivuriosa on rikki, mutta koneet pitaa kuitenkin saada myytya. mita tehdaan?" Ja herra itse oli sita mielta, kuten myos monet kandidaatit, etta ei vaan kerrota asiakkaalle mitaan. Jotkut selvajarkiset oli sentaan etta ei sita nyt voi valehdella, ei voi myyda rikkinaista konetta ehjan hinnalla!
Sitten joku tytto sanoi myyneensa joskus kenkia, ja "jos kengissa oli jotain vikaa, ei siita sanottu mitaan asiakkaille". Yks poika taas kerto omahyvaisesti jostain autokaupasta, johon liitty jotenki vuoden vakuutus, en tajunnu ihan kaikkea, mutta se juttu sai kylla ihmisilta suut loksahtamaan auki, se oli nii torkeaa ilmeisesti.
Sielta tilaisuudesta sai aina lahtea kesken jos halusi, jos tajusi ettei se tyo sovi itselle. Poistuin sitten samaan aikaan yhen toisen vahan vanhemman naisen kanssa, just niitten myyjien haikailemattomyyden ja rahanahneuden todistavien esimerkkien jalkeen. Sanoin sitten sille naiselle etta mie en kylla tykkaa myyjista. Se oli heti etta niinpa, ihan uskomatonta, minun sisko on myyja ja silla ei kylla ole ollenkaan tuommonen mentaliteetti!
Kavin sitten kaupassa ja taydensin talvivarustustani (olin aikasemmin ostanu mustan lippamyssyn) mustilla saarystimilla ja lapasilla(ei niita sopivia nahattomia hanskoja vaan loytany mistaan). Siina kun yritin valita saarystimia (en oo oikeastaan ikina ennen kayttany), yks myyja, joku ehka minun ikanen tytto, tuli kysymaan etta voiko auttaa. Sanoin etta mietin tassa vaan, ja se oli etta "yks kysymys"..."ooksie ranskalainen?" eiko suomalainen. "puolalainen?" suomalainen. "ai okei...mie aattelinki, kasvojen perusteella. rankalaiset ei oo sievia" Olin vahan etta aha? Minusta kylla ranskalaistytot on yleensa ottaen hyvinki natteja!
Sitten toissa soin taas Annabellan kanssa ja juteltiin, ja kysyin onko se FB:ssa, no, se ei tykkaa FB:sta, siita etta kaikki on perilla sen elamasta. Se kysy sitten multa etta kaynko usein ulkona, ja olin etta no, enpa hirveasti, en tunne kovin paljoa ihmisia. Annabella vastasi etta joulun jalkeen voin kayda sen kanssa. Jee! Vaikuttaa silta etta oon saamassa oman kaverin :-)
Agneksenki kanssa jutellaan kaikenlaista, viulunsoitosta ja ravintola-alasta, ruuanlaitosta...ja viimeksi se kyseli lahtiessa etta nii meinasit alkaa opiskella ens vuonna? olin sitten etta no, siihen on aika kauan aikaa viela. Se vaan etta joo, mietin vaan tulevaisuutta...etta kuulemma siella on ollu toissa monia jotka A ois halunnu pitaa siella, ja se harmitteli just sita etta pitaa aina alottaa nollasta kun uus ihminen tulee. Toisin sanoen se haluais vissin pitaa minutki siella kauemman aikaa! Ja siis luulis etta opiskellessaki mulle jais aikaa osa-aikatyolle, joten eihan se mikaan ongelma ole.
Ongelma on kylla uus asunto. Tassa yks ilta kavin Paulinen ja yhen oikisopiskelijan Jasminen kanssa taman talon alakerrassa yhessa kampassa; siina asu ennen ne joille saatan viela paastan lapsenvahdiksi (itse asiassa se on nimenomaan se Jasmine joka nyt vahtii niitten lapsia silloin talloin), ja nyt kun ne asuu vahan ylempana, ne etsii siihen edelliseen kamppaan uusia vuokralaisia, 2-3 ihmista. Siina on kolme tilavaa huonetta, keittio, vessa, kylpyhuone, kaytava...Se on muuten aika taydellinen, mutta se on _tyhja_. Ei ees pesukonetta, kaikki pitais ostaa itse, sangyt, tuolit, poydat...Vuokra taas on kuulemma yhteensa n. 700e/kk, en tieda kuuluuko siihen kaikenlaiset maksut. Se vois kuitenki kolmelle jaettuna olla varsin kohtuullinen. No, ongelma on vaan se, etta pitais loytaa kaks muuta minun lisaksi. Luultavasti minun kannattais menna puhumaan niille joka tapauksessa, sanoa etta oon kiinnostunu. Mutta eipa sita oo tullu tehtya ainakaan viela.
Jouluateriailta oli kylla kiva, varsinki riisipuurosta tykattiin. Juhlittiin samalla Cedricin synttareita, jotka on oikeasti 26.12, mutta kun se ei silloin ole taalla. Audrey oli ostanu lahjaksi semmosen minilammityslaitteen, meijan kaikkien kolmen puolesta. Lopulta muut meni nukkumaan, ja mie ja Cedric katottiin elokuva "Affaire des femmes", joka kerto saksalaisesta naisesta joka teki laittomia abortteja 1. maailmansodan aikana. Oli raivostuttavaa ko siina cd:ssa oli jotain vikaa ja jai loppu nakematta! Sitten Cedric opetti minua pelaamaan shakkia! En ollu ikina aikasemmin pelannu; nyt osaan alkeet.
Seuraavana aamuna nousin joskus kahen maissa, hupsista.
Ens viikolla ajattelin menna kaymaan pankissa avaamassa oman tilin.
Loysin netista yhen sivuston, josta voi helposti ladata elokuvia. Nyt voin hakea sielta kaikki mitka minun ois pitany nahda jo kauan sitten, ja talla hetkella latailen How I Met Your Mother -sarjaa, se on ihan ykkonen (jopa ranskaksi dubattuna...)! En oo kylla varma kuinka isot valikoimat siella on.
Ja se ilmotus, jonka laitoin nettiin koskien suomenkielentunteja, tuotti tulosta! Sain viestin eraalta lyonilaiselta Françoisilta 29v, joka on kiinnostunu Suomen kielesta ja kulttuurista ja soittaa bassoa jossain metallibandissa. Se kysy hintaa ja muuta, enka kylla oikein tienny mita vastata, laitoin sille s-postia etta voitaisiin sopia yhdessa kaikesta, saa nahda milloin se vastaa.
Taalla on myos satanu lunta monena paivana, muun muassa tanaan, ja tana aamuna se oli oikeaa lumisadetta eika mitaan pari vaivaista hiutaletta! Harmi vain etta nykyaan taalla on jaa-ta-vaa.
Ei tunnu kovin juhlavalta, vaan pikemminkin tosi saamattomalta, kun ei ole ollu toita nyt pariin paivaan ja oon hadin tuskin kayny ees ulkona (tanaan en - siella on nii kylma). Mutta eikohan tama tasta edisty.
Tahan loppuun esitan viela myotatunnon ilmauksen Lennonia koskien. Voin vaan arvailla kuinka pahalta se menetys tuntuu, ja toivon etta se siita helpottuu <3
lauantai 12. joulukuuta 2009
une salariée presque contente
Tulin just toista, kello nayttaa 00.15. On se kylla kateva tyopaikka kun sinne juoksee/pikakavelee viidessa minuutissa! Sita enemman minua harmittaa muuttaa taalta kuukauden paasta.
Sain tanaan uuden sopimuksen, tammikuun loppuun asti, 8h/vko, 10e/h. Toisin sanoen ainoa ongelma on aika; se, etta se kestaa vain alle kaks kuukautta, ja siis, 8 tuntia viikossa, sehan on ihan olematon tuntimaara... ja kuitenki nyt oon viikon sisalla tyoskennelly jo yli 30h. Joten toivon etta toita on oikeasti enemman. Ja on kai se luultavaa etta minun sopimusta pidennetaan sitten kun se loppuu, ehka.
Muutenhan se on aika mainio tyopaikka: vastaa minun arvoja (kasvissyonti, ekologisuus, luomu, reilu kauppa), pomo on kiva (sinuttelee, ei hermoile, neuvoo ystavallisesti, hyrailee, vitsailee ja juttelee...), samoin tyotoverit (kaks eri tarjoilijaa, joko Annabella tai Cristel), ja nimenomaan se on ihan naapurissa.
Yhtena paivana Agnes leikkasi jotain paloiksi ja sano miksika sen kokoisia paloja sanotaan ravintola-alalla, ja siis kun mulla ei ollu hajuakaan nii se kysy etta mita sie teit siella missa aikasemmin tyoskentelit? No, mulle sanottiin aina jotain tyyliin "leikkaa hienoksi"(coupe fin) tai "leikkaa tosi hienoksi"(très fin). Mahtavaa. Mutta tanaan sain patea kun osasin tehda retiiseista kukkia! Tuli suorastaan paineita ko Agneksen poika Raphael (sulonen!koululainen)kysy etta miten sie teet nuita kukkia, ja naytin sille, ja Agneski oli etta miepa katon myos tarkkaan. Ja en tiia kattoko Arbertki. Mutta onhan niita tullu veisteltya, se on ihan yksinkertasta, voin opettaa teille kaikille ko nahdaan :DD
Tietokoneesta saatiin aanet kuntoon ihanan isoveljen ansiosta FB:n valityksella annetuilla ohjeilla. Magnifique! Kuuntelen just Nirvanaa (kiitos, Aino!).
Eilen olin saanu vastaajaan yllattavan viestin: minut kutsuttiin tyohaastatteluun femme&fitness:n puolesta, minne olin hakenu pôle emploin kautta, nimike muistaakseni commercial. Ongelma on just se etten oikein muista mita siina tyotarjouksessa luki; mika on palkka, tyotunnit, tyotehtavat... Muistan vain etta hain sita, koska siina luki debutant accepté, eika se varmaan muutenkaan ollu kovin huono diili. Epailen tosin suuresti mahdollisuuksiani selvita haastattelusta, joten mitas sita huolehtimaan. Jos taas saisin paikan, ois miettimista etta mitas kun mulla on jo se sopimus 30.1 asti? Vois jopa menna tyopaikka sivu suun. Haastattelu on joka tapauksessa keskiviikkona ja aion kylla hermoilla ja valmistatua parhaani mukaan.
Torstaina taas meilla on se jouluateria kamppisten kesken, ei siis isommalla porukalla niinko luulen. Ja tosiaan ne oli keskenaan keksiny etta annetaan minun huoleksi menun suunnittelu, ne voi ostaa aineksia ja auttaa tekemisessa, mutta saan paattaa kaikesta. Luulin todellakin etta se oli vitsi silloin kun ne ilmotti mulle asiasta! Mutta nyt oon suunnitellu, ja luulen etta teen: riisipuuroa (riz au lait), lanttulaatikkoa (gratin aux chou-navets, kai), porkkanalaatikkoa (gratin aux carottes), seitankinkkua/tofupahkinamureketta (en oo viela paattany), couscoussalaattia (eli lemppariani), pipareita, maustekakun, kenties hedelmasalaattia...en malta oottaa etta paasen leipomaan, ajattelin tehda piparitaikinan jo huomenna (pitaa vaan kayda ostaan iso kasa mausteita ainaki), jee.
En tiia viela onko huomenna toita, Agnes sano etta se soittaa mulle jos tarvitaan apua, ja voin kieltaytya jos en paase. Toivon kylla ettei mulle oo tiedossa toita ke-to ensviikolla, se ois tylya...
Audrey kysy tanaan mihin meen jouluna, ja kun selvisi etta aion olla Lyonissa eika mulla pahemmin oo taalla kavereitakaan kenen kanssa joulua viettaa, se sano etta voin tulla sen perheen luo Marseilleen jouluksi jo haluan, "sinun pitaa vaan sietaa minun perhetta"! Ja Pauline sano etta "moi pareil"(samoin). Tosi kilttia niilta, nyt en kylla tiia mita teen, koska toisaalta en haluais hairita toisten perhejuhlaa, mutta toisaalta taas se vois olla tosi kivaa, kun taas yksin taalla oleminen vois tuntua vahan ankealta. Joten taytyy harkita.
Postipaketin kanssa ei loppujen lopuksi oo tapahtunu edistysta, en edelleenkaan tieda missa paketti on, ja epailen etta se joko lahtee pian tai on jo lahteny takas Suomeen pain. Huomenna soitan taas uuteen numeroon jonka sain tanaan ja johon ei vastattu (ainaki kolmesti yritin), mutta epailen etta se on toivoton tapaus. Ei vois enempaa raivostuttaa.
Saa nahda milloin saan palkkaa, seka Fuissésta etta Tlc:sta(Toutes les couleurs). Varmaan pikemmin jalkimmaisesta, niihin ainaki voi luottaa.
Ainii ja yks ilta pyorailin vélo-v:lla eli kaupunkipyoralla, koska Cedric anto mulle viela seuraavan paivan voimassa olevan pyorakortin ennen ko lahti viikoksi toihin Pariisiin. Taytyy sanoa etta jossain oikeassa kaupungissa pyoraileminen, ja vielapa semmosella ihme kompelyspyoralla...luovutin aika nopeasti kun ei tuntunu oikein olevan tilaa missaan, ja sita paitsi oli kylma. Mutta ehka jonain paivana poljen oikein sujuvasti Rhônen ja Saônen valia.
On se tulevaisuus arvaamaton :-P
Ja huomenna jaan ihan yksin tanne ulkomaille kun Ainokin suuntaa kotia kohti!
Nyt meen nukkumaan, kello on kohta kolme.
Sain tanaan uuden sopimuksen, tammikuun loppuun asti, 8h/vko, 10e/h. Toisin sanoen ainoa ongelma on aika; se, etta se kestaa vain alle kaks kuukautta, ja siis, 8 tuntia viikossa, sehan on ihan olematon tuntimaara... ja kuitenki nyt oon viikon sisalla tyoskennelly jo yli 30h. Joten toivon etta toita on oikeasti enemman. Ja on kai se luultavaa etta minun sopimusta pidennetaan sitten kun se loppuu, ehka.
Muutenhan se on aika mainio tyopaikka: vastaa minun arvoja (kasvissyonti, ekologisuus, luomu, reilu kauppa), pomo on kiva (sinuttelee, ei hermoile, neuvoo ystavallisesti, hyrailee, vitsailee ja juttelee...), samoin tyotoverit (kaks eri tarjoilijaa, joko Annabella tai Cristel), ja nimenomaan se on ihan naapurissa.
Yhtena paivana Agnes leikkasi jotain paloiksi ja sano miksika sen kokoisia paloja sanotaan ravintola-alalla, ja siis kun mulla ei ollu hajuakaan nii se kysy etta mita sie teit siella missa aikasemmin tyoskentelit? No, mulle sanottiin aina jotain tyyliin "leikkaa hienoksi"(coupe fin) tai "leikkaa tosi hienoksi"(très fin). Mahtavaa. Mutta tanaan sain patea kun osasin tehda retiiseista kukkia! Tuli suorastaan paineita ko Agneksen poika Raphael (sulonen!koululainen)kysy etta miten sie teet nuita kukkia, ja naytin sille, ja Agneski oli etta miepa katon myos tarkkaan. Ja en tiia kattoko Arbertki. Mutta onhan niita tullu veisteltya, se on ihan yksinkertasta, voin opettaa teille kaikille ko nahdaan :DD
Tietokoneesta saatiin aanet kuntoon ihanan isoveljen ansiosta FB:n valityksella annetuilla ohjeilla. Magnifique! Kuuntelen just Nirvanaa (kiitos, Aino!).
Eilen olin saanu vastaajaan yllattavan viestin: minut kutsuttiin tyohaastatteluun femme&fitness:n puolesta, minne olin hakenu pôle emploin kautta, nimike muistaakseni commercial. Ongelma on just se etten oikein muista mita siina tyotarjouksessa luki; mika on palkka, tyotunnit, tyotehtavat... Muistan vain etta hain sita, koska siina luki debutant accepté, eika se varmaan muutenkaan ollu kovin huono diili. Epailen tosin suuresti mahdollisuuksiani selvita haastattelusta, joten mitas sita huolehtimaan. Jos taas saisin paikan, ois miettimista etta mitas kun mulla on jo se sopimus 30.1 asti? Vois jopa menna tyopaikka sivu suun. Haastattelu on joka tapauksessa keskiviikkona ja aion kylla hermoilla ja valmistatua parhaani mukaan.
Torstaina taas meilla on se jouluateria kamppisten kesken, ei siis isommalla porukalla niinko luulen. Ja tosiaan ne oli keskenaan keksiny etta annetaan minun huoleksi menun suunnittelu, ne voi ostaa aineksia ja auttaa tekemisessa, mutta saan paattaa kaikesta. Luulin todellakin etta se oli vitsi silloin kun ne ilmotti mulle asiasta! Mutta nyt oon suunnitellu, ja luulen etta teen: riisipuuroa (riz au lait), lanttulaatikkoa (gratin aux chou-navets, kai), porkkanalaatikkoa (gratin aux carottes), seitankinkkua/tofupahkinamureketta (en oo viela paattany), couscoussalaattia (eli lemppariani), pipareita, maustekakun, kenties hedelmasalaattia...en malta oottaa etta paasen leipomaan, ajattelin tehda piparitaikinan jo huomenna (pitaa vaan kayda ostaan iso kasa mausteita ainaki), jee.
En tiia viela onko huomenna toita, Agnes sano etta se soittaa mulle jos tarvitaan apua, ja voin kieltaytya jos en paase. Toivon kylla ettei mulle oo tiedossa toita ke-to ensviikolla, se ois tylya...
Audrey kysy tanaan mihin meen jouluna, ja kun selvisi etta aion olla Lyonissa eika mulla pahemmin oo taalla kavereitakaan kenen kanssa joulua viettaa, se sano etta voin tulla sen perheen luo Marseilleen jouluksi jo haluan, "sinun pitaa vaan sietaa minun perhetta"! Ja Pauline sano etta "moi pareil"(samoin). Tosi kilttia niilta, nyt en kylla tiia mita teen, koska toisaalta en haluais hairita toisten perhejuhlaa, mutta toisaalta taas se vois olla tosi kivaa, kun taas yksin taalla oleminen vois tuntua vahan ankealta. Joten taytyy harkita.
Postipaketin kanssa ei loppujen lopuksi oo tapahtunu edistysta, en edelleenkaan tieda missa paketti on, ja epailen etta se joko lahtee pian tai on jo lahteny takas Suomeen pain. Huomenna soitan taas uuteen numeroon jonka sain tanaan ja johon ei vastattu (ainaki kolmesti yritin), mutta epailen etta se on toivoton tapaus. Ei vois enempaa raivostuttaa.
Saa nahda milloin saan palkkaa, seka Fuissésta etta Tlc:sta(Toutes les couleurs). Varmaan pikemmin jalkimmaisesta, niihin ainaki voi luottaa.
Ainii ja yks ilta pyorailin vélo-v:lla eli kaupunkipyoralla, koska Cedric anto mulle viela seuraavan paivan voimassa olevan pyorakortin ennen ko lahti viikoksi toihin Pariisiin. Taytyy sanoa etta jossain oikeassa kaupungissa pyoraileminen, ja vielapa semmosella ihme kompelyspyoralla...luovutin aika nopeasti kun ei tuntunu oikein olevan tilaa missaan, ja sita paitsi oli kylma. Mutta ehka jonain paivana poljen oikein sujuvasti Rhônen ja Saônen valia.
On se tulevaisuus arvaamaton :-P
Ja huomenna jaan ihan yksin tanne ulkomaille kun Ainokin suuntaa kotia kohti!
Nyt meen nukkumaan, kello on kohta kolme.
tiistai 8. joulukuuta 2009
un matin confiant
Alors alors...sain tosiaan perjantaina puhelun luomukasvisravintola Toutes les Couleurs:sta etta haluaisinko tulla keittioapulaiseksi lauantai-illaksi (ensimmainen valojuhlapaiva). Olin tietenki riemuissaan. Sitten se kysy minun _ranskalaista_ sosiaaliturvatunnusta jotain sopimuspapereita ja veroja varten. Olin tietenki etta no, ei mulla ole sita(vaikka on sita kaipailtu...). Se oli ihmeissaan etta eiko sinua oo "ilmotettu" siella edellisessa tyopaikassa? joo ei(luultavasti koska ne ei halunnu tehda kaikkea ihan saantojen mukaan esim. maksaa veroja). Eiko siella aupairperheessakaan? ei...(eihan mulla ollu ees kirjallista sopimusta) Seuraavaks se kysy onko mulla Ranskassa pankkitilia, no, ei oo. Eraathan lupas kylla auttaa avaamaan tilin mutta kun se lupauksien pitaminen on vahan sita luokkaa etta... Agnes oli sitten etta no tama onki monimutkasempaa ko olin ajatellu. Mika oli minun kannalta huolestuttavaa luonnollisesti. Se pyysi sitten etta kavisin selvittamassa tuota sos.turvatunnusta Pôle emploissa (Ranskan tyovoimatoimisto)ja pankkiasiaa Banque postale:ssa. Kumpiki oli tietenki jo kiinni. Pengoin sitten nettia hiki hatussa ja sain sen kasityksen etta saan sen tunnuksen ihan vaan siten etta Agnes pyytaa sita mulle kun kerran tyoskentelen niille. Ja pankkitilia varten tarvin: todistuksen asunnosta, tuloista ja henkilollisyydesta. Eikohan se viela onnistu joku paiva. En tout cas, soitin sitten Agnesille ja kerroin miten asia ymmartaakseni on, ja sovittiin etta ilmestyn paikalle 17.45.
Lauantai-iltana lahin tietenkin etuajassa(nii etta sain sitten ootella etta joku avaa oven); ulkona oli ihan alyttomasti vakea! Nimittain kun valojuhlaa tulee ihailemaan kaikenmaailman turistitki. No, taytettiin sitten Agneksen kanssa paperi, sain nahda etta minun tuntipalkka on 10e eli tavallista korkeampi, kuulemma koska tyo on vaikeaa.
Tiskasin sitten vahan, pilkoin vihanneksia ym. valmistelua. Tyhmyyksissani, varotuksista huolimatta, viilsin veitsella sormeen, mika oli noloa. Oli pakko tunnustaa koska se valu ihan lakkaamatta, ja sain sitten laastarin ja kertakayttokasineen (yok). Kun asiakkaita alko tulla, paasin tekemaan myos entréet. Taas piti painaa mieleen etta mika tehdaan mitenki, mika lautanen blaablaa. Siella oli muuten myos mukava tarjoilija Annabella. Ja kylla siella asiakkaita riittiki, selvasti enemman ko jossain rupukyla Fuisséssa. Eika Agnes ollu mitenkaan stressaantunu ja kiukkunen, taytyy sanoa etta se on kylla kiva pomo. Muutenki se sano mulle heti alussa: "mie sinuttelen sinua ja sie minua, se on yksinkertasempaa". Sen lisaksi siella oli myos Arbert(?), Agneksen yhtiokumppani. Seki oli aika mukava, vahan arsyttava vaan ko se neuvo kokoajan tiskien kanssa. Tilat oli kylla tosi ahtaat, piti kokoajan vaistella jotaki. "Servicen" loppupuolella minut passitettiin tiskien aareen. On se kylla hommaa, mulla oli lopulta alyttoman kipea selka ja ranne myos. Ja Arbert neuvo kokoajan etta ala hukkaa aikaa tekemalla nuin ja nuin. Ko asiakkaita oli enaa yks poyta, me syotiin. Tosin mulla ei hirveasti kylla ollu nalka harmi vain, harvemmin sita saa ravintolassa oikeaa vegaanista ruokaa tuosta vaan! Agnes ja Annabella lahti ennenko olin lopettanu ja kaski merkata ylos lopettamisajan. Jain sitten kahestaan herran kanssa ja me viimeisteltiin tiskit ja siivoaminen. Lopuksi se anto mulle mukaan minun jalkiruuan eli kakkupalan (voitte muuten vilkaista www.touteslescouleurs.fr, vaikkette paljon mitaan tajuaiskaan). Lopetin 01.15 ja painuin sitten kaupungille. Keveleskelin paamaarattomasti ja katselin ymparilleni; silloin en sita tienny mutta kaikki videoshowt ja muut sammuu keskiyolla, joten en todellakaan nahny kaikkea mita oisin voinu.
Jossain vaiheessa pysahdyin tutkimaan jotain kylttia, ja yks tummaihonen mies kysy etta oonko mie eksyksissa. Se liitty sitten seuraan ja me kaveltiin ja juteltiin samalla, se oli sattumoisin kokki! Silla oli sormessa palovamma, mulla taas vuosi taas sormesta verta kun laastari oli havinny. Se sano olevansa Martiniquelta kotosin. Lopulta tajuttiin kaantya takasin kaupunkiin pain, oli kylma ja jalat kipeat. Joka puolella oli humalaisia (enemman tai vahemman)nuoria, kello oli jotain 2. Olin melkein jo perilla ko tajuttiin ettei me ees tiieta toistemme etunimia. Se oli Djiral (tai jotain sinnepain), 25v. Annoin sille minun numeron (valitettavasti).
Eilen kavin jalleen kerran postissa (ranskalaiset idiootit!), ja talla kertaa sain puhelinnumeron, johon soittaa. Soitin sitten, kerroin nimen (veikkaan etta se kirjotti Maria Ivari, lausuin eka normaalisti mutta kun se ei tajunnu nii lausuin ranskalaisittain ja siina tulos), osotteen, paketin numeron, paivamaarat...se lupas soittaa mulle. toivon etta se soittaa pian koska normaalisti se paketti lahtis kohtapuoliin jo kotia kohti.
Sitten etsiskelin intérimeja taas, kahdessa paikassa ne otti talteen minun CVn, toisessa se myos kyseli kaikkea mahdollista; osaatko kayttaa wordia/excelia(sanoin joo vaikkei mulla hirveasti oo hajua jostain excelista), puhutko englantia (ja mika taso), mita tyota tekisit mieluiten (aika noloa sanoa kassanhoitaja! mutta mita muutakaan, lapsenvahti? siivoaja?), onko ajoneuvo kaytossa, osa-aikasta vai kokopaivasta tyota... toisessa paikassa taas se mies oli just ahmimassa jotain sampylaa siina tyopoydan aaressa ja se kysy vaan etta missa asun ("Terreauxilla" "ok") ja oli sitten etta lastenvahtikokemustahan sulla onki ihan hyvin.
Muihin paikkoihin joko tarvittiin muutaman vuoden kokemusta tai ne oli vaan vaarilta aloilta (esim. rakennusala).
Nyt mulla on siis CV kolmessa intérimissa, ei sita tiia vaikka ne joku paiva soittais ja ois loytany mulle jotain.
Eilen ja toissapaivana mulla oli tilaisuus nahda paremmin valojuhlasysteemeja. Yritan parhaani mukaan nahda kaiken mahdollisen, mutta kavely ottaa sen verran jalkoihin etta. Terreauxilla heijastetaan kaupunginhotellin + toisen hienon, vanhan rakennuksen seinaan videoshowta aiheena aika. Siina on myos musiikit(semmosta vahan niinko satumaista), ja eilen oli niin Theme park-tunnelma(kovin moni ei kylla varmaan tunne ko. tietokonepelia) ko viela sato kaiken lisaksi. Bellecourilla on maailmanpyora, jonka kyljessa naytetaan "Yo museossa"-slideshowta, ts. taideteoksia, patsaita, vanhoja kolikoita ym. + aforismeja. Vanhassa Lyonissa kavin katolisessa katedraalissa, siella oli hartaat ranskalaiset katolilaisnuoret polvillaan kadet ristissa. Katedraalin julkisivulle heijastettiin myos videota, aika samantyyppista kun se Terreauxin. Ne on kylla tosi hienoja, en osaa kuvailla...siina on kaikkia animaatioita ja ihmishahmoja ja valissa se rakennus valaistuu esim. vihreaksi ja valissa sen piirteet nayttaa vaikka sulavan.
Joka puolella on kaikenlaisia valokoristeita, rakennuksia on valaistu eri vareilla, Rhônessa on jotain valopoijuja... toisella puolen Rhônea oli myos yks videoshow hienon rakennuksen seinassa, vahan outo kylla. Ilotulitukset mulla jai ikava kylla nakematta, olin silloin sisalla enka tajunnu heti rynnata ulos, ikkunoista ei nahny vilaustakaan, kuulin vaan annet, mika oli aika turhauttavaa. Uutena vuotena sitten...
Eilen illalla tosiaan kavelin taas itsekseni, jossain valissa Cedric soitti etta nahtaisko, ja me kaveltiin sitten kahestaan ympariinsa. Ja oli kiva keskustella samalla (kohta kukaan ei huomaa eroa minun ja ranskalaisten valilla, hehheh). Kun lopulta paasin kotiin, mulla oli lahkeet ihan rapaset, kengat marat, varpaat ja jalat aivan tuskissaan.
Ja tana aamuna pari tuntia sitten, kun viela nukuin luonnollisesti, Agnes soitti. Se kysy etta tarvinko ne rahat heti(en), ja sano ettei se oo viela saanu niita papereita. Sitten se kysy kiinnostaisko minua tulla uudestaan! Ja sovittiin etta tuun huomisaamuna 09.00 (kysyn vaan etta miten jaksan herata tarpeeks aikasin), on kuulemma vihanneksia tehtavana, tilauksia purettavana, tiskia...kiinnostais vaan tietaa kuinka usein ne loppujen lopuks tarvii minua sinne, jos usein, nii mulla ei oo nii hatapaivaa.
Kirjotin tosiaan Agneksen eka puhelun jalkeen s-postia Vigne blancheen, kysyin kohteliaasti etta voisinko saada minun palkan ja tyotodistuksen, pitais maksaa pian vuokra ja tarvin myos dokumentteja... yllattaen vastausta ei edelleenkaan oo kuulunu, ja piti pyytaa kotoa lainaa ko Audrey tuli pyytamaan etta maksaisin vuokran mahdollisimamn pian.
17.12 taalla on jouluateria eli kasittaakseni vahan niinko pikkujoulut. Muutenhan kaikki lahtee jouluksi perheittensa luo. Sovittiin vissin etta teemana ois hatut eli kaikkien pitais tulla hattu paassa.
Lapparin aanet on rikki edelleen, pitais vissin selvittaa etta oisko tata jarkea vieda Fnaciin joko korjattavaksi(?) tai vaihdettavaksi. Mietin vaan mahtuuko kaikki pelastettava minun muistitikulle :S
Mitas muuta...syon nykyaan paljon hedelmia, en herkkuja (paitsi se kakkupala joka oli tosi hyvaa eika siihen muuten ees kayteta sokeria), enka leipaa, valtan viljoja yleensakin kun luin jotain juttua...on kai se aika selvaa etta vehna ainaski lahinna koukuttaa.
Tanaan viiminen valojuhlailta, pitaa kai ottaa hyoty irti mutta toivottavasti ei mee kovin myohaan! Pakko olla skarppina toissa.
Lauantai-iltana lahin tietenkin etuajassa(nii etta sain sitten ootella etta joku avaa oven); ulkona oli ihan alyttomasti vakea! Nimittain kun valojuhlaa tulee ihailemaan kaikenmaailman turistitki. No, taytettiin sitten Agneksen kanssa paperi, sain nahda etta minun tuntipalkka on 10e eli tavallista korkeampi, kuulemma koska tyo on vaikeaa.
Tiskasin sitten vahan, pilkoin vihanneksia ym. valmistelua. Tyhmyyksissani, varotuksista huolimatta, viilsin veitsella sormeen, mika oli noloa. Oli pakko tunnustaa koska se valu ihan lakkaamatta, ja sain sitten laastarin ja kertakayttokasineen (yok). Kun asiakkaita alko tulla, paasin tekemaan myos entréet. Taas piti painaa mieleen etta mika tehdaan mitenki, mika lautanen blaablaa. Siella oli muuten myos mukava tarjoilija Annabella. Ja kylla siella asiakkaita riittiki, selvasti enemman ko jossain rupukyla Fuisséssa. Eika Agnes ollu mitenkaan stressaantunu ja kiukkunen, taytyy sanoa etta se on kylla kiva pomo. Muutenki se sano mulle heti alussa: "mie sinuttelen sinua ja sie minua, se on yksinkertasempaa". Sen lisaksi siella oli myos Arbert(?), Agneksen yhtiokumppani. Seki oli aika mukava, vahan arsyttava vaan ko se neuvo kokoajan tiskien kanssa. Tilat oli kylla tosi ahtaat, piti kokoajan vaistella jotaki. "Servicen" loppupuolella minut passitettiin tiskien aareen. On se kylla hommaa, mulla oli lopulta alyttoman kipea selka ja ranne myos. Ja Arbert neuvo kokoajan etta ala hukkaa aikaa tekemalla nuin ja nuin. Ko asiakkaita oli enaa yks poyta, me syotiin. Tosin mulla ei hirveasti kylla ollu nalka harmi vain, harvemmin sita saa ravintolassa oikeaa vegaanista ruokaa tuosta vaan! Agnes ja Annabella lahti ennenko olin lopettanu ja kaski merkata ylos lopettamisajan. Jain sitten kahestaan herran kanssa ja me viimeisteltiin tiskit ja siivoaminen. Lopuksi se anto mulle mukaan minun jalkiruuan eli kakkupalan (voitte muuten vilkaista www.touteslescouleurs.fr, vaikkette paljon mitaan tajuaiskaan). Lopetin 01.15 ja painuin sitten kaupungille. Keveleskelin paamaarattomasti ja katselin ymparilleni; silloin en sita tienny mutta kaikki videoshowt ja muut sammuu keskiyolla, joten en todellakaan nahny kaikkea mita oisin voinu.
Jossain vaiheessa pysahdyin tutkimaan jotain kylttia, ja yks tummaihonen mies kysy etta oonko mie eksyksissa. Se liitty sitten seuraan ja me kaveltiin ja juteltiin samalla, se oli sattumoisin kokki! Silla oli sormessa palovamma, mulla taas vuosi taas sormesta verta kun laastari oli havinny. Se sano olevansa Martiniquelta kotosin. Lopulta tajuttiin kaantya takasin kaupunkiin pain, oli kylma ja jalat kipeat. Joka puolella oli humalaisia (enemman tai vahemman)nuoria, kello oli jotain 2. Olin melkein jo perilla ko tajuttiin ettei me ees tiieta toistemme etunimia. Se oli Djiral (tai jotain sinnepain), 25v. Annoin sille minun numeron (valitettavasti).
Eilen kavin jalleen kerran postissa (ranskalaiset idiootit!), ja talla kertaa sain puhelinnumeron, johon soittaa. Soitin sitten, kerroin nimen (veikkaan etta se kirjotti Maria Ivari, lausuin eka normaalisti mutta kun se ei tajunnu nii lausuin ranskalaisittain ja siina tulos), osotteen, paketin numeron, paivamaarat...se lupas soittaa mulle. toivon etta se soittaa pian koska normaalisti se paketti lahtis kohtapuoliin jo kotia kohti.
Sitten etsiskelin intérimeja taas, kahdessa paikassa ne otti talteen minun CVn, toisessa se myos kyseli kaikkea mahdollista; osaatko kayttaa wordia/excelia(sanoin joo vaikkei mulla hirveasti oo hajua jostain excelista), puhutko englantia (ja mika taso), mita tyota tekisit mieluiten (aika noloa sanoa kassanhoitaja! mutta mita muutakaan, lapsenvahti? siivoaja?), onko ajoneuvo kaytossa, osa-aikasta vai kokopaivasta tyota... toisessa paikassa taas se mies oli just ahmimassa jotain sampylaa siina tyopoydan aaressa ja se kysy vaan etta missa asun ("Terreauxilla" "ok") ja oli sitten etta lastenvahtikokemustahan sulla onki ihan hyvin.
Muihin paikkoihin joko tarvittiin muutaman vuoden kokemusta tai ne oli vaan vaarilta aloilta (esim. rakennusala).
Nyt mulla on siis CV kolmessa intérimissa, ei sita tiia vaikka ne joku paiva soittais ja ois loytany mulle jotain.
Eilen ja toissapaivana mulla oli tilaisuus nahda paremmin valojuhlasysteemeja. Yritan parhaani mukaan nahda kaiken mahdollisen, mutta kavely ottaa sen verran jalkoihin etta. Terreauxilla heijastetaan kaupunginhotellin + toisen hienon, vanhan rakennuksen seinaan videoshowta aiheena aika. Siina on myos musiikit(semmosta vahan niinko satumaista), ja eilen oli niin Theme park-tunnelma(kovin moni ei kylla varmaan tunne ko. tietokonepelia) ko viela sato kaiken lisaksi. Bellecourilla on maailmanpyora, jonka kyljessa naytetaan "Yo museossa"-slideshowta, ts. taideteoksia, patsaita, vanhoja kolikoita ym. + aforismeja. Vanhassa Lyonissa kavin katolisessa katedraalissa, siella oli hartaat ranskalaiset katolilaisnuoret polvillaan kadet ristissa. Katedraalin julkisivulle heijastettiin myos videota, aika samantyyppista kun se Terreauxin. Ne on kylla tosi hienoja, en osaa kuvailla...siina on kaikkia animaatioita ja ihmishahmoja ja valissa se rakennus valaistuu esim. vihreaksi ja valissa sen piirteet nayttaa vaikka sulavan.
Joka puolella on kaikenlaisia valokoristeita, rakennuksia on valaistu eri vareilla, Rhônessa on jotain valopoijuja... toisella puolen Rhônea oli myos yks videoshow hienon rakennuksen seinassa, vahan outo kylla. Ilotulitukset mulla jai ikava kylla nakematta, olin silloin sisalla enka tajunnu heti rynnata ulos, ikkunoista ei nahny vilaustakaan, kuulin vaan annet, mika oli aika turhauttavaa. Uutena vuotena sitten...
Eilen illalla tosiaan kavelin taas itsekseni, jossain valissa Cedric soitti etta nahtaisko, ja me kaveltiin sitten kahestaan ympariinsa. Ja oli kiva keskustella samalla (kohta kukaan ei huomaa eroa minun ja ranskalaisten valilla, hehheh). Kun lopulta paasin kotiin, mulla oli lahkeet ihan rapaset, kengat marat, varpaat ja jalat aivan tuskissaan.
Ja tana aamuna pari tuntia sitten, kun viela nukuin luonnollisesti, Agnes soitti. Se kysy etta tarvinko ne rahat heti(en), ja sano ettei se oo viela saanu niita papereita. Sitten se kysy kiinnostaisko minua tulla uudestaan! Ja sovittiin etta tuun huomisaamuna 09.00 (kysyn vaan etta miten jaksan herata tarpeeks aikasin), on kuulemma vihanneksia tehtavana, tilauksia purettavana, tiskia...kiinnostais vaan tietaa kuinka usein ne loppujen lopuks tarvii minua sinne, jos usein, nii mulla ei oo nii hatapaivaa.
Kirjotin tosiaan Agneksen eka puhelun jalkeen s-postia Vigne blancheen, kysyin kohteliaasti etta voisinko saada minun palkan ja tyotodistuksen, pitais maksaa pian vuokra ja tarvin myos dokumentteja... yllattaen vastausta ei edelleenkaan oo kuulunu, ja piti pyytaa kotoa lainaa ko Audrey tuli pyytamaan etta maksaisin vuokran mahdollisimamn pian.
17.12 taalla on jouluateria eli kasittaakseni vahan niinko pikkujoulut. Muutenhan kaikki lahtee jouluksi perheittensa luo. Sovittiin vissin etta teemana ois hatut eli kaikkien pitais tulla hattu paassa.
Lapparin aanet on rikki edelleen, pitais vissin selvittaa etta oisko tata jarkea vieda Fnaciin joko korjattavaksi(?) tai vaihdettavaksi. Mietin vaan mahtuuko kaikki pelastettava minun muistitikulle :S
Mitas muuta...syon nykyaan paljon hedelmia, en herkkuja (paitsi se kakkupala joka oli tosi hyvaa eika siihen muuten ees kayteta sokeria), enka leipaa, valtan viljoja yleensakin kun luin jotain juttua...on kai se aika selvaa etta vehna ainaski lahinna koukuttaa.
Tanaan viiminen valojuhlailta, pitaa kai ottaa hyoty irti mutta toivottavasti ei mee kovin myohaan! Pakko olla skarppina toissa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
