A Tornio

Pariisissa ei ollu sääskiä ollenkaan. Eikä paarmoja. Tosin siellä oli joissakin asunnoissa (kuten L:n) torakoita ja muita inhotuksia kipittelemässä ympäriinsä, ja kärpäsiä ainakin Pereiressä; perheen kissa jahtasi niitä ihan suuna päänä.
Unohin kertoa vielä yhestä tyypistä. Nimittäin sen jälkeen kun lähdin perheestä, olin melkein joka päivä Trocaderon kirjastossa aamusta iltaan, ja yhtenä päivänä ko seisoin sen viheliäisen koneen ääressä, yks kirjaston työntekijä raahasi jotaki laatikkoa siitä vierestä ja vitsaili jotaki minun laukusta tai jostain, en saanu selvää. Sitten se selitti siinä jonku aikaa jotain ja lähti, ja myöhemmin se tuli takas ja sanoin että oon suomalainen ja se selitti että Suomi on sen sydämen kotimaa, en kyllä ihan käsittäny miksi, se saatto liittyä jotenki politiikkaan. Se oli siis perheellinen ehkä nelikymppinen mies, ja se puhu sen verran hiljasella äänellä etten saanu koskaan kunnolla selvää sen puheista. Mikä ei tosin "keskustelua" hirveästi haitannu koska se ilmeisesti tykkäsi pitää monologeja; hymyilin ja nyökkäilin vaan välissä. Sen päivän jäkeen se siis pysähty aina joskus juttelemaan vähäks aikaa. Se oli kyllä vähän outo, siis just siks ettei sitä tuntunu hirveästi kiinnostavan oisko mulla jotain sanottavaa, selitti vaan menemään kaikkea politiikasta ja siitä kuinka naurettavasti asiat hoidetaan Ranskassa ja muusta. Kerran se sano että puhun hyvin ranskaa, ymmärrän hyvin. Heh...
Pariisissa on myös roskiksia joka kulmassa mikä on hyvä juttu. Ja penkkejä myös; istuin monesti jollaki penkillä keskellä kaupunkia syömässä ruuaksi tölkkipapuja tai vastaavaa. Ja oottamassa että L tulee töistä ja päästää minut sisälle.