...tai ainaki muutaman tunnin päästä.
Huhhuh, toissapäivästä eilisaamuun oli kamalaa, kokki oli ihan hermona mulle. Jostaki pikkujutuista tietenki ("kauhaa pidetään näin!" "vaniljakastike on tuossa!""ne tyhjät purkit piti viedä roskiin!"...). Onneks eilisilta ja tämä päivä on menny hyvin. Tänä iltana on taas tulossa joku iso porukka, lapsia ja aikusia.
Sain toissapäivänä palkan viime kuulta (kolme viikkoa), 440 e peräti.
Päästään varmaan Pariisiin pariksi päiväksi suunnilleen 20. tätä kuuta eli silloin kun J:n kaverit on siellä. Toivottavasti! Harmittaa vaan ettei ne voi oikein luvata mitään, vaikka meidän pitäis ostaa junaliputkin mahdollisimman pian.
Pitäis päästä taas kauppaan, ajateltiin että ois kiva ostaa muroja aamupalaksi, sais vähän vaihtelua patongin mussuttamiseen.
Tänään onnistuin nostelemaan tulikuumat etanat lautaselle sormin niinkö pitää, hienoa.
Kuudelta taas töihin. Kaksivuorotyö on niin syvältä; yks päivä tuntuu kahdelta, eka päivistä täällä tuntuu olevan ikuisuus. Kolme kuukautta edessä, vai pitäiskö sanoa puoli vuotta...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

3 kuukautta ei oo puolta vuotta! :D tuo kokki vaikuttaa kyllä tosi kireältä tapaukselta. oooh Pariisi!
VastaaPoistaKoeta nyt kestää siellä!Tullaan koko suku kattoon sinua.ja sitä hullua kokkia.oikein ku se kiljuu sulle niin aattele että iskäpä antaa sulle selkään.(ku en kehdannu kirjottaa että äiti).
VastaaPoistahahhahhaa :--D
VastaaPoista:D
VastaaPoista