viininkorjuu

Nyt onki ihan erityinen sesonki kun täällä korjataan viiniä semmoset kaks viikkoa, se alko kaks tai kolme päivää sitten. Toisin sanoen ne kerääjät, lähinnä nuoria miehiä, tulee joka päivä ja/tai ilta tänne juomaan, istumaan terassille. Ja minun ja J:nki pitää pysyä alakerrassa kunnes kaikki on lähteny, tosin ei se minua haittaa. Niin ja en ole varma tarviiko minun oikeasti edes jäädä koska J on täällä tarjoilija ja se tekee juomat myös. Eilisiltana kysyin että vieläkö tulee porukkaa, ne sano ettei tuu ja lähin yläkertaan. No sitten tuliki väkeä ja mietin että mitä tekis, harmitti yksin vaan istuskella huoneessa. Lopulta menin sitten alakertaan normivaatteissa, mutta ei mulla ollu muuta tekemistä ko notkua siinä N:n ja J:n tiellä tiskin takana. Oisin halunnu jutella ihmisten kanssa niinkö toissailtana mutta ei sitä oikein saanu suuta avattua, varsinki ko ne puhu jostaki viinin vuosikerroista, silloin harvoin kun ne tuli siihen tiskille.
Toissapäivänä tosiaan juttelin varsinki yhen eläkeläisen kanssa jota kuulemma sanotaan Indiana Jonesiksi; se oli ihan sen näkönenki, samanlainen hattu ja pulisongit, ja se on kuulemma matkustellu ympäri maailmaa, seuraavaksi oli lähdössä taas Aasiaan.
J:tä ärsyttää ko se ei osaa kunnolla ranskaa.
Toivon että tänään pääsisin mukaan keskusteluun, ois päästä käyttään ranskaa ja muutenki hengailla ihmisten kanssa.
Eilen käytiin tauolla ostaan liput Pariisiin; lähetään 21. tätä kuuta ja palataan tänne rupukylään 23. illalla. Käveltiin Mâcon-Lochen tgv-asemalle, kauhea helle, joku nelisen kilometriä. Välillä napsittiin vähän viinirypäleitä ja, mikä kummallisinta, pari maissia. Nähtiin jossaki kauempana väkeä, ilmeisesti niitä kerääjiä, siellä viinitilojen keskellä. Se on kyllä uskomatonta miten joku jaksaa tehdä semmosta hommaa, niitä tiloja on ihan mielettömästi, ja jotku tulee vielä uudestaan tyyliin joka vuosi.
Paluumatkalla alko olla aika sen verran vähissä että nostettiin peukut pystyyn samalla ko käveltiin eteenpäin. No, siihen pysähty sitten tutunnäkönen äijä, se on joku viinitilallinen jota näkee joskus bistrossa. Se oli vaan että jaa, La Vigne Blanchen tytöt, nouskaa kyytiin.
Liftattiin me aikasemminki, ko tässä yks päivä nuo heitti meidät Carrefouriin Macônin lähelle mutta ei tarjonnu paluukyytiä eikä taksirahaa. Täytettiin taas keksi- ja suklaavarastot siellä kaupassa (ja ostettiin muroja joita söin tänä aamuna!), käveltiin Mâconiin, istuttiin kahvilassa ja ostin mustan huivin ja mustan pannan siltä varalta että voisin käyttää jompaa kumpaa keittiössä sen kamalan myssyn tilalla. Sitten tuli taas kiire, asetuttiin tien viereen peukut pystyssä. Jonku ajan päästä yks mies pysähty, se oli vähän että mikä Fuissé, missä se on. Se ajo meidät vähän matkan päähän, sen piti ite sitten kääntyä eri suuntaan. Loppumatka päästiin vanhemmanpuoleisen naisen kyydissä, se oli kuulemma matkustellu paljon, Afrikassaki se oli eläny monta vuotta, ja nykyään asuu vuorilla tässä lähellä missä on syntynyki. Ehittiin just ennen töitten alkua perille.
Laitoin sitten sen pannan päähän, hiukset ponnarille, ja kokki oli oikein hyväksyväinen ja N kehu että näytät paljon sievemmältä noin. Mahtavaa. Seuraavana päivänä laitoin minun kuivattu sitruunaviipale -korvikset eikä niistäkään mitään kielteistä kommenttia tullu, kokki vitsaili (kuten yleensä, sen vitsit vaan meinaa joskus mennä multa ohi...)jotaki niitten kypsyydestä.
Mutta tosiaan on mahtavaa että täällä on vähän elämää nyt, näkee nuoria, ja kokki ja N:ki on rennompia ko kerääjät on paikalla. Kokki itse asiassa sano jo aikasemmin mulle että kuulepas, nuo ihmiset tuolla, ne on tosi mukavia, voit mennä töiden jälkeen juttelemaan jos haluat, blaablaa. Oli aika huvittavaa, tosin vielä enemmän silloin kun kokki ja N ihasteli minun uutta pantasysteemiä ja kokki sano jotain että täällä on nyt paljon miehiä jotka etsii tyttöjä... Ei haittaa yhtään että joutuu seisoskelemaan kahteentoista asti väsyneillä jaloilla, jos vaan pääsee vähän juttelemaan iteki eikä tarvi vaan seistä mitään tekemättä niinkö eilen.
Ja silloin kauppapäivänä oli muuten semmonen episodi, että kun me tultiin J:n kanssa keittiöön tekemään ruokaa kun meillä oli aamu vapaa, niin kokki ärähti bistron puolelta nojatuolista että keittiössä ei saa kävellä paljain varpain, se on perussääntö. Haettiin sitten kengät. Seuraavaksi, kun J oli ottamassa kelmua jonku lautasen päältä, kokki sano taas jotain; käsitin ettei J saa koskea mihinkään. Valmistelin sitten ruuat N:n kanssa sillä aikaa ko J katto vierestä vähän hämmentyneenä. Sen jälkeen ko oltiin syöty, kokki tuli mulle että istu alas; sillä oli jotaki asiaa. Se selitti sitten että keittiö on semmonen ammattimainen paikka että siellä ei saa kävellä paljain jaloin, Ranskassa on joku hygieniakontrolli, J ei saa tulla keittiöön ja seurailla minua; sillä on pitkät hiukset ja niitä tippuu sitten keittiöön, silloin ko meillä on vapaapäivä, se oon mie joka teen ruuan ja pyydän sitten J:n paikalle. Olin vaan että okei, käsitän.
Mutta onpas vaan inhottavaa, me ei voida enää tehdä ruokaa yhessä, J oli raivoissaan. Ja en mie kyllä käsitä mitä se haittais jos se laittais kengät jalkaan ja vaikka myssyn päähän. Mutta ei ihan heti viitsi mennä koettelemaan onneaan tai ees kysymään asiasta.
Joka tapauksessa ihan hyvin menee ja koeaikaki on käsittääkseni ohi.