sunnuntai 20. syyskuuta 2009

viininkorjuun loppu

niin, surullista mutta totta; viimisetki lopettaa tänään, tai on luultavasti jo lopettanu, ja illalla ne juhlii ja lähtee varmaan sitten huomisaamuna.
mie ja J lähetään tosiaan Pariisiin aamulla, seittemältä pakko herätä ja kävellä juna-asemalle...sitten keskiviikkoiltana palataan ja torstaina mulla alkaa työt 9.30.
Ette ikinä usko, J laski eilen sen viime viikon työtunnit: 59 h 10 min.!!! onko ees laitonta... ja ei paljon luoteta että saatais jotain ylityökorvausta. Mulla on tietenki ollu vähän vähemmän työtä ko oon lopettanu aikasemmin.
No, ei olla ihan varmoja ollaanko me tervetulleita illalla viininkerääjien majapaikkaan juhlimaan. Ne on niin ristiriitasia kun välissä ne on sillain että tulkaa meidän kanssa, ja välissä taas... eilen kun J oli vihdoin lopettanu työt, käveltiin sinne, ne istu portailla tupakoimassa C, toinen breton ja arpinaama, ja ne oli heti kaikki kuorossa että sori, me halutaan nukkua, meitä väsyttää, meillä on raskas päivä takana... katoin kelloa; 23.00. Seisottiin sitten siinä vähän kiusaantuneina että no kiva ettei meitä oiskaan haluttu tänne. Ne sitten haki kummiski lasilliset, poltteli, pelleiltiin kameroitten kanssa. Ja siis istuttiin ulkoportailla. Sitten arpinaama lähti autolla kotiin (ei niin etteikö se ois juonu mitään) ja me lähettiin myös, päästiin nukkumaan vähän ennen kahta muistaakseni.
Ja sitä paitsi eilen illalla ko menin töitten jälkeen taas terassille missä ne istu + pari muuta, ne kyllä tervehti, mutta sitten ignorasi täysin. Ei ees tehny tilaa että oisin voinu istua jonneki, ei mitään. Myöskään C. Oliko vähän vaivaantunu olo seisoskella siinä ja kuunnella keskustelua ja miettiä että mitä nyt. Lopulta palasin sisälle ja tulin istumaan myöhemmin ko pari oli lähteny ja mahduin pöydän ääreen sangrialasin kanssa. Siinä välissä pääsin vähän keskusteluunki mukaan.
Mutta kyllä minua vaivaa tuo niitten suhtautuminen, onko ne jotenki kyllästyneitä meihin vai? Toissailtana kuitenki oltiin C:n kanssa taas aika myöhään kahestaan (mentiin J:n kanssa töiden jälkeen sinne kolmen viinipullon kanssa, ei ollu muita hereillä ko sama bretonit ja kokki + myöhemmin elsassilainen)ja se saatto minut "kotiovelle" ja kirjotti mulle sen sähköpostin, facebookin ja kaikki. Ja siis on mulla nykyään sen numeroki, vaikka ei me olla kertaakaan puhuttu puhelimessa tai tekstailtu.
Niin että tästä illasta ei ole mitään tietoa. Voihan se olla että niitä vaan väsyttää ihan kauheasti mutta no.
Palomiehen kanssa olen tekstaillu vähän, ongelma on vaan se että se ei oo vissin saanu ko pari minun viesteistä, ne ei mee perille. Toivottavasti ja luultavasti näen sen kuitenki Pariisissa kun se kuitenkin asuu siellä tai ainakin työskentelee (pompier de Paris, aika cool!).
Tämä ilta on spesiaali koska N ja kokki lähti jo, Italiaan ilmeisesti, ja hotellissa on neljä ihmistä joille pitää tarjoilla tietty menu tässä parin tunnin päästä. Ärsyttää että kokki ei luota että mie ja J hoidetaan se; se painotti P:lle että sie oot täällä johtaja, valvot että kaikki sujuu hyvin, tarkastat sitä ja tätä blaablaa. Raivostuttaa!! koska mulla ei ole mitään ongelmia sen menun kanssa ja se on minun työtä, en kaipaa mitään tiskaajaa sinne keittiöön sorkkimaan ja pomottamaan. N on päinvastaista mieltä kokin kanssa, se ei nimittäin luota P:hen mutta meihin luottaa. "Älkää antako sen pompotella teitä!" Te ette uskokaan mikä saippuaooppera tämä on, tai oikeastaan ollaan monesti ajateltu että meidän elämästä täällä sais kunnon realityohjelman. "Kokki kyttää"... Ja N:llä ja kokilla on jotaki ihme ihmissuhdekriisejä mutta ei niistä sen enempää, ei mekään tajuta mistä on kyse.
Pitäis pakata ja äkkiä!! En oikein tiiä ees mitä tarkalleen teen Pariisissa, saapa nähdä.
Ja Ainolle; oon alottanu kyllä kirjottaan sulle kirjettä, oon neljännellä sivulla...mutta nyt on sen verran kiireistä että siinä menee aikaa.
Eilen muuten kokki taas kehu ja sano: "je suis fière de toi!"(olen ylpeä sinusta) ko olin tajunnu laittaa perunat lämpenemään kukkoa viinissä varten, mikä nyt taas oli ihan itsestään selvää, ja sitten hetken päästä, se sano ylimalkasesti jotain gratiineista, menin hakemaan niitä jääkaapista ja se oli ihan hermona että ei!! ota nuo gratiinit uunista! "je te fais un compliment et maintenant, c'est de la merde!"...että silleen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti