Des changements

Mika paiva, pitaa ihan kirjottaa blogia.
Tai no, pitaisko ennemminki sanoa etta mika paluu Suomesta todellisuuteen...

Eka nama asunto-ongelmat, ollaan nyt siis lahossa molemmat mie ja melodie ens kuun alussa, ollaan maksettu vuokra mutta ei aiota maksaa takuuta eika allekirjottaa vuokrasopimusta; sahko ja netti on meijan entisen vuokraajan paulon nimissa joten voipi olla etta joudutaan olemaan loppukuu ilman nettia (apua!)jos se katkastaan kun ei oo oikein jarkea tehha siita sopimusta tyyliin vuodeksi parin viikon takia. sahko taas, melodien mukaan jotku ihmiset elaa monta vuotta maksamatta mitaan kun sahkoyhtiolla ei oo lupaa katkasta sahkoja (kella se lupa sitten on?). toivotaan.
paulo myos yrittaa vaatia meita maksamaan sille avaimista jotka se on kuulemma teettany ja jotka tuli kalliiksi, hohhoi.

eka oli tosi epatoivonen olo, mutta eikohan tama tasta, kirjauduin taas appartageriin ja siellahan oli montaki halpaa kamppaa pariksi kuukaudeksi tarjolla. maksoin jopa sen premiumjutun etta voin ottaa yhteytta niihin ihmisiin ja saan varmasti asunnon. huomenna kayn kattoon yhta jonka ei pitais olla kaukana taalta.

BO:sta soitettiin tanaan, se kysy voinko tulla lauantaina toihin. sanoin etten voi, se kysy minka takia ja kuulosti vahan artyneelta. sanoin etta oon varattu (koska tyoskentelen pe ja la TLC:ssa). no, se oli etta jos sie et voi tulla toihin nii lopetetaan kokonaan. sanoin etta mulla on tyosopimus 3. heinakuuta asti. se oli nii just. "Hyvaa illanjatkoa ja tyoskentele hyvin".
Joten ilmeisesti mulla ei enaa oo siella toita. Oli vahan jarkyttyny olo jonku aikaa mutta siis ei se oikeasti niinkaan paha juttu oo, ei se mikaan unelmatyopaikka koskaan ollukaan, enhan mie ees saattanu ite syya siella mitaan, tupakansavun, elintarvikkeiden huonon laadun ja elainperaisyyden takia.

Ois kumminki hyva loytaa jotain tilalle, varsinki heina-elokuulle kun TLC on kiinni. Periaatteessa voisin menna tekemaan sadonkorjuuta jonneki...
Melodiella oli myos idea; tassa lahistolla on yks baari johon luultavasti edelleen tarvitaan kokkia ja tarjoilijaa, kayn siella huomenna melodien kanssa.

Naen kohta painajaisia siita etten paase yliopistoon. Melodie tarkisti sen minun kaannoksen ja siina oli aika paljon virheita (olin tietenki muuttanu kaikki kohdat vaaraan muotoon...arsyttaa), tuskallista!! en tajua miks ajattelin aikasemmin etta haluan ehka mieluummin jaada lyoniin blaablaa. Itse asiassa alan olla kurkkua myoten taynna tata taistelua toimeentulosta jne. Haluan opiskella ja ottaa rennosti, kayda silloin talloin kotona (jouluna varsinki)... joten. ei auta ko toivoa parasta. Jos vaan oisin keskittyny enemman lukemaan ranskalaisia romaaneja tai jotain!

huomenna yritan alkaa syomaan raakaravintoa, haluan kaikki ne edut jotka siita seuraa; ajatusten selkeys, energisyys, hoikkuus, kaikinpuolinen hyva terveys ...!!

sitten viela se etta kaveri joutui sairaalaan leikattavaksi. Tsemppia ja haleja <3<3 Selviat varmasti.

Tajusin muuten myos vasta etta mulle sopii varmaan paremmin joku vauhdikkaampi liikuntamuoto tyyliin judo tai tanssi ko jooga. etin nyt jotain aerobicvideoita youtubesta etta sais liikuttua. eilen kavin juoksemassa, se oli kamalaa, varsinki ko olin yksin.

Saaskenpistoja joka puolella, kiitos pienet elainystavani.

Liitan kuvan veggiepridesta.

du retour de Côte d'Azur

Onpa viime paivityksesta aikaa.
Ei mulla kylla nytkaan ole hirveasti aikaa kirjotella, pitais tehda lasagnea (tosin meilla ei oo siihen tarkotukseen kovin asiallisia vuokia :p)ja muistiinpanoja paasykoekirjasta. Ajatella kuinka vahan aikaa valintakokeeseen on, apua!
Oli kylla mahtavat maisemat ja kelit tuolla Cannesin suunnalla. Ja palmuja joka paikassa, outoa. Taalla lyonissa saa taas hytista, en ois kuvitellukaan etta siella ois nii kuuma. Matkat taitoin autolla, loysin netin kautta kimppakyyteja (www.covoiturage.fr). Nelja ja puoli tuntia suunnilleen vierahti autossa istuessa.
Hotelli oli aika luksusta.
Harmi ettei mulla oo kannykkaan sita piuhaa minka avulla sais siirrettya kuvia tietokoneelle. Pitaa varmaan koittaa hankkia se jostain.

Huomenna toita TLC:ssa koko paiva, lauantaina ei toivottavasti ainakaan paljoa kun pitais paasta marssimaan kasvissyonnin puolesta! Kun Lyonissa on Veggie Pride.

Muuten toissa menee hyvin, vaikka toita on aika veihtelevissa maarin.

Oon myos loytany vihdoin Lyonin kaupunkipyorat. Ei se ookaan hankalaa, turhaan pelkasin. Paljon kivempi hurauttaa pyoralla kotiin yolla toitten jalkeen ko kavella kun on jalat muutenki kipeana. Eli siis hieno juttu :)

Sain vasta luettua loppuun Richard Bachin Illusions. Suosittelen, ihan mahtava kirja, loytyy varmaan suomeksiki, tai englanniks.

Nyt meen vasaileen sita lasagnea, toivottavasti onnistuu! (minka takia aina kun teen jotain reseptin mukaan, se on uus resepti mita en oo ikina ennen kokeillu?)

embarras

minun elama on pilalla. iski nimittain huuliherpes ensimmaista kertaa elamassani. eika se ole vaan huulessa vaan myos poskessa, ihan kamalan nakonen ja pelkaan etta se vaan leviaa eika parane ikina! etin netista hoitokeinoja ja tahan mennessa kokeiltu: zovirac (apteekista), wasabi (oikeastaan piti olla sinappia mutta ei ollu jaakaapissa), kuumalla mukilla painelu, kynsilakanpoistoaine, hammastahna.
ja eilen suunniteltiin Mélodien kanssa etta mentais uimaan mutta enhan mie voikaan. muutenki pelkaan etta tartutan taman jolleki.
tanaan kayn hakemassa baarista minun palkan, siis kun lopetin siella tyoskentelyn perjantaina. ei se sopinu mulle. muokattiin Mélodien kanssa minun CV:ta (en ollu tajunnukaan etta se oli nii huono) lahetin sen sille s-postilla, se ottaa siita toissa kopioita ja illalla/huomenna paasen hakemaan toita. yritan paasta kaupan kassalle, koska en oo viela ikina tehny sita ja se ois mukavan helppoa istumatyota ravintola-alaan verrattuna, eika siina tarvi ees puhua paljon mitaan: "Bonjour, avez-vous une carte de fidélité? vingt-et-un euro trente centimes s'il vous plaît, bonne journée au revoir" ...numeroita vois ehka varmuuden vuoksi kerrata.
ois myos kiva kun se kauppa ois tassa lahistolla. ja kassalla saa olla oman itsensa nakonen, mita arvostan. eika tyot varmaan kesta yohon asti.
ongelma on kylla nyt tama minun spitaali, en tiia kuinka hyvin saan meikattua piiloon, tuskin tarpeeksi. arggggg
Huomenna Mélodie tayttaa 25 v! lauantaina juhlitaan; Mélodie on kutsunu jotain romanialaisia talon tayteen. siis kun se ite asu romaniassa en muista kuinka kauan, puhuu sujuvasti romaniaa ja sita nii kiinnostaa kaikki romaniaan ja turkkiin yms liittyva. jee. aion tehda kakun.
ajateltiin Mélodien ja Yusuken kanssa kayda joku viikonloppu Marseillessa. tosin en oo varma lahtisinko mieluummin yksin; tiiattehan te miten minua arsyttaa matkustaa useamman ihmisen kanssa ja tehda kompromisseja? kahestaan Mélodien kanssa ois varmasti kiva, mutta...haluaisin myos liftata ja couchsurffailla.
hain tosiaan Turkuun ja Helsinkiin ranskaa opiskelemaan, tosin en oo varma haluanko turkuun ollenkaan. anyway tarkottaa sita etta alan lukemaan paasykoekirjaa kunhan saan sen kasiini, ja muutenki treenaamaan, eilen luin kieliopin ja tein tehtavia ylen abitreeneissa. no, se tarkottaa myos sita etta tuun Suomessa kaymaan kesakuun alussa (3.6 helsingin paasykoe, 7.6 turun). :)
jos minua ei huolita helsinkiin nii pidan varmaan toisen valivuoden vaikka sveitsissa.
oon nii kipea aaaarrghhhhh en jaksa

la girouette

Ois vissin aika vahan kertoa kuulumisia. Loysin siis heti tiistaina uuden tyon, netissa oli yks ilmotus minka olin nahny jo joskus aikasemminki. Siina haettiin dynaamista ja hymyilevaa tarjoilijaa lyonilaiseen baariin. Joten siella mie tyoskentelen nykyaan maanantaista perjantaihin; viikonloput on onneksi vapaat. Tyokaverit on mukavia, samoin pomo Angie. Oon kylla tyytyvainen etta valtyin tyottomyyskaudelta, inhoan sita hakemista ja toivottomuutta.
Tanaan kavin tosiaan pesemassa pyykit pesulassa Yusuken kanssa, ja ootellessa istuttiin eraan puiston penkilla, oli ihanan aurinkoinen paiva. Yusuke sai minut miettimaan uudestaan minun tulevaa opiskelupaikkaa. Se haukku yliopiston englanninopettajia ja muuta. Mietin vaan ...kannattaako opiskella englantia maassa, jossa ihmiset tunnetaan surkeasta englanninkielentaidosta ja jossa on tietaakseni Suomea huonompi koulutusjarjestelma (liian autoritaarinen jne)?
Ja viimeisin selkkaus Ranskan surkean postin kanssa! Sain viimein Ainon paketin ja olin innoissaan, kunnes avasin sen...sisalla oli kaks paksua ranskankielista urheilukatalogia. FB:ssa selvisi, ettei se todellakaan ollu se, mita Aino oli sinne pakettiin laittanu! Nyt en oikein tiia mita tekis, kayn joku paiva postissa kysymassa mutta hieman aavistelen ettei ne siella tee mitaan asialle, ehka antaa jonku turhan numeron mihin soittaa. Grrrr!
En oo edelleenkaan saanu pankkikorttia, enka palkkaa fuissesta (pistin eilen s-postiviestin, ja jos ei vastausta kuulu, uhkaan soittaa johonki tyotarkkailusysteemiin, siis kun miehan tyoskentelin pimeasti, tahtomattani), sen sijaan minun pitais piakkoin saada palkka open mealsista, tanaanhan on kuun vika paiva.
Anyway, ajattelin viela jutella Melodien kanssa, miettia asiaa, selvittaa milloin pitaa hakea jne...mutta oon aika varma etta osallistun paasykokeisiin. Loppujen lopuksi Helsinki on aika samankokonen paikka ko Lyon, ja voisin joka tapauksessa olla ainaki vuoden vaihdossa jossain. Ajatus Ranskasta lahtemisesta tuntuu haikealta, mutta niinhan lahteminen aina on. Sen sijaan tunnen itseni tervetulleeksi Suomeen, ja voin kuvitella kuinka ihanaa ois pitkasta aikaa nahda tutut ihmiset ja ymparistot..
Oon kylla nii tuuliviiri, mikaan ei ole varmaa, katsotaan nyt miten kay.
Sorruin muuten vasta syomaan kaks levya valkosuklaata ja halvaa, ihan kasittamatonta, ens viikon yritan oikeasti valttaa kaikkea sokeri/hiilaripitoista...
Melodie tulee varmaan kohta kotiin Pariisista, kivaa.
Tein muuten eilen uudella tehosekoittimellani eraanlaista pirteloa seesaminsiemenista ja banaaneista, jee.
Maiju, oon tanaan kuunnellu paljon Rufus Wainwrightia, se on kylla ihan loistava! Rakastan Spotifyta, paitsi niita raivostuttavia mainoksia.

Adieu bonheur

Hei kaikille. Minut erotettiin tanaan Open mealsista. Toisin sanoen paasen taas lempipuuhaani eli tyonhakuun, jippii! Syy: en puhu tarpeeksi hyvin ranskaa ja teen virheita. ...en tosiaan ole ensimmainen joka on erotettu, en oo pitkaan aikaan nahty niitakaan tarjoilijoita joitten kanssa tyoskentelin alussa. Ja uusia tyontekijoita ilmestyy koko ajan, tanaanki oli yks tyyppi ensimmaista paivaansa.
Harmittaa muun muassa menettaa kaikki uudet tyokaverit; siella oli kummiski tosi kivoja ihmisia.
Se mista oon kiitollinen tassa tilanteessa, on minun mahtava kamppa ja viela mahtavammat kamppikset (jotka lupasi myos auttaa minua loytamaan uuden tyon). Toivon etta loytaisin pian uuden paikan ja mieluiten kivan ja tasta lahistolta. Ja ehka viittin jopa soittaa TLC:iin etta oon kaytettavissa...
Eipa tassa muuta. Sori etten onnistunu elamaan ongelmatonta elamaa, se nyt vaan ei tunnu olevan mahdollista tassa surkeassa maassa (ei, en todellakaan aio jaada Ranskaan lopullisesti).

Nouvelle vie

Tanaan mulla on pitkasta aikaa vapaapaiva. Oon tehny ainaki 80 h toita kuun eka torstaista lahtien. Huomenna ja lauantaina viela taman viikon osalta. Tasta viikosta lahtien tyoskentelen 30h/vko, 11-14 ja 19.30-22.30 ma, ti, ke, pe ja la. Tosin voi olla etta se muuttuu tulevaisuudessa eika kylla haittaiskaan valttamatta...nykyisen systeemin huonot puolet on se, etta teen molemmat vuorot mika ei koskaan oo mahtava juttu minusta, ja se, etta iltaisin mulla on tyokaverina yks pervo joka tekee mulle torkeita ehdotuksia ja on muutenki epamiellyttava. Mulla on sita paitsi ikava Romainea, en oo nahny sita viikkoon ollenkaan. Tosin Silvain joka on keittiossa minun aamuvuoron aikana, on mahtava myos.
Tanaan kavin Yusuken kanssa katsomassa Avatarin ranskalaisena 3D-versiona. Se oli kylla ihan uskomaton. Tulevaisuudessa varmaan kaikki elokuvat on 3D:na. Elokuvan lopuksi minua itketti, se oli sen verran koskettava. Mélodie sano ettei se ollu tykanny nii hirveasti, ja viittasi samoihin juttuihin mihin mieki oli kiinnittany huomiota; etta lopuksi se on just joku valkonen mies joka on sankari ja johtaja, ja etta kaikki ratkaistaan vakivallalla ja tappamisella, ja etta se colonel (mika lie kenraali suomeksi?)on mustavalkoisen paha ihminen...ja mietin kylla myos sita miten se paahenkilon tyttoystava puhu etta se Jake vois valita kenen naisen haluaa, etta ei siinakaan heimossa ollu ihan kaikki kunnossa, ja siis en mie tiia aatteleeko joku etta se ois jotenki ihanteellinen elamantapa mutta mie tykkaan enemman individualismista. Ja siis jotenki oisin kuvitellu etta ne intiaanit (joo tiian ettei ne oo intiaaneja mutta aika paljon muistutti kylla niita) ois ollu lempeampia, vahemman aggressiivisia, kun ne muka kunnioitti elamaa ja luontoa niin paljon. Joskus minusta tuntuu etta oon ihan yksin taman vakivallattomuuden ja rauhan "aatteen" kanssa.
Kavin siis yks paiva pankissa ja sain viimein selvitettya asiat, tein osoitteenmuutoksen myos ja saan pankkkikortin postissa tassa joku paiva. Nostin sitten rahaa tiskilta ja paasin pitkasta aikaa shoppailemaan. Enka tarkota shoppailulla mitaan turhaa, ostin mm. pari mustaa paitaa tyovaatteiksi (huomenna aattelin kylla kysya etta voisinko saada ravintolan tyoasun kaytettavaksi, ois helpompaa, mulla ei oo ko musta likanen essu), sukkia, shampoon.
Oon ottanu joitain kuvia Yusuken lainaamalla kameralla, tosin ne ei oo maailman parasta laatua.
Yusuke ja Mélodie on kummatki 24-vuotiaita (milloin oon viimeksi tavannu jonku oman ikaseni?), ja oikeastaan vois sanoa etta oon saman ikanen, koska minua on monesti luultu just 24-vuotiaaksi, ravintolan omistajan Jibén sisko Joannaki sano etta vaikutat kylla vanhemmalta ko 19-vuotiaalta, ennemmin 24v. Ja se oli sentaan jo tyoskennelly koko paivan minun kanssa (se jopa vei minut kotiin autolla kun kello oli suunnilleen yks yolla ja sen mielesta Lyonissa on vaarallista kulkea yolla). hehe.
Loppujen lopuksi Jibé ei oo nii paha; voi olla etta se on erottanu paljon vakea mutta toivon etta siihen oli syyta. Se on kumminki kohdellu minua jarkevasti; ko oon tehny virheita, se on selittany miten pitaa tehda ja muutaman kerran jopa sanonu "c'est pas grave" (ei se haittaa), ja kommentoinu "erinomaista" joskus kun tein jotain tilauksia. Ja se on hymyilly mulle monesti. Ja yks paiva se jutteli minun kanssa Suomesta! sano etta oli lentany Finnairilla Helsinkiin (valilaskuna). "siella on paljon metsia, vai mita?" ja paljon jarvia. "tosi kaunista" "mutta ei hirveasti vakea?" joo ei.
Eilen hajotin kolme lautasta plus yhen lasipullon yhella rysayksella ravintolan kovalle ja kiiltavalle lattialle. Ja leikkasin vielapa vertavuotavan haavan sormeen yhella posliininpalasella. Oliko ees noloa. Pierre, kokki, oli kiltti ja autto minua lakaseen sirpaleet ja tyrehdyttamaan verenvuodon.
Se on kylla hassua miten teen ihan sujuvasti seka tarjoilua, hampurilaispuolta etta keittiota. No ihan ja ihan. Mulla on viela paljon oppimista, ja joudun tekemaan lahinna hampurilaisia, panineja, tacoja ym. Mutta aika paljon tarjoilijan hommia myos.
Eilen Joanna sano etta silla on joku paperi annettavaksi mulle, mutta se ei sitten loytanykaan sita, ja kysy etta oonko saanu minun shekin. En oo kylla saanu, mutta voinko mie saadakaan ennenko niilla on minun RIB (relevé d'identité bancaire, siis tilitiedot)? Ois kylla kiinnostavaa tietaa minun palkasta jotain. Ja allekirjottaa tyosopimus.
Eilen leivoin laskiaispullia. Typera ranskalainen kaasuhella karaytti pullien pohjat, mutta muuten oli hyvaa. Tasta lahtien yritan syoda terveellisesti...

...et tout va bien

Hohoo tanaan oli siis minun toinen paiva uudessa ravintolassa (=open meals eli OM tasta lahtien). Eilen lopetin keskiyolla, tanaan varttia vaille yks.
Kavi nii ko minun unessa etta minut laitettiinki keittioon! Tosin voi olla etta teen jonku verran tarjoilijanhommiaki tulevaisuudessa. Sinansahan siella tarjottava ruoka on aika allottavaa, etenkin "snackspuolella"; eilen tein aika paljon hampurilaisia ja ranskiksia. Tanaan olin enemman ravintolan puolella, mika taas tarkottaa harankyljyksia ja kaikensorttisia lihanpaloja + ranskiksia tai muita "vihanneksia". Mulla on monta tyokaveria, tosi kivoja; tarjoilijat on kaikki tyttoja, Samantha, Louise, Iniza (en millaan kasittany sen uuden nimea, enpa usko etta se nuin kirjotetaan), Stephanie (myos paikan pomo miehensa ohella). Keittiossa eilen Sebastien (ihan pelle mutta siis mukava myos)ja Romain(e?) tanaankin, Romaine on siis vahan niinko minun pomo kun se tyoskentelee keittiossa ja mie oon apulainen. Lisaksi tanaan oli yks tyyppi, Adeleine (tai jotain sinnepain, kyseessa siis mies), hoitamassa snackseja.
Aamulla jouduttiin uuden tarjoilijan kanssa hinkkaamaan lattiasta tahroja, mitka ei lahteny mihinkaan, se oli kamalaa ja vasyttavaa. Puhdistettiin myos jotain vitriineja, kunnes asiakkaita alko tulla enemman ja paasin keittioon.
Huh, on se vaan eri luokkaa ko La Vigne blanche tai Toutes les couleurs! Kummassakaan ei tehda pikaruokaa eika pitsaa, ja kumpiki on selvasti pienempia. Muuten VB on "hienompi" ravintola (ja huomattavasti pahemmat tyokaverit lukuunottamatta suomalaisia, heh), ja TLC taas on ravintolana huippuluokkaa arvojen ja terveellisyyden ja muutenki ruuan laadun osalta, kun kaikki on luomua jne.
Eilen en syony mitaan muuta ko muutamia ranskiksia (hammastyttavaa etta niita syo vaikka on nahny miten ne uppopaistetaan allottavassa rasvakaukalossa - eika pelkastaan nahny vaan paistanu itse), tanaan taas kysyin etta mita voisin juoda ja Samantha ja Romaine sano etta voit ottaa tuolta tolkin limsaa tai mita haluat (ainii, eka ne oli etta ai alkoholia, eikohan se jarjesty :D). Otin sitten jaateetolkin. Sitten ne kyseli etta mikset sie syo mitaan (ne ite paistelee valissa itelle hampparin tai jotain siina sivussa), ja kysyin sitten etta mita sille vegepitsalle tapahtu (siis kun se oli tilattu mutta peruttu), ja sattumoisin R oli laittanu sen uuniin ja sain syoda sen. Huomenna kokoan kylla lautasellisen salaattia ym terveellisempaa settia.
Romaine on mahtava esimieheksi; rento, aika nuori, ei jata koko keittiota minun yksin siivottavaksi, ei hermostu jos teen jotain vaarin (tosin en oo varma oonko tehny mitaan vaarin viela - eiko hupsista, mulla putosi lattialle yks kyljys! ja R oli etta ei se mitaan), selittaa kaiken hyvin...ja tanaan lopuksi se kehu etta parjaan hyvin, loysin kaikki ainekset itse ja hoidin jonku poydan ihan omin pain jne (meilla oli myos 17 hengen poyta mihin piti tehda kaikille mita ne halusi; siis ei samaa menua kaikille). Onhan se allottavaa kasitella vertatippuvia pihveja jne (itse asiassa tanaan R oli etta sano ihmeessa jos haluat mieluummin tyoskennella kertakayttokasineitten kanssa, ja sanoin etta ei, ihan sama se mulle on, niinko onki) mutta tyo mika tyo, oon kuitenki tyytyvainen etta kaikki sujuu hyvin ja opin hoitamaan tilaukset.
Huomenna teen ilmeisesti eka kertaa pitsaa! Pitais olla myos aika paljon asiakkaita kun se on lauantai, kuulemma keittioon tulee viela joku kolmanneksi toihin.
Voih, kuuntelin just vastaajan, Agnes oli soittanu ja pyysi minua huomenna kuudeksi auttamaan TLC:ssa. Harmi vain ooon silloin OM:ssa, kuten myos sunnuntaina.
En malta oottaa etta on maanantai ja vapaapaiva, tanaanki vaikka mulla oli converset eika niita surkeita ballerinoja jotka ostin "tyokengiksi", jalat on aika uupuneet. Onneksi saan sentaan laittaa punaset kengat (=converset)mustien sijasta.
Tanaan otettiin myos kopio minun passista, ties vaikka saisin lahiaikoina sopimuksen allekirjotettavaksi. Toivottavasti se on CDI. Kiinnostais tietaa onko Stephanie mahdollisesti puhunu minusta Romainen kanssa tyyliin etta onko minusta siihen tyohon...
Uus asunto taas, no problem! Tosi kiva, vaikkei olekaan ihan taydellinen koon ja tarvikkeiden osalta (keittiossa ei esim ole yhtaan kauhaa, leivanpaahdin on rikki eika oo mikroa eika vedenkeitinta). Sain isoimman ja kivoimman huoneen, jee! Ja kamppikset on mukavia, talla hetkella meita on kolme; mie, Yusuki (japanilainen opiskelija)ja Mélodie (ranskalainen, 24v, kay toissa). Neljas tulee lahiaikoina, luultavasti ulkomaalainen opiskelija. Vuokraisanta myos on mukava, portugalilainen Paulo. Puhuu ja vitsailee koko ajan. Ei sita tietenkaan taalla joka paiva nae.
Vasyttaa aika armottomasti, kello on jo puoli kolme. Huomenna yritan nousta yheksalta, kayda Yusukin ja Mélodien kanssa torilla ja kaupassa ostaan itelle peiton, viime yona nukuin huonosti ko oli nii kylma.
Tanne asuntoon pitais tosiaan ostaa kaikenlaista muutaki.
VB:sta viela sen verran etta Noemie lahetti mulle torstaina hamaran viestin missa se puhu ongelmista ja sano etta ala kerro kokille etta oon kirjottanu sulle, ja "se valvoo minua", ja "soitan illalla"...huh huh, saaliksi kylla kay. Ei se kylla soittanu illalla. Naytin sen viestin Paulinelle ja Cedricille ja mainitsin myos etten edelleenkaan oo saanu minun palkkaa, ja Pauline oli nii hermona etta se halus heti soittaa sinne. Huu, se oli pelottavaa kuulla kokin aani luurin toisessa paassa, ja pelkasin etta Pauline antaa puhelimen mulle mutta se onneks sano vaan etta "se on yksinkertasempi nain, kun mie puhun ranskaa", ja kokki kuulemma sano etta saan palkan suomalaiselle tilille alkuviikosta. Paras ois...Pauline kaski sanoa jos en saa sita. P on kylla mahtava myos :-)
A plus!

future serveuse?

Ette ikina usko tata; sain just toita!! toi-ta!
Saan kiittaa tasta Audreyta; eilen illalla kun tokaisin etta mieki haluan tyohaastatteluja (Audrey oli just kutsuttu sellaiseen), Audrey sano etta minun kannattais ehka kayda kysymassa eraasta ravintolasta tassa kulman takana, siella kuulemma vaihtuu vaki aika tiuhaan ja on paljon nuoria toissa.
Kavin siella sitten tassa vasta psyykattyani itseani hyvin, ja se oliki aika iso paikka, ihan kivan nakonen, ja tuli sitten vastaan eras mies aika rennoissa vaatteissa. Sanoin etta haen toita ja etta mulla on kokemusta ravintola-alalta (hurjasti...). Se tutkiskeli minun CV:ta; "Suomi?" (olin yliviivannu siita minun Suomen osotteen ja kirjottanu viereen uuden Lyonin osotteen)"Joo.." "Puhut kuitenki hyvin ranskaa?" "oui ça va, ça va" sitten se kyseli kaikkea etta haittaisko minua tyoskennella yohon asti ja viikonloppuisin, ja etta tajuanhan etta tyohon voi kuulua siivoamista niinko lakaisua ja vessojenki siivoamista (niinko se ois epailly minua joksiki hienohelmaksi), ja kysy tyoskentelenko siis edelleen TLC:ssa, ja kauanko aion pysya Lyonissa. Ja viela etta uskonko varmasti puhuvani ranskaa tarpeeks hyvin etta voin tyoskennella tarjoilijana, "sano totuus", "joo,luulisin..." (paineita!)
No, lopulta se oli etta mie mietin, soitan sulle ehka.
Harkitsin sitten kayda viela jossain muualla mutta enpa viittiny. Tulin sitten kotiin ja kysyin vahan huolissaan Paulinelta etta puhunko sen mielesta tarpeeks hyvin etta voisin tarjoilla. Se oli etta tottakai, ala huolehdi.
No, asken sitten mulle soitettiin etta tule torstaina puoli kolmelta niin tehdaan sopimus! mulla on siis tasta lahtien toita torstaista sunnuntaihin, 15.00-01.00. Pitaa kuulemma olla mustat matalahkot kengat (ts. pakko kayda kenkaostoksilla, ei mulla oo ko mustia korkkareita), ja muutenki tummat vaatteet.
Haluttais huutaa aaneen, tama on nii loistavaa ja myos hermostuttavaa!! Selvianko varmasti?? Apuaaaaa...
Torstaina nahdaan mika minun palkka on (varmaan smic = vahimmaispalkka eli 8.82e/h) ja onko se CDI vai CDD eli siis maara-aikainen vai toistaiseksi voimassa oleva tyosopimus, ja myos etta minkalaista se tyo tarkalleen ottaen on.
Apua nyt kylla soitan siita sosiaaliturvatunnuksesta jonneki ettei tuu sen kanssa ongelmia.
En tiia mita TLC:ssa tykataan mutta minun tyosopimus on ohi joten sen puolesta ei hataa. Voinhan mie edelleen olla kaytettavissa ma, ti ja ke. Niin ja muulloinki ennen kolmea.
Jannittaa....

En attendant

Niin tuota oon edelleen taalla Terrauxilla, mutta ymmartaakseni paasen muuttamaan uuteen asuntooni torstaina/perjantaina.
Sain yhtena paivana taas vivastreet.frn kautta viestin eraalta, joka halusi oppia suomea, "palveluksia vastaan". Olin sitten etta ok, auta minua loytamaan kamppa ja toita. Sen nimi on Rayan, ja mesessa puhumisen lisaksi ollaan nahty kerran eraassa kahvilassa Terreauxin aukiolla. Sattumoisin yhtena paivana valitin sille mesessa etta etin edelleen asuntoa, ja se kavi minun hermoille kysymalla tyhmia kysymyksia ja esittamalla huonoja ehdotuksia. Sitten se sano: "ooksie nahny sen annonceetudiantin uusimman ilmotuksen?" Olin etta en tiia, kayn kattoon. Soitin sinne saman tien ja menin parin tunnin paasta kaymaan, kliks, se on siina (kai. ootan viela vahvistusta muuttopaivasta).
Se sijaitsee Guillotièrella eli Lyon 3:nnessa, kahen sillan keskivaiheilla, vieressa yliopisto, sairaala, Bellecour (ts. Lyonin keskusta). Siina on nelja huonetta, keittio ja kylpyhuone. Toivon etta saan isoimman ja kivoimman huoneen... minun kamppiksista en oikeastaan viela tieda, luultavasti ne on opiskelijoita, kun yliopistoki on kivenheiton paassa. Vuokra on 310e/kk, sahko ym. mukaanluettuna. Ei tarvetta millekaan paperihommille ja takuille. Siita en oo ihan varma etta onko siella pyykinpesukone, unohin ajatella. Yks minun kamppiksista saattaa olla eras Steven (Stephenin)kaveri David; tapasin sen kun Steve ja sen kaverit tuli kuudelta aamulla vahan niinko jatkoille tanne, ja kun David sano etsivansa kamppaa nii vinkkasin sille tuosta minun; sinne haetaan sentaan kolmea.
Yks toinen Steven kaveri (silla oli mielenkiintosia kavereita, vahan hippimaisia)oli opiskellu yliopistossa kielia ja vaihtanu sitten kiinalaisiin "metodeihin". Kysyin silta tunteeko se reikia, ja se sano tuntevansa. Sanoin etta oon kayny kurssin mutta en oo varma toimiiko se. "Se toimii tosi hyvin." Juteltiin sitten reikista kaikenlaista, ja paatin alottaa uudestaan sen harjoittamisen siina toivossa etta se vahvistuu...
Loysin myos netista ranskalaisen freegan-sivuston (http://fi.wikipedia.org/wiki/Freeganismi), se on tosi kiinnostavaa, yritan parhaillaan loytaa lyonilaisia freeganeja, joihin tutustua. Kyllastyttaa olla ainoa vege/muutenkaan eettisesti ajatteleva.
Tormasin myos ranskalais-skandinaaviseen sivustoon, jossa mm. yks vasta Lyoniin muuttanu ruotsalainen haki muita ruotsalaisia. Laitoin sille kompelon ruotsalaisen s-postiviestin (tuli eilen illalla mieleen etta kirjotin mm. "det är lite _svart_ att--"), jossa sanoin myos etta en ole ruotsalainen vaan suomalainen, mutta sehan on melkein sama asia :DD ois joka tapauksessa kiva yllapitaa ruotsinkielentaitoa ja muutenki tavata muita pohjoismaalaisia.
Etsiskelen tosiaan nyt suhteellisen aktiivisesti uutta tyota, eilen loppu minun tyosopimus ravintolassa eika ne oo ees soittanu viela jatkosta, eika mulla ollu viime viikolla taas ollenkaan toita. turhauttavaa toisin sanoen. Eilen sovin taksi illaksi tyohaastattelun eraaseen baariin mihin haetaan jotain tarjoilijan tapaista, saisinpa sen paikan! Oikeastaan nyt haen semmosta tyota, joka jattais lahinna lauantait vapaaksi, kun vaikuttaa silta etta TLC:ssa minua tarvitaan lahinna lauantaisin. Ja nyt kylla tuntuu etta jos mulle tarjotaan tyota joka vie multa koko viikon aamusta iltaan nii hyvaksyn ilomielin.
Hain vasta yhta keittioapulaisen paikkaaki vaikka taytyy myontaa etta oon sen verran traumatisoitunu etta minua hermostuttaa ajatus joutumisesta jonku hienon ravintolan keittioon ylimielisten kokkien haukuttavaksi.
Mulla on edelleen nuha ja juon paljon teeta pitkasta aikaa. Tuntuu etta kaikki on vahan kipeana nykyaan.
Melville eli minun suomenkielen oppilas tuntuu havinneen ko tuhka tuuleen; se sano viikko sitten su soittavansa ma, mutta eipa siita oo edelleenkaan kuulunu mitaan. Sinansa mulle on aika samantekevaa etta jatkaako se opiskelua vai ei, siita kertyy mulle niin vahan tunteja.
Yritan myos joogata ja venytella vahintaan kerran viikossa.
Ainii ja yks paiva ko kavin pankissa kyselemassa minun pankkikortin ym. peraan, nii sain selville etta siina nyt vaan kestaa! talla viikolla toivottavasti tulee postissa pankkikortti ja toivon hartaasti etta saisin ajoissa sen tilisiirto-ominaisuuden etta voin maksaa vuokran, en kylla viela tieda etta milloin se pitaa maksaa. Ja kuulemma maksun voi suorittaa kateisena, tilisiirrolla tai miten itselle sopii.
En nyt keksi muuta tarkeaa paitsi sen etta mietin vaan miten voisin korvata minun "kamppiksille" kaiken mita ne on tehny minun hyvaksi.

Retournée

Heipa hei.
Oon taas Terreauxilla. Kunnes loydan uuden paikan.
Eilen sain kaiken kukkuraksi kuulla etta saan luvan lahtea. Kysyin nimittain etta saisinko nyt ne avaimet, kun olin jo maksanu vuokran ens kuultaki. "Ei, en mie voi antaa sulle avaimia." Se ei luottanu minuun sen vertaa. Ja selitykset peraan; ei tama nyt suju, en mie halua asua nuoren tyton kanssa, ja asun mieluummin jonku kanssa joka tyoskentelee joka paiva ja on aktiivisempi, blaablaa. On aina kiva kuulla hyvia uutisia... se on kylla totta ettei meidan yhteiselo ollu ihan saumatonta, se on jotenki nii outo tyyppi ja olin varautunu. Joten ehka on jopa parempi etta se heitti minut ulos. No, ei se tietenkaan kaskeny lahtea heti, se sano etta voin jaada kunnes loydan jotain muuta, kunhan maksan sille 10e/paiva. Mutta paatin luonnollisesti palata Terreauxille heti seuraavana paivana, jos vaan mahdollista.
Joten herasin ennen seitsemaa (Stephane oli sanonu etta se lahtee puoli 8 ja minun pitaa lahtea samaan aikaan), laitoin tavaroita kokoon, ja lahdin sitten kavelemaan keskustaan lapparin ja vaatekassillisen kanssa. Pauline tuli avaamaan oven ja oli oikein ymmartavainen, kysy vaan etta haluanko mielummin asettua pieneen olohuoneeseen vai minne. Juteltiin sitten teekupillisen aaressa, ja Stephenki tuli keittioon, ja ko se kuuli mita oli tapahtunu, se sano etta "Cedric oli sitten oikeassa". Pauline selitti etta Cedric oli sen jalkeen kun se oli auttanu minua muuttamaan ja tavannu Stephanen nii sanonu Stephenille ja muille etta se ei oikein tykanny minun uudesta kamppiksesta. Ja Cedric oli ihan oikeassa, se mies on psykopaatti...
Mulla on sentaan onnea etta tunnen nii ihania ihmisia ko Pauline ja muut, ja joilla on tama mahtava iso asunto. Pauline anto mulle heti ylimaarasen kappaleen avaimiaki, en ois uskonu etta se on mahdollista.
Valitettavasti minun pitaa viela hakea loput eli suurin osa tavaroista viela sielta jaykkaniskan luota. Toivon etta saan kaiken mukaan yhella metroreissulla; Cedric on kuulemma kipea ja en tiia missa mutta ei ainakaan kotona, joten auto ei ole kaytettavissa.
Saa nahda loydanko uuden kampan. Toisaalta jaisin mielellaan tanneki vaikka mulla ei oiskaan omaa huonetta, jos vaan en kay muitten hermoille. Tama tuntuu kuitenki sen verran kodilta. Ainakin seuraavalla kerralla valitsen muuttokohteen paremmin, enemman intuition perusteella.
En oo kylla pitkaan aikaan ollu nii maassa ja ahdistunu ko eilen ja tana aamuna; nyt on kylla jo parempi olo kun olen taalla tutussa paikassa; ehka kaikki alkaa sittenkin viela sujumaan.

La nouvelle maison

Oon nyt uudessa "kodissa".
Cedric autto minua muuttamaan, kun silla on auto. Minun tavarat vaati yhen matkalaukun + kaks laukkua + kaks muovikassia. Ennen ko lahdin, Audrey varotti minua kaasu ym. laskuista; niilla ei onneks oo kiire viela. Se vakuutteli myos etta voin tulla kaymaan aina ko huvittaa, ja etta ne soittaa mulle silloin ko siella on juhlia jne. Lisaksi mulla on viela nimi postilaatikossa siella ja kayn katsomassa onko mulle postia tassa joku paiva. Tein osotteenmuutoksen Suomen postin sivulla, mutta en viela Ranskassa.
Kamppis on ihan siivousneurootikko, ja sano etta aina kun tulee asuntoon nii pitaa riisua kengat ja pesta kadet.
Mulla ei oo viela omia avaimia, mika on raivostuttavaa. Eilen minut soitettiin toihin yhentoista jalkeen aamulla, viidelta mulla oli parin tunnin tauko ja sitten tyoskentelin yhteen asti. Tauolla kavin edellisessa kampassa; joku oli ottanu minun nimen postilaatikon kyljesta, teippasin uuden lapun. Ketaan ei eka ollu kotona, mutta Audrey tuli sitten siihen parin kaverin kanssa ja kysy "unohiksie avaimet?" "mulla ei enaa _ole_ avaimia." Ei ollu postia mulle. Tapasin myos Stephenin ja vaihettiin pari sanaa. Se vaikutti mukavalta. Kysyin onko huoneessa kaikki kunnossa, ja se sano etta joo, paitsi sanky joka on rikki (jotku Sonjan tutut oli vissin hyppiny siina nii jalat oli irronu. Mie en ees tajunnu etta se oli rikki, ainaki se oli tosi mukava sanky) ja yolamppu joka on rikki. Se lamppu kylla hajosi mulla, mutta ei se toiminu ennen rikkoutumistakaan. Stephen sano ko lahdin etta "nahdaan varmasti pian", toivottavasti ne tosiaan pitaa kunnon juhlat tassa joku paiva taas.
No, kun Agnes tajusi etta oon muuttanu nii se oli vahan huolissaan, ehotti etta nukkuisin niitten luona. Siis kun metrot pysahtyy siina keskiyolla; Annabelle kuulemma asuu yhen pysakin paassa minusta, ja oisin periaatteessa voinu lahtea samaan aikaan ko se, mutta sitten ois jaany paljon tekematta.
Kavelin sitten ja soitin valissa Stephanelle, pelkasin etta se on jo nukkumassa tai muualla eika avaa mulle ovea. Mutta se ei vastannu puhelimeen. Mulla oli jalat ihan mielettoman kipeat ja vasytti, ja meinasin vahan harhaillaki. Kohtasin myos yhen tyypin joka myos oli eksyksissa, ja tutkittiin yhdessa minun karttaa. Sitten siihen pysahty ranskalainen poika velo-v'n kanssa ja neuvo meille kummalleki lihin suuntaan menna. Yhessa valissa kun minusta tuntu melkein etta yks tyyppi seuraa minua, taitoin takin taskussa olevan linkkuveitsen kayttovalmiiksi. Ihan vaan varokeinona, turhaan tietenki.
Kun lopulta olin perilla (puoli kolmelta muistaakseni), ovi oli tietenki hyvin lukossa eika Stephanesta kuulunu mitaan elonmerkkia. Kuulin ko joku avasi ikkunaa ja huusin "onko siella joku?". Ikkunasta pilkisti miehen paa, pyysin sita avaamaan mulle oven, selitin ettei mulla oo viela avaimia. Ovi avautu. Kotiovi viidennessa kerroksessa taas ei avautunu koputuksista huolimatta. Yritin nukkua kalenteri, huivi ja lapaset paan alla, lattia oli kova, kylma ja likanen. Nousin istumaan, nojasin paata kasiin, sain ilmeisesti nukuttua vahan jokseenkin kymmenen minuutin patkissa. seisoskelin, istuin, vaihdoin asentoa. Valissa havahduin kun hissi piti aanta, mutta kukaan ei koskaan tullu vitoskerrokseen.
Aamulla ennen kymmenta paasin lopulta sisaan, monen koputuksen jalkeen (ovikellossa on vissin jotain vikaa). Vessaan, nukkumaan. Nukuin melkein kolmeen asti.
Eika se idiootti saanu vielakaan niita avaimia mulle. En todellakaan halua enaa ikina kokea samaa kaytavallanukkumista! Muutenki on hankalaa kun en voi ees lahtea jos se ei oo lukitsemassa ovea avaimilla.
Agnes oli ilmeisesti tehny tilisiirron, rahat ilmestyy toivottavasti tilille viimeistaan ylihuomenna. Stephane kysy jo etta milloin aattelin maksaa vuokran. Fuissésta ei taas oo kuulunu vastausta.
Toissapaivana olin ahkera ja venyttelin kunnolla ja joogasin yms.

belle Lyon blanche

Nyt on sen verran sanottavaa ettei FB:n statuspaivitys yksin riita.
Olin pitkasta aikaa toissa tanaan (mmm olipas kiva syoda vaihteeksi kunnon ruokaa! eika vaan vihreita linsseja ja riisipuuroa kuten usein tassa lahipaivina), ja oon nyt saanu kaks palkkakuittia. Itse rahaa taas saa odottaa, kun minun tili ei oo viela auki (vaikka tuossa maanantaina sain tietaakseni kaikki hoidettua kuntoon ja sanottiin etta tili aukeaa noin viikon sisalla ja saan tassa joskus myos shekkivihon :D, pankkikortin ym) ja muutenki Agnes sano tanaan etta siita hetkesta kun niilla on minun pankkitiedot, menee viikko ennen ko voi tehda tilisiirron (johon itsessaan menee pari paivaa?). Joten ei paljon riemastuta kylla tama ajan tuhlaus. Ja kun katon nuita palkkakuitteja nii huh huh, palkastahan lahtee tyyliin puolet ties mita maksuja! Ja mie luulin etta Ranskassa on kevyt verotus. Eka paperi on ajalta 9-10.12, bruttopalkka 209,66e, se mita jaa jaljelle 157, 15e. Toinen ajalta 11-31.12, bruttopalkka 761, 79e, netto 565, 23e. Joten jos tassa on nyt kaikki mita Ranskan valtio tai joku muu minun palkasta ottaa nii saan paalle 900 e, jipii.
Ongelma on se, etta haluaisin saada ne heti paikalla, koska kun nyt Stephen tuleeki vasta 10 paivaa myohemmin eli 20.1, minun pitaa maksaa lisaa vuokraa. Ehka joku kolmasosa vuokrasta (joka siis on yhteensa 328,44e) ...hohhoi. Mutta jos minun tarvii taas pyytaa kotoa rahaa nii talla kertaa maksan sen takas! :D
Muutenhan oon kylla sita tyytyvaisempi mita kauemmin voin asua taalla keskustassa.
Sitten 20.1 muutan varmaan 3. kaupunginosaan eli valitettavan kauas, lahes puoli tuntia metrolla. Ja siis just sinne mista kerroin kauan sitten, siihen pieneen asuntoon missa mulla ei oo omaa huonetta vaan nukun olohuoneen koottavalla sangylla. Tulee kumminki aika halvaksi, ja siella on sentaan kaikki huonekalut ja pyykkikone ynna muut tarpeelliset, ja saan laittaa nimeni postilaatikkoon. Ja siella on takuulla lampimampaa ko tassa jaakaapissa!
Nimittain kun yhtena paivana kavin vierailemassa yhessa asunnossa (kun eras nainen soitti mulle ja sano etta se vuokraa sen asunnosta huoneen), niin vuokraamisen laittomuuden takia en ois saanu laittaa minun nimea, vaan mulle tarkotetussa postissa ois pitany lukea "Maria Hyvari chez Mme se ja se". Lisaksi en ois saanu tuoda sinne ketaan vieraita, ja keittio ois pitany varata rouvan ykstyiskayttoon tiettyna ajankohtana. Alussa ois pitany maksaa kolminkertanen vuokra (340e x 3). Ja pahinta oli nimenomaan se, etta se on totaalisesti Lyonin ulkopuolella, puoli tuntia bussilla. Mita viela.
Minun ongelma on siis se, etten voi toistaiseksi vuokrata asuntoa laillisesti, koska mulla ei ole kaikkia tarvittavia dokumentteja, enka viittis anella ketaan minun takaajaksi muutenkaan (siis kun suomalaiset vahemmat ei kelpaa). Joten ainoa vaihtoehto on epavirallinen vuokralaisuus/alivuokralaisuus. Mutta no, sehan on tullu todistettua etta muutaman kuukauden nyt asuu vaikka Fuisséssa! Sitten myohemmin voin hakea jotain oikeasti kivaa kamppaa ja kamppiksia. Toistaiseksi riittaa etta se on Lyonissa.
Lyonissa on tapahtunu suoranainen ihme: lunta on kuulemma suorastaan historiallisen paljon!! On sadellu tassa lahipaivina aika mukavasti, ja sen tosiaan huomaa! Autojen paalla lumikerrokset, tiella myos, jotku jopa laski pulkalla keskella Croix-Roussen jalkakaytavaa, ja pyoritteli lumipalloja. Ja upouudelle talvitakilleni putoili lumihiutaleita.
Ostin taman eilen (kylla, olen sisalla tietokoneen aarella takki paalla, ja minun sormet on aika kylmat), joka puolella on alennusmyynnit joten ajattelin etta nyt jos koskaan. Tama on melkein samanlainen ko minun edellinen, musta villakangastakki siis, pitempi tosin. Ehka vahan ohuempi myos, mutta tajuatteko etta kun siella on -30°C niin taalla mittari nayttaa -3°C eli kymmenen kertaa vahemman! Ja ko virnuilen etta Suomessa on kuulemma -30°C, ranskalaiset jaatyy kuoliaaksi jo pelkasta ajatuksesta.
Liikenne on varmaan vahan katkolla, taalla ei kuulemma talvirenkaita kayteta.
Tasottelin eilen myos hiuksiani, aika kompelosti kylla...uusi takki sai hartioille hiuksenpatkakuorrutuksen.
Sosiaaliturvatunnuksesta ei edelleenkaan tietoa, ois kylla kiva saada sekin piakkoin.
Ja tosiaan mulla on nyt yksi innokas suomenkielenoppilas, Melville. Toivon etten ole kauhean epapateva opettaja...ainaki opettaminen on kivaa. Veloitan 7e/h niinko Annabelle kuulemma englannintunneista. Suunnittelen lapikaytavia asioita etukateen isoon vihkoon, oon esim. piirtany sarjakuvamaisesti keskustelutilanteita (itsensa esittely jne) ja tervehtimistilanteita, numerot, aakkoset + lause vieressa...viime kerralla (1 h 30)paastiin J:n asti: "Jalkani on kipea"(--> kaytiin lapi omistusmuotoa). Jos kirjasto on huomenna auki nii voisin kayda etsimassa suomenkielen oppikirjaa (ja hankkia kirjastokortin samalla), ois ehka hyva saada lisaa loogisuutta opettamiseen. En halua olla huono opettaja :P
On myos yks 19v tytto, joka laitto mulle viestia etta sita saattais kiinnostaa minun apu, kun se on vapaa-ajalla koittanu opiskella suomea. Toivottavasti se nyt vastais, ois kiva tutustua ainaki.
Jos en oo viela kertonu, nii teippasin minun nimen postilaatikkoon en muista milloin, ja oon tahan mennessa saanu vahan postiaki, mista parhaat palat lahetys kotoa ja kirje Elkulta, suuri kiitos! Muuta ei oo Suomesta kuulunu, toivottavasti mitaan ei ehtiny kaantya takasin pain!
Katoin eilen elokuvan Viimeinen mohikaani...ei mikaan mestariteos kylla minusta. Ja yhtena paivana Star Wars 1, hahahaa. Kuvitella mika elamys se on aikanaan ollu ihmisille! Nykyaan taas, hihi.

Bonne année...

Onnellista uutta vuotta 2010 kaikille!
Tuntuu melkein ettei oo mitaan jarkea ees paivittaa, ollaan joka tapauksessa puhuttu kaikesta kaikkien kanssa enka pahemmin jaksa kelailla asioita muutenkaan.
Se mahtava asunto meni siis sivu suun, olin loytany molemmat kamppikset jo ja kaikkea, ja yhtakkia kiinteistonvalitystoimistossa sanottiin etta ei se nyt kay, omistaja ei halua mitaan yhteisasumista sinne kamppaan. Ja taytyy sanoa etta kylla asunnon vuokraamisesta on tehty hankalaa, siihen tarvii aika kasan papereita: RIB (eraanlainen pankin henkilotunnus), ID, opiskelijakortti/kolme viimista palkkakuittia (tama on ongelma, mulla ei oo ko yks eika sitakaan viela!!), todistus asumuksesta. Takaajalta (valttamaton, Ranskassa asuva) vaaditaan RIB, ID, veroilmoitus (2007-2009), viime vuokranmaksukuitti/viime kiinteistovero, 3 viime palkkakuittia, tyotodistus, palkka joka on nelja kertaa vuokran suuruinen (onko suuruinen oikea sana?!). Lisaksi pitaa maksaa vuokra, takuu ja valitystoimiston palkkio (siita asunnosta ois ollu 960e). APUA.
Ravintolassa pidettyjen haitten takia oli aika paljon toita, mutta nyt oon vapaalla varmaan ainaki 5.1 asti.
Sain toisen yhteydenoton suomenkielen opetukseen liittyen, ensimmaisesta ei oo nyt kuulunu mitaan. Annabelle sanoi laskuttavansa englanninkielentunneista 7e/h.
Lapsenvahtihommia ei oo kuulunu sen ensimmaisen kerran jalkeen enaa ainakaan viela.
Yrittan ettia netin kautta Lyonin kasvissyojia/vegaaneja, ois kiva tutustua ihmisiin joilla on samoja arvoja. Kun siis muutenki ois hyva saada lisaa kontakteja ja jonkinlaista sosiaalista elamaa.
Pauline tuli tanaan kotiin, kiva nahda sitaki. Ja Audrey jatti onneksi kissan sen vanhempien luo; minusta on kivempi ilman, rehellisesti sanottuna. Audrey kirjotti tanaan mulle kirjeen pankkitilin avaamista varten, ja anto mulle kopion henkkareista + viime vuokranmaksukuitin, toivottavasti ne kelpaa talla kertaa! Yritin jo tanaan kayda pankissa mutta se oli kiinni. Huomennahan viela uudenvuodenpaiva, etta ehka ylihuomenna.
Ja toissapaivana tuli Pertti ja Pekka kaymaan, jos luette taman nii kiitos etta kavitte, oli oikein piristavaa ja hauska jutella ym, ilo oli minun puolella. Enka ollu ees aiemmin nahny sita upeaa nakymaa korkealta vanhasta Lyonista, koko Lyon iltavalaistuksessa...
Sain viimein netin toimimaan ilman kaapelia, on se jotain sekin.
Ehka minun pitais tehda Lauran esimerkin mukaisesti listaa asioista, joista olen kiitollinen minun elamassa:
1) lapparista. Oisin muuten niin pulassa. Netti on elintarkea, voin kayttaa skypea, lukea blogeja, hakea toita, etsa tietoa, mita vaan. Rakkaalta sylimikroltani voin myos kuunnella musiikkia (talla hetkella selaan iTunesin indiekanavia), katsoa elokuvia, ja pelata peleja (harvemmin). Kiitos.
2) siita etta mulla on oikeita ystavia (toisin kuin erailla jotka ei voi ees luottaa kavereihinsa ja jotka ei ymmarra mitaan ystavyydesta), jotka valittaa minusta ja huolehtii, ja on muutenki kivoja olemassa ja ilonaihe. Kiitos, olette rakkaita (nyt mulle tuli kyyneleet silmiin).
3) siita etta mulla on ihana ja ainutlaatuinen perhe, joka myoskin huolehtii minusta ja tukee minua. Kiitos ja halauksia.
4) siita etta mulla on mahtava asunto ja ihanat kamppikset, jotka auttaa minua. Vaikka toistaiseksi.
5) minun upeasta tyopaikasta, joka vastaa minun arvoja ja jossa minua arvostetaan ihmisena ja tyontekijana, ja jossa olen tutustunu mukaviin, viisaisiin ja lampimiin ihmisiin. Ja jonka ansiosta pystyn toivottavasti pysymaan Lyonissa ja saan ranskalaisen sosiaaliturvatunnuksen (piakkoin, luulisin!).
6) minun ranskankielentaidosta, joka paranee jatkuvasti vaikka valissa vahan tokkiikin. Kiitos suomalaiselle koulujarjestelmalle ja opettajille ja kaikille.
7) siita etta tanaan paisto aurinko kun kavelin Rhônen vierta, eika ollu ees kylma.
8) siita etta olen viimein oppinu jotain, mika minun ois pitany ymmartaa jo kauan sitten. Tasta lahtien osaan toimia viisaammin.
9) siita etta olen selvinny tanne asti minun elamassa ja kokenu monenlaista, hyvaa ja huonoa, mutta opettavaista.
10) paljon monesta muusta, esim. siita etta mulla on edelleen kayttamattomia piilolinsseja jaljella. Kiitos.
Tehkaa hyvia uudenvuodenlupauksia! Ranskassa tosin vaan toivotaan vissin jotain, itelle tai muille en ole varma.

Je suis paresseuse

Alkaa olla aika tehda vahan paivitysta, luulisin.
Toissailtana oli meijan jouluateria, tein siis riisipuuroa, couscoussalaattia, lanttu- ja porkkanalaatikkoa, seitankinkkua, hedelmasalaattia, pipareita ja maustekakkua.
Pipareitten leipominen oli kylla varsinaista sotkemista, en loytany siirappia joten laitoin ruokosokerista tehtya siirappia, semmosta kirkasta litkua. Mausteet taas...en tajua nuita ranskalaisia. Kardemumma oli semmosia ihme hernemaisia juttuja, neilikka taas teravia ja kivikovia piikkeja, ja yritin parhaani mukaan tehda niista jauhetta kasin. Taikina oli kuitenki tosi hyvaa ja soin varmaan puolet, samoin kuin kakkutaikinasta, ehh. Ja muotteja ei ollu ainuttakaan, joten veistelin kasin sydamia, kuita, tahtia etc. Lisaksi tietenki poltin ensimmaisen pellillisen, kuten aina, koska ne piparit oli siita kummallisia etta ne jai ihan valkosiksi, ja ruskeina ne oli sitten jo ihan karahtaneita. Laatikoihin tajusin ostaa vaahterasiirappia. Ja silloin yhtena paivana olise viheliainen juttu pankkikortin kanssa kassalla, kyllapas olikin noloa. Ja minun oli vielapa pakko palata seuraavana paivana samaan kauppaan, koska en loytany mistaan muualta lanttuja! Puuroriisin ranskalaiset kasittaa jalkiruokamateriaaliksi.
Sitten oli se femme&fitness -tyohaastattelu, tai ei oikeastaan tyohaastattelu. Olin hammastyny ko tulin sinne, huone taynna ihmisia, nuorempia ja vanhempia, tyttoja ja poikia, istumassa. Siella oli mies joka piti meille esitelman tyon luonteesta ja selitti minkalaista persoonallisuutta siihen tarvitaan. En onneks ollu alunperinkaan kuvitellu mitaan suurempia, lahinna halusin kokemusta tyohaastattelutilanteesta, en oo oikeastaan ollu semmosessa ikina.
Joka tapauksessa kavi ilmi ettei se ois ollu oikein mulle sopiva homma; ois pitany olla ulospainsuuntautunu ja sisukas, toisin sanoen lorpotella asiakkaille niita naita muka kiinnostuneena niitten asioista, ja myyda vakisin jotain kuntosalikortteja tms. Ja sitten se moraalinen puoli, "te ette ole vastuussa asiakastyytyvaisyydesta, vaan rahasta, teidan ei pida asettua asiakkaan asemaan (esim. jos joku ei ole oikein varoissaan nii se pitaa saada ostamaan joka tapauksessa)" Ja sitten oli se esimerkki: "meilla on pesukoneita, jotka pesee ja kuivaa (ja siita jotuen maksaa ekstrapaljon), ja kuivuriosa on rikki, mutta koneet pitaa kuitenkin saada myytya. mita tehdaan?" Ja herra itse oli sita mielta, kuten myos monet kandidaatit, etta ei vaan kerrota asiakkaalle mitaan. Jotkut selvajarkiset oli sentaan etta ei sita nyt voi valehdella, ei voi myyda rikkinaista konetta ehjan hinnalla!
Sitten joku tytto sanoi myyneensa joskus kenkia, ja "jos kengissa oli jotain vikaa, ei siita sanottu mitaan asiakkaille". Yks poika taas kerto omahyvaisesti jostain autokaupasta, johon liitty jotenki vuoden vakuutus, en tajunnu ihan kaikkea, mutta se juttu sai kylla ihmisilta suut loksahtamaan auki, se oli nii torkeaa ilmeisesti.
Sielta tilaisuudesta sai aina lahtea kesken jos halusi, jos tajusi ettei se tyo sovi itselle. Poistuin sitten samaan aikaan yhen toisen vahan vanhemman naisen kanssa, just niitten myyjien haikailemattomyyden ja rahanahneuden todistavien esimerkkien jalkeen. Sanoin sitten sille naiselle etta mie en kylla tykkaa myyjista. Se oli heti etta niinpa, ihan uskomatonta, minun sisko on myyja ja silla ei kylla ole ollenkaan tuommonen mentaliteetti!
Kavin sitten kaupassa ja taydensin talvivarustustani (olin aikasemmin ostanu mustan lippamyssyn) mustilla saarystimilla ja lapasilla(ei niita sopivia nahattomia hanskoja vaan loytany mistaan). Siina kun yritin valita saarystimia (en oo oikeastaan ikina ennen kayttany), yks myyja, joku ehka minun ikanen tytto, tuli kysymaan etta voiko auttaa. Sanoin etta mietin tassa vaan, ja se oli etta "yks kysymys"..."ooksie ranskalainen?" eiko suomalainen. "puolalainen?" suomalainen. "ai okei...mie aattelinki, kasvojen perusteella. rankalaiset ei oo sievia" Olin vahan etta aha? Minusta kylla ranskalaistytot on yleensa ottaen hyvinki natteja!
Sitten toissa soin taas Annabellan kanssa ja juteltiin, ja kysyin onko se FB:ssa, no, se ei tykkaa FB:sta, siita etta kaikki on perilla sen elamasta. Se kysy sitten multa etta kaynko usein ulkona, ja olin etta no, enpa hirveasti, en tunne kovin paljoa ihmisia. Annabella vastasi etta joulun jalkeen voin kayda sen kanssa. Jee! Vaikuttaa silta etta oon saamassa oman kaverin :-)
Agneksenki kanssa jutellaan kaikenlaista, viulunsoitosta ja ravintola-alasta, ruuanlaitosta...ja viimeksi se kyseli lahtiessa etta nii meinasit alkaa opiskella ens vuonna? olin sitten etta no, siihen on aika kauan aikaa viela. Se vaan etta joo, mietin vaan tulevaisuutta...etta kuulemma siella on ollu toissa monia jotka A ois halunnu pitaa siella, ja se harmitteli just sita etta pitaa aina alottaa nollasta kun uus ihminen tulee. Toisin sanoen se haluais vissin pitaa minutki siella kauemman aikaa! Ja siis luulis etta opiskellessaki mulle jais aikaa osa-aikatyolle, joten eihan se mikaan ongelma ole.
Ongelma on kylla uus asunto. Tassa yks ilta kavin Paulinen ja yhen oikisopiskelijan Jasminen kanssa taman talon alakerrassa yhessa kampassa; siina asu ennen ne joille saatan viela paastan lapsenvahdiksi (itse asiassa se on nimenomaan se Jasmine joka nyt vahtii niitten lapsia silloin talloin), ja nyt kun ne asuu vahan ylempana, ne etsii siihen edelliseen kamppaan uusia vuokralaisia, 2-3 ihmista. Siina on kolme tilavaa huonetta, keittio, vessa, kylpyhuone, kaytava...Se on muuten aika taydellinen, mutta se on _tyhja_. Ei ees pesukonetta, kaikki pitais ostaa itse, sangyt, tuolit, poydat...Vuokra taas on kuulemma yhteensa n. 700e/kk, en tieda kuuluuko siihen kaikenlaiset maksut. Se vois kuitenki kolmelle jaettuna olla varsin kohtuullinen. No, ongelma on vaan se, etta pitais loytaa kaks muuta minun lisaksi. Luultavasti minun kannattais menna puhumaan niille joka tapauksessa, sanoa etta oon kiinnostunu. Mutta eipa sita oo tullu tehtya ainakaan viela.
Jouluateriailta oli kylla kiva, varsinki riisipuurosta tykattiin. Juhlittiin samalla Cedricin synttareita, jotka on oikeasti 26.12, mutta kun se ei silloin ole taalla. Audrey oli ostanu lahjaksi semmosen minilammityslaitteen, meijan kaikkien kolmen puolesta. Lopulta muut meni nukkumaan, ja mie ja Cedric katottiin elokuva "Affaire des femmes", joka kerto saksalaisesta naisesta joka teki laittomia abortteja 1. maailmansodan aikana. Oli raivostuttavaa ko siina cd:ssa oli jotain vikaa ja jai loppu nakematta! Sitten Cedric opetti minua pelaamaan shakkia! En ollu ikina aikasemmin pelannu; nyt osaan alkeet.
Seuraavana aamuna nousin joskus kahen maissa, hupsista.
Ens viikolla ajattelin menna kaymaan pankissa avaamassa oman tilin.
Loysin netista yhen sivuston, josta voi helposti ladata elokuvia. Nyt voin hakea sielta kaikki mitka minun ois pitany nahda jo kauan sitten, ja talla hetkella latailen How I Met Your Mother -sarjaa, se on ihan ykkonen (jopa ranskaksi dubattuna...)! En oo kylla varma kuinka isot valikoimat siella on.
Ja se ilmotus, jonka laitoin nettiin koskien suomenkielentunteja, tuotti tulosta! Sain viestin eraalta lyonilaiselta Françoisilta 29v, joka on kiinnostunu Suomen kielesta ja kulttuurista ja soittaa bassoa jossain metallibandissa. Se kysy hintaa ja muuta, enka kylla oikein tienny mita vastata, laitoin sille s-postia etta voitaisiin sopia yhdessa kaikesta, saa nahda milloin se vastaa.
Taalla on myos satanu lunta monena paivana, muun muassa tanaan, ja tana aamuna se oli oikeaa lumisadetta eika mitaan pari vaivaista hiutaletta! Harmi vain etta nykyaan taalla on jaa-ta-vaa.
Ei tunnu kovin juhlavalta, vaan pikemminkin tosi saamattomalta, kun ei ole ollu toita nyt pariin paivaan ja oon hadin tuskin kayny ees ulkona (tanaan en - siella on nii kylma). Mutta eikohan tama tasta edisty.
Tahan loppuun esitan viela myotatunnon ilmauksen Lennonia koskien. Voin vaan arvailla kuinka pahalta se menetys tuntuu, ja toivon etta se siita helpottuu <3

une salariée presque contente

Tulin just toista, kello nayttaa 00.15. On se kylla kateva tyopaikka kun sinne juoksee/pikakavelee viidessa minuutissa! Sita enemman minua harmittaa muuttaa taalta kuukauden paasta.
Sain tanaan uuden sopimuksen, tammikuun loppuun asti, 8h/vko, 10e/h. Toisin sanoen ainoa ongelma on aika; se, etta se kestaa vain alle kaks kuukautta, ja siis, 8 tuntia viikossa, sehan on ihan olematon tuntimaara... ja kuitenki nyt oon viikon sisalla tyoskennelly jo yli 30h. Joten toivon etta toita on oikeasti enemman. Ja on kai se luultavaa etta minun sopimusta pidennetaan sitten kun se loppuu, ehka.
Muutenhan se on aika mainio tyopaikka: vastaa minun arvoja (kasvissyonti, ekologisuus, luomu, reilu kauppa), pomo on kiva (sinuttelee, ei hermoile, neuvoo ystavallisesti, hyrailee, vitsailee ja juttelee...), samoin tyotoverit (kaks eri tarjoilijaa, joko Annabella tai Cristel), ja nimenomaan se on ihan naapurissa.
Yhtena paivana Agnes leikkasi jotain paloiksi ja sano miksika sen kokoisia paloja sanotaan ravintola-alalla, ja siis kun mulla ei ollu hajuakaan nii se kysy etta mita sie teit siella missa aikasemmin tyoskentelit? No, mulle sanottiin aina jotain tyyliin "leikkaa hienoksi"(coupe fin) tai "leikkaa tosi hienoksi"(très fin). Mahtavaa. Mutta tanaan sain patea kun osasin tehda retiiseista kukkia! Tuli suorastaan paineita ko Agneksen poika Raphael (sulonen!koululainen)kysy etta miten sie teet nuita kukkia, ja naytin sille, ja Agneski oli etta miepa katon myos tarkkaan. Ja en tiia kattoko Arbertki. Mutta onhan niita tullu veisteltya, se on ihan yksinkertasta, voin opettaa teille kaikille ko nahdaan :DD
Tietokoneesta saatiin aanet kuntoon ihanan isoveljen ansiosta FB:n valityksella annetuilla ohjeilla. Magnifique! Kuuntelen just Nirvanaa (kiitos, Aino!).
Eilen olin saanu vastaajaan yllattavan viestin: minut kutsuttiin tyohaastatteluun femme&fitness:n puolesta, minne olin hakenu pôle emploin kautta, nimike muistaakseni commercial. Ongelma on just se etten oikein muista mita siina tyotarjouksessa luki; mika on palkka, tyotunnit, tyotehtavat... Muistan vain etta hain sita, koska siina luki debutant accepté, eika se varmaan muutenkaan ollu kovin huono diili. Epailen tosin suuresti mahdollisuuksiani selvita haastattelusta, joten mitas sita huolehtimaan. Jos taas saisin paikan, ois miettimista etta mitas kun mulla on jo se sopimus 30.1 asti? Vois jopa menna tyopaikka sivu suun. Haastattelu on joka tapauksessa keskiviikkona ja aion kylla hermoilla ja valmistatua parhaani mukaan.
Torstaina taas meilla on se jouluateria kamppisten kesken, ei siis isommalla porukalla niinko luulen. Ja tosiaan ne oli keskenaan keksiny etta annetaan minun huoleksi menun suunnittelu, ne voi ostaa aineksia ja auttaa tekemisessa, mutta saan paattaa kaikesta. Luulin todellakin etta se oli vitsi silloin kun ne ilmotti mulle asiasta! Mutta nyt oon suunnitellu, ja luulen etta teen: riisipuuroa (riz au lait), lanttulaatikkoa (gratin aux chou-navets, kai), porkkanalaatikkoa (gratin aux carottes), seitankinkkua/tofupahkinamureketta (en oo viela paattany), couscoussalaattia (eli lemppariani), pipareita, maustekakun, kenties hedelmasalaattia...en malta oottaa etta paasen leipomaan, ajattelin tehda piparitaikinan jo huomenna (pitaa vaan kayda ostaan iso kasa mausteita ainaki), jee.
En tiia viela onko huomenna toita, Agnes sano etta se soittaa mulle jos tarvitaan apua, ja voin kieltaytya jos en paase. Toivon kylla ettei mulle oo tiedossa toita ke-to ensviikolla, se ois tylya...
Audrey kysy tanaan mihin meen jouluna, ja kun selvisi etta aion olla Lyonissa eika mulla pahemmin oo taalla kavereitakaan kenen kanssa joulua viettaa, se sano etta voin tulla sen perheen luo Marseilleen jouluksi jo haluan, "sinun pitaa vaan sietaa minun perhetta"! Ja Pauline sano etta "moi pareil"(samoin). Tosi kilttia niilta, nyt en kylla tiia mita teen, koska toisaalta en haluais hairita toisten perhejuhlaa, mutta toisaalta taas se vois olla tosi kivaa, kun taas yksin taalla oleminen vois tuntua vahan ankealta. Joten taytyy harkita.
Postipaketin kanssa ei loppujen lopuksi oo tapahtunu edistysta, en edelleenkaan tieda missa paketti on, ja epailen etta se joko lahtee pian tai on jo lahteny takas Suomeen pain. Huomenna soitan taas uuteen numeroon jonka sain tanaan ja johon ei vastattu (ainaki kolmesti yritin), mutta epailen etta se on toivoton tapaus. Ei vois enempaa raivostuttaa.
Saa nahda milloin saan palkkaa, seka Fuissésta etta Tlc:sta(Toutes les couleurs). Varmaan pikemmin jalkimmaisesta, niihin ainaki voi luottaa.
Ainii ja yks ilta pyorailin vélo-v:lla eli kaupunkipyoralla, koska Cedric anto mulle viela seuraavan paivan voimassa olevan pyorakortin ennen ko lahti viikoksi toihin Pariisiin. Taytyy sanoa etta jossain oikeassa kaupungissa pyoraileminen, ja vielapa semmosella ihme kompelyspyoralla...luovutin aika nopeasti kun ei tuntunu oikein olevan tilaa missaan, ja sita paitsi oli kylma. Mutta ehka jonain paivana poljen oikein sujuvasti Rhônen ja Saônen valia.
On se tulevaisuus arvaamaton :-P
Ja huomenna jaan ihan yksin tanne ulkomaille kun Ainokin suuntaa kotia kohti!
Nyt meen nukkumaan, kello on kohta kolme.

un matin confiant

Alors alors...sain tosiaan perjantaina puhelun luomukasvisravintola Toutes les Couleurs:sta etta haluaisinko tulla keittioapulaiseksi lauantai-illaksi (ensimmainen valojuhlapaiva). Olin tietenki riemuissaan. Sitten se kysy minun _ranskalaista_ sosiaaliturvatunnusta jotain sopimuspapereita ja veroja varten. Olin tietenki etta no, ei mulla ole sita(vaikka on sita kaipailtu...). Se oli ihmeissaan etta eiko sinua oo "ilmotettu" siella edellisessa tyopaikassa? joo ei(luultavasti koska ne ei halunnu tehda kaikkea ihan saantojen mukaan esim. maksaa veroja). Eiko siella aupairperheessakaan? ei...(eihan mulla ollu ees kirjallista sopimusta) Seuraavaks se kysy onko mulla Ranskassa pankkitilia, no, ei oo. Eraathan lupas kylla auttaa avaamaan tilin mutta kun se lupauksien pitaminen on vahan sita luokkaa etta... Agnes oli sitten etta no tama onki monimutkasempaa ko olin ajatellu. Mika oli minun kannalta huolestuttavaa luonnollisesti. Se pyysi sitten etta kavisin selvittamassa tuota sos.turvatunnusta Pôle emploissa (Ranskan tyovoimatoimisto)ja pankkiasiaa Banque postale:ssa. Kumpiki oli tietenki jo kiinni. Pengoin sitten nettia hiki hatussa ja sain sen kasityksen etta saan sen tunnuksen ihan vaan siten etta Agnes pyytaa sita mulle kun kerran tyoskentelen niille. Ja pankkitilia varten tarvin: todistuksen asunnosta, tuloista ja henkilollisyydesta. Eikohan se viela onnistu joku paiva. En tout cas, soitin sitten Agnesille ja kerroin miten asia ymmartaakseni on, ja sovittiin etta ilmestyn paikalle 17.45.
Lauantai-iltana lahin tietenkin etuajassa(nii etta sain sitten ootella etta joku avaa oven); ulkona oli ihan alyttomasti vakea! Nimittain kun valojuhlaa tulee ihailemaan kaikenmaailman turistitki. No, taytettiin sitten Agneksen kanssa paperi, sain nahda etta minun tuntipalkka on 10e eli tavallista korkeampi, kuulemma koska tyo on vaikeaa.
Tiskasin sitten vahan, pilkoin vihanneksia ym. valmistelua. Tyhmyyksissani, varotuksista huolimatta, viilsin veitsella sormeen, mika oli noloa. Oli pakko tunnustaa koska se valu ihan lakkaamatta, ja sain sitten laastarin ja kertakayttokasineen (yok). Kun asiakkaita alko tulla, paasin tekemaan myos entréet. Taas piti painaa mieleen etta mika tehdaan mitenki, mika lautanen blaablaa. Siella oli muuten myos mukava tarjoilija Annabella. Ja kylla siella asiakkaita riittiki, selvasti enemman ko jossain rupukyla Fuisséssa. Eika Agnes ollu mitenkaan stressaantunu ja kiukkunen, taytyy sanoa etta se on kylla kiva pomo. Muutenki se sano mulle heti alussa: "mie sinuttelen sinua ja sie minua, se on yksinkertasempaa". Sen lisaksi siella oli myos Arbert(?), Agneksen yhtiokumppani. Seki oli aika mukava, vahan arsyttava vaan ko se neuvo kokoajan tiskien kanssa. Tilat oli kylla tosi ahtaat, piti kokoajan vaistella jotaki. "Servicen" loppupuolella minut passitettiin tiskien aareen. On se kylla hommaa, mulla oli lopulta alyttoman kipea selka ja ranne myos. Ja Arbert neuvo kokoajan etta ala hukkaa aikaa tekemalla nuin ja nuin. Ko asiakkaita oli enaa yks poyta, me syotiin. Tosin mulla ei hirveasti kylla ollu nalka harmi vain, harvemmin sita saa ravintolassa oikeaa vegaanista ruokaa tuosta vaan! Agnes ja Annabella lahti ennenko olin lopettanu ja kaski merkata ylos lopettamisajan. Jain sitten kahestaan herran kanssa ja me viimeisteltiin tiskit ja siivoaminen. Lopuksi se anto mulle mukaan minun jalkiruuan eli kakkupalan (voitte muuten vilkaista www.touteslescouleurs.fr, vaikkette paljon mitaan tajuaiskaan). Lopetin 01.15 ja painuin sitten kaupungille. Keveleskelin paamaarattomasti ja katselin ymparilleni; silloin en sita tienny mutta kaikki videoshowt ja muut sammuu keskiyolla, joten en todellakaan nahny kaikkea mita oisin voinu.
Jossain vaiheessa pysahdyin tutkimaan jotain kylttia, ja yks tummaihonen mies kysy etta oonko mie eksyksissa. Se liitty sitten seuraan ja me kaveltiin ja juteltiin samalla, se oli sattumoisin kokki! Silla oli sormessa palovamma, mulla taas vuosi taas sormesta verta kun laastari oli havinny. Se sano olevansa Martiniquelta kotosin. Lopulta tajuttiin kaantya takasin kaupunkiin pain, oli kylma ja jalat kipeat. Joka puolella oli humalaisia (enemman tai vahemman)nuoria, kello oli jotain 2. Olin melkein jo perilla ko tajuttiin ettei me ees tiieta toistemme etunimia. Se oli Djiral (tai jotain sinnepain), 25v. Annoin sille minun numeron (valitettavasti).
Eilen kavin jalleen kerran postissa (ranskalaiset idiootit!), ja talla kertaa sain puhelinnumeron, johon soittaa. Soitin sitten, kerroin nimen (veikkaan etta se kirjotti Maria Ivari, lausuin eka normaalisti mutta kun se ei tajunnu nii lausuin ranskalaisittain ja siina tulos), osotteen, paketin numeron, paivamaarat...se lupas soittaa mulle. toivon etta se soittaa pian koska normaalisti se paketti lahtis kohtapuoliin jo kotia kohti.
Sitten etsiskelin intérimeja taas, kahdessa paikassa ne otti talteen minun CVn, toisessa se myos kyseli kaikkea mahdollista; osaatko kayttaa wordia/excelia(sanoin joo vaikkei mulla hirveasti oo hajua jostain excelista), puhutko englantia (ja mika taso), mita tyota tekisit mieluiten (aika noloa sanoa kassanhoitaja! mutta mita muutakaan, lapsenvahti? siivoaja?), onko ajoneuvo kaytossa, osa-aikasta vai kokopaivasta tyota... toisessa paikassa taas se mies oli just ahmimassa jotain sampylaa siina tyopoydan aaressa ja se kysy vaan etta missa asun ("Terreauxilla" "ok") ja oli sitten etta lastenvahtikokemustahan sulla onki ihan hyvin.
Muihin paikkoihin joko tarvittiin muutaman vuoden kokemusta tai ne oli vaan vaarilta aloilta (esim. rakennusala).
Nyt mulla on siis CV kolmessa intérimissa, ei sita tiia vaikka ne joku paiva soittais ja ois loytany mulle jotain.
Eilen ja toissapaivana mulla oli tilaisuus nahda paremmin valojuhlasysteemeja. Yritan parhaani mukaan nahda kaiken mahdollisen, mutta kavely ottaa sen verran jalkoihin etta. Terreauxilla heijastetaan kaupunginhotellin + toisen hienon, vanhan rakennuksen seinaan videoshowta aiheena aika. Siina on myos musiikit(semmosta vahan niinko satumaista), ja eilen oli niin Theme park-tunnelma(kovin moni ei kylla varmaan tunne ko. tietokonepelia) ko viela sato kaiken lisaksi. Bellecourilla on maailmanpyora, jonka kyljessa naytetaan "Yo museossa"-slideshowta, ts. taideteoksia, patsaita, vanhoja kolikoita ym. + aforismeja. Vanhassa Lyonissa kavin katolisessa katedraalissa, siella oli hartaat ranskalaiset katolilaisnuoret polvillaan kadet ristissa. Katedraalin julkisivulle heijastettiin myos videota, aika samantyyppista kun se Terreauxin. Ne on kylla tosi hienoja, en osaa kuvailla...siina on kaikkia animaatioita ja ihmishahmoja ja valissa se rakennus valaistuu esim. vihreaksi ja valissa sen piirteet nayttaa vaikka sulavan.
Joka puolella on kaikenlaisia valokoristeita, rakennuksia on valaistu eri vareilla, Rhônessa on jotain valopoijuja... toisella puolen Rhônea oli myos yks videoshow hienon rakennuksen seinassa, vahan outo kylla. Ilotulitukset mulla jai ikava kylla nakematta, olin silloin sisalla enka tajunnu heti rynnata ulos, ikkunoista ei nahny vilaustakaan, kuulin vaan annet, mika oli aika turhauttavaa. Uutena vuotena sitten...
Eilen illalla tosiaan kavelin taas itsekseni, jossain valissa Cedric soitti etta nahtaisko, ja me kaveltiin sitten kahestaan ympariinsa. Ja oli kiva keskustella samalla (kohta kukaan ei huomaa eroa minun ja ranskalaisten valilla, hehheh). Kun lopulta paasin kotiin, mulla oli lahkeet ihan rapaset, kengat marat, varpaat ja jalat aivan tuskissaan.
Ja tana aamuna pari tuntia sitten, kun viela nukuin luonnollisesti, Agnes soitti. Se kysy etta tarvinko ne rahat heti(en), ja sano ettei se oo viela saanu niita papereita. Sitten se kysy kiinnostaisko minua tulla uudestaan! Ja sovittiin etta tuun huomisaamuna 09.00 (kysyn vaan etta miten jaksan herata tarpeeks aikasin), on kuulemma vihanneksia tehtavana, tilauksia purettavana, tiskia...kiinnostais vaan tietaa kuinka usein ne loppujen lopuks tarvii minua sinne, jos usein, nii mulla ei oo nii hatapaivaa.
Kirjotin tosiaan Agneksen eka puhelun jalkeen s-postia Vigne blancheen, kysyin kohteliaasti etta voisinko saada minun palkan ja tyotodistuksen, pitais maksaa pian vuokra ja tarvin myos dokumentteja... yllattaen vastausta ei edelleenkaan oo kuulunu, ja piti pyytaa kotoa lainaa ko Audrey tuli pyytamaan etta maksaisin vuokran mahdollisimamn pian.
17.12 taalla on jouluateria eli kasittaakseni vahan niinko pikkujoulut. Muutenhan kaikki lahtee jouluksi perheittensa luo. Sovittiin vissin etta teemana ois hatut eli kaikkien pitais tulla hattu paassa.
Lapparin aanet on rikki edelleen, pitais vissin selvittaa etta oisko tata jarkea vieda Fnaciin joko korjattavaksi(?) tai vaihdettavaksi. Mietin vaan mahtuuko kaikki pelastettava minun muistitikulle :S
Mitas muuta...syon nykyaan paljon hedelmia, en herkkuja (paitsi se kakkupala joka oli tosi hyvaa eika siihen muuten ees kayteta sokeria), enka leipaa, valtan viljoja yleensakin kun luin jotain juttua...on kai se aika selvaa etta vehna ainaski lahinna koukuttaa.
Tanaan viiminen valojuhlailta, pitaa kai ottaa hyoty irti mutta toivottavasti ei mee kovin myohaan! Pakko olla skarppina toissa.

en écoutant de la musique réelle

Paasin onneksi yli angstistani tassa pari paivaa sitten. Semmosta se yksinaisyys ja tyottomyys aiheuttaa... suosittelen muuten kaikille sarjakuvablogia "www.sansemploi.com". En tieda kuinka hauska se on jos ei ymmarra kielta mutta aina voi yrittaa.
Talla hetkella taas varpaat vahan hiertyny kun kavin ison kavelylenkin Rhônen toisella puolen: vein hakemuksen fitness-kauppaan, kasvisruokaravintolaan, yhteen intérimiin ("viransijaisuus") ja leipomoon. Sitten kavin kaupassa ja rasitin kunnolla itseani raahaamalla yliraskaita kauppakasseja, laitoin valkopyykit koneeseen ja sain soitettua yhteen ravintolaan joka hakee tarjoilijaa. Harmi vain minun pitaa viela lahettaa sinne CV, kayn postissa tassa kohta.
Lastenvahtihommia luultavasti tiedossa; yks paiva kun hain toihin eraaseen luomukasvisruokaravintolaan (vegeravintoloissa on ilmeisesti aina henkilokunta naisia ja kokki vanhempi naishenkilo! ei sinansa huono asia...), kokki katto minun CV:ta ja oli etta "kiinnostaisko sinua jos ehdottaisin lastenvahtimista?" Kuulemma on plussaa etta oon kinnostunu musiikista ja judosta. Sanoin tietenki etta joo, vaikka mieluummin tyoskentelisin kokopaivasesti tarjoilijana ko hoitaisin lapsia kerran viikossa. No, se kuitenki lupas sailyttaa minun paperit ja puhua miehensa kanssa siita hoitamisjutusta.
Sitten toissailtana Cedric esitteli minut meidan naapureille (viereinen ovi)joilla on kolme pienta lasta ja jotka hakee lapsenvahtia. Oli tosi kivan nakonen perhe, ja itse asiassa se oli just se perheen isa joka kanto minun matkalaukun uudelle kotiovelle asti silloin kun muutin tanne! Se aiti sitten laitto minun numeron talteen, toivottavasti toita ilmaantuu joku paiva.
Lauantaina alkaa fête de Lumières eli valojen juhla, mika on ymmartaakseni aika spektaakkeli Lyonissa. Audrey kysy yks paiva haluanko olla silloin sen ja sen 14v sukulaisen kanssa. "Suostuin" tietenki, toivottavasti ne tietaa missa kannattaa olla milloinki etta saa kaiken ilon irti.
Postipaketti ei oo edelleenkaan tullu, mika on raivostuttavaa. Pelkaan etta se on hukkunu lopullisesti, vaikka kaipa posti aina _lopulta_ paatyy oikeaan osotteeseen.
Cedric soitti asken viulua olohuoneessa; musiikkia korville. Se kysy taas: "haittaako sinua jos soitan olohuoneessa?" olin etta ei tietenkaan, ja se vaan intti etta ala eparoi sanoa jos sinua hairitsee! Mutta sehan on painvastoin, sita parempi jos se soittaa olohuoneessa etta kuulen paremmin.
Yks paiva ostin ensimmaista kertaa pullovetta (J:n kanssa matkalla ostettua ei lasketa, eika maustettuja). Olin valttany sita, koska se tuntuu nii typeralta. Toisaalta minusta tuntuu ettei Lyoninkaan hanavesi oo parasta mahdollista laatua ainakaan suomalaiselle. Ehka testailen viela tuleeko hanavedesta mitaan oireita, en mie nyt huvikseni kannata pullovesibisnesta. Ranskassahan pullovedella on kylla ihan eri merkitys ko Suomessa; niita on lukemattomia erilaisia ja J naureskeli yhesti ko N oli sille selittany etta tama merkki X on minusta paras vesi...ja jotaki mausta. Niinko niissa nyt ois muuta eroa ko etta toiset on kuplivia ja toiset ei.
Eilen mulla hyppasi kadulla kavellessa silmiin purkkapalloautomaatti. Niitahan on Suomessa ihan yleisesti kaupoissa, mutta en muista koskaan nahneeni niita kadulla Aku Ankka -tyyliin.
En ois uskonu etta sanon niin, mutta sitten kun mulla on ylimaaraista rahaa (naa on taas naita utopiasuunnitelmia), kayn laittamassa kielilavistyksen. Se tulee olemaan todella hermostuttavaa ja mahdollisesti tuskallista, mutta oon tajunnu sen hyvat puolet: 1)se ei nay jos ei avaa suuta eika valttamatta puhuessakaan 2)se ei pilaa hampaita kuten esim. huulikorut 3)se nayttaa hyvalta ainakin jos se ei ole hopeinen pallo joka on minusta liian teini 4)silla on omat etunsa...
Cedric ehotti muuten etta se veis minut lauantaina yhteen baariin missa on pingispoyta, ja pelaajien pitaa aina pisteen menetettyaan riisua yks vaatekappale. Saisin kuulemma siten paljon miehia. Jaa no tuota, minun pingiksenpeluutaidot ei oo kylla huippuluokkaa, joten voin kuvitella mika ois lopputulos.
Tanaan kiinnitin taas huomiota kappaillessani yhteen kamppailulaji-ilmotukseen. Oisin kylla innoissaan siitaki jos vakiinnuttuani voisin taas alottaa judon tai vaikka aikidon.
Ainii ja tosiaan taalla oli viime lauantaina se illanvietto, syotiin yhdessa ja muuta. Vakea tuli paljon varsinki mita myohempi oli. Kovin nuoria, esim. minun ikasia, en joukosta bongannu, vaikutti etta kaikki oli yli kakskymppisia, suurimmaks osaksi opiskelijoita (jos ei kaikki). Juttelin muutaman ihmisen kanssa ja kaytin kaiken keskittymiskykyni muitten keskustelujen kuuntelemiseen; ei niin helppoa kun kaikki puhuu yhta aikaa ja puhekielella ja musiikki soi taustalla. Enka nahny ainuttakaan joka ei ois tupakoinu ainaki jossain valissa! Mika ranskalaisia oikein vaivaa? Saan taalla viela keuhkosyovan ilman etta oon elamassani polttanu yhtakaan savuketta. Tuli myos ilmi ranskalainen tapa laulaa ruokapoydassa. Vahan niinko ruotsalaisilla on oma juomalaulukulttuurinsa, ranskalaiset kuulemma yleensaki porukalla ruokaillessa hoilaa taytta kurkkua kaikenmaailman vanhoja ranskalaisia iskelmia ja joululaujuja yms. Minuaki pyydettiin laulamaan, jotain suomalaista, mutta eipa oikein tullu mitaan mieleen eika lauluaani muutenkaan taida olla ihan terakunnossa joten en viittiny.
Voisinki tasta menna tekemaan seitania kun tasta maailman parhaasta kaupungista loyty gluteenijauhojaki! Voi olla etta tana jouluna syon seitankinkkua. Mista tulikin mieleeni etta pitaa kayda vilkaisemassa eri nettikalenterien kolmas luukku(saatiinpas sisaltoa minunkin elamaan)!
Tahan koneeseen tuli muuten just hyvin valitettava tekninen ongelma, joka estaa minua puhumasta skypessa ja kuuntelemasta musiikkia. Toivon etta se korjaantuu pian itsestaan.

Un samedi seul et froid

Kello on jo yks ja mie vaan hengailen koneella yopuku (niin, se kimono edelleen)paalla. En oikein oo selvilla viela taman paivan ohjelmasta... yksinaista on nyt kun Aino lahti, ja eilen tuntu vahan ulkopuoliselta kun nuo tuolla olohuoneessa jammaili viulun, kitaran ja basson kanssa, en tiia mita vakea siella oli Cedricin lisaksi. Oisin mie ehka voinu menna sinne mutta en tiia oisko siina ollu mitaan jarkea. Kuuntelin youtubesta Nirvanaa ja laitoin nukkumaan. M:ki (Mouss, jonka tapasin Pariisissa Saint-Ouenilla)vastasi viestiin lopulta, se oli jossain markkinoilla Strasbourgissa, oli kuulemma "super fatiguant", olinki melkein unohtanu etta se on aina vasyny. Toivo myos etta kaikki sujuis mulla hyvin ja nahtais joku paiva taas.
Joka tapauksessa pitais varmaan pesta pyykkia viimein, selailla vahan netista tyomahdollisuuksia ja selvittaa se postijuttu! Nimittain ootan sormet syyhyten etta saisin kasiini sen paketin kotoa, mutta. Kysyin C:lta eilen etta mika on kaytanto postipakettien kanssa, ja se sano etta joskus tullaan soittan ovikelloa (ovipuhelinta siis), usein taas tulee kirje, jossa kerrotaan mista paketti on haettava tiettyyn aikaan mennessa. Sitten ihmeteltiin etta hetkinen, jos se on jo maanantaina laitettu postiin eika mitaan nay tai kuulu... sitten C hoksasi etta ainii, posti on lakossa! ... Ranskalaiset on tosiaan raivostuttavia. Oon silti vahan huolissaan etta miten tassa nyt kay, ei kai vaan oo jaany huomaamatta se kirje, tai meneeko se paketti muuten vaan hukkaan esim. tuon lakon takia... Ajattelin kayda tanaan postissa kyselemassa vahan.
Siis. Ainohan tuli tanne keskiviikkoaamuna, olin reipas ja kavelin hakemaan sen asemalta, joka on siis metrolla noin kuuden pysakinvalin paassa, puoli tuntia kavellen.
Ihana jalleennakeminen tietenkin...
Tehtiin sitten kakku yhdessa, plus lusikkaleipia (jotka eilisen aikana katosi jonneki, toivottavasti ne on syoty). Meinasin saastaa taman postauksen siihen etta saan kuvia liitettavaksi mukaan, mutta siina nyt menee tietenkin aikansa (vahan vauhtia, Aino! ;-))joten naette ne sitten myohemmin taalla ja FB:ssa. Poltettiin tietenki ensimmainen kakkupohja mustaksi latyksi (se ei edes noussu ollenkaan), ja tehtiin uus, ja sitten yritettiin palapelimaisesti koota siita kerroksia. Paalle laitettavan suklaan Aino onnistu tietenki karayttamaan perusteellisesti mikrossa - mitapa muuta ois voinu oottaakaan kun ei se raukka ole tottunu kayttamaan mikronkaltaista huipputeknologiaa :--D ja muovikulhoki suli pohjasta. Niin siina kay kun paastaa vieraita taloon, J:kin rikko yhen lasin silloin kun kerran oltiin taalla S:lla yokylassa.
No, hieno kakku siita tuli kuitenki, ja syontivaiheessa mulla oli hankaluuksia saada palaakaan alas, ehka siksi etta se oli nii makeaa. On sita kylla sen jalkeen tullu syotya, viela on yks pieni lohkare jaljella.
Kaytiin tosiaan myos Lumière-yliopistolla (Lyon 2) ja saatiin kuulla ettei siella olla viela ihan selvilla siita, miten muitten eurooppalaisten pitais toimia sisaankirjautumisen suhteen, kaytanto kuulemma vaihtelee vuosittain. Helmikuun puolella vois kuulemma saada lisatietoa, ja opiskelut alkais syyskuussa.
Yliopiston lahistolla oli myos ravintola, jonne haettiin tarjoilijaa, ja kavin siellakin sitten piipahtamassa kansion kanssa. Mies jonka kanssa puhuin vaikutti kiinnostuneelta, selitti etta tassa on siis kolme raflaa joitten valia pitais juosta tarpeen mukaan, ja katottiin yhessa minun CV:ta, sanoin etta oon tehny (mitattoman)vahan tarjoilua ja tunnen perusasiat (kai). Se varmisti etta asun nyt Lyonissa, tietenki siksi kun minun CV:ssa valitettavasti lukee Suomen osoite kun ei ole oikein jarkevaa vaihtoehtoakaan, ja sanoin joo. Sain sitten kuulla etta vastuuhenkilo ei ole just paikalla ja etta minun hakemusta tutkitaan sitten ensiviikolla, ja silloin minuun kai otetaan yhteytta myos. Poistuin paikalta hyvin toiveikkaana, saapa nahda. Tietenkin minua myos hermostuttaa tosissaan jos saan paikan, koska en oikeasti oo mikaan tarjoilija ja siella on varmasti oikeasti hommaa(ts. stressia), ollaan sentaan Lyonissa!
Sitten kun kaytiin eraassa pienehkossa ruokakaupassa ihan minun kulmilla, kassalla ollut mies katto Ainon pankkikorttia etta vau, musta, mista maasta tama on? Ja jutetiin siina vahan, se sano olevansa vahan vasyny ja kipea. Sivuhuomautuksena mainittakoon etta oon jo hakenu ko. kauppaan, siella on kuulemma taytta. Seuraavana paivana kaytiin samassa kaupassa (suosittiin sita seka sen myyjan takia etta siksi kun toisessa lahikaupassani kaskettiin avaamaan laukut, mika taas on vahan tylya kumminki), ja kun maksoin minun kortilla, nii kassamies (eri, talla kertaa japanilaisen nakonen nuori mies)oli etta onpa sieva kortti! Sanoin etta ollaan Suomesta ja vaihettiin taas pari sanaa, se kehu etta puhutte hyvin ranskaa, ja kysy kuanko ollaan oltu Ranskassa ja minka takia, ja ko sanoin etta haen toita nii se oli etta nii taalla on taytta (siis siina kaupassa). Harmi. Huomasin yhtakkia etta oho, minun pitais vahan naputella tata konetta (siis laittaa koodi ym. kun olin maksamassa), oltiin vaan juteltu kaikessa rauhassa :--D Aion kylla tasta lahtienki kayda siella, ehka saan viela uudet bestikset niista myyjista heh heh.
No, silla valin kun Aino nukku pari minuuttia uuvuttavan matkan jaljilta, uskaltauduin ottamaan yhteytta bretagne-Cedriciin FB:ssa. Tervehdittiin siina, kysyin onko se edelleen Bretagnessa, joo, missa mie oon, Lyonissa blaablaa, onko se toissa, ei, tekiko se toisenki viininkorjuun Fuissén jalkeen (niinko sen aikomus oli), ei, se palasi kotiin, onko se kayny lyonissa, ei, miksi niin, no voisit tulla kaymaan, ei mulla oo rahaa, no se on normaalia, ei mullakaan oo, no mita uutta, no tulin lyoniin sunnuntaina ja etin toita ja mulla on synttarit, ok, hyvaa synttaria, kiitos, no mita sie siella teet, onko teilla lunta, ei oo, onko teilla, ei lyonissa eika varmaan suomessakaan, en oo kayny elokuusta lahtien, aha.
Siina se. Ei se nyt kauhean kiinnostuneelta vaikuttanu niinko vahan arvasinki, lahinna vastasi etta "ah ok" ja minun kysymyksiin muutamalla sanalla perustelematta. Lopulta sanoin vaan etta joo meen tekemaan kakun, nakemiin, eika se silloin ees ollu aktiivisesti lasna FB:ssa enaa. Minua hermostutti typerasti sen kanssa puhuminen. Mutta kylla se alkaa olla jo mennytta, ja lupaan etten enaa hirveasti kyllastyta teita jauhamalla siita.
Kaytiin Ainon kanssa myos katsomassa eraan asunnontarjoajan kamppaa, joka oli tosin vahan Lyonin ulkopuolella, mika on jo selva miinus. En kylla todellakaan ole menossa sinne enka halua muutenkaan enaa nahda sita tyyppia. Se oli ihan kiva mutta rehellisesti sanottuna lahentelija. Olihan se muutenki outoa miten se minun kuvallisen ilmotuksen appartagerissa nahtyaan lahetteli jatkuvasti tekstareita tyyliin voit tulla asumaan minun luo ennen ko loydat kunnon tyon ja asunnon blaablaa.
Tutustutin Ainoa myos vanhaan kaupunkiin, ja ihasteltiin yhdessa talojen julkisivuja, graffiteja ja kaikkea, siella on niin hienoa.
Illalla, kun mulla ois pitany olla juhlat, ketaan ei tullu mika oli kylla minusta torkeat oharit Cedricilta! Se oli kylla maininnu etta jos haluaa olla varma, etta tulee tosi paljon vakea, kannattaa pitaa juhlat lauantaina, mutta se ei sanallakaan varottanu etta voi olla ettei ketaan ilmesty paikalle! Katottiin Aynon kanssa Blood Diamond, joka on tosiaanki loistava, koskettava ja kantaaottava elokuva konfliktitimanteista ja lapsisotilaista ym.(ja Leonardo di Capriosta hehe). Sitten kellon nayttaessa jo yota painuttiin kaupungille, ylitettiin iltavalaistettu Pont de Lafayette ja asetuttiin Rhonen rannalle. Kaupungissa oli edelleen elamaa, etenkin nuorisoporukoita, ja muutaman ihmisen kanssa puhuttiinki jotain, esim. yhet kysy meita mukaan, yhet pyysi tulta (ei ollu), yhet kysy tieta (eika meinannu uskoa ko naytin suunnan! Ne oli muutenki tosi mukavia, siina oli yks pariisilainenki, ja yks toinen yllytti sanomaan etta pariisilaiset on idiootteja), yhet huuteli autosta... Siella istuessa keskusteltiin syntyja syvia, kunnes kylmyys hiipi luihin ja ytimiin, jolloin suunnattiin takas kotia kohti. Nukahdettiin joskus kolmen maissa, ja niinko Ainoki myonsi, minun nykyisessa sangyssa nukkuu tosi hyvin! Se on oikeastaan vaan paksu, levea patja lattialla (+ tietenki lammin peitto ja pari tyynya).
Viimisena paivana kierreltiin vahan kauppoja, ja kuin ihmeen kautta loysin just sen mita haettiinki, yks pikkuputiikki missa on kaikkea mahtavaa, jos mulla viela on rahaa nii ostan sielta tosi kivoja lahjoja kaikille. Ihailtiin myos erivarisia converseja ja testattiin violettia huulipunaa Sephorassa. Sitten hoksattiin etta joo, ois jo aika syoda ja lahtea asemalle.
No, sienet jai yksinaan pannulle ja vesi puolivalissa kiehumispistetta hellalle ko tajuttiin etta tassa oiski itse asiassa aika kiire. Juostiin sitten metrolle tosi epatoivosena, piti vielapa kahdesti vaihtaa linjaa ja oltiin ko tulisilla hiililla, Aino (pessimisti)oli varma etta myohastyy. Juostiin ja juostiin, asemalle, etsittiin oikeaa laituria, kysyttiin virkailijalta, juna oli ihan lahtovalmiina ja Aino paasi viime hetkessa sisaan! Oliko ees helpottunu olo junan liukuessa asemalta, oisin ollu nii syyllinen jos juna ois ehtiny lahtea, puhumattakaan siita kuinka turhauttavaa se ois ollu.
Laahustin sitten kotiin kaikessa rauhassa kadet taskuissa ja pohdin omaa yksinaisyyttani. Ja haaveilin luonnollisesti.
Minun hiukset on muuten nii pitkat etta ne takkuuntuu. Harmittaa vahan kun mietin etta haluaisin muuttaa ulkoasuani vahan rennommaksi, mukaan sisaltyen farkut, pitkat takkuiset hiukset, venytyskorvikset + pari lavistysta (naurettava matkija kun olen, haluaisin just samat mitka bretagne-Cedricilla on - tosin on mulla perustelutki), kaikin puolinen huolettomuus. Harmitus tulee tietenkin siita, ettei mulla ole varaa nayttaa turhan huolettomalta ennen ko oon saanu tyopaikan, joka sallii sen tyyppisen ulkonaon. Sita, ja nuoruuden lipumista ohi, odotellessa...Oon tosiaan 19 tastalahtien, on se hassua.

A Lyon

No, viimisena tyopaivana meni sitten puoli yhteen asti, ryhmassa oli yhtakkia 16 henkea ja ne maisteli viineja ja keskusteli ja soi ja hengaili vaan siella poydan aaressa. Kirjoitin sitten viela viimeiset sanat selviytymisoppaaseen, viimeistelin pakkaamisen ja laitoin nukkumaan ennen kahta jalat kipeana. Seuraava aamuna minun oli tarkotus herata 06.45, koska lahto oli 07.45 ja halusin kayda suihkussa ja syoda aamupalaa ja muuta tarpeellista, mutta laitoin tietenkin vasyksissani heratyksen kiinni suit sait ja sain sitten pesta hampaat ja pukea pikavauhtia. Sitten taksi tuli, ja P sano mulle hyvastiksi "A bientôt", ihan ko oikeasti oisin tulossa sinne takas ja viela pian... Taksin takapenkilla juteltiin vahan N:n kanssa, ja se kysy etta aionko menna jouluksi kotiin. Sanoin etta en varmaan, ja se vakuutteli etta jos oon yksin jouluna nii voin tulla niitten luo la Vigne blancheen. Kilttia, mutta jos oon yksin nii oon sitten yksin, ja otan siita irti mita saan, Lyonissa.
Asemalla hyvasteltiin sitten, kokki katteli ja sano jotain tyyliin "nahdaan varmaan sitten myohemmin", ja lahti. N varotteli etta pida huoli itsestasi ja ole varovainen, mulla tulee ikava sinua, oot aina tervetullut la Vigne blancheen, mie oon niinko sinun isosisko, onhan sulla sama puhelinnumero viela, mie kirjotan sulle...ja me halattiin ja silla oli kyyneleet silmissa ja nii kylla mullaki. Harmittaa etta jai niin paljon sanomatta, mutta toivottavasti se kirjottaa s-postia joku paiva. Janna juttu etta ne ei muistanu (?) antaa mulle mitaan tuliaisia, J sai sentaan viinipullon, ja se yks entinen harjoittelija Violet sano etta sille ja yhelle toiselle oli lahtiessa annettu hirvea kasa juustoja ja viinia, ja ne oli ollu sen takia ihan pulassa lentokentalla. Mutta sama kai se on.
Olin sitten Lyon Perrache-asemalla ennen kymmenta ja otin metron uudelle kampalleni. Muistin ovikoodin, mutta valiovella tuli ongelmia. Painoin oikean nimen kohdalta ovipuhelimesta ja kuulin pirinan, mutta mitaan ei tapahtunu. Lopulta soitin S:n antamiin numeroihin; ensin Audreylle - numerossa oli jotain vikaa. Sitten Paulinelle, se vastasi toisella soittokerralla. Kavi ilmi etta mulla oli huono tuuri (yllari!!) eika kukaan ollu kotona. Pauline soitti sitten Cedricille ja sano mulle sitten etta tama tulee kotiin iltapaivan lopulla. Kavin sitten kaupassa (ja loysin ensimmaista kertaa elamassani kikhernejauhoja joiden avulla voi tehda eraanlaisen "munakkaan"), istuin lappari sylissa bussipysakilla, sitten palasin kylmissani asunnolle ja paasin valiovesta sisaan naapureiden ansiosta. Ystavallinen mies jopa kanto minun matkalaukun ovelle asti (joka tosin oli vahan vaara ovi, niin tyypillista, en ees muista omaa kotioveani). Istuin portaille ja pelasin pasianssia kunnes lappari sammu. Tekstasin Cedricille onko se kohta tulossa, ja se soitti ja selitti etta silla menee viela pari tuntia, oli kauhean pahoillaan. Venyttelin sitten vahan, tekstasin aitille, pelasin kannykalla. Mulla oli myos hirvea nalka ja vahan vessahata, ja kylma!
Paasin tietenkin lopulta sisaan, viiden tunnin odotuksen jalkeen. Sunnuntai-illan vietin lahinna halvaantuneena kylmasta peiton alla.
Seuraavana aamuna jumppailin vahan ja laitoin monta paitaa paallekkain. Sain kaytettya tulostinta joka on minun huoneessa, mika on loistavaa. Hain sitten toita, muka...oikeastaan sain vaan pari suoraa kielteista vastausta ja kavin kaupassa. Kavin kaks turhaa reissua joista sain vaan jalat kipeaksi (siksi laitoinkin tanaan converset enka korkokenkia). Sain vihdoin netin toimimaan, Pauline naytti mulle kaapelin, joka on niin pitka etta yltaa minun huoneeseen asti. Kaikkiin langattomiin verkkoihin, joita taalla kylla nakyy useita, tarvii salasanan. Audreylla ois kuulemma semmonen muistissa, pitais kysya.
Oon syony terveellisesti (tein mahtavia kasvispihveja vegaanikauppa.comin sekotuksesta + sipulia ja mausteita) ja kuunnellu ties kuin moneen kertaan Ainon lahettamat musiikit, kiitos Aino, oon jo kiintyny niihin biiseihin..
Eilen illalla Pauline kysy, haittaako minua jos jarjestetaan taalla uudenvuodenjuhlat! Hyva kysymys...:D
Tana aamuna Cedric oli aika hermona ko Audreyn kissa oli tehny tarpeensa sen sankyyn! C oli ilmeisesti tullu keskiyolla kotiin ja huomannu ikavan yllatyksen. Huh. Sita suuremmalla syylla pidan kissaan etaisyytta, mika tuntuu toimivan koska se ei edes tule tanne huoneeseen yleensa. En muutenkaan halua kissankarvoja vaatteisiin varsinkaan nyt kun pitaa nayttaa edustavalta, ja yleensakin tuntuu etta elaimiin koskemisen jalkeen pitais aina pesta kadet.
Juteltiin vahan Cedricin kanssa, se oli hermona myos siita ettei taalla tule vetta jonku viemariongelman takia (tai en ole varma tuleeko nyt jo). Se kehu etta puhun tosi hyvin ranskaa, vaikka minun pitaa kylla aina valissa pyytaa toistamaan koska silla on taipumus puhua vahan epaselvasti. Nyt se kuitenki puhuu mulle vahemman englantia, mika on hyva juttu, inhoan sita etta puhutaan englantia ranskan sijaan.
Ainii junassa muuten oli aika nolo ko yks tytto pyysi minua vahtimaan sen laukkua ko se kavi muualla, enka tajunnu, ja pyysin ensin toistamaan ja sitten katoin sita vaan sillain mitaan kasittamatta, ja se oli etta no, ei se mitaan, ja nappasi laukun mukaan, ja silloin mulla valahti ja huusin etta tottakai!
Kerroin C:lle etta mulla on huomenna synttarit ja etta Aino tulee, ja varmistin viela etta se on ok ja Cedric oli etta tietenki, ei mitaan ongelmaa. Se kysy myos etta haluanko etta pidetaan juhlat. S:n laksiaispippaloissa oli kuulemma ollu noin 200 henkea! Olin etta jos se on mahdollista, mihin C "ei etta jos se mahdollista, vaan jos sie haluat?" tietenki! C:n mukaan jos haluan etta siella on varmasti paljon vakea, kannattais pitaa lauantaina, mutta koska mulle ois tarkeaa etta Ainoki on siella niin pitaa kysya kavisko torstai.
Tanaan lahdin taas enemman tai vahemman reippaana kappailemaan. Kavin ensin ravintolassa johon netti-ilmotuksen mukaan haettiin keittioapulaista. Heti paikan paalla kun tutkiskelin hermostuneena seinalle kiinnitettya menua, minusta tuntu vahvasti etta ei minua tanne oteta. Sitten joku pukumies kysy multa voiko auttaa, ja kun kerroin asiani nii se sano etta paikka on jo taytetty. Kiertelin sitten epatoivoisena ympariinsa ja kirosin pelkuruuttani; on niin suuri kynnys menna kysymaan etenkin ravintoloista ja kahviloista joissa on vakea joka puolella. Ja kun tuntuu ettei tyovoimaa kaivata minnekaan! Turvauduin sitten vaatekauppoihin; paadyin ensimmaisena jonnekin mummojen paratiisiin, se oli nii symppiksen nakonen paikka etta uskaltauduin sisalle. Siella oli jonossa mummoja ja pappoja ja vanhanaikaisia vaatteita, ja kassaneiti otti ystavallisesti minun hakemuksen talteen.
Monessa vaateliikkeessa sanottiin suoraan ettei uusia tyontekijoita tarvita, mutta lopulta onnistuin jakamaan hakemuksen neljaan tai viiteen paikkaan, joista yhdessa jopa nuori mies tiskin takana sano etta joo, me tarvitaan kylla viela vakea.
Menin lopuksi Monoprixiin, mika oli aika katastrofi. Ensin kysyin toita, ja sanottiin etta ei kiitos. Sitten kerailin ruokatavaroita syliini, vaniljasokeria ja muuta, ja niinhan siina kavi etta aprikoosimarmeladipurkki vierahti lattialle ja hajosi onnellisesti kasaksi tahmeaa oranssia mossoa ja lasinsirpaleita. Seisoin hetken kauhusta jahmettyneena, sitten vieressa ollut nainen sanoi etta kannattais varmaan ilmoittaa jollekin. Kipaisin nopeasti ulko-oven viereen (kiusaus oli suuri poistua paikalta)hakemaan korin johon sysasin ostokseni ettei sama kavis uudestaan, ja kun palasin rikospaikalle, siina oli mies kykkimassa ja siivoamassa jalkia. Tunnustin etta se oli minun vika, ja tama oli vaan etta joo ei se mitaan. Otin uuden purkin ja siirryin vaivihkaa kassalle hammasta purren. Mainitsin sitten kassalla etta rikoin tammosen purkin, ja se vaan etta ai mita etta rikoit, ei se haittaa. Aijaa?
Kavin viela toisessakin kaupassa (koska mulla jai pari juttua ostamatta -ja nyt vasta tuli mieleen se kaakaojauhe! -hapeallisen valikohtauksen takia), ja kesken kaiken mulle soitti eras Pierre joka haluais vuokrata mulle huoneen 15 min. paasta Lyonista. Se vaikuttaa oikein rennolta ja kaikkea, se sano ettei vuokranmaksunkaan kanssa ole kiiretta, se luottaa minuun... mutta ongelma on nimenomaan se etta se asuu Lyonin ulkopuolella ja sita paitsi se on vanha ukko; ois kivempi asua vaikka joittenki opiskelijanuorten kanssa.
Huomenna kaydaan varmaan Ainon kanssa Lumière-yliopistolla, huomasin etta sisaankirjautumispiste on auki 9-12 h nykyaan. Luultavasti mulle annetaan sielta hankala lomakepinkka taytettavaksi. Mielenkiintoista ois kuulla milloin aikaisintaan vois paasta opiskelemaan.
Nyt alkaa taas tulla kylma ko oon vahan aikaa istunu paikoillani. Tama asunto on oikeasti tosi tilava, katotki on nii korkealla. Tama rakennus on ilmeisesti 1800-luvulta. Ja pattereita on, minunki huoneessa yks iso punanen, ja koitin just, se tuntu lampimalta, mutta eipa se paljon auta. Tassa huoneessa on myos vanha takka, jonka ylapuolella on korkea peili. Taalla on joitaki hienoja koristeellisia juttuja, ja esimerkiksi kaksi Dalin taulua muistaakseni. Kaasuhella, seinat vahan rappiolla paikoittain, aanekkaasti nariseva puulattia...
Nyt pitais vahitellen menna jo syomaan, en oo viela lounastanu tanaan. Mulla on myos linsseja itamassa! Ihanaa olla taas vegaani. Eilen muuten kun puhdistin kasvoja peilin edessa nii kulki suorastaan kylmat vareet selkaa pitkin, ihan ko ois joku ihottuma naamassa! Toivon etta se menee pian ohi.
Ja kylla, myonnan etta mulla on ikava mukavaan, helppoon ja lumiseen (ainakin jouluna, vai?) Suomeen, jossa asiat toimii. Toisaalta Lyon on niin upea paikka etta asuisin riemusta hyppien taalla sen muutaman vuoden ainaki. Taalla on viehattava vanha kaupunki, joka puolella kahviloita, ruokakauppoja, ravintoloita, ihania erikoiskauppoja, baareja, kolme yliopistoa ja ennenkaikkea ihmisia...mita vaan. Tama on maailman gastronominen keskus (mista mie tosin vahat valitan), ja toinen Valon kaupunki. Eilen osu silmiin eras baari, jonka oven vieressa liehu sateenkaarilippu!
Hahaa taman paivityksen lukemiseen taitaa tarvita karsivallisyytta...

Inhoan siivoamista

...eraat ottaa minun viimisista hetkista kaiken hyodyn irti, hohhoi. On puunattu ja pesty kylmahuone lattiasta kattoon, pakasteet, tanaan taas koko keittio joka puolelta, mikrot ja uuni ja hellat ja seinat ja jaakaapit ja aaaaarrrgggghhh! Kokki: "onko se huone tuolla ylhaalla siisti?" "ooo jjooo..." Sen pitaa kuulemma olla ennen ko lahden. Ja asken N huusi minua ja selitti etta jos tarvin jotain aineita siivouksen tekemiseen ja imuria ja muuta nii ne loytyy sielta ja sielta. No, aioinhan mie jarjestaa kaiken, mutta imuroida ja kaikkea; kuinka perusteellinen tassa nyt pitaa viela olla, vasyttaa muutenki eika aikaa ole hurjasti!
Eilen meni yli yhteentoista kun oli se hurjan iso 12 hengen ryhma. Sitten piti viela herata tanaan yheksaksi siivoamaan, ja olin itkupotkuraivari-hermoromahduksen partaalla kun en ollu mitaan aamupalaa syony enka juonu, kauhea nalka, ja N keksi kokoajan lisaa puhdistettavaa yhtakkia just ko olin saanu kaiken tehtya ja ko ruoka-aika olis ollu jo puoli tuntia sitten. "uijajaa, tuo mikro on aivan allottava!" "nyt jarjestetaan kaikki pannut!" "voi etta tuo uunin paallinen pitaa kylla ensin luututa!" ...alan ihan kohta siivota taas.
Vitsi etta nolottaa aina ko unohan lukita kylmahuoneen ja tiskihuoneen ulko-oven ja aina joku huomaa sen ja sanoo siita jalkeenpain. Ja nimenomaan kun se on sattunu jo monta kertaa! Toissapaivana viimeksi kokki sano etta olit kuule unohtanu lukita...sitten kavin lukitsemassa ne ovet, ja se meni sen jalkeen just hakemaan sielta ja sano sitten: "sulla ei oikein ole tuuria, varaston valo oli paalla!" Tietenki valotki pitais aina sammuttaa. Huokaus, oon niin lahopaa valissa.
Samana iltana sattu vahan tyly juttu kun yksi pariskunta oli varannu poydan, ja ilmeisesti ne oli myohassa, en tiia paljonko, ehka vain muutaman minuutin, ja N ehti laittaa ravintolan kiinni. Sitten ne tuli, ja kuulin kun se mies ja N riiteli, ja sitten ne lahti. N sano jalkeenpain, ihan hermona, etta se mies alko vaan huutaa sille, ja etta se sano etta niita ois pitany oottaa tai soittaa nille.
Huokauuus...ajattelen vaan etta "tama on minun viiminen lounas taalla" "viiminen kerta ko joudun siivoamaan koko keittion" "ihan sama vaikka tama hillo on lopussa, huomenna en enaa oo taalla"...
Ja jee huomenna Lyonissa omassa kampassa ja keskiviikkona mulla on synttarit ja Aino tulee, ihanaa. Saisko lahjaksi vaikka uuden tyopaikan?